Paisumista, ärsyyntymistä ja kipuilua..

Otsikko itsessään kertoo todella paljon! Tosiaankin, nyt raskauteni on jo yli puolessavälissä ja voisin sanoa että muutaman viikon ajan minulla on ollut jopa todella hyvä olo. Nyt vaivakseni on tullut selkäkipu ja rinnoista vuotava "esimaito". Heräsin tänään aamulla ja paidassani oli märkä läiskä, joka oli n10cm halkaisijaltaan. Olisi tämä oire voinut tulla vasta sitten kun viikkoja olisi yli 30. Lisäksi olen alkanut kärsimään selkäkivuista kasvavan vatsani takia. Ärtyneisyyttä on myös ollut kotona havaittavissa todella paljon ja olenkin pahoitellut kihlatulleni kun olen kiukkuinen todella usein.
Kuva on otettu rv19!

Ensiviikolla olisi edessä rakenneultra, jolloin saadaan pikkuisen sukupuoli tietää, ellei hän ole jotenkin hankalassa asennossa ettei sitä näkisi.

Toivotan teille kaikille lukijoille jo erittäin hyvää tulevaa vuotta 2014!

Siivousvimmako?

Ensinnäkin mä aloin tässä miettimään että mikähän mua vaivaa. Tekis mieli koko ajan siivota ihan hulluna, mutta jostain syystä en saa aikaiseksi edes alottaa. Tai no, omaa vaatekaappia sain järjestykseen ja pitäis vaavia varten saada säilytystilaa. Mulla on iso IKEA:sta ostettu lipasto tuolla lapsen tulevassa huoneessa jo valmiina, mutta siellä on nytten kaikenlaista ylimäärästä joille pitäs säilytystila löytää. Meidän makuuhuoneessa on yksi pienempi lipasto, johon mahtuu varmaankin meidän aluslakanat ja tyynyliinat vielä. Muutenkin tuleva lastenhuone näyttää lähes kaatopaikalta ja haluaisin saada tätä asuntoa jonkinlaiseen järjestykseen! Ahdistavaa, lattiat täynnä paskaa ja keittiön pöydän alla on leivänmuruja yms, joten eikö se jo kerro siitä että olisi aika siivota? olkkarin pöytä on niin sotkuinen, etteikö sitä olisi koskaan siivottu? Ahdistavaa tällänen sotku! Jos nyt jostain sais revittyä energiaa ja aloitettua kodin suursiivouksen, pyytäis vaikka oman kullan apua kun oma olotila ei kuitenkaan ole maailman energisin.
Toivotan teille kaikille lukijoille erittäin mukavaa joulun odotusta! <3

Kotona oleskelua!

Otsikko itsessään kertoo siis todella paljon! Olen ollut lokakuun loppupuolelta asti ihan vain kotona. Pahoinvoinnit ovat alkaneet jo helpottaa, kuitenkin perjantaina jo rv 17, joten eiköhän ole aikakin saada taas nauttia ihan vaan elämästä ja vaikka hieman opiskelustakin ennen joululomaa.
Huomenna luultavasti menen kouluun ja koitan saada muita oppilaita kiinni opiskelujen suhteen. Olen jo ollut aika väsynyt tähän kotona makoiluun ja avomieheni on sen ainakin huomannut. Kiukustun paljon helpommin asioista ja en jaksa tehdä mitään. Välillä olemme tehneet jotakin kivaa yhdessä esimerkiksi käyneet kaupungilla pyörimässä, mikäli mun olotila on antanut periksi.
Kotona oleskelun lisäksi mun unirytmini on jälleen kääntynyt taas siihen että nukun pitkään ja valvon myöhään. Voi olla aikamoinen haaste saada unirytmi käännettyä, TAAS!
Jotenkin aika menee todella nopeasti. Nyt on jo joulukuu! Vaikee jotenkin uskoa, että jo enskuussa saadaan tietää masuasukin sukupuoli, mikäli vaan vauva masussa ei halua olla näyttämättä kumpi on.
Raskauden aikana olen alkanut kiinnittää hieman enemmän huomiota siihen mitä syön ja millon syön. Minulla on jatkuvasti nälkä! Yritän syödä myös jollain tavalla päivittäin jotain terveellistä. Eräänä aamuna aamupalani näytti aika hyvältä!

Iphone!

Heippa jälleen!
Tää blogin kirjottelu unohtuu aina multa kokonaan. Ajattelin kuitenkin pidemmän tauon jälkeen että hui, pakko kirjotella useemmin että teillä lukijoilla olisi jotakin lukemisen arvoista uutta tekstiä.
Tosiaan, kuten otsikko itsessään kertoo niin sain eilen Iphone 4s luurin. Oon ihan innoissani tästä ja voisin koko ajan vaan näpertää jotakin kännykän kanssa. No, siitä huolimatta eilen oli siivouspäivä. Vaihdettiin lakanat, pestiin kaks koneellista pyykkiä, tiskattiin ja imuroitiin, iltapalaks eilen tehtiin hyviä lämpimiä voileipiä. Mä oon ihan rakastunut kinkun ja juuston makuun. Onkohan noi joitakin raskauden aikaisia himoja? Appelsiinimehua myös voisin juoda koko ajan. Valehtelematta mehua kuluukin päivässä n.litra.
Nytten onneksi on jälleen perjantai, joka tarkoittaa että on viikonloppu <3 Mulla tosin on ollut sairaslomaa viimeset kolme viikkoa ja tiistaina pitäisi palata koulun penkille, hui! Kuulostaa jotenkin pelottavalta mennä sinne kun oon jäänyt niin paljon jälkeen.
Vähän ajan päästä olis tarkoitus katsoa salkkarit, jonka jälkeen äitini, mummini ja pikkusisarukseni tulevat meille yökylään. Toivotan kaikille hyvin mukavaa ja antoisaa viikonloppua!

Oireilua..

Huh, pitkästä aikaa sain tabletin kauniiseen kätöseen ja pääsin tänne blogiin kirjoittamaan. Kotona arki sujuu ihan kivasti kihlattuni kanssa ja alkuviikosta oli ensimmäinen ultra! Oli kieltämättä aika mahtava tunne kun näki oman pienen ihmisenalun liikuskelevan paljon kohdussa. Innolla odotan tammikuuta, jolloin selviää pienen ihmisen sukupuoli.
Tämä raskausaika on ollut melko hermoja raastavaa, raskasta, mutta samalla niin ihanaa ja jännittävää aikaa. Pahoinvointia on ollut todella paljon ja väsymystä myös. Nyt on jo ensimmäinen kolmannes takanapäin ja pitäisi olotilojen alkaa helpottaa. Ensi viikolla on myös edessä toinen neuvolakäynti ja ensimmäinen neuvolalääkäri, hui!
Koulusta kerron sen verran, että minulla ei ole mitään tietoa mitä siellä on tapahtunut, sillä olen ollut pari viikkoa sairaslomalla.

Positiivista!

Hellurei ja mukavaa päivää kaikille lukijoille!
Ensinnäkin jälleen kerran pahoittelut kun blogin kirjoittelu on jäänyt hieman vähäiseksi. Noh, minulla kuitenkin on monta hyvää syytä, esimerkiksi : koulun aloittaminen myöhässä on vienyt paljon aikaani, sairastelin tuossa muutamia päiviä ja muutenkin ajatukset on niin sanotusti ollut toisella planeetalla. Noin kolme viikkoa sitten tein myös raskaustestin, joka oli positiivinen! Voitte vaan arvata mitä se tarkoittaa. Koulua kerkeän käydä suunnilleen huhtikuuhun asti ja sen jälkeen jään mammalomalle, mikäli kaikki asiat menevät nytten toivotusti.

Koulussa opiskelu on loppujenlopuksi ihan jees. Mulla on mukava luokka ja sanoisinko että tulen jopa kaikkien kanssa toimeen. Tosin, täällä olikin aivan erilainen lähtökohta kuin silloin joskus kun menin siellä kotipaikkakunnallani kouluun. Täällä kukaan, ei siis kukaan tuntenut minua ja nytten voisin sanoa jo tuntevani ihan kivan määrän ihmisiä, vaikka koulussa olen vasta suunnilleen kuukauden päivät ollut. Usein koulupäivien jälkeen olen niin väsynyt että menen kotiin ja nukahdan sängylle, päiväunet ovat todellakin aika kova sana tälläiselle opiskelijalle, joka ei ole tottunut heräämään aikaisin. Aamuherätykset kuitenkin ovat onnistuneet melkoisen hyvin, toistaiseksi!Tälläkin hetkellä olen koulun tiloissa kirjoittelemassa tänne blogiin, sillä kotona minulla ei yksinkertaisesti aika riitä tai mikäli riittäisikin niin silloin joku ulkopuolinen on kyyläämässä seläntakana mitä internetin ihmeellisessä maailmassa teenkään, joten en halua silloin kirjoittaa blogiani. Tää yhdessä asuminenkin on niin hurjan uutta ja jännää!
Meidän keittiömme näyttää tuollaiselta!

Elämäntilanteeni on muuttunut todella paljon muuttamisen myötä, olen todellakin oppinut että ruoka on todella kallista ja muutenkin kodin kunnossapitäminen vie energiaa ja aikaa. Ruuanlaittaminen, siivoaminen, roskien ulosvieminen yms. kuulostavat pieniltä asioilta, mutta jokapäiväisesti ne vievät paljon aikaa ja alkaa tuntumaan hieman rasittavalta.

Muutto takanapäin!

Hohhoijaa... Onpas ollut kiireistä ja bloggailu on jääny vähän vähiin. Noh, nytten olis muutto takanapäin ja ensimmäistä päivää koulussa tällä hetkellä. Asunto on mukava, ihanat lattiat, keittiö ihan kiva ja olohuone taitaa olla yks mun rakkauden kohteista. Sieltä ei puutu yhtään mitään. Mä niin nautin siitä kun saa vaan olla ja löhöillä omalla sohvalla oman kullan kanssa. Koulun käynti nyt ei oikein nappaa, väsyttäs ja haluis kotiin vaan tekee kaikenlaista kivaa. Loppujenlopuks mä oon tyytyväinen. Mitä vois enään puuttua ? Muutto oli aika kiireinen. Ensin sellaset suunnilleen 400km autolla uudelle paikkakunnalle ja sitten tavaroiden kantoa. Asunto on vielä hieman sotkuinen, mutta eiköhän se ajan kanssa järjesty. Oon jo jonkin verran tutustunut tähän uuteen paikkakuntaan. Sanoisinko että ihan kiva paikka, ainakin näin alun perusteella. Kotona asiat sujuu ja koulussa on mukavaa porukkaa.

Sekalaisia ajatuksia....

Klo: 00.10. Kuulostaako jollekkin tutulta kun stressaa asioista ? Minulla tulee aivan älytön kiire hoitaa kaikki asiat. Pakkailin tänään jo hieman tavaroita ja kävin äitini kanssa yhden "varastohuoneen" läpi. Löysin sieltä lähes kymmenet kengät, talvitakin, makuupussin ja muuta mukavaa. Päivällä en kerkeä pakata ollenkaan kun yksi kummeistani tulee käymään kylässä, hän tulee katsomaan minua vielä viimeisen kerran ennen muuttoani. Sitten kun hän lähtee, niin sen jälkeen juhlistamme serkkuni 2-vuotis syntymäpäivää ja samalla äitini pitää pienimuotoiset läksiäiset kun lähden jo maanantai-iltapäivänä pois täältä. Se on siis selvä juttu että joudun heräämään maanantaina aikasin ja silloin täytyy pakata kaikki tavarani.
Hetki sitten kirjauduin verkkopankki-tunnuksillani katsomaan tilin saldoa ja totesin ääneen "voi hel***ti". Rahatilanne on sitä luokkaa, että tosiaankin oon rahaton ekan kuukauden jälkeen, ehkä jopa aikaisemmin (ellei isovanhempani tai isäni auta). Stressaa nuo raha-asiat ja kaikkea muutakin tässä on vielä hoidettavana. Ehkä tää stressi helpottaa sitten kun pääsen maaseudulle tuttuun, rauhalliseen ja mukavaan paikkaan, eli isälleni! Äitini on sanonut minulle näin: "kun kotoa lähdet ja itsenäistyt, niin muista se ettei takaisin ole tulemista, eikä apua juurikaan tipu". Ymmärrän tuon paremmin kuin hyvin. Takaisin en edes haluaisi tulla, oli sitten tilanne mikä tahansa niin ei, en suostuisi edes tulemaan takaisin äitini asunnolle. Jollain tavalla ahdistava ilmapiiri, josta poispäästessäni olen vain helpottunut. Ehkä pikkusiskoa ja -veljeä tulee ikävä, todennäköisesti tuleekin ikävä. Olen kuitenkin nähnyt heidän kasvavan ihan pienestä asti, auttanut jo silloin kun he olivat aivan pieniä ja yhdeksän vuotta on kuitenkin melkosen pitkä aika. Välillä kuitenkin olen hermostunut ja käyttäytynyt todella törkeästi heitä kohtaan. Ehkä itse olisin voinut olla parempi isosisko? Vaikken aina ole ollut kovinkaan ystävällinen heitä kohtaan, niin silti olen onnellinen että minulla on sisaruksia. Monet tietävät sen että olen todella lapsirakas ihminen ja että vielä jonain päivänä haluan omia lapsia. En välttämättä ihan lähiaikoina, mutta joskus!

Kuulumisia vielä ennen muuttoa!

Ah, ihanaa kun on ilta ja on päässyt rankan päivän jälkeen kotiin. Kävin äitini kanssa kiertelemässä kaupoissa. Loppujenlopuksi eihän sieltä mukaan lähtenyt muuta kuin uusi kännykkä ja ruokaa. Äitini osti minulle etukäteen syntymäpäivälahjaksi uuden kännykän, Samsung Galaxy Trend S7560. Olen ainakin nyt alkuun ihan tyytyväinen kyseiseen puhelimeen, josta kyllä itse maksoin pienen osan. Ajan myötä kuitenkin minulla on tapana kyllästyä asioihin, joten enköhän taas jossain vaiheessa halua uuden kännykän. Toivoisin kuitenkin että kännykkä kestäisi mahdollisimman pitkään, mielellään siihen asti että olen saanut opiskeltua itselleni ammatin. Rahaa kun koskaan ei ole liikaa ja varsinkin kun omaan asuntoon muuttaa niin oon melko varma että joudun soittelemaan mummolle, isälle ja äidille että olis vähän rahalle tarvetta. Mutta tosiaankin tänään on ollut sellainen päivä etten ole ollut aloillani lähes ollenkaan, joten voi tätä väsymyksen määrää!
Olen myös pikkuruisia asioita hoitanut viimepäivinä. Äitini kävi postissa hakemassa puolestani muuttoilmoituksen johon tarvitsen molempien vanhempieni allekirjoituksen. Kävin pankissa äitini kanssa hoitamassa raha-asioita yms. Huomenna näen erään ihanan ystäväni, todennäköisesti viimeisen kerran ennen muuttoani. Olen tuntenut hänet lähes kuusi vuotta ja hän on yksi sellainen ihminen jota jään kaipaamaan kun muutan. Onneksi puhelimet ja facebook on keksitty!
Stressaa ihan älyttömästi kaikki raha-asiat... Ekan kuun vuokraan ainakin mulla on oma osuuteni, mutta... siihen se toistaseks jääkin.. en tiedä ees mitä syön, varmaankin pieniä kiviä ? Riippuu rahamäärästä mitä lahjarahaksi saan, että saanko siitä hieman ruokarahaa vai meneekö se sitten tokan kuun vuokraan. Onneksi syön itse todella vähän, olen tottunut siihen jo vuosien aikana. Mutta hieman pelottaa kuitenkin ajatus muuttamisesta ja epäilen että muuttamisen myötä mun paino laskee vaan entisestään. Hieman ristiriitaisia tunteita herättää tää koko asia. Olen todellakin onnellinen siitä että pääsen muutamaan, oman rakkaani kanssa asumaan ja opiskelemaan, mutta se raha on ainakin mun osalta loppujenlopuks pieni... Ei, vaan suuri ongelma! Todellakin toivon että sukulaiset auttavat!

Mietelmiä!

Pimeä, synkkä ja kylmä syksyinen yö. Aika juoksee kuin siivillä ja päivä on jälleen vaihtunut. Itselläni on paljon erilaisia asioita tekemättä vielä ennen muuttoa. Niin pieniltä ja vähäpätöisiltä kuin jotkut niistä kuulostavat jotenkin silti tuntuu että voimat loppuu jo ennen koulun aloitusta. Täytyy vaan yrittää jaksaa, tää on sitä mitä halusin ja toiveeni toteutui! 
Täytyy pakata tavaroita joka on todella rasittavaa touhua, varsinkin kun omaisuuteni on kahdessa eri osoitteessa. Kuitenkaan kaikkia tavaroitani en halua ottaa mukaan uuteen kotiini, joka sijaitsee suunnilleen 400km päässä tämän hetkisestä asuinpaikastani.
Koko ajan on sellainen tunne että unohdan jotakin tärkeää. Täytyy käydä pankissa hoitamassa raha-asioita, täytyy muistaa tehdä muuttoilmoitus, täyttää kelan asumislisä hakemus, hankkia erilaisia arkisia tavaroita tulevaan asuntoon ja tehdä kaikenlaista muuta pientä. Aika suuri elämänmuutos on tiedossa. Kaikki läheiset jäävät tänne ja itse lähden muualle. Tosin onhan minulla hyvä syy, oikeastaan kaksi... Ensimmäinen niistä on opiskelupaikka ja toinen on seurustelukumppani. Voin kerrankin sanoa että olen onnellinen siitä mitä minulla on ja kiitollinen vanhemmilleni että he antoivat minulle tälläisen mahdollisuudeen. Olen tiennyt pienestä asti että haluan muuttaa pois kotoa nuorena ja nytten minulla on mahdollisuus siihen!

Kun maksat satasen, jottei naapuri sais viiskymppistä!

Suomalaiset on mielenkiintoita kansaa. Eilen illalla lueskelin ketjua jossa ihmiset keskustelivat lastenvaatteista, niiden hinnoista ja tai...