Sekalaisia ajatuksia....

Klo: 00.10. Kuulostaako jollekkin tutulta kun stressaa asioista ? Minulla tulee aivan älytön kiire hoitaa kaikki asiat. Pakkailin tänään jo hieman tavaroita ja kävin äitini kanssa yhden "varastohuoneen" läpi. Löysin sieltä lähes kymmenet kengät, talvitakin, makuupussin ja muuta mukavaa. Päivällä en kerkeä pakata ollenkaan kun yksi kummeistani tulee käymään kylässä, hän tulee katsomaan minua vielä viimeisen kerran ennen muuttoani. Sitten kun hän lähtee, niin sen jälkeen juhlistamme serkkuni 2-vuotis syntymäpäivää ja samalla äitini pitää pienimuotoiset läksiäiset kun lähden jo maanantai-iltapäivänä pois täältä. Se on siis selvä juttu että joudun heräämään maanantaina aikasin ja silloin täytyy pakata kaikki tavarani.
Hetki sitten kirjauduin verkkopankki-tunnuksillani katsomaan tilin saldoa ja totesin ääneen "voi hel***ti". Rahatilanne on sitä luokkaa, että tosiaankin oon rahaton ekan kuukauden jälkeen, ehkä jopa aikaisemmin (ellei isovanhempani tai isäni auta). Stressaa nuo raha-asiat ja kaikkea muutakin tässä on vielä hoidettavana. Ehkä tää stressi helpottaa sitten kun pääsen maaseudulle tuttuun, rauhalliseen ja mukavaan paikkaan, eli isälleni! Äitini on sanonut minulle näin: "kun kotoa lähdet ja itsenäistyt, niin muista se ettei takaisin ole tulemista, eikä apua juurikaan tipu". Ymmärrän tuon paremmin kuin hyvin. Takaisin en edes haluaisi tulla, oli sitten tilanne mikä tahansa niin ei, en suostuisi edes tulemaan takaisin äitini asunnolle. Jollain tavalla ahdistava ilmapiiri, josta poispäästessäni olen vain helpottunut. Ehkä pikkusiskoa ja -veljeä tulee ikävä, todennäköisesti tuleekin ikävä. Olen kuitenkin nähnyt heidän kasvavan ihan pienestä asti, auttanut jo silloin kun he olivat aivan pieniä ja yhdeksän vuotta on kuitenkin melkosen pitkä aika. Välillä kuitenkin olen hermostunut ja käyttäytynyt todella törkeästi heitä kohtaan. Ehkä itse olisin voinut olla parempi isosisko? Vaikken aina ole ollut kovinkaan ystävällinen heitä kohtaan, niin silti olen onnellinen että minulla on sisaruksia. Monet tietävät sen että olen todella lapsirakas ihminen ja että vielä jonain päivänä haluan omia lapsia. En välttämättä ihan lähiaikoina, mutta joskus!

Kuulumisia vielä ennen muuttoa!

Ah, ihanaa kun on ilta ja on päässyt rankan päivän jälkeen kotiin. Kävin äitini kanssa kiertelemässä kaupoissa. Loppujenlopuksi eihän sieltä mukaan lähtenyt muuta kuin uusi kännykkä ja ruokaa. Äitini osti minulle etukäteen syntymäpäivälahjaksi uuden kännykän, Samsung Galaxy Trend S7560. Olen ainakin nyt alkuun ihan tyytyväinen kyseiseen puhelimeen, josta kyllä itse maksoin pienen osan. Ajan myötä kuitenkin minulla on tapana kyllästyä asioihin, joten enköhän taas jossain vaiheessa halua uuden kännykän. Toivoisin kuitenkin että kännykkä kestäisi mahdollisimman pitkään, mielellään siihen asti että olen saanut opiskeltua itselleni ammatin. Rahaa kun koskaan ei ole liikaa ja varsinkin kun omaan asuntoon muuttaa niin oon melko varma että joudun soittelemaan mummolle, isälle ja äidille että olis vähän rahalle tarvetta. Mutta tosiaankin tänään on ollut sellainen päivä etten ole ollut aloillani lähes ollenkaan, joten voi tätä väsymyksen määrää!
Olen myös pikkuruisia asioita hoitanut viimepäivinä. Äitini kävi postissa hakemassa puolestani muuttoilmoituksen johon tarvitsen molempien vanhempieni allekirjoituksen. Kävin pankissa äitini kanssa hoitamassa raha-asioita yms. Huomenna näen erään ihanan ystäväni, todennäköisesti viimeisen kerran ennen muuttoani. Olen tuntenut hänet lähes kuusi vuotta ja hän on yksi sellainen ihminen jota jään kaipaamaan kun muutan. Onneksi puhelimet ja facebook on keksitty!
Stressaa ihan älyttömästi kaikki raha-asiat... Ekan kuun vuokraan ainakin mulla on oma osuuteni, mutta... siihen se toistaseks jääkin.. en tiedä ees mitä syön, varmaankin pieniä kiviä ? Riippuu rahamäärästä mitä lahjarahaksi saan, että saanko siitä hieman ruokarahaa vai meneekö se sitten tokan kuun vuokraan. Onneksi syön itse todella vähän, olen tottunut siihen jo vuosien aikana. Mutta hieman pelottaa kuitenkin ajatus muuttamisesta ja epäilen että muuttamisen myötä mun paino laskee vaan entisestään. Hieman ristiriitaisia tunteita herättää tää koko asia. Olen todellakin onnellinen siitä että pääsen muutamaan, oman rakkaani kanssa asumaan ja opiskelemaan, mutta se raha on ainakin mun osalta loppujenlopuks pieni... Ei, vaan suuri ongelma! Todellakin toivon että sukulaiset auttavat!

Mietelmiä!

Pimeä, synkkä ja kylmä syksyinen yö. Aika juoksee kuin siivillä ja päivä on jälleen vaihtunut. Itselläni on paljon erilaisia asioita tekemättä vielä ennen muuttoa. Niin pieniltä ja vähäpätöisiltä kuin jotkut niistä kuulostavat jotenkin silti tuntuu että voimat loppuu jo ennen koulun aloitusta. Täytyy vaan yrittää jaksaa, tää on sitä mitä halusin ja toiveeni toteutui! 
Täytyy pakata tavaroita joka on todella rasittavaa touhua, varsinkin kun omaisuuteni on kahdessa eri osoitteessa. Kuitenkaan kaikkia tavaroitani en halua ottaa mukaan uuteen kotiini, joka sijaitsee suunnilleen 400km päässä tämän hetkisestä asuinpaikastani.
Koko ajan on sellainen tunne että unohdan jotakin tärkeää. Täytyy käydä pankissa hoitamassa raha-asioita, täytyy muistaa tehdä muuttoilmoitus, täyttää kelan asumislisä hakemus, hankkia erilaisia arkisia tavaroita tulevaan asuntoon ja tehdä kaikenlaista muuta pientä. Aika suuri elämänmuutos on tiedossa. Kaikki läheiset jäävät tänne ja itse lähden muualle. Tosin onhan minulla hyvä syy, oikeastaan kaksi... Ensimmäinen niistä on opiskelupaikka ja toinen on seurustelukumppani. Voin kerrankin sanoa että olen onnellinen siitä mitä minulla on ja kiitollinen vanhemmilleni että he antoivat minulle tälläisen mahdollisuudeen. Olen tiennyt pienestä asti että haluan muuttaa pois kotoa nuorena ja nytten minulla on mahdollisuus siihen!

Voiko toiselle antaa kierrätyslahjan vai ei?

Minkälaisia ajatuksia herättää jos puhutaan, että on saanut kierrätetyn lahjan tai antanut jotain itselle tarpeetonta jollekin toiselle lahj...