9.5.2014 Pienen pieni prinsessa!

Pieni prinsessani syntyi perjantai aamuna sektiolla. Aika kului nopeasti leikkauksessa, mutta esivalmistelut olivat yhtä tuskaa. Tippa saatiin laitettua vasta kolmannella yrityksellä ja spinaalipuudutus onnistui vasta lähemmäs kymmenen yrityksen jälkeen. Huusin ja itkin kivusta puudutuksen laiton yhteydessä, kunnes lopulta paikat alkoivat mennä tunnottomiksi ja kipu hävisi!
Rakas mieheni silitteli päätäni leikkauksen alettua ja oli henkisenä tukena. Ei sujunut kovinkaan kauan että kätilö sanoi "pieni tyttö" ja alkoi kuulumaan vauvan itkua, samalla hetkellä tuoreet vanhemmat liikuttuivat ja päästivät onnenkyyneliä! Meni vain hetki, että sain vauvani rinnan päälleni ja pystyin silittelemään häntä, pienet kädet, pienet jalat ja ihanat tummat hiukset, tyttö joka omasta mielestäni näyttää aivan isältään. Minun oma rakas pieni palleroinen jota yhdeksän kuukautta kannoin vatsassani, oli vihdoin sylissäni ja aloin heti tuntemaan valtavaa rakkautta lastani kohtaan. Paras tunne: minusta tuli äiti <3


Tänään kuitenkin säikähdin että joutuuko vauva lastenosastolle, kun sokeriarvot olivat laskeneet todella alhaisiksi! Kuitenkin vauvan arvot nousivat äkkiä korvikkeen avulla ja sain oman rakkaan prinsessan takaisin lähelleni. Nyt olen yrittänyt imettää lastani säännöllisin väliajoin ja mun rinnanpäät on jo kipeät, joten kokeilen käyttää voidetta joka on suunnattu juuri imettäville äideille joiden nännit ovat halkeilleet tai kipeytyneet jostakin muusta syystä.

Voiko toiselle antaa kierrätyslahjan vai ei?

Minkälaisia ajatuksia herättää jos puhutaan, että on saanut kierrätetyn lahjan tai antanut jotain itselle tarpeetonta jollekin toiselle lahj...