9.5.2014 Pienen pieni prinsessa!

Pieni prinsessani syntyi perjantai aamuna sektiolla. Aika kului nopeasti leikkauksessa, mutta esivalmistelut olivat yhtä tuskaa. Tippa saatiin laitettua vasta kolmannella yrityksellä ja spinaalipuudutus onnistui vasta lähemmäs kymmenen yrityksen jälkeen. Huusin ja itkin kivusta puudutuksen laiton yhteydessä, kunnes lopulta paikat alkoivat mennä tunnottomiksi ja kipu hävisi!
Rakas mieheni silitteli päätäni leikkauksen alettua ja oli henkisenä tukena. Ei sujunut kovinkaan kauan että kätilö sanoi "pieni tyttö" ja alkoi kuulumaan vauvan itkua, samalla hetkellä tuoreet vanhemmat liikuttuivat ja päästivät onnenkyyneliä! Meni vain hetki, että sain vauvani rinnan päälleni ja pystyin silittelemään häntä, pienet kädet, pienet jalat ja ihanat tummat hiukset, tyttö joka omasta mielestäni näyttää aivan isältään. Minun oma rakas pieni palleroinen jota yhdeksän kuukautta kannoin vatsassani, oli vihdoin sylissäni ja aloin heti tuntemaan valtavaa rakkautta lastani kohtaan. Paras tunne: minusta tuli äiti <3


Tänään kuitenkin säikähdin että joutuuko vauva lastenosastolle, kun sokeriarvot olivat laskeneet todella alhaisiksi! Kuitenkin vauvan arvot nousivat äkkiä korvikkeen avulla ja sain oman rakkaan prinsessan takaisin lähelleni. Nyt olen yrittänyt imettää lastani säännöllisin väliajoin ja mun rinnanpäät on jo kipeät, joten kokeilen käyttää voidetta joka on suunnattu juuri imettäville äideille joiden nännit ovat halkeilleet tai kipeytyneet jostakin muusta syystä.

Huh ja säikähdys!

Viimeyö oli aika tuskainen! Heräsin järkyttävään paineen tunteeseen ennen puoltayötä, supisteli, sattu jokaiseen paikkaan, väsytti ja yritin saada oloani lievennettyä mm kuuman suihkun avulla. Ramppasin vessassa ja suolisto tyhjeni varmaan kokonaan, tänään vasta iltapäivällä olen taas uskaltanu syödä jotakin pientä.
Kävelin yöllä kolme tuntia ympäri pientä asuntoamme, herätin miehen ja sanoin että kärsin, mutta onneksi selvittiin säikähdyksellä! En olisi edes halunnut lähteä yöllä synnyttämään. Tämä päiväkin on ollut aikamoista tuskaa, kävin labrassa antaa verinäytteitä ja osastolla tutustumassa ja saamassa viimeset neuvot sektiota varten, joten vauva voisi pysyä masussa perjantaihin asti! :)

Synnytyskertomus

Heräsin 23.1 aamuyöllä klo 3:45 vaimeisiin supistuksiin. Yritin saada nukuttua, mutta eipä tullut torkuttua kun ihan pari muutaman minuutin...