Ajatuksia vähän kaikesta..

Ehkä eniten maailmassa arvostellaan äitiyttä ja ylipäätään vanhemmuutta. Monet sanovat että jokin ei ole hyvä äiti lapselle, mutta mikä määrittää sen että on hyvä äiti? Tai entäs sitten minkälainen on hyvä isä? Vanhemmuudesta on niin paljon erilaisia mielipiteitä ja jotkut sanovat että vasta kolmekymppisenä olisi kykeneväinen vanhemmaksi. Oma mielipiteeni hyvästä vanhemmuudesta on se että pystyy antamaan lapselle mahdollisimman paljon aikaa, tekee kaikkensa hänen hyvinvoinnin eteen ja on kykeneväinen huolehtimaan lapsesta. Sitten taas on niitä vanhempia jotka vaan työntää lapsensa omille vanhemmilleen hoitoon, jotta pääsisi itse juhlimaan tms. Onhan se välillä ihan ymmärrettävää, mutta jos niin tekee usein niin olisi kannattanut miettiä ennen lapsen/lapsien hankintaa että silloin on sitouduttava siihen omaan pikkuiseen ja ei enään ole sitä samanlaista vapautta ja mahdollisuutta lähteä esim puolentunnin varotusajalla johonkin. Lapsen kanssa kun lähtee johonkin niin täytyy aina suunnitella etukäteen, pitää huolehtia siitä että on kaikki tarvittava mukana jne. 
Entäs sitten isät? Yleensä perheissä menee niin että mies on töissä tai koulussa ja nainen on lapsen kanssa kotona. Monet saa sellaisen käsityksen että isä pääsee järjettömän helpolla mutta eihän se niinkään ole. Kyllä monet isätkin varmasti kotona ollessaan huomio lasta jne, mutta ei yhtä paljon kun äiti päivien aikana. Vauva-aikana ei edes isät voi tehdä niin paljon kun äidit, varsinkin jos nainen imettää (näin meillä). Täytyy silti sanoa että olen tyytyväinen kun mies myös osallistuu lapsen hoitoon, vaikka välillä rankan työpäivän jälkeen ei jaksaisikaan.
Entäs kotityöt lapsiperheessä? Jokaisessa kodissa on tietenkin omat jutut ja jokainen sopii työnjaon eritavalla, mutta sitten on niitä tapauksia joissa mies makaa vaan sohvalla kattoen aikuisviihdettä tai istuu koneen ääressä tekemässä omia juttujaan, mutta silti on halunnut lapsia. Oma lapsi tuo paljon vastuuta ja huonojakin päiviä, mutta enimmäkseen on niitä ihania hetkiä ja on mahtavaa nähdä kuinka oma pikkunen kasvaa, kehittyy ja koko ajan oppii uutta. Tuntuu että tämä vauva-aika menee ihan liian äkkiä! Miten mun pikkunen voi olla jo vähän yli 3kk!
Kolmen kuukauden aikana on tapahtunut paljon kaikenlaisia asioita. Kesäkuussa oli ristäiset, jotka meni kivasti mutta väsyneesti. Vieraita oli about 25, eli lähisuku, mutta myös vähän kauempaa sukua eli Josefiinan isoisomummo ja mun puolelta minun isovanhemmat + minun tädit. Josefiinan sylikummi on myös minun kummini (isäni sisko). Tyttäremme sai nimen Josefiina Vivianna Alexandra. Eka ja kolmas nimi kehittyivät jo alkuraskaudesta. Sanoin miehelle että olen jo joskus pikkutyttönä sanonut että jos joskus saan tytön, niin haluan että hänen nimeksi tulee Josefiina. Kolmas nimi tulee siitä että minun kolmas nimeni on Alexandra. Ennen ristiäisiä mietittiin että halutaanko siihen väliin jokin nimi vielä, pienen mietinnän jälkeen oli kaksi nimivaihtoehtoa: Julianna ja Vivianna, joista mies sai valita kumpiko olisi kivempi. Eli voimme sanoa että molemmat vanhemmat vaikuttivat tytön nimeen. 
Heinäkuun 10 päivä oli pienen tyttäreni ensimmäinen junamatka 400km päähän minun äidin luokse. Olimme siellä viikon verran ja kävimme monissa paikoissa. Tuli shoppailtua ja pitkästä aikaa käytyä Helsingissäkin. Oli outoa olla siellä, mutta myös mukavaa ja oli jännä huomata kuinka alle vuodessa voi ihan täydellisesti unohtaa missä mikäkin paikka sijaitsee. Tunsin oloni ihan turistiksi siellä :D Onneksi oli kaupunkioppaina mukana kaksi tätiäni M&M ja toisen lapsi A. Löysin tuon koko reissun aikana lapselle vaatteita ja myös itselleni jotakin pientä kivaa. Matkalaukku oli takaisin kotiin tullessa tungettu ihan täyteen kaikkea ja vielä vaunujen alakorikin oli täynnä. Silloin kun kotoa lähdin niin matkalaukku ei ollut edes lähellekkään täynnä, hah! Samaisen reissun aikana Josefiinan sylikummi kävi katsomassa tyttöä. Oli siis mukava reissu, vaikkakin junamatkan aikana julkinen imettäminen ei todellakaan ole mun juttu. Menomatkalla joku vanha äijä kyyläs epämiellyttävästi ja meinasin jo sanoa sille muutaman valitun sanan, mutta jätinpä sitten väliin. Paluumatkalla oli sitten joku bimbo blondi joka raportoi jollekkin kaiken mahdollisen mitä lapsen kanssa touhusin, juttelin ja "leikittiin". Tähän loppuun vielä kuva ensimmäisestä junamatkasta!

Kun maksat satasen, jottei naapuri sais viiskymppistä!

Suomalaiset on mielenkiintoita kansaa. Eilen illalla lueskelin ketjua jossa ihmiset keskustelivat lastenvaatteista, niiden hinnoista ja tai...