Ajatuksia.. Niin monenlaisia!

Itselläni koko ajan pelko siitä että onko lapsella oikeasti kaikki hyvin, on ollut niin järjettömän kiukkuinen ja usein melkein mikään ei kelpaa. Iltaisin nukahtaa ja hetken päästä alkaa taas armoton huuto, aivan kuin huutaisi unissaan kipua jostakin.
Aina kun lapsi herää ja on poissaoleva, säpsähdän ja pään sisällä tulee ajatus "eikai vaan taas". Koitan herätellä tyttöä nopeammin jotta silmät liikkuisi ja alkaisi itse touhuamaan asioita.

Kun tapahtuu jotakin tuollaista ja joutuu sairaalaan lapsen kanssa, niin sitä ajattelee ensimmäisenä kuinka paljon voikaan pientä ihmistä rakastaa. Se pelon tunne jonka koko keho valtaa on jotain niin suurta, ettei sitä voi edes ymmärtää ennen kuin itse kokee vastaavaa. Kuinka tulee omaan päähä ajatus "voi kunpa minä makaisin tuossa sairaalasängyssä ja oma pieni lapsi olisi täysin kunnossa". Ajatus siitä, että onko tämä kosto jostakin pahasta mitä itse on tehnyt jollekkin? Tai kosto siitä, kun on joskus ajatellut että kunpa joku ärsyttävä, epäsiedettävä ihminen kuolisi. Se tunne kun tietää lapsen olevan hyvien lääkäreiden kanssa samassa paikassa, mutta silti pelkää todella paljon jos pahin tulisi tapahtumaan. Päähän tulee mieleen ajatus siitä että kaikki hetket joita sen oman rakkaan lapsen kanssa on kokenut, on ollut kultaakin arvokkaampia!

Mukava ja kamala reissu!

Lähdettiin tosiaan Josefiinan kanssa 9.10 autolla kohti isäni asuntoa. Matkaa oli lähes 400km ja se meni todella hienosti, kahdella pysähdyksellä. Toinen pysähdyksistä oli vain pikainen ja toinen sitten oli ihan reilun mittainen syömistauko. Mmmm, abc:ltä lehtipihvi! Tuli ihan monen vuoden takaiset mökkireissut mieleen.
 Isäni luona kävivät monet sukulaiset ihastelemassa pientä prinsessaa ja yksi kaverini E kävi myös moikkaamassa mua pitkästä aikaa. Pääsin isäni luona ajamaan mönkijällä yli vuoden jälkeen ja se tunne oli todella mahtava! Oli myös mukavaa kun ei itse tarvinnut tehdä muuta kuin hoitaa vauvaa. Noh, siellä olin sunnuntaihin 12.10 asti ja sitten suuntasin äitini asunnolle. Oli n. tunnin ajomatka, josta Josefiina kiukutteli suunnilleen puolet.
Äitini luona oli kunnon vauvatreffit, siellä olivat minun serkkuni N, A ja R. Ikää heiltä löytyi 6kk, 1v ja vähän vajaa 2v. Äitini luona oli mukava olla, kävimme shoppailemassa ja löysinkin Josefiinalle talvivaatteet, itselleni kännykän ja muutamia kivoja pikkujuttuja lisäksi.
Kävimme myös 16.10 Tallinnassa päiväristeilyllä, joka meni todella mukavasti. Josefiina ei varmaan tiennyt edes käyneensä sielä, kun nukkui koko ajan kun kiertelimme tallinnassa. Tallinnasta löysin lapselle kaksi mekkoa ja alkopörssissäkin tuli käytyä.
17.10 oli myös todella mukava päivä. Kävimme ravintolassa syömässä ja eräs tuttu maksoi kaikki kulut. Se ihana tunne kun voit tilata mitä tahansa ruokaa, mitä tahansa juomaa ja mitä tahansa jälkiruokaa, ilman että täytyy katsoa hintaa. Söin sitten semmosen pihvin ranskalaisilla, kahdella eri kastikkeella ja jotai papujaki siinä oli. Jälkiruuaksi söin mansikkaisen pannacotan suklaakastikkeella ja tuoreilla mansikoilla, oli muuten mun mielestä todella hyvä! Sain myös 18v synttärilahjan tuolta samaiselta henkilöltä joka maksoi meidän kaikkien 9 henkilön ateriat. Samana päivänä illasta suuntasimme minun tädin 22v synttärikahville, tai no itsehän join mehua ja Josefiina meinas heittää mun edessä olevan lautasen lattialle. Miten tuommoinen 5 ja puol kuukautinen vauva voi jo tajuta että tavaroita vois viskoa! Näin samalla siis moni sukulaisia, mm: enoni, mummini, vaarini, pari tätiä jne. Illalla minun ihana pieni vauvani kävi saunassa toisen kerran jo vierailun aikana ja oi että kun tykkäsi! Kylpyankkakin maistui tytön mielestä hyvältä.
Seuraavan päivän iltana juhlimme äitini syntymäpäivää (tosin hieman myöhässä). Oli hyvää ruokaa, alkuruuaksi bataatti-chili keittoa patongin kera, pääruuaksi kasvisgratiinia, riisiä ja pippurikermakastikkeista possua. Jälkiruuaksi omenakääretorttua kerman ja m&m karkkien kera. Nam! Mä niin tykkään kun joku muu valmistaa herkulliset ateriat ja itse saan vaan syödä! Loppuillasta muut menivät saunaan vuorotellen mutta minä en kun olin edeltävänä iltana ja monena muuna iltana käynyt myös, ihana kuiva iho!
Sitten siihen ei niin mukavaan päivään..... 19.10 sunnuntaina oli tarkoitus ajaa n 400km takaisin omaan kotiin. Matka kuitenkin tyssäsi Pirkkalan Abc:lle jossa piti tankata. Auton pysähdyttyä tyttö heräs ja alkoi ensin tärisemään todella paljon ja sen jälkeen nykimään, kouristuskohtaus... Itse menin aivan paniikkiin ja aloin itkemään.. en oo koskaan ennen säikähtäny noin paljoa! Tytön kouristeltua pari minuuttia soitin hätänumeroon ja paikalle tuli ambulanssi.. TAYS lastenpoliklinikka oli sitten seuraavana kohteena. Kaikkia kokeita tehtiin, mistään ei saatu selitystä kohtaukselle, elämäni pisin vuorokausi oli sielä.. Tai siltä se ainakin tuntui!
 Onneksi kaikki oli kunnossa, tai ainakaan mitään ei löytynyt ja pääsimme kotiin. Nyt kotona ja pitkä käänteitä täynnä oleva reissu takanapäin. Itse myös sain jostain jonkin sortin räkätaudin ja kärsin äänenpuutteesta!

Synnytyskertomus

Heräsin 23.1 aamuyöllä klo 3:45 vaimeisiin supistuksiin. Yritin saada nukuttua, mutta eipä tullut torkuttua kun ihan pari muutaman minuutin...