Rakkaita vieraita

Maanantaina 28.12 äitini ja sisarukseni tulivat meille kylään. En ollut nähny heitä taas yli kolmeen kuukauteen, joten oli ihana saada heidät kylään. Kokkasinkin makaronilaatikkoa, että he saivat pitkän ajomatkan jälkeen ruokaa. Syötiin, juteltiin, avattiin muutamat lahjat, äitini pusutteli vauvaa ja lopulta illan tullessa mentiin äidin kanssa kauppaan. Vauva oli myös mukana ja ensimmäistä kertaa ns isossa kaupassa. Ei menty ainoastaan lähellä olevaan ässään, vaan Prismaan.


Jokainen voi vaan arvata kuinka kävi kun pääsen todella harvoin autolla kauppaan. Oi kyllä, äitini auton takakontti oli täynnä ja pari pussia vielä takapenkin jalkatilassakin. Mukaan tarttui vaippoja lapsille, ruokaa esikoiselle, ruokaa meille vanhemmille, kosteuspyyhkeitä, wc- ja talouspaperia, sekä rahat meni. Kassalla oleva nuori mies ei kovin iloiselta näyttänyt kun yksi kerrallaan soseita ja muuta pientä joutui siitä vetelemään ja liukuhihnakin vielä hajos! 


Ilta tuli ja kaupastakin tultiin vasta myöhään takaisin. Nukkumaankin päästiin vasta 22.30 aikaan, sillä Josefiina ei malttanut nukkua aikaisemmin vieraiden takia ja nukuttaminen oli haasteellista. Vauvalle uni maistui, vaikkakin tissillä roikkui reilusti yli puolituntia pidempään kuin yleensä syödessä. Meillä asuu vauva joka käyttää mua tuttina, sillä tutti ei meinaa kelvata. 

Tiistaina aamulla herättiin ja tehtiin aamutoimet, jonka jälkeen pian suuntasinkin jo äidin ja pikkusiskon kanssa kaupungille, toki pikkutypy oli myös mukana. Josefiina jäi kotiin T:n ja pikkuveljeni kanssa. Kävimme vain muutamissa vaatekaupoissa, sillä tavoitteeni oli etsiä ristiäisiin vaatteet. Löysinkin Vilasta 60€ (alennuksessa puoleenhintaan) pitkän tunikan, jota voin käyttää joko housujen tai leggareiden/sukkahousujen kanssa. Lisäksi ostin toisesta liikkeestä itselleni farkut ja lapsille vähän vaatetta. Myös polarn o pyretin alemyyntei piti käydä kattoo, josta tarttuikin mukaan Josefiinalle yksi paita. Kalliita housuja en tytölle osta, sillä hän on alkanut konttaamaan kaikki housut puhki. Meillä yhdet me & i merkkiset pöksyt menikin jo rikki, joten äitini saa korjata ne. 


Keskustasta kotiuduttua syötiin ja sitten T lähti pikkuveljeni kanssa kaupunkiin. Ainoana ostoksena oli housut ristiäisiin, sekä vyö. Pakko sanoo että vaikka en makutuomarina ollutkaan niin T osti housut jotka näyttää hänen päällään törkeen hyvältä, tai siis se asukokonaisuus joka ristiäisiin tulee on täydellinen. No, kuitenkin.. Ristiäisitä lisää vasta kuukauden päästä (juhlitaan 30.1). 


Tiistaina Pätkis pääsi myös ensimmäistä kertaa kylpyyn, hän tykkäsi. Äitini kylvetti Josefiinan vauvana ekaa kertaa ja niin myös toimittiin tämän toisenkin kohdalla. Mummi the ensikylvettäjä. Illan tullessa mentiinkin nukkumaan ja Josefiina oli niin väsynyt, että nukahti velliä juodessa syliin. Aamulla heräsikin kyllä sitten kesken unien pikkusiskon itkuun. Pakko sanoa, että on ihana kun käy vieraita ja varsinkin kun mun äidistä on aina hyötyä kun käy kylässä. 

Meidän joulu


Vihdoinkin on se kauan odotettu jouluaatto! Meillä ei taaskaan pukki käynyt, eikä illalla ole tulossa myöskään. Meidän aattoaamu alkoi vasta yhdeksän jälkeen, joka on nykyään aika myöhään. Josefiina ei ensin edes huomannut kuusen alle ilmestyneitä lahjoja, mutta sitten kun ne havaitsi oli tyttö yhtä hymyä.


Alkuun lahjoja vaan viskottiin, sillä en antanut lupaa avata yhtäkään pakettia ennen aamupalaa. Aamupalan jälkeen piti vielä pukea päivävaatteet, jonka jälkeen sai paketteja repiä auki. Josefiina tykkäsi avata lahjoja ja jos joku muu meinasi avata pakettia tytön nähden, niin kiukku meinasi tulla. Vasta lahjojen avaamisen jälkeen muistin, että joulukalenterin suklaakin vielä antamatta Josefiinalle, joten käytiin yhdessä avaamassa viimeinenkin luukku. 


Olohuoneessa vallitsi kaaos, avattuja lahjoja jokaisessa paikassa, sekä lahjapaperia ja lahjanarua. Siivosimme ensin vain ja ainoastaan roskat, mutta lahjat saivat jäädä pitkin lattiaa. Pikkuhiljaa keräiltiin tavaroita pois ja viimeisetkin vaatekappaleet vein pyykkiin kun Josefiina oli päiväunilla. 


No, mitäs meidän joulupaketeista sitten löytyikään? - oli lapsille paitoja, bodyja, sukkia, yöpuku, housuja, jumpsuitteja, ulkovaatetta, brion junarataa, palikoita, pehmopalloja, pehmoleluja yms.

 Itse sain mm. Yhden pienen ja kaksi isoa muumipyyhettä, korvakorut, kaulakorun, rahaa, karkkia ja muumimukin. Kuitenkaan lahjat ei itselleni enään niin tärkeitä ole, vaan se että saa olla oman perheen kanssa ja huomata kuinka oma lapsi nauttii. Meinasi aivan itku tulla itselleni kun näin Josefiinan onnellisuuden ja innostuksen paketteja avatessa. Pienet jutut saa tämän hormonihuuruissa olevan äidin sekaisin. 



Pakko vielä perään mainita, että meidän vauva sai ihanan paketin ystävältäni Julialta, joka oli mukana synnytyksessä ja hänestä tulee Pätkiksen kummi. Ihan huippua minkälaisen ystävän oonkaan löytänyt, kiitos internetin ihmeellisen maailman. Hyvät, luotettavat ja tukea tarvittaessa antavat ystävät on harvassa. En pari vuotta sitten olisi osannut odottaa, että löydän täältä Vaasasta jonkun kaverin josta voi tulla yhtä tärkee ja rakas, kuin mitä Julle on! 



Mutta enempää herkistelemättä toivotan kaikille hyvää joulua ja itse menen syömään anopin tekemiä joululaatikoita mieheni ja esikoisen kanssa

Synnytyskertomus!

Vielä edeltävänä perjantai-iltana puhuttiin miehen kanssa, että mennään lauantaina yhdessä kaupungille shoppailemaan ja syömään Pancho Villaan. Olin ollut torstain ja perjantain todella äreällä tuulella, joten kaipasin jotakin piristystä. Kuitenkaan kaikki eivät mennyt ihan suunnitelmien mukaan, sillä lauantai-aamuna heräsin ennen kuutta outoon olotilaan. En hahmottanut heti mistä oli kyse, kunnes alkoi tuntumaan siltä että jotakin valuu housuihin. Pomppasin ylös sängystä, en kerennyt kävellä alakertaan asti kun housut oli aivan märät. Hetken aikaa mietin että tuliko joku totaalinen pidätyskyvyn katoaminen vai oliko se lapsivettä. Laitoin äidilleni heti viestiä ja infosin tilanteesta. Mietin että olisiko mitään kiirettä, sillä en tuntenut supistuksia ja lopulta päädyin soittamaan sairaalalle. Sain ohjeeksi mennä näytille aamupäivän aikana, aamupalan ja muiden juttujen jälkeen. Yritin syödä aamupalaa, mutta eipä siitä oikein mitään tullut. Jännitti niin paljon että saisinko pienen nyytin kohta jo syliin, vai käännyttääkö sairaalalta vielä takaisin kotiin, en tiennyt yhtään mitä tulisi tapahtumaan.


Mies soitti aamulla puolikahdeksan aikaan taxin. Olin hetken makoillut hänen vieressään sängyllä ja sanoin, että on inhottava olla ja halusin lähteä sairaalalle päin. Kävin vielä vessassa, vaihdoin housut, heitin kännykän laturin ja kännykän laukkuun, jonka jälkeen astuinkin ulko-ovesta pihalle. Ulkona odottelu tuntui ikuisuudelta ja lapsivettä lorahteli vähäisiä määriä. Vihdoinkin taxi saapui ja kuski oli mukava. Juteltiin matkalla, mutta aina supistuksen tullessa pidin taukoa koska alkoi tuntua jo vähän inhottavalta. Sairaalalla olin kahdeksan aikaan ja pääsin suoraan käyrille. Kätilö teki sisätutkimuksen ja sanoi "alkuvaiheessa ollaan". Kuitenkin pääsin sisälle, sain panadolin alkuun ja siirryin tarkkailuhuoneeseen, sillä olo oli sen verran epämukava.

Laitoin odotellessani tilannetietoja muutamalle kaverilleni, päivityksen fb:hen ja juttelin jopa parin sukulaisen kanssa puhelimessa. Laitoin kaverilleni Julialle viestiä, että sen täytyy tulla pelastaa mut kun kärsin ja niin hän tekikin. Ei mennyt tuntiakaan, että J oli paikalla ja toi mukanansa pyytämäni suklaalevyn, sekä vauvalle pehmoisen lampaan. Vielä siinä vaiheessa suklaakin maistui hyvälle ja söinkin sitä rivin verran. Sain myös ruokatarjoilua kun en ollut vielä synnytyssaliin päässyt. Kuitenkaan ruoka ei herättänyt ruokahaluani, sillä kertaalleen syödyn näköinen lihakeitto näytti aivan todella kuvottavalle. Olin onneksi saanut jo yhden aterian, joka oli lähes kokonaan syömiskelpoista. Kivut alkoivat lisääntymään ja välillä jo päästelin erilaisia ääniä supistuksen tullen

.
Klo 17 aikaan aloin olla jo sen verran kipeä, että pyysin päästä kylpyyn jos se auttaisi kipuihin. Kuitenkin kätilö oli sitä mieltä, että kylpyä parempi vaihtoehto olisi suihku, sillä lapsivedet oli mennyt jo. Siirryin tarkkailuhuoneesta synnytyssaliin, jossa olin suihkussa jonkin aikaa. Kuitenkin kun suihkusta tuli vuorotellen kylmää ja kuumaa vettä niin lopulta menetin hermoni ja tulin pois sieltä. Ennen suihkua olin käyttänyt lämmitettyjä kauratyynyjä, joista oli ihan alkuvaiheessa apua. Suihkun jälkeen hälyttelin hoitajaa vähän väliä ja valittelin kipujani. Aina sama masentava lause "et oo kolmee senttii auki, niin et voi saada epiduraalia". Supistuksia oli siis tullut pitkin päivää, mutta paikoille ei ollut tapahtunut oikein mitään.


Puoli seitsemän aikaan sain kipupiikin, josta ei oikeastaan ollut hyötyä, Ehkä hetkeks rentoutti jotenkin, mutta en kokenut että olisin saanut olla ilman kipuja hetkeäkään. Usko meinas loppua ja mielessä ajattelin, että kuolen ennen sitä epiduraalia. Vihdoin ja viimein klo kahdeksan aikaan sisätutkimuksessa olin tarpeeksi auki ja kätilö lupasi että pian saan epiduraalin. Anestesialääkäri tulikin paikalle huoneeseen ja klo 20.20 sain epiduraalia ensimmäisen annoksen. Meni vain hetki ja ahh, olo oli kuin taivaassa. Ei yhtään kipuja, supistuksia piirtyi vähän väliä, mutta en tuntenut mitään. Olo oli aika helpottunut ja tuntui siltä että aikakaan ei enään matele. Torkahdin jopa hetkeksi, mutta enhän mä paljoa malttanut nukkua kun odotin vain pienen syntymää. Lisäannoksen epiduraalia sain 21.55. Tukihenkilöni oli tällöin oman lapsensa luona imettämässä yms, mutta tuli kuitenkin ennen puoltayötä takaisin. Viimeisen kerran sain epiduraalia 00:20, jolloin olin vain 6cm auki. Pakko sanoa että sitten tapahtuikin jotain ja nopeasti.


Puoli kahden aikaan aloin tuntemaan jäätävää paineentunnetta ja J sanoikin mulle jotain "ootko varma ettet oo jo täysin auki". Itse olin epäileväinen, sillä eihän siitä ollut edes pitkä aika kun olin vain 6cm. Tuntui aivan siltä että tulis jättimäinen pas**, vaikka mitään ei tullut vielä silloin. Ponnistelemaan aloin kahden maissa. Usko meinas loppua muutaman ponnistuksen jälkeen. Toistelin vain, että haluan nukkumaan, enkä jaksa. Välillä tuntui siltä että taju lähtee kivusta ja kun kätilö lopulta 19min jälkeen sanoi "katos kuka täällä on", vastasin vaan "en mä nää". Kunnes tajusin että mihin pitää kattoa ja siellä se vauva oli. Se tunne oli ihana kun lapsi oli pihalla, vaikka kaikki kipu ei ihan heti lähtenytkään. Välilihaa ei onneksi tarvinnut leikata, eikä revennytkään. Muutamia tikkejä sain ns sisälle ja johonkin häpyhuuliin, mutta taisin olla todella onnekas tässä suhteessa, ettei sen pahemmin käynyt.

Tikkaamiseen meni ihan hyvä tovi ja se ei ollut kovin nautinnollista. Manasin kuinka just olin kärsiny monta tuntia ja vieläkin mua kidutetaan vaikka lapsi oli jo syntynyt. Mutta kaikesta selvittiin ja synnytys sujui näin jälkeenpäin ajateltuna ihan hyvin, ehkä jopa vielä joskus voisin synnyttää. Mutta nyt nautitaan tytöistä ja annetaan heidän kasvaa! Lopuksi vielä pakko sanoa että iso kiitos rakkaalle Julialle kun olit mun tukena <3

Meidän prinsessa!


Pikapäivitystä suoraan sairaalan lapsivuodeosastolta! Meille syntyi viimeyönä toinen tytär. Pituutta häneltä löytyy 51.5cm ja painoa 3990g. Synnytys meni ihan suhteellisen hyvin ja tulen myöhemmin tekemään synnytyskertomuksen tänne blogin puolelle. Nyt kuitenkin nautin vain pienestä rakkaasta ja yritän lepäillä! 

Rv 40+0

Tänään se on, vauvan laskettu aika! Mutta ei sitä vauvaa vaan näy, eikä kuulu. Taitaa masussa olla sen verran hyvä olla, ettei tahdo tulla ulos. Pakko se on myöntää että alan itse olemaan jo aika kärsimätön, enkä jaksaisi odotella enään yhtään. Odottavan aika on pitkä! Jokaisena iltana toivon, että yöllä heräisin supistuksiin ja saisin lähteä synnyttämään, mutta ei. Yliajalle tää menee, ellei päätä ihan yllättäen syntyä tänään. Pakko muuten mainita tähän vielä, että mun mahaa "koristaa" aivan jäätävän kamalat raskausarvet. Ei niitä näin paljoa ollut silloin kun Josefiinaa odotin!


Viimeiset pari viikkoa oon jokaisena päivänä vinkunu miehelle, että haluan jo synnyttää. Mun selkä on kipee, väsyttää kokoajan, lapsi painaa tuonne alakertaan, ravaan yöt ja päivät vessassa ja oikeestaan mua sattuu ihan kaikkialle jatkuvasti, joten ehkä ihan ymmärrettävää on haluni synnyttää. Toisaalta synnytys jännittää jonkin verran, varsinkin kun oon menossa yksin ja mies jää esikoisen kanssa kotiin. Ajatus siitä ettei oo ketään tukihenkilöä mukana, hui! Toivottavasti en joudu kovin montaa tuntia sairaalassa kärvistelemään ennen kuin saan vauvan pihalle. 


Myös ajatus "onko helpompaa vielä" kummittelee päässäni välillä. Esikoinen vaatii vielä kuitenkin melko paljon, temppuilee syömisen kanssa, suostuu nukahtamaan ainoastaan vaunuihin tai syliin (samalla juoden velliä), ei kävele vielä ilman että pitää kädestä kiinni, niin kuinka täynnä kädet onkaan sitten kun vauvakin on täällä. Onnekseni T on neljä viikkoa kotona apunani vauvan syntymän jälkeen ja Josefiinakin varmasti kerkee sopeutumaan siinä ajassa jonkin verran uuteen tilanteeseen. On mielenkiintoista nähdä kuinka isosisko ottaa pienemmän huomioon sitten, vai yrittääkö ainoastaan lätkiä pienempää turpiin. No aika näyttää, nyt pitäs vaan jaksaa odottaa vielä pienen syntymää.

Piparinkoristelua ja lahjatoiveet


Piparintuoksua ja joulun odottelua. Eilen itsenäisyyspäivän kunniaksi päätettiin koristella pipareita. Josefiina ei asiasta oikein innostunut, mutta pipareiden maistelu olikin lempipuuhaa. Tytön mielipide oli siis, että vanhemmat koristelee ja hän syö pois. On se aina yhtä mukavaa touhua, vähän sokerikuorrutetta ja hopeahelmiä, tai muita kivoja koristeita.


Kurkataanpa vielä meidän tytön joululahjatoiveita. Josefiinalla EI ole vielä yhtään osaa Brion junarataa, joten ajateltiin että olisi kiva jos hän saisi sellaista. Junarataa voisi myöhemmin laajentaa monilla erilaisilla paloilla ja siitä olisi iloa moneksi vuodeksi. Olemme myös toivoneet lapselle 86cm vaatteita, sillä niitä ei vielä oikein ole kuin muutamia ja seuraavaksi siirrytäänkin jo sen kokoisiin. 


Itse olemme tilanneetkin netistä neidille lahjaksi Minni Hiiri-pehmolelun, sillä tyttö rakastaa kaikkea isoa ja pehmeätä. ei ole siis kaikkein pienin pehmolelu, mutta ei isoin mahdollinenkaan. Lisäksi selkeä lahjatoive oli babybjörnin potta, jonka äitini lupasi ajat sitten jo ostaa joululahjaksi. Sen kävinkin itse noutamassa liikkeestä ja äitini maksoi sen. Pottaa en jaksanut alkaa edes paketoimaan, joten se löytyykin jo meidän kylpyhuoneesta. Josefiina ei oikein pottailusta vain innostunut, ainakaan vielä.

Meidän olohuone


Vihdoin ja viimein esittelen viimeisenkin huoneen meidän asunnosta, olohuoneen. Mietin ajat sitten jo, että pitäisi tehdä tästäkin huonepostaus. Kuitenkaan en tehnyt sitä, sillä meidän olkkari aina on ollut kuin kaatopaikalla, sotkuinen ja täyteen tungettu. Nykyään asia ei ole enään samalla tavalla, sillä minä menin ja tilasin parit uudet huonekalut jotka on ihania!



Hetki sitten meidän olohuoneessa oli vielä kauhea sekasorto. Osa tavaroista oli lattialla, osa sohvalla ja osa hoitotasolla, sillä en ollut vielä saanut uutta hyllyä + kaappeja Ikeasta. Onnekseni tilanne ei enään ole sama ja meillä on jopa siisti ja tilavan tuntuinen olkkari. Vauvan synnyttyä lattialle tulee tietenkin vielä leikkimatto, mutta sille on hyvin tilaakin nyt. 


Olohuoneessa on iso canvas-taulu, jossa on Josefiinan 1v kuvauksissa otettu kuva. Se onkin ainut taulu joka koristaa meidän olohuoneen seiniä. Haluaisin vielä jonkun seinälle laitettavan hyllyn, johon voisin laittaa rakkaat muumimukini, mutta muuten olohuoneesta ei mielestäni puutu mitään.


Lelujen säilytystä varten meillä on vain valkoinen kori joka on kotiutunut jostain joskus. Oikeesti se kai on joku pyykkikori, mutta meillä lelut mahtuu siihen juuri sopivasti. Eihän se nyt maailman siistein säilytysjuttu ole, mutta pääasia on että lapsi saa itse otettua lelut ja ne on myös helppo kerätä takaisin. Meillä myös hoidetaan olohuoneessa lähes aina Josefiinan vaipanvaihto (lattialla). Valko-mustassa pahvilaatikossa on siis vaippoja, sekä kosteuspyyhkeitä. Voitte vaan arvata kuinka monesti päivän aikana ne saa välillä kerätä takaisin laatikkoon.


Joulunavajaiset

Tänään oli kaupungilla joulunavajaiset, joista löytyi paljon kaikenlaista ohjelmaa. Päätin jo yli viikko sitten, että meidän täytyy mennä sinne ja niin tehtiinkin. Josefiinakin aamulla suostui syömään pitkästä aikaa nätisti ja ajattelin, että tästä on pakko tulla hyvä päivä.


Lähdettiin 10.25 lähtevällä bussilla kotoa ja nyt illalla saankin vielä lähettää Vaasan paikallisliikenteelle vihaista palautetta. Jonkunsortin ulkomaalainen kuski oli kyseessä, joka ei todellakaan osannut hommaansa. Normaalisti meistä kukaan ei voi pahoin bussissa, mutta tällä kertaa Josefiina oksensi pitkin bussin lattiaa ja penkkiä, joten varmasti bussikuski olisi kiittänyt meitä. T myös zoomaili jotakin roskaämpärin kaltaista, että sinne käy laattaamassa, mutta jäätiin sitten heti pois. Kävelimme vielä siis kolmisen kilometriä kaupunkiin, koska ei sen bussin kyydissä ihminen pystynyt olemaan. Kuski ajoi niin epätasaisesti, äkkijarrutuksia ja kiihdytyksiä tehden, sekä mutkiin kovaa ajaen.


Kaupungilla syötiin raxissa, josta Josefiina sai myös ruokaa. Kävimme myös erilaisissa vaatekaupoissa, sekä cittarista hakemassa tytölle janoonsa velliä. Ostin myös kotiin herkuksi metrilakuja 12kpl. Mukaan ei tällä kertaa paljoa tarttunut kaupungilta asioita, sillä säästölinjalla mennään. Kuitenkin itselleni sain aivan ihanat Mikki Hiiri-sukat ja Josefiinalle parit leggarit. Ainiin ja löysin mä vauvalle tonttulakin, samanlaisen mikä Josefiinalla on (perusmallia) + ostin molemmille lapsille samanlaiset neutraalit pöksyt, eli niistäkään kukaan ei voi päätellä tulevan yksilön sukupuolta.

Kaupungilta sain myös glögiä + piparia, namnam ja takaisin tullessa oli sentään hommansa osaava bussikuskikin! Nyt loppuillan voinkin ottaa rennosti kotona rakkaiden kanssa ja herkutellen, hah! 

Vieraita kaukaa

Tänään aamu lähti käyntiin Josefiinalla aivan todella huonosti. Aamupala ei maistunut ja jokainen asia kiukutti. Tyttö söikin aamulla vain ja ainoastaan velliä, jonka jälkeen lähdimmekin jo vaunuilemaan. Parisen tuntia typy nukkui ulkona, jonka jälkeen jo pihaan ajoi isäni autolla. Hänen mukanaan tulivat kylään myös Josefiinan kummitäti H, sekä isäni äiti. Heillä oli taas paljon tuomisia mukana, joululahjoja sekä muita juttuja. Mummoni oli myös leiponut minulle mokkapaloja, sillä olen himoinnut niitä todella pitkään ja vihdoinkin sain niitä.


Kävin isäni ja mummoni kanssa kaupassa, josta tarttuikin mukaan ostoskärryllinen ruokaa. Josefiinalle soseita, vellejä ja meille aikuisille ruokaa. Nyt on taas varmaan pariksi viikoksi ainakin tytölle ruokaa, joten ei tarvitse itse sitä kaupasta kotiin kantaa kävellen. Kauppareissun jälkeen sainkin hetkeksi rauhoittua, kunhan olin ensin purkanut kauppakassit. Isäni kokkasi meille ruokaa, namnam kermaperunoita ja kanapihvejä. Helppoa, hyvää ja nopeata. Jonkin aikaa juteltiin kaikenlaista, itse ahmin mokkapaloja ja mummoni katsoi kauhuissaan vieressä, yrittäen saada mut hillitsemään himoni.


Isäni haki myös T:n kanssa matkahuollosta uuden hyllyni. Tilasin jokin aikaa sitten jo Ikeasta hyllyn + kaapit ja pari päivää sitten se saapui. Siinä olikin sitten illaksi tekemistä kun sen kasasi ja tavarat laittoi sinne. Myös Josefiina olisi kovasti halunnut auttaa, mutta tyttö ei aivan osannut olla hyödyksi.


Tänään otettiin myös masukuvia, sillä raskausviikkoja on jo 38+0 kasassa. Tasan kaksi viikkoa laskettuun aikaan, jatkuvia kipuja ja haluaisin jo synnyttämään!


Sairaalakassini

Oon pikkuhiljaa alkanut jo keräämään tavaroita, joita tarvitsen sairaalassa ollessani, sekä sen jälkeen kotiutuessa. Vauvan tavarat on ollut kasassa jo pidemmän hetken, mutta omia juttuja en ole saanut pakattua. Kuitenkin olen yrittänyt saada kasaan kaiken oleellisen, toki puhelimen laturi, kamera yms pitää muistaa ottaa mukaan kun lähtö tulee. Mitä kassista sitten oikein löytyykään?


Kotiutumista varten olen etsinyt topin, hupparin, imetysliivit + parit liivinsuojat, collegehousut, sukat ja alushousut. Saa nähdä lähdenkö kuitenkin kotiin taas sairaalan verkkopikkareilla kuten viimeks. En uskaltanu laittaa omia alushousuja viimeksi useaan päivään synnytyksen jälkeen, joten sairaalasta piti vähän "lainata" kotikäyttöönkin.


Sairaalassa viihtymiseen vaaditaan paljon tai no ei nyt niin kovin paljoa. Viimeksi mies oli paljon seuranani, joten puhelin oli ainut asia jota oikeasti tarvitsin. Tällä kertaa kuitenkaan T ei ole seurana, vaan Josefiinan kanssa kotona. Olenkin varautunut tähän asiaan seuraavanlaisesti. Laukusta löytyy värityskirja, sekä kynät. Lisäksi kun on kännykkä niin saan yhteyden sairaalan ulkopuolella oleviin ihmisiin ja voin kysellä kuinka T pärjää Josefiinan kanssa. Tylsyyksissäni voin soittaa äidilleni tai mummolleni, sekä facebookata muiden äitien kanssa, joilla on myös laskettu joulukuussa. 


Hygieniatuotteita myös tarvitsen omia. Ehdottomasti otan mukaani oman suihkugeelin, dödön, hammasharjan ja hammastahnan. En myöskään saa unohtaa hiusharjaa tai hiuslenkkiä, kasvorasvan myös otan mukaani. Ehkä huulirasva myös jos tulee tarpeeseen tai sitten pyydän miestä tuomaan jälkeenpäin mulle sen.


Entäs sitten kun sairaalassa on järkyttävän kuvottavan pahanmakuista ruokaa tarjolla? Vaihtoehtoja ei ole monia, pakkaanko mukaan suolapurkin, syön kärsien vai en syö ollenkaan. Ajattelin että syön mitä syön, sekä pakkaan mukaani pientä evästä. Pillimehua, limpparia, herkkua ja jotain sen sellaista.. Saa nähdä onko mulla synnyttämään lähtiessä repullinen herkkua mukana vai kaikki oikeasti tarpeellinen. Mies saa tuoda sairaalaan mulle sitten osastolle ison limupullon, aivan kuten viimeksi. Neuvolakorttia ei saa unohtaa kotiin, eikä lompakkoa!


Nukkumisluolamme


T:n ja minun makuuhuone sijaitsee yläkerrassa. Huonetta ei ole kuukausiin käytetty oikeastaan mihinkään, sillä olemme nukkuneet perhepedissä alakerran sohvalla. Nyt kuitenkin asiaan on tulossa muutos. Yläkerrassa sijaitsevassa nukkumisluolassa on parikin miinuspuolta. Ensimmäinen on, että asunnossamme on tasan yksi wc ja se sijaitsee alakerrassa. Käyn yössä 3-8 kertaa vessassa, joten mielelläni en juoksisi edestakaisin rappusia. Toinen huono puoli on se, että viereisessä rivitalossa oli kesällä tulipalo, joka oli tuhopoltto. Pieni pelko persiissä ollut siitä asti ja ajatus "entäjos". Nyt kuitenkin olisi aika alkaa nukkua pitkän tauon jälkeen ihan omassa sängyssä ja tuli meidän makkariin uusi pieni sänkykin tällä viikolla. Huoneen järjestystä myös muutimme, joten nyt kehtaan tehdä tämän postauksen kyseisestä huoneesta.


Meidän makuuhuoneestamme löytyy myös todella ankean väriset verhot, joista en tykkää ollenkaan. Lisäksi sähköpiano, vaaleanpunainen kitara ja T:n basso koristavat huonettamme. Näitä soittimia ei ole hetkeen tullut käytettyä, sillä aika ei oikein riitä, mutta ehkä joskus taas?


Tietenkin pitää löytyä myös telkkari, sillä sängyssä löhöten tv:n katselu on mukavaa touhua. Lisäksi meiltä löytyy myös vhs-kasetteja pyörittävä laite, sillä meiltä löytyy vino pino vanhoja lasten elokuvia videoina. Itse muistan pienenä katselleeni niitä, joukosta löytyy esimerkiksi Nalle Puhia ja Dumboa. Makuuhuoneessa on myös yksi pieni penkki, vauvan sitteri ja matkalaukkuni, sillä se ei ole mahtunut varastoomme joka on täyteen ängetty tavaraa.


Päiväpeittomme on todella iso ja yksinkertainen. Mummoni on ostanut sen meille joskus lahjaksi Hemtexistä. Kuitenkin se on kivan värinen, eikä mikään räikeän pinkki (onneksi). Huoneesta löytyy myös äitiyspakkauslaatikko, jossa on Josefiinan vanhoja vaatteita. Ainakin osa niistä tulee käyttöön myös toisella lapsella ja osa sitten on ihan muuten vaan tallessa. Pakko vielä tähän loppuun sanoa, toi pinnasängyn päätykuvio on mun mielestä aivan ihana!

RV 37+1 neuvolakuulumiset

Tänään oli neuvolapäivä, tällä kertaa minulla. Aamu ei alkanut todellakaan lupaavasti, sillä herättiin Josefiinan kanssa klo 9.35 ja meillä oli aikaa vain 25 min aamuhommiin. Arvatkaapas vaan mitä tämä äiti alkoi heti ensimmäisenä tekemään.. Oi kyllä, hammaspesu ja samalla annoin Josefiinalle hammasharjansa. Sillä välin kun tyttö pesi hampaitaan (ensin autoin vähän) kerkesin itse meikkaamaan pikaisesti (meikkivoide + ripsari). Aikomuksena oli siis lähteä heti neuvolan jälkeen kaupungille. Sitten aamupalapöytään, 15min aikaa ja kaapista äkkiä jotain nopeaa syötävää. Josefiina söi siis purkillisen sosetta, eikä mitään aamupuuroa. Syömisen jälkeen kello oli jo niin paljon, että oikeasti olisi pitänyt olla vaatteet päällä ja ovesta ulkona. Pikapika vauhtia puin Josefiinalle vaatteet päälle, muistin neuvolakortin tunkasta hoitolaukkuun ja kauheella vauhdilla ulko-ovesta pihalle. Oikeen kunnon pikakävelyä neuvolalle, jonne onneksi ei ole kuin suunnilleen 500m matkaa. Eihän me ihan ajallaan ehditty, mutta vain 5min myöhässä!


Vajaa kolme viikkoa enään laskettuun aikaan jäljellä, joten pikkuhiljaa aletaan olemaan jännän äärellä. Pikkuinen saisi tulla milloin tahansa masusta pois, mutta ehkä hän viihtyy pienessä yksiössään vielä jokusen viikon? Neuvolatäti sanoi, että hän veikkaisi vauvan syntyvän ennen laskettua, sillä selkeästi on jo "valahtanut" alas. Kuitenkin varattiin uusi neuvola-aika vajaa parin viikon päähän 1.12, jolloin viikkoja on 38+5. Neuvolatäti myös sanoi aikaa varatessa, että jännäillään yhessä oonko sillon synnyttämässä vai neuvolakäynnillä. Sain myös streptokokki B näytteen tuloksen, joka oli onneksi negatiivinen.

Taas otettiin paino, kuunneltiin sydänäänet yms ja juteltiin mukavia. Suluissa edellisen käynnin tulokset:
Rv 37+1 (34+4)
Paino: +15kg (+14,3kg)
Verenpaine: 122/79  (122/80)
Sydänäänet: 140  (145)
Hb:118  (119)
Sf-mitta: 31cm  (30cm)
Turvotus: -+  (-+)


Neuvolan jälkeen suuntasimmekin bussipysäkille ja kaupungille. Kävimme mäkkärissä syömässä vähän ranskalaisia ja hampurilaista, jonka jälkeen menimme lastentarvikeliikkeeseen. Siellä oli Jukka Vähälummukka ottamassa lapsista kuvia ilmaiseksi, joita saa sitten ostaa itselleen jos tahtoo. Kuvia odotellessa siis. Otettiin Josefiinan kanssa yhteiskuvia ja sitten tytöstä myös pelkästään yksilökuvia. Käytiin myös vielä cittaritsta hakemassa vähän soseita tytölle, sekä itselleni ostin vähän herkkuja jemmaan sairaalakassiin, täytyy vielä täydentää kassissa olevia syömisjuttuja, sillä nyt löytyy ainoastaan karkkia!

Josefiina 1v 6kk

Tänään meillä oli Josefiinan neuvolapäivä. Aika oli varattu yhdeksitoista ja sanotaan nyt vaikka niin, että meillä oli aamulla oikeasti kiire. Josefiina heräsi vasta vähän kymmenen jälkeen, joka ei tietenkään minua haitannut. Yö oli sen verran levoton taas neidillä, että aamulla hieman pidempään nukkuminen oli vain ihanaa. Kuitenkin pitkät unet kostautuivat aamupalapöydässä. Kiireessä Josefiina ei olisi kerennyt syödä aamiaista, itse kerkesin hotkia sämpylän ja tyttö söi samalla juustoa, lisäksi velliä ja sitten pikapikapikaa vaatteet päälle ja ulko-ovesta pihalle.
Kello oli minuuttia vaille yksitoista, kun astuttiin neuvolan ovesta sisälle. Melko täsmällisiä oltiin. Lastenneuvolan oma täti oli valitettavasti poissa, joten paikalla oli sijainen. Saatiin kuitenkin tytöstä mitat otettua ja juteltiin myös hetki syömisestä, liikkumisesta, leikkimisestä ja muista tuollaisista perusjutuista.

Pian saimmekin suunnata lääkärin huoneeseen. Neuvolalääkäri kirjoitti uuden rasvareseptin Josefiinalle, sillä edellinen vanhentui muutama päivä sitten. Lisäksi lääkäri kokeili tytön masua, kuunteli keuhkoja, kurkkasi molempiin korviin ja katsoi valolla silmiä. Josefiina ei tykännyt yhdestäkään tutkimuksesta, joten ääntä käytti ja paljon. Enhän nyt mäkään tykkää jos joku täti tulee kirkkaan valon kanssa silmien lähelle.


Tytön mitat olivat seuraavanlaiset. Suluissa on 1v neuvolan mitat, eli kasvua on tapahtunut ja paljon!
Paino: tasan 10kg  (7965g)
Pituus: 79,7cm  (71cm)
Päänympärys: 47,5  (45,5)


No mitä tämä meidän puolitoistavuotias tyttö sitten osaa? -Ainakin uhmaa ja omaa tahtoa löytyy enemmän kun paljon! Josefiina osaa jonkun verran sanoja ja sitten on tietenkin niitä "omia" sanoja, jotka tarkottavat erilaisia asioita. Meillä esimerkiksi pallo oli tytön suusta todella kauan "ällö". Nykyään Josefiina osaa sanoa esimerkiksi pallo, tyttö ja vauva. Josefiina on yleensä hyväntuulinen ja hymyileväinen lapsi, mutta jos jokin asia ei mene haluamalla tavalla, niin tällöin tulee esille ihana raivotar. Hän osaa myös kiivetä rappusia hienosti ylöspäin, kävellä tuen kanssa sujuvasti ja kontata aivan hirmuisen nopeaa vauhtia karkuun. Lusikalla syöminen ei onnistu, mutta käsin syödään iloisesti vaikkapa juustoa, jota pitäisi aina vain saada lisää ja lisää. Yöpukujen riisuminen onnistuu, mikäli ensin äiti tai isi avaa napit tai vetoketjun, eli Josefiina ottaa kädet ja jalat vaatteesta itse pois. Paljon olisi myös auttamiseen halua, sillä kun tiskikone aukeaa, niin menee vain hetki ja pikkuapuri on paikalla. Meillä ei siis enään asu mikään vauva, vaan iso tyttö!




Voiko toiselle antaa kierrätyslahjan vai ei?

Minkälaisia ajatuksia herättää jos puhutaan, että on saanut kierrätetyn lahjan tai antanut jotain itselle tarpeetonta jollekin toiselle lahj...