Perhepeti vai oma sänky?

Kun ensimmäistä lasta odotin, oli päässäni ajatus. Ajattelin että lapsi nukkuisi lähes aina omassa sängyssä. No kuinka meillä todellisuudessa on mennyt?

Ensimmäiset 6kk Josefiina nukkui lähes aina omassa sängyssä. Illalla nukahti aina tissille, jonka jälkeen siirsin hänet omaan sänkyyn. Siellä hän nukkui tyytyväisenä ja yöllä herätessään annoin maitoa, jonka jälkeen siirsin hänet takaisin omaan sänkyyn. Aamulla T:n herätessä Josefiina pääsi sitten viereeni, imetin häntä ja jatkoimme unia vielä pitkään. 11kk ikäiseen asti järjestely toimi hyvin, välillä

tosin oli perhepeti järjestely öisin, mutta harvoin. Sellaisia tilanteita oli esimerkiksi jos lapsi oli kipeä. 

Kun Josefiina oli 11kk vanha, tein positiivisen raskaustestin. Pian tämän jälkeen itselleni iski armoton väsymys ja laiskuus. T kävi öisin tytön huoneessa, itse käänsin vain kylkeä. Jokaisena yönä viimeistään kolmen aikaan Josefiina oli löytänyt tiensä meidän sänkyyn, eli T oli kantanut hänet siihen. Itseäni ei järjestely todellakaan haitannut, jaksoin öisin laittaa huutavan lapsen suuhun tutin tai juottamaan velliä, samalla itse puoliksi nukkuen. Tässä vaiheessa totesin järjestelyn olevan parhain meidän kannalta. Mies tekee kuitenkin arkisin 8h töitä ja on yleensä aika "raato" kun tulee kotiin + minä itse kärsin alkuraskauden väsymyksestä, pahoinvoinnista yms.

Nyt meillä asuu 1v 4kk ikäinen tyttö, joka on aivan kiintynyt vanhempiinsa. Nukkuminen omassa sängyssä onnistuu lyhyissä pätkissä päivisin, mutta öisin nukutaan täysin perhepedissä. Lapsi saa siinä olla turvallisessa paikassa, vanhempien välissä. Itse en osaa edes nukkua kunnolla enään jos Josefiina jostain syystä nukkuukin omassa sängyssä yöllä lyhyen pätkän. Olen niin tottunut siihen, että pieni käsi tai jalka yöllä vähän tönäisee mua, herään yöllä vessaan ja toinen tuhisee tutti suussa vieressä, nukkuva lapsi on ihana näky!

Vauvaikäinen ja vielä taaperoikäinenkin lapsi on täysin riippuvainen vanhemmistansa, päivisin ja öisin. Perhepedissä lapsi saa ainakin lämpöä ja läheisyyttä. Jos herää yöllä pahaan uneen, on vanhempi lähellä lohduttamassa. Lapsella on mahdollisuus vain itse kömpiä äidin tai isän lämpimään kainaloon turvaan. 

Entäs sitten se pinnasänky? Mihin sitä tarvitaan? Meillä pinnasänky nykyään toimii vain ja ainoastaan päikkäripaikkana, siellä ei aina haluta nukkua edes päivällä. Välillä on päiviä, että itse haluan myös nukkua. Silloin nukutaan yhdessä Josefiinan kanssa sohvalla tai sängyssä. 

Ajatus siitä, että kohta meitä on yksi enemmän, miten mahduttaisiin kaikki nukkumaan samaan sänkyyn on kuitenkin mielessä pyörimässä. Itse en halua pakottaa lasta nukkumaan omassa sängyssä, kuunnella lapsen itkua ja tuskaa siitä, ettei saa olla turvallisessa paikassa jossa on tottunut nukkumaan, joten Josefiina saa edelleenkin vauvan syntymän myötä nukkua meidän vieressä. Olen sanonut T:lle että haluan ennen vauvan syntymää pinnasängyn, jonka saa meidän 160cm leveän sängyn viereen ns sivuvaunuksi. Siitä pitää siis saada otettua toinen laita pois ja silti pysyä turvallisesti kasassa. Tällöin on mahdollista että nukuttaisiin kaikki tavallaan samassa sängyssä. Alkuun toki haluan vauvan nukkuvan täysin omassa sängyssä, sillä Josefiina kuitenkin tarvitsee oman huomionsa ja läheisyyden, enkä halua kuitenkaan 1v 7kk ikäiselle lapselle ihan liikaa isoja muutoksia, eli yksi asia kerrallaan.

Myös monet tutkimukset ovat osoittaneet, että pienen lapsen paikka olisi nukkua äidin vieressä, sillä siinä nukkuu paremmin. Itselläni ei ole ainakaan ollut pelkoa, että unissani pyörähtäisin lapsen päälle tai muuta vastaavaa. Tiedostan koko ajan lapsen nukkuvan vieressä. Ennen tytön syntymää nukuin todella levottomasti, pyörin, kääntyilin ja potkin välillä miestä, mutta kaikki muuttui kun esikoinen syntyi. Pienten lasten kanssa ei aina ole niin helppoa ja rankkoja päiviäkin on, joten yöt menevät ainakin meillä perhepedissä kaikkein parhaiten! Saa nähdä minkälaiset nukkumisjärjestelyt meillä on esimerkiksi vuoden päästä.