Raskaus ja seksi

Asia joka monia mietityttää, se jakaa mielipiteitä, sekä kaikki eivät ymmärrä = raskausajan seksi. Jotkut ihmiset ajattelevat, että kun on raskaana niin ei voisi tehdä mitään makuuhuoneen puolella. Asiahan voi toki olla niin monestakin eri syystä, mutta mieleen voi herätä kysymys "miksei"? Sain tähän postaukseen kasattua muutamien ihmisten kokemuksia, ajatuksia, miehien suhtautumisia ja kertomuksia siitä minkälaista juuri heillä on raskauden aikana parisuhde ollut. Lupasin myös pitää heidän henkilöllisyyden salassa, joten siitä syystä en nimiä mainitse.
Monet naiset kokevat seksin eri tavalla kun on raskaana. Kasvava vatsa, selkäkivut tai muut mahdolliset kivut eivät oikein lisää innostusta. Joillakin tosin on päinvastoin ja on kunnon himohiiri raskauden aikana. Toisilla seksi loppuu raskauden mukana tuoman pahoinvoinnin takia, kun taas toiset saavat neuvolalääkäriltä yhdyntäkiellon. Aina ei kuitenkaan näin ole. Joillakin ihmisillä on ajatus, että kohdussa kasvava lapsi jollain tapaa olisi kolmas pyörä touhussa ja jotkut miehet taas pelkäävät, että jollakin tavalla voisivat vauroittaa äidin sisällä kasvavaa pientä ihmettä. 



Alapuolelle olen kasannut eräiden äitien kertomuksia:
"Raskausaikana seksielämä on hiljentynyt verrattuna entiseen. Esteenä varsinaiselle seksin harrastamiselle ei ole ollut minun fyysiset muutokset, kivut tms, vaan enemmänkin miehen haluttomuus ja arkuus, "kun se vauva on siinä välissä". Itse siis kaipaisin seksiä enemmän, eikä raskaus ole vähentänyt halujani. Kun mies kieltäytyy toistuvasti seksistä, se on vaikuttanut itsetuntooni. Olen hävennyt muuttuvaa vartaloani, kuvitellut olevani ruma, läski ja ällöttävä, minkä vuoksi mies ei halua minua. Aloin myös pelkäämään, loppuuko seksi ja läheisyys kokonaan synnytyksen jälkeen. Mutta kun saimme keskusteltua asiasta kunnolla ja sain kuulla haluttomuuden todellisen syyn, se helpotti molempien oloa. Halusimme molemmat lapsen, mutta se ei meidän kohdalla ollut helppoa. Seksistä tulikin silloin enemmänkin suorittamista. Ehkä senkin takia seksi väheni merkittävästi. Onneksi seksin tilalle on tullut enemmän muunlaista läheisyyttä ja rakkauden osoittamista. Nyt me molemmat olemme paljon tyytyväisempiä tilanteeseen ja tämä aika on tehnyt oikeastaan hyvää koko parisuhteelle. Seksiäkin on (onneksi) silloin tällöin, vaikkakin harvoin. Koitamme löytää taas molemmat seksiin sen spontaaniuden, ilon ja aidon halun. Toivottavasti ne vielä löytyy.. Koska odotamme ensimmäistä lasta, vertailupohjaa aiempiin raskauksiin ei ole." -Tuleva mamma

"Ensimmäinen raskaus meni lähes seksittä, ei tehnyt mieli yhtään paitsi ihan alkuraskaudessa, ja ihan loppuraskaudessa kerran koska koitettiin sitä josko synnytys lähtisi käyntiin :D Tämä toinen raskaus taas oli täysin erilainen! Olisin ollu valmis hommiin koko ajan. Hirveitä muutoksia en muuten oo huomannut mutta loppua kohden liikkuminen on tullut hankalammaksi ja väsyn helposti joten halutkin on vähentyny. Mies ei ainakaan ole kummankaan raskauden aikana sanonut mitään mahdollisista muutoksista, paitsi päivitteli tämän raskauden aikaista halukkuutta sänkyhommiin ja oli kerrankin se joka ei jaksanut, muuten homma toimii samanlailla ku ilman raskauttakin." -J

"Ajatustapani seksistä ei ole juurikaan muuttunut ennen raskautta ja sen aikana, välillä on kausia kun tuntee itsensä haluttomaksi ja samoin myös että kumppani ei haluaisi, no ne on vain omia ajatuksia päässäni. Seksi sujuu edelleen ja yritämme mahdollisimman paljon myös tilanteen mukaan sitä harrastaakin, se lievittää liitoskipuja ja auttaa jaksamaan päivää mukavammin. Mieheni mielestä olen edelleen kaunis ja haluttava vaikkei aina siltä itse tunnukaan vaan välillä on tietysti päiviä jolloin ei tee mieli ei sitten yhtään ja nyt kun on viikkoja vähän enää jäljellä niin aion nauttia kaikesta kahdenkeskisestä ajasta mitä on tarjoilla, kohta meitä on kuitenkin kolme. Edellisessä raskaudessa 2009 olin jo tottunut siihen että alussa oli seksiä mutta loppupuolella ja sen jälkeen ei ollut yhtään, joten toivon nyt että asiat eivät muutu. Tärkeintä on muistaa se että vaikka onkin vanhempi, on myös puoliso ja olennaista on se että järjestää myös sitä kahdenkesistä aikaa vaikka vauva-arki onkin ihanaa, niin jäisi myös aikaa toisen hemmotteluun.. ja aikaahan on kun pikkuinenkin nukkuu." -Rv 35+5

"Mielestäni seksi on mukavaa raskaana ollessa myös jos kipuja ei aiheudu liikaa. Raskaus ei ole este seksille aina. Joillakin on joillakin ei. Itse en ole kyennyt seksiin ennen loppua, sillä kivut ovat olleet järkyttävät. Mieheni on ollut sujut asian kanssa että seksiä meillä ei ole yhdyntänä ollenkaan, vaan muilla tavoin. Viime raskaus aikaan verrattuna seksistä on jäänyt miellyttävä kokemus, eikä kipuja enää ole samalla tavalla kun kohtu ei ole aivan alhaalla ja supistukset eivät vaivaa samalla tapaa. Eroa nykyisen ja edellisen raskauden välillä on paljon! Edellisessä raskaudessa en kyennyt minkäänlaiseen seksiin,koska minuun sattui ja supisteli jatkuvasti+ että olin aina todella väsynyt jatkuvista sairaalareissuista ja muista ongelmista johtuen. Tällä hetkellä voin mainiosti ja seksi on mukavaa mutta tällä kertaa toistaseksi seksi on kiellettyä juuri nyt kun se onnistuisi ja haluaisi!" - RV 32+1

"Itse ajattelin aikalailla samalla tavalla kuin ennenkin raskautta. Ehkä jollain tavalla oli erilaista kun olin kuitenkin raskaana. Itselläni ei ollut kipuja jotka olisivat vaikuttaneet raskausajan seksiin, eikä muitakaan estäviä tekijöitä ollut. Mies suhtautui raskauden tuomiin muutoksiin hyvin, eli ei mitään erikoista ollut senkään suhteen. Raskauksia kaksi, samanlaista oli seksielämä molempien aikana. Vauvamaha toi toki omat muutoksensa ja erilaisuutta, sekä
väsymys vähän vaikutti, mutta ei muuten poikennut ajasta ennen raskautta" - Kahden lapsen äiti

"Omat ajatukset seksistä raskausaikana ovat, että kaikki asennot ei oo mahollisia masun takia. Välillä haluaa huomattavasti enemmän, välillä ei ollenkaan & välillä riittää se normimäärä. muuten samanlaiset, ko ennen raskautta. Raskauksissa on ollut eri miehet. Alkuraskaudessa mies ei tajunnu väsymystä ollenkaan, tai siis ajatteli, että kyllä se ohi menee kun nukkuu seuraavan yön hyvin. Eikä aina ymmärrä raskaushimoja, miten voi tulla yhtäkkiä ihan älytön himo johonkin tiettyyn & miten ei muka pärjää ilman.  Muuten kyllä koittaa parhaansa mukaan ymmärtää mua jokaisessa asiassa. On siis lapsi ensimmäinen hänelle". -Janska

"Ajatukseni seksistä ylipäätään jo ennen raskautta oli vähän se ja sama. Kivaa se oli ku siihen ryhty, mutta kun ei ollut sinut oman kehon kanssa niin ainakaan minä en ollut aktiivinen. Kun tulin uudestaan (kolmannen kerran) raskaaksi ja keho alkoi taas muuttua niin fiilikset oli hetken aikaa eri, teki taas mieli mutta sitten alkoikin ennakoivat supistukset ja meni taas ns. Maku koko hommaan. Nyt loppuraskauden aikana on niin kipeät paikat ettei juurikaan mieli tee, oikestaa vähä ällöttää koko homma, kuitenki kun kerran viikossa siihen ryhtyy niin onhan se sitten ihan palkitsevaa. Mieheni on aina halunnut minua samanvertaisesti, olin siis raskaana tai en. Hänellä ei ole siitä minkäänlaista erotuntemusta, hän kehuu minua aina ja haluaisi seksiä vähintään jokatoinen päivä. Ei kuitenkaan pakonomaisesti vaan on "tyytynyt kohtaloonsa", että nyt mennään vähemmällä. Ennen raskauksia ei ollu väliä ajalla tai paikalla, mutta tietysti kun tuli ensimmäistä kertaan vanhemmaksi piti sitä harrastaa silloin ku "ehti", joten se muutti aika paljon molempien käsitystä seksistä vanhempana. Tämä kolmas raskaus on oikeastaa ihan samanlainen seksiaktiivisuuden tasolla kun edellisetki. Poikkeuksena että nyt on joutunut olla "pakosta" välillä pidempiäkin aikoja ilman. Odotamme miehen kanssa kovin palaisiko minun itsetunto kohilleen tämän viimeisen raskauden jälkee kun saan itseni mieluisaan kuntoon. Toivotaan, sillä haluaisin itsekin olla aktiivisempi ja nauttia joka kosketuksesta jonka saan. Ja ei en tarkoita kosketuksen tai seksin olevan epämielyttävää itselleni, enhän silloin sitä edes harrastaisi. Mieheni tukee ajatuksiani ja ymmärtää hyvin, tietysti välillä tulee kiukkuja, meille molemmille mutta ne keskustellaan sitten kun tilanne rauhottuu" -Kolmas ja viimeinen

"Alkuraskaudessa seksi oli melkein päivittäistä ja tuntuikin hyvälle. Loppua kohden on vähentynyt todella paljon,kun väsymys ja kivut estävät. Vielä kyllä on seksiä,mutta vain kerran kaksi viikossa. Raskaus on ollut ihana ja olen tykännyt olla raskaana. Mitä nyt närästys häiritsee myös. Mieheni on näin loppuvaiheessa ollut täysillä mukana,mutta alussa oli ongelmia hyväksyä tuleva vauva ja vältteli todella paljon ettei koskenut vatsaan eikä sanonut mitään. Raskaus oli yllätys niin meidän suhde meinasi kaatua. Nyt kuitenkin kaikki hyvin ja onnellisia ollaan. Itselle tämä on kolmas raskaus ja tämä eroaa todella paljon edellisistä. Ei ollut nyt pahoinvointia tai muita oireita. Vielä en tiedä paljon eroaa synnytys, mutta sen näkee sitten noin 6-8 viikon päästä." -P


Omat kokemukseni ovat taas aika erilaiset molemmissa raskauksissa. Ensimmäisen kohdalla ei ollut mitään ongelmia, kipuja, vuotoja, vaan ainut asia oli kasvava masu. Kuten jokainen voi päätellä, silloin tuli touhuttua ja nautittua ihan samalla tavalla kuin ennen, tosin osa asennoista oli suljettava raskauden ajaksi pois. Tämän toisen raskauden aikana olen todennut, että elämä ja parisuhde saattaa voida ihan hyvin, vaikka yhdyntää ei olisikaan. Rv 20 asti ei ollut ongelmia, kaikki sujui entiseen malliin, eli silloin kun jaksoi tai lapsi nukkui. Ainoat alkuraskaudessa vaikuttavat tekijät oli pahoinvointi, jota kestikin vain muutaman viikon ajan plus väsymys. Tämän jälkeen kuitenkin alkoi tulla ongelmia, kuten esimerkiksi omasta mielestäni ISO maha, joka on tuntunut koko ajan olevan kauhean alhaalla, ehkä lapsikin silloin on alhaalla? Lisäksi omasta mielestäni seksi alkoi tuntumaan ihan yht'äkkiä epämukavalta. Kävellessä ja välillä muutenkin tulee kipuja vaihteleviin kohtiin, sekä harjotussupistuksiakin on tullut vaikka kuinka monen viikon ajan, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Läheisyyttä kyllä on ja sitä pitääkin olla! Parisuhde kärsisi muuten aivan liikaa jos toisen unohtaisi täysin ja tavallaan heittäisi nurkkaan kuin jonkun vanhan märän rätin. Monet myös voivat miettiä, että kuinka mies suhtautuu tälläiseen tilanteeseen? Varmaan aikalailla kiinni siitä kuinka ymmärtäväinen mies on ja ajatteleeko ainoastaan itseään, vai ajatteleeko puolisoa. Meillä onneksi mies on todella ymmärtäväinen asian suhteen, vaikka kyllä mä luulen että helppoa ei ole. Vähän kyllä itseänikin harmittaa, ettei vain yksinkertaisesti kykene tällä hetkellä, mutta onneks taas myöhemmin ei ole estäviä tekijöitä! Täytyy siis vain ajatella seuraavalla tavalla: ohimenevä vaihe ja on ainakin jotakin mitä odottaa!

Onko "pätkis" tyttö vai poika?

Raskausviikkoja on kasassa jo huimat 32+4, joten ajattelin tehdä tälläisen postauksen jota minulle ehdotettiin jo parisen kuukautta sitten. Meillä ei siis edelleenkään ole tietoa kumpi meille on tulossa, tyttö vaiko poika. Eihän nämä testitkään sitä kerro, mutta leikkimielisiä hauskoja juttuja nämä on ja päätinpä sitten tehdä ne. Olisihan se ihanaa jos poika tulisi, mutta tyttö on ihan yhtä toivottu. Pääasiahan on se, että lapsi on terve. Sukupuolesta riippumatta hän on aivan yhtä rakas. Tämä meidän pieni "pätkis" joka kasvaa masussa on todella vilkas kaveri. On ihan tosi super outoa, että yhtäkkiä maha voi pomppia puolelta toiselle, kun Josefiinaa odottaessa ei ollut tälläistä. Kaksi aivan erilaista raskautta, mutta onko toinen lapsi myös aivan erilainen kuin ensimmäinen? Se selviää myöhemmin.


Kiinalaisen syntymäkalenterin mukaan meille olisi tulossa TYTTÖ.
Vau.fi testi: POIKA
Sormustesti : POIKA
Tämä on yksi suosituimmista testeistä. Tarvitset sormuksen ja yhden hiuksen (myös naru käy, jos hiukset on lyhyet.). Sujauta hius tai lanka sormuksen läpi ja roikota sormusta odottavan äidin vatsan päällä. Pidä kätesi paikallaan. Jos sormus alkaa kiertää vatsan päällä ympyrää, on lapsi tyttö. Jos koru alkaa liikkua heilurin tavoin sivulta toiselle, on pienokainen poika.

Sydämensyke: TYTTÖ
Hikka: POIKA
Liikkeet: POIKA
Eräiden uskomusten mukaan myös vauvan sydämen sykkeestä pystyy päättelemään, onko tiedossa tyttö vai poika. Jos lapsen syke on yli 140, on luvassa tyttö ja jos se jää tämän lukeman alle, on pikkuinen poika.
Lisäksi, jos vauvalla on usein hikka, odottaa äiti todennäköisesti tyttöä. Vähemmän nikotteleva vauva viestii pojasta. Poikien sen sijaan kerrotaan potkivan vatsassa voimakkaasti, kun taas tyttövauvojen potkut ovat rauhallisempia.

Avaintesti: TYTTÖ  
Yksi hullunkurisimmista testeistä on avaintesti, jossa tarkkaillaan sitä, kuinka odottava äiti poimii avaimen lattialta. Jos hän nostaa avaimen ohuesta päästä, on lapsi tyttö, jos taas leveästä päästä, on tiedossa poika.

Vatsanmuoto: Itse en osaa tähän sanoa mitään, osa sanoo että on tyttömasu ja osa sanoo että on poikamasu. 50/50
Linea negra: Ei ole, eli TYTTÖ
Uskomusten mukaan myös vatsan muodosta voi päätellä sukupuolen. Jos mahasi on levinnyt sivuille, on tiedossa tyttö, jos vatsa on pystyssä, on pienokainen poika. Myös vatsan läpi pystysuunnassa kulkeva tummanruskea viiva, Linea nigra, viestii pojasta. Tyttölasta odottavilla viiva jää vain navan alapuolelle tai sitä ei ole ollenkaan.

Himot: POIKA. Enemmän himoitsen suolaisia juttuja.. toki on niitäkin päiviä että tekee mieli makeata.
Himoitsetko jäätelöä jopa päivittäin? Jotkut uskovat, että se tarkoittaa tyttölasta. Jos mielit taas kaikkea suolaista ja hapanta, tulossa on poika. Jos himoitset juustoa ja lihaa, kasvaa masussa poika, hedelmien himo tietää tyttöä


Iho: Finnejä kyllä löytyy, joten niiden perusteella TYTTÖ. Mutta sitten taas raskauden myötä mun masuun on tullut pieniä karvoja ja oi kyllä jalkakarvat kasvaa kanssa huimaa tahtia joten sen perusteella POIKA. Tää on vähän 50/50 juttu.
Jos naamasi kukkii kuin kevätniitty, voit syyttää siitä tulevaa tyttö-vauvaa. Uskomuksen mukaan tyttö vie äidiltään kauneuden, joten siitä finnit. Poika saa äidin säärikarvat kasvamaan raskauden aikana nopeammin, tyttö ei karvoihin vaikuta. Poikavauva saa äidin käsien ihon myös kuivumaan, tyttö tekee ihosta pehmeämmän.

Pahoinvointi: Huomattavasti vähäisempää kuin Josefiinaa odottaessa, nyt oksentelin vain muutaman viikon ajan, enkä edes päivittäin, joten POIKA
Olitko todella pahoinvoiva ensimmäisen kolmanneksen aikana? Tai oletko vielä? Merkit viittaavat tyttölapseen. Vähäinen tai olematon pahoinvointi viittaa taas poikaan

Kiukku: POIKA
Tyttö tekee äidistään kiukkuisemman, poikaa odottava pysyy tyynenä.

Sänky: POIKA
Jos sänky on oveen nähden poikittain tulee tyttö. Jos pitkittäin, niin poika tulee.

Tulokset:
POIKA: 9
TYTTÖ: 5
50/50: 2

Kuinka olen muuttunut?

Ihmiset muuttuu, ulkoisesti ja sisäisesti. Reilu kaksi vuotta sitten olin aikalailla tilanteessa, jossa en tiennyt vielä mitä tekisin elämällä. Mietin niitä samoja kysymyksiä joita jokainen jossain vaiheessa nuorena miettii. Kuljin niin sanotusti katuja pitkin vailla määränpäätä.


Asuin äidin luona, sain ruuan ilmaiseksi ja katon pään päälle, mutta silti silloin tuntui siltä ettei se riitä. En osannut arvostaa sitä, ettei tarvinnut siivota tai tehdä muutenkaan mitään kodin, ruuan tai rahan eteen. Lähes ainoat asiat jotka 2013 kesästä, tähän päivään asti ovat olleet samoja mielessäni on T ja raha. Silloin tosin stressasin vain, että milloin on rahaa taas nähdä T. 


Reilu kaksi vuotta sitten mulla ei ollut oikeesti minkäänlaista todellisuudentajua, olisin jatkuvasti halunnut monien satojen kilometrien päähän ihan vaan siitä syystä, että joku mieluinen artisti esiintyi siellä. Vinguin isälleni lähes joka viikko, että mennään sinne tai tänne tai tonne. Pakko myöntää, kyllä se vinkuminen kannatti välillä ja pääsin mihin halusin, toki isälläni myös oli silloin joku takaa-ajatus. Tanssilavat oli useimmiten määränpäänä ja lopputuloksena univajetta, ei tosin minulla. Jos oli päivä jolloin en ollut sopinut tapaavani kavereita tai ei ollut muuta pakollista menoa, olisin voinut vaan nukkua vuorokauden putkeen. Koulu tai muut asiat eivät niin kiinnostaneet. Takanapäin oli peruskoulu ja muutama kuukaus ammattikoulua, jonka olin omasta tahdosta lopettanut. Lisäksi oli jonkinlaista elämänkoulua, asioita joista olin oppinut ehkä jopa kantapään kautta. Mutta mikä on tilanne nyt? 

En olisi osannut odottaa että reilu kahdessa vuodessa tapahtuu asioita näin paljon. Sellaisia asioita joiden myötä oon aikuistunu ja oppinu paljon. Vastuuta, ajattelua, matkustamista, omillaan pärjäämistä, parisuhdeongelmia, kaksi raskautta, kolme eri asuntoa, rahapulasta kärsimistä, uusia ihania ystäviä ja paljon muuta. 
Rehellisesti sanottuna en olisi osannut edes olettaa reilu kaksi vuotta sitten mitä kaikkea omassa asunnossa asuminen tuo tullessaan, sekä mitä kaikkea oma perhe tarkoittaa. En ollut tajunnut kuinka paljon kuukaudessa aikaa kuluu esimerkiksi kaupassa käymisiin, saatika kuinka paljon sitä rahaa oikeesti ruokaan voi mennä. Mulla ei ollut esikoista odottaessa mitään käsitystä myöskään siitä, että mitä kaikkea lapsi vaatii. Ajatus "vauva, ihanaa" oli ainut mitä mietin. Oikeastaan tuo ajatus oli päässäni jo ennen kuin aloin odottamaan Josefiinaa, eli kärsin silloin vauvakuumeesta. Nykypäivänä omaa vapaa-aikaa ei kauheasti ole, ellei sitä järjestä, tavalla tai toisella. Viikonloppusin saan nauttia ihan vaan vaikka sohvalla makoilusta tunnin-pari, jos mun kroppa ja mieli sitä vaatii. T siis osallistuu kotitöihin ja lapsen hoitoon plus antaa mulle omaa aikaa, sillä tietää välillä arkipäivien vievän paljon energiaa.


Meidän arki voisi olla jopa paljon vaativampaa. Josefiinalla on kyllä vahva oma tahto ja ailahtelevainen luonne, ihan kuin minullakin. Tästä minun temperamentistä T kärsiikin välillä. Saatan olla ihan iloinen ja loistaa kuin naantalin aurinko ja hetken päästä olla kuin ukkonen ja kaatosade, joten siitä voi päätellä ettei tässä talossa aina vaan hymyillä ja olla iloisia. Mun luonteen takia myös on tullut välillä riitoja, joita itse tykkäisin sitten selvitellä kun lapsi nukkuu. T kuitenkin on sitä mieltä, että päivät olisi siihen parempia, toki parempi olisi jos pystyisi olemaan riitelemättä? En tosin tiedä kuinka normaalilta sellainen suhde vaikuttaisi, jossa ei IKINÄ olisi minkäänlaisia riitoja, väärinkäsityksiä tai erimielisyyksiä. Välillä on hyvä nollata ja sanoa toiselle, jos on jokin ärsyttävä asia tai jos puoliso tekee jotakin omasta mielestä väärää. Siitä voi tulla isokin riita, jos on yhtä taitava provosoimaan ja liiottelemaan asioita kuin minä. En kuitenkaan halua riidellä myöskään lapsen läsnäollessa, sillä aikuisten väliset ongelmat eivät lapselle kuulu millään tavalla, eikä lapsi saa kärsiä niiden takia. 
Välillä on päiviä, jolloin meinaa mennä hermo kaikkeen. Kitisevä lapsi, oma univelka ja raskauden tuomat liitoskivut yms ei ole mikään parhain yhtälö. Silloin tekis mieli välillä ärähtää lapselle jos ei usko mitään. Oma ajatusmaailmani tosin on se, että ei Josefiina siitä huutamisesta tajuaisi mitään ja alkaisi vaan pelkäämään minua. Silloin pyrin tekemään jotain mikä lapselle on mieluista, kuten mennä pihalle ja itse pääsen helpommalla ja hermotkin saa levätä. Pyrin tarjoamaan lapselle tasapainoisen ja rakastavan ympäristön, jossa kokee turvalliseksi oman olonsa ja tietää että aina on joku lähellä joka hoivaa ja halaa kun sitä tarvitsee. 


Paloauton ihmettelyä!


Tänään käytiin katsomassa läheisen Siwan luona olevaa paloautoa, sekä roska-autoa. Josefiina oli aivan ihmeissään kun ne olivat niin hurjan isoja. Näiden autojen läheisyydessä oli myös grillattua makkaraa myynnissä, joten tämä äiti suuntasi heti autojen ihmettelyn jälkeen syömään makkaraa! Olin itse myös ihmeissäni siitä, kuinka tajuttoman paljon paloautoissa on tavaraa ja kaikenlaisia erilaisia juttuja. Josefiina pääsi myös kiipeämään paloauton sisälle, tai oikeastaan T nosti hänet sinne ja meni itse myös kurkkaamaan. Itse jäin ulkopuolelle möhömahani kanssa odottelemaan ja katselemaan. Myös roska-auton sisälle isä meni tyttärensä kanssa kurkkaamaan kuinka paljon erilaisia vipuja yms sieltä löytyikään. 



Meillä ollaan jo aika hyvin parannuttu myös räkäkuumelimayskästä. Itselläni ei ole eilisen jälkeen ollut enään kuumetta ja Josefiinakin alkaa olemaan jo lähes täysin terve. Nyt viikonlopun voikin ottaa suhteellisen rennosti kotona, jotta jaksaa sitten ensiviikolla taas touhuta kaikenlaisia kivoja juttuja. Sain muuten eilen myös postissa kuvissa näkyvän Bola-korun ja tää on oikeestaan aika kiva. Vauva voi kuulla masuun pienen helinän ja itse mietin jo alkuraskaudesta, että haluan jonkinlaisen bolakorun. Kuitenkaan en itse saanut hankittua sitä ja voitinkin eräässä arvonnassa korun. Sain myös synnytystapa-arvioon ajan postissa, se olisi suunnilleen kuukauden päästä! Aika menee hurjan äkkiä.



Sairaalareissuja, sekä kuumelääkettä

Vihdoin ja viimein Josefiina alkaa olemaan terveiden kirjoissa. Tiistaina meni iltapäivästä iltaan sairaalalla päivystyksessä. Vastaanottovirkailija oli sitä mieltä, että meillä jyllää vatsatauti. Itse nauroin ja sanoin hänelle että kyllä J oksentaa vain ja ainoastaan limaa, sekä mukana tulee myös juodut nesteet osittain. Kuitenkin meidät laitettiin eristyshuoneeseen, joka ei minua haitannut. Sieltä löytyi sänky, pari penkkiä ja oma wc. Olimme koko perhe siellä iltaan asti, kunnes tutkimukset oli tehty ja lääkäri totesi, että voimme kotiutua. Diagnoosiksi saatiin korvatulehdus, joten oli suunnattava sairaalalta reilu kilometrin päähän keskustan päivystävään apteekkiin hakemaan antibiootti tytölle.


Tiistai oli kaikinpuolin hankala päivä, nestettä J ei paljoa suostunut juomaan ja jos suostuikin niin tuli limaoksennuksen mukana pihalle. Vähän parempi olo tuli, kun tyttö sai juotua 2dl sairaalalla ollessa pillimehua ja lääkkeellä 39.7 asteen kuume myöskin laski melkein 2 astetta. Itse en todellakaan kerennyt, saatika pystynyt tekemään ruokaa, joten päädyin mäkkäriin syömään kananugetteja ja ranskalaisia, tyttö samalla nukkui vaunuissa. Kotona ei siis kelvannut muu kuin sylissä oleminen. Illalla vielä 9 jälkeen kun kotiuduttiin oli tehtävää. T valmisti seuraavaksi päiväksi valmiiksi jääkaappiin ruuan, kävi suihkussa, lääkittiin ja hoivattiin tyttöä ja syötiin myös iltapalaa. 



Tiistain ja keskiviikon välinen yö oli myös haastava, sillä Josefiina ei suostunut juomaan yhtään mitään koko yönä. Ainut sisälle saatu neste oli 2.5ml buranaa, jolla saatiin myös kuume alenemaan. Aamun tullessa itkin T:lle, että oon ihan poikki ja sain hänet jäämään yhdeksi päiväksi palkattomalle. Ei kuitenkaan voinut puhua vapaapäivästä, sillä lähdimme sairaalalle kun terveysasemalta niin ohjeistettiin. Samat tutkimukset : korvat, tulehdusarvot, keuhkot, suuhun katsominen, verenpaine, pulssi ja tämä lastenlääkäri totesi ettei korvatulehdusta kuulemma olekaan, joten nyt meillä on kokonainen pullo antibioottia korvatulehduksen hoitoon jääkaapissa turhaan. 


Lääkäri sanoi myös että jos ei ala nesteet pysymään sisällä niin osastolle. Olisi ottanut meidät heti, mutta itse raskaushormonihuuruissa aloin itkee kun pieni lapsi, joten sovittiin että mennään illalla takaisin mikäli ei juoma maistu tytölle, saatika pysy sisällä. Luojan kiitos saatiin puolikas vanukas ja nestettä pysymään lapsessa sisällä, eikä meidän tarvinnut lähteä osastolle! Keskiviikkona oli myös minun synttärit ja paras synttärilahja itselleni oli se, että Josefiina alkoi vaikuttamaan jo hieman terveemmältä ja saatiin olla kotona yö!


Tänään torstaina itse heräsin aamulla kuumeessa ja olihan mulla jo illalla kipeä olo. Josefiina on onneksi ollut kuumeettomana vuorokauden ja toivottavasti ei nouse enään kuume. Tänään tyttö on ainakin jaksanut touhuta paljon ja nyt kiitän että Josefiinan huoneen oviaukossa on portti! Itse olen makoillut lattialla patjalla huono äiti-fiiliksellä, kun ei oikein jaksa touhuta tytön kanssa. Ruokaakin on vähäsen tytölle masuun saakka mennyt, vaikka nestelinjalla lähinnä toistaiseksi vielä ollaan. Velliä, kaakaota, ihan mitä tahansa huolii! 


Pikkupotilas

Heipähei täältä sairastuvalta. Josefiina alotti eilen täysin syömättömyyden, joi vaan. Myös eilen aamulla tytölle oli iskenyt yön aikana jonkinlainen limayskä, joten ajattelin ruokahaluttomuuden johtuvan siitä. Velliä kuitenkin upposi vähän reilu litran verran päivän aikana, joten ajattelin että ei hätää ja parempaan varmaan mennään.


Kuitenkin tänään limaisuus on ollut pahempaa, jatkuvasti limapalleroita sylkevä lapsi ei ole syönyt kuin aamulla yhden pienen sosepurkin ja juonut onnettoman vähän, ainakin näin omasta mielestäni. Oksentanut kertaalleen ihan kunnolla limaa ja varmaan pari desiä velliä siinä samalla, tappelee armottomasti lääkettä vastaan, sekä kuumemittari näyttä hetki sitten 38.4. Voisiko sanoa, että tästä äidistä on hieman energia loppu? Muutenkin on väsyttänyt monta päivää aivan jäätävän paljon, joten... Ärrimurri minä, kaipaa unta ja tervettä lasta! Voisin sanoa että raskaana oleva nainen joka omistaa pahasti kipeenä olevan lapsen, niin se toimii aika hyvänä kidutusmenetelmänä.

Isyyspakkaus!


Mietin jo esikoisen raskausaikana, että olisi kiva kasata miehelle jonkinlainen isyyspakkaus. Sainhan silloin itse myös äitiyspakkauksen. Kuitenkin silloin se jäi pelkästään ajatukseksi, enkä toteuttanut ideaa. Ehkä isoin syy oli se, että meidän rahatilanne oli silloin todella tiukka kun itse en kolmeen kuukauteen saanut yhtään mistään rahaa. 
Nyt sain aikaiseksi ja lompakon nyörit antoivat periksi sen verran, että sain toteutettua tämän ihanan yllärin miehelle. Annoin aikaisemmin tällä viikolla T:lle laatikon, jonka sisälle olin kerännyt paljon erilaisia asioita. Oikeasti mun piti antaa tuo vasta isänpäivänä, mutta kävi sellainen hassu juttu, että en jaksanut kantaa laatikkoa joka oli täynnä tavaraa yläkertaan piiloon, joten se jäi keittiön lattialle ja odotti siinä T:n työpäivän jälkeen. 


Mitäkö kaikkea pakkauksessa sitten olikaan? Siellä oli T:lle omia juttuja ja tulevalle vauvalle omia juttuja, sekä tietenkin myös heidän yhteisiin hetkiin liittyviä juttuja.

Mies sai: 
- lempparikahvia
- Ifolorilta tilatun mukin, jossa esikoisen kuva ja tulevan vauvan ultrakuva
- Arpa
- T-Paita
- 6kpl lahjakortteja/etuuksia, jotka saa hyödyntää vauvan syntymän jälkeen
- Pieni pyyhe
- Partasaippua
- "huippuisä"-bokserit
- Olut
- Energiajuoma
- Palmoliven saippuaa
- Buranaa
- Vitamiini poretabletteja
- Haribopussi
- Sisuja
- 2kpl Isoja pätkiksiä
- Lakumatto + lakupatukka
- Maoam karkkeja
- Paprikatikkuja

Isälle ja lapselle molemmille keltaiset paidat!

T oli positiivisesti yllättynyt näistä korteista. Hän ei kuulemma ikinä olisi uskonut että teen kortin jossa lukee "1vrk vapautus molempien lasten vaipanvaihdosta" ja kysyi heti luettuaan sen "oikeesti, koskeeks tää kakkavaippojakin". Haha, eli kuten arvata saattaa niin aina jos Josefiina tekee kakat vaippaan T:n ollessa kotona niin mies automaattisesti vaihtaa tytölle puhtaan vaipan. 


Pyyhe, partasaippua ja bokserit pääsivät kaikki lähes heti käyttöön. Kaikki olivat siis mieluisia juttuja miehelle. Partasaippuan ostaminen yllätti miehen täysin. Oon ite suunnilleen kironnut kotona kun kaappi on täynnä miehen parranajoon liittyviä juttuja, joten keksin tavan yllättää.
Laatikon tuunasin itse, ei ollut kovin laaja lahjapaperivalikoima siwassa, joten ei ollut maailman miehekkäin pakkaus, eikä mun pakkaustaidotkaan maailman parhaimpia ole! Kuitenkaan se miltä laatikko näytti, ei ollut pääasia. Mies tykkäsi kaikista asioista joita paketissa oli ja sanoi "en mä mitään isyyspakkausta olis osannut odottaa". 


Mitä vauvalle oli?
-  "Isin rakkauspakkaus" -harso
- "isin kulta" -body
- T-paita
- Kylpyankka
- Kosteuspyyhkeitä
- Vanulappuja
- Vanupuikkoja
- Ensilusikka ja hedelmäsose
- Hymynaama helistin
- Liberon 1koon vaippapaketti
- Vaipanvaihtoalustoja
- 2prk korviketta (kun tissit kaipaavat vapautusta)
- Sinkkivoidetta


Omasta mielestäni oli kiva kerätä salassa noita juttuja, tai kyllä mies ties että jotain on meneillään mutta ei osannut yhdistää yhtään että olisi noin paljon asioita. Kyllähän tuohon aikaa ja rahaa kului, mutta kaikki on hyödyllistä, paitsi herkut! Mutta välillä saa ja pitääkin herkutella.



Jäljellä 10 viikkoa!

Tänään poksui rv 30+0 ja aamupalan jälkeen sainkin suunnata neuvolaan. Josefiinan kanssa lähdimme tuulisessa syysilmassa hitaasti kävellen postin kautta neuvolaa kohti.


Neuvolassa ei ollut taaskaan oikeastaan mitään erikoista. Oma neuvolatäti oli onneksi paikalla, se on niin mukava. Katsottiin taas paino, verenpaine, hb, vauvan sydänäänet, kohdunpohjan korkeus, pissasta sokerit ja proteeinit, sekä missä asennossa vauva masussa oikein kölliikään. 
Arvatkaa vaan, vauva on oikein päin! Mua alko pelottaa just, että varmaan synnytän normaalisti, siis jos vauva pysyy oikein päin. Siis ihana ajatus joo ja saisin kokea molemmat tavat, sektion ja alatiesynnytyksen. Mut ahdistaa, että mistä tiiän millon sitte sairaalaan pitää lähtee ja kun varmaan joudun YKSIN synnyttämään, sillä T joutuu olemaan esikoisen kanssa. Voi apua! No onhan tässä aikaa vielä panikoida, haha!

Neuvolatulokset alla, suluissa edellisen käynnin rv 23+5 mittaukset.
Paino: +11kg (5kg)
Verenpaine: 118/63 (120/72)
Pissa: puhdas
Hb: 119 (114)
Tarjonta: RT
Sydämensykkeet: 145 (140)
Liikkeet: ++
Kohdunpohjankorkeus: 26

Vuoden 2019 paras verkostoblogi!

Viime viikolla matkustin ilman lapsia Helsinkiin Otavamedian järjestämään blogipäivään. Aikaisemmin en ole esteiden takia päässyt osallistum...