Kun äiti lähtee viihteelle..

Asia josta puhutaan paljon negatiiviseen sävyyn ja arvostellaan. Onko oikein että lapsi/lapset laitetaan jonnekkin hoitoon, jotta äiti pääsee vähän bailaamaan? Missä raja menee?
Omasta mielestäni on satunnaisesti ihan ok ottaa aikaa itselleen, on täysin okei että välillä saa sen arjen keskellä ajatella vain ja ainoastaan sitä kuinka itse pitää hauskaa. En ymmärrä miks jotkut ihmiset heti leimaavat paskaksi mutsiksi jos näin toimii.

Ihana Anna Heiskari (Abreu)

Itse olin viime viikonloppuna ensimmäistä, siis ensimmäistä kertaa viihteellä KOLMEEN vuoteen. Siis niinkuin oikeesti viihteellä. Enkä lähipubissa juomassa yhtä kaverin kanssa ja heti kotiin. Oli muuten ihan äärettömän hauska ilta/yö, vaikkakin seuraavana päivänä väsyttikin tuhottomasti. Tais olla koko päivän eniten kuultu lause "mua väsyttää" tai "haluun nukkumaan".

Samaisena yönä oli myös Josefiina ensimmäistä kertaa äidilläni yökylässä. Heillä oli mennyt oikein mallikkaasti. Tai no, se on mihin haluaa verrata. Josefiina valvoi puoleenyöhön ja nukahti sohvalle. Äitini oli kantanut hänet nukkumaan patjalle josta olikin herännyt jo NELJÄN tunnin päästä ja tepsutellut olkkariin... Sohvalta oli löytynyt nukkuva isäpuoleni joka sit otti Josefiinalta turpiin (läpsytteli naamaan). Haha! Tyttö oli kuitenkin jatkanut uniaan vielä sen jälkeen.

Kuvassa esiintyy Lasse

Itse en stressannut yhtään kuinka Josefiinalla menee hoidossa, mutta jännäilin kuinka Vanessa pärjää T:n kanssa kotona. Heillä meni nätisti ja tyttö oli heränny vain paristi ja nukahtanut uusiksi aika pian! Ehkä pääsen siis toistekki viettää vapaailtaa. Pakko se kai on myöntää näin jälkeenpäin, että mun yks tai kaks juomaa muuttu hieman useammaks ja seuraavana päivänä oli pienehkö krapula.


Sunnuntaina olikin sitten isänpäivä jota vietettiin kotona. Käytiin me hakemassa isopieni uhmatuhma kotiin mummilasta ja samalla juotiin pullakahvit. Muuten nautittiin vain yhteisestä ajasta perheenä ja leikittiin kaikki yhdessä!

Mitä meille oikein kuuluu?


Onpas ollut pitkään enemmän ja vähemmän hiljaiseloa täällä blogin puolella. Sanotaanko nyt niin että ajatukset on ollut täysin jossain ihan muualla. Sopeutumista uudenlaisiin juttuihin. Monenlaisia tunteita, turhautuneisuutta, iloisuutta, rakkautta, pettymyksiä ja ylpeyden hetkiä. Lähiaikoina on yritetty keksiä hieman uudenlaisia toimintatapoja, saada arkea hieman helppohoitoisemmaksi, sekä yritetty tukea meidän pientä erityislasta. Kyllä, luit oikein, meidän rakas on virallisesti erityislapsi. Ehkä myöhemmin avaan tilannetta enemmän teille muillekkin, toistaiseksi vain ja ainoastaan lähimmät tietävät. 

T aloitti kuukausi sitten uudessa työpaikassaan, joten olen ollut taas arkisin täysin tyttöjen kanssa kolmin. Päiväkotihakemus on ollut vetämässä Josefiinan kohdalla jo pidemmän tovin ja muutama päivä sitten mulle soitettiin, että vihdoin ja viimein sopiva paikka on löytynyt. Josefiinan kohdalla osa-aikaista hoitoa on haettu kehityksellisistä syistä ja kyllähän se tuo aikamoisen helpotuksen osaan mun arkipäivistä. Mennäänkin heti maanantaina tutustumaan uuteen päiväkotiin!



Vanessa on oppinut hirmuisen paljon asioita. Hän osaa sanoa äiti, sekä kävellä todella lujaa taaperokärryn kanssa. Vielä ei kuitenkaan ilman tukea tepsutella eteenpäin, mutta välillä on seisty jo ilman tukea joitakin sekunteja paikoillaan. Mun vauva on kasvamassa hurjaa vauhtia taaperoksi ja enään kuukausi niin hän on 1v! Apua, minne tämä aika kuluu?

Itse olen saanut tässä lähiaikoina muutamia uusia kavereita.. jostain syystä tuntuu silt, ettei vaan kenenkään kanssa tuu lähellekkään samanlaista juttua kun ihanan Jullen (meidän pitkän historian takia ehkä?). Toki kaveri ja ystävä onkin ihan eri juttu. On kuitenkin tosi huippua että tästä ihan läheltä on löytynyt pari ihmistä joita voi välillä tavata ja varsinkin kun on samanlaista "merkkifriikkeyttä" niin voi keskustella lastenvaatteista ainakin jos ei muuta tule mieleen. Lapsille myös on hyvä että löytyy leikkiseuraa, eikä itsellä käy päivät tylsiksi kun on välillä aikuista seuraa jolle voi rupatella kun T on töissä.


Mitäs meille muuta kuuluu? - Normaalia arkea ja tänään kaivettiin jouluisia juttuja kaapeista. Pitkästä aikaa vähän jouluvaloja.. Ihanaa! Otettiin valmiiksi myös joulukorttikuvia, joista tilasinkin jo kortit lähimmille sukulaisille. Viikko takaperin oltiin katsomassa tyttöjen kanssa Itiksessä Abreuta ja huomenna tämä äiti pääseekin pitkästä aikaa vähän viihteelle! Josefiina menee ensimmäistä kertaa mummilaan yökylään ja Vanessa jää T:n kanssa kotiin. Saas nähdä miten heillä sujuu!

Kutsuvieraana tilaisuudessa!



Olimme Reimago-tilaisuudessa Helsingin Stockmannilla. Joskus nopeus on valttia! Saimme ilmaiset hyvänmakuiset monipuoliset aamiaiset, sekä kattavaa tietoa uudesta reimago:sta. Lisäksi olisi saanut uutuustuotteista -10%, mutta emme tällä kertaa ostaneet mitään.. Lapsillahan on ulkovaatteet jo!


Aamiaiseen kuului: myslijugua,croisanttia, monia leipävaihtoehtoja, mehua, vettä, kahvia, teetä, smoothie, munakas, juustoa, hedelmiä ja mitä kaikkea muuta siinä nyt sit olikaan. Oli laaja valikoima, josta jokainen kutsuvieras varmasti löysi joitain herkkuja.


Mikä tämä uusi reimago-juttu oikein on?
- Vaatteissa on tietynlainen tasku, jonne saa kiinnitettyä reimago aktiivisuussensorin. Hintaa sillä on 39€ ja applikaatio puhelimeen on ilmainen. Iso miinus tosin siitä, että toistaiseksi toimii vain ios-käyttöjärjestelmissä. Mutta kuulemma tästä tulee myös android versioille toimiva, sitä odotellessa!


Reimago aktiivisuussensori kerää dataa päivän ajalta ja illalla voi naputella sovelluksen auki, katsoa mahdolliset palkinnot ja pisteet, selvittää että onko tarpeeksi tullut liikuttua päivän aikana. Isompaa lasta tämä uutuus voi innostaa liikkumaan. Olisin ehdottomasti ostanut kyseisen tuotteen ja myös ulkoilupuvun, mikäli meidän Josefiina olisi muutaman vuoden isompi. Josefiinasta mieleeni tuli, että olin positiivisesti yllättynyt kuinka hienosti hän jaksoi olla parisen tuntia paikoillaan tilaisuudessa.


Lähtiessämme saimme vielä pienet yllätyslahjat mukaan (vesipullo ja heijastin). Haluankin kiittää järjestäjää tästä ihanasta tilaisuudesta. Kiitos, kiitos, kiitos, oli mukavaa!

Linnanmäellä lasten ehdoilla


Eilen Perjantaina olimme koko perhe Linnanmäellä koko päivän. Olimme lähtiessä varanneet lapsille kaikki tarvittava ja itsellemme paljon juotavaa. Olin varautunut siihen että menee paljon aikaa Vanessan hoitamiseen, sillä sopimus oli: T hoitaa Josefiinan kokonaan ja minä ainoastaan Vanessan ruokailut ja vaipanvaihdot. Olin yllättynyt kuitenkin, että kerkesin käymään lähes kaikissa laitteissa joihin halusinkin mennä.


Joku varmaa jo ajatteli, että T istui yksin lasten kanssa penkillä tylsistyneenä - ei sentään. Mukana oli myös äitini. Olimme sopineet että hän hoitaa Vanessaa, jotta minä saan huvitella ja ottaa irti arjesta pikkusisarusteni kanssa. Ehtona oli kuitenkin se, että maitotisut on silloin lapsen käytössä kun tarve on.


T kävi myös pikkusisarusteni kanssa yhdessä laitteessa. Äitini osti T:lle laitelipun myöhäiseksi synttärilahjaksi. Laite johon he menivät oli niinkin hurja - kuin hurjakuru. Vähän märkää porukkaa tulikin laitteesta sitten pois.


Josefiina pääsi myös neljään eri laitteeseen, joissa kävi yhteensä viisi tai kuusi kertaa. Tyttö nautti kyllä kovasti, sillä se hymy mikä kasvoilla oli - jotain ihaninta!


Josefiina kävi äitini kanssa narunvedossa, josta hän sai ihanan kynäpehmolelun. Lisäksi minä, pikkusiskoni, pikkuveljeni ja T pelattiin yhtä pallopeliä, josta saattoi voittaa minion-pehmon.
Pikkuveljeni voitti ja antoi Vanessalle sen lahjaksi. Isoksi harmiksemme emme enään löytäneet kotona sitä! Se oli valitettavasti tippunu jonnekkin joko matkalla tai linnanmäellä. Tyttö ei vielä tajua että lelu katosi, mutta kyllä tätä äitiä harmittikin niin paljon että melkein itku tuli. Tänään löydettiinkin sitten lelukaupasta uusi samanlainen - oli kaupan viimeinen!


Missä kaikissa laitteissa kävimmekään? Vastaus on: Kaikissa vuoristoradoissa tietenkin, sekä esimerkiksi Kingissä. Kingi nousee 75metrin korkeuteen ja tulee vapaapudotuksella alas - aika hurjaa, eikös!


Söimme lintsillä vain ja ainoastaan todella pienet makkaraperunat, joten illalla kotiinpäästyämme vedettiin ihan kiitettävä määrä ruokaa - haha!


Grillimaisteri tapahtuma

Unohtunutkin aivan tämä postaus. Sunnuntaina meidän päivä lähti kivasti käyntiin ja iltapäivällä suuntasimmekin kohti Helsingin keskustaa. Narinkkatorilla oli Lidlin järjestämä grillimaisteri tapahtuma, jossa esiintyi artisteja, oli maistiaisia, onnenpyörää yms pientä. Me myöskin teimme muuta Helsingissä, eli emme olleet kokoaikaa ulkona tai lavan lähettyvillä. 


Esiintyjistä ainoat joita katsoimme olivat Sanni ja Jonne Aaron. Jälkimmäisen kanssa saatiinkin myös yhteiskuvia! Oli muuten ihan tajuttoman paljon ihmisiä paikalla - huomaa että on kesäloma! Josefiina muuten tajus että esiintyjille pitää taputtaa - fiksu tyttö. 


kuvat saavatkin puhua nyt puolestaan, sillä en jaksa nyt tarinoida enempää. Tänään saadaan ihana vieras Vaasasta <3




6kk Vanessa

Meidän pieni rakkaus on jo vähän päälle 6kk vanha! Mihin tämä aika oikein kuluu? En voi käsittää että mun vauva on jo niin iso. Ensimmäisiin synttäreihinkään ei ole enään pitkä aika - alle puoli vuotta! Mutta mennään nytten neuvolakuulumisiin.


Meidän Vanessalla oli tullut niukasti painoa kuukaudessa, pituutta oli kylläkin tullut parisen senttiä ja tyttö on jo 69cm pitkä. Taitaa olla äitiinsä tullut kun on pitkä typy. Vanessa on myös sairastanut elämänsä ensimmäisen vatsataudin ja flunssan sisältäen kuumeen.

Vanessa on erittäin aurinkoinen tyttö, hän hymyilee ja juttelee paljon.Vanessa myös ottaa hienosti kontaktia vieraisiinkin ihmisiin. Peruutusvaihde on myös löytynyt, eteenpäin ei vielä mennä. Sormiruokailua harjoitellaan ja toistaiseksi ollaankin maistettu mm kanaa ja kurkkua. Kuitenkin tytön pääasiallinen ravinto on edelleen rintamaito.


Istumista ja ryömimistä kovasti harjoitellaan, jonka lopputuloksena on hermojen menetys kun ei pääse eteenpäin vaikka kuinka yrittäisi. Lelut ei kiinnosta lähellekkään niin paljoa, kuin esimerkiksi johdot tai jokin muu kielletty asia. Seuraava neuvola onkin vasta 8kk ikäisenä.

Lapsen kanssa keikalla

Fanta My Day of Fun tapahtuma kutsui eilen meitä luokseen. Olin omaa mukavuutta ajatellut ja päivää helpottanut sopimalla, että esikoinen menee äidilleni hoitoon. Olisin myös Vanessan jättänyt hoitoon jos osaisi syödä muutakin kuin tissiä - ei pullot/mukit vielä kelpaa. Nappasin vielä pikkusiskoni Vanessan ja minun mukaan, sillä olin sopinut hänen kanssa viettävän aikaa yhdessä. Matkustettiin Helsinkiin ja käytiin burger kingissä syömässä. Ennen kuin lähdin kerkesin jopa nukkua Vanessan kanssa 1,5h päiväunet - teki hyvää!


Alkuun tapahtumassa oli tubettajia - Pernilla, Iinaps & Mikirotta. Heitä haastateltiin ja oli Meet & Greet järjestetty myöskin. Pikkusiskoni oli tästä kiinnostunut ja itselläni ei ollut mitään tietoa heistä. - Ikinä kuullutkaan! Kyllä sitä niiden selitystä siinä kuunteli ajankuluks. 


Alunperin tapahtumassa piti esiintyä yllätysartistina Anna Abreun, mutta sairastumisen vuoksi hän ei päässytkään. Siitä sain tietää maanantaina ja olinkin jo ihan varma, että tilalle otetaan joku ihan surkee paikallinen teinibändi. Onneksi ei sentään mennyt niin - Tilalle tuli Diandra ja Evelina. Myönnettäköön että Evelinasta en ollut ikinä kuullutkaan ja hän esiintyi jo sen verran myöhään, että lähdettiin Diandran jälkeen kotiin. 


Olin varautunu siihen että Vanessa reagoi itkulla sellaiseen ihmismassaan joka siellä oli. Sanoin siskollenikin etukäteen että mennään sitten tosi kauas lavasta jos Vanessa ei viihdy, mutta eiii - mun tyttö on bilettäjä! Vanessan kanssa tanssittiin, välillä hän makasin kärryissä ja välillä ns heittelin häntä ilmaan. Taidettiin saada hyvin huomiota, kun juontajakin sanoi vähän ennen Diandran esitystä: "kattokaa ku täällä edessä jo pieni vauva juhlii".



Vähän ennen kuin Diandra lopetti esiintymisen olimme siirtyneet lavan taakse. Siellä sitten saimme Diandran kanssa kuvat ja nimmarit. Vanessa kun meni Didin syliin, ensimmäinen artistin suusta tuleva lause "pidänks mä tätä vaan näin" ja heti perään "ihana, saanks mä viedä sut kotiin". Josefiinahan on myös kerran nähnyt Diandran, marraskuussa 2015 Vaasan jäähallissa. Nyt lapset on tasoissa - haha! Oli kyllä ihan huippua ja tosiaan mun tyttö on semmonen bilettäjä, että voi mennä toistekkin päivisin musiikkitapahtumiin - ehkä jo sunnuntaina kun Helsingissä esiintyy Robin, Sanni ja monia muita. 


Josefiinalla oli hoidossa mennyt vähän kehnommin tällä kertaa. Viihtynyt oli, mutta illalla kotiin tullessa ei ollut syönyt kun puolikkaan suklaapalan ja ihan tositosi vähän pillimehua juonut. Ei ollut kelvannut keneltäkään ruoka, joten illalla sitten maistui ennen nukkumista aika hyvin. Oli aika uupunut tyttö.

Kansainväliset suurmarkkinat!

Oltiin tosiaan eilen, lauantaina Tikkurilan kansainvälisillä suurmarkkinoilla. Siellä oli todella paljon ruokakojuja, joista sai kaikenlaisia kivoja juttuja. Löytyi myös pomppulinnaa yms. Lähdimme aamulla vähän kymmenen jälkeen kotoa ja siellä menikin sitten useampi tunti. Osallistuimme myös pariin arvontaan, joissa voi voittaa ulkomaanmatkan.


Lapset viihtyivät nätisti kärryissä. Minä, T ja Josefiina söimme kolmeen pekkaan Fish and chips annoksen - oli törkeen hyvää! En oo ikinä ennen syöny sellasta ja rehellisesti sanottuna se kala oli niin hyvää, että olisin voinut syödä sitä vaikka kuinka paljon. Samaan aikaan syötin Vanessan ensimmäistä kertaa ulkona. 


Kierreltyämme lisää siellä päätimme syödä vielä jotain muuta. Itse päädyin makkaraperunoihin ja T sanoi hakevansa jotain pientä - päätyi hodarikojulle. Hauskinta oli se, että hodarissa oleva nakki oli varmaan n 50cm pitkä, että ei ollutkaan aivan niin pientä syötävää. Päädyttiin myöskin kokeilemaan pallonheittoa, josko lapsille saataisiin jotakin kivaa - lopputuloksena 6€ köyhempiä ja lapsille saatiin pieni pieni pehmoheppa. Pehmoheppa vietiinkin illalla jo mummilaan lasten lelukoriin. 


Vähän ennen kotiinlähtöä pääsimme pyöräyttämään myöskin sellaista pikaonnenpyörää. T sai lohdutuspalkinnoksi järkyttävän kuvottavan makuisen proteiini-patukan ja itse voitin 50€ lahjakortin tikkurilaan salille. Sitten suunnattiin kotiin, laitoin esikoisen päiväunille ja pian päiväunien jälkeen lähdettiinkin jo äitini luokse käymään kylässä, sekä herkuttelemassa hyvänmakuisella raparperipiirakalla. 


Hyvä äiti tai isä?

Pohitimista, miettimistä.. Monet arvostelevat nykypäivinä pienten, sekä isojen lasten vanhempia. Kadulla vastaantulevien ihmisten suusta voi kuulua esimerkiksi "eipä se Mikko oo hyvä isä" tai "Jeren ja Minnan äiti on ihan ihme lortto, eikä sitä kiinnosta muu kun uudet miehet".

Oma mielipiteeni siihen että vanhempia vertaillaan, onko toinen parempi kuin toinen on väärin. Jos toinen äiti onnistuu joissain asioissa paremmin kuin joku toinen, onko se väärin tai pois muilta? Tai jos joku epäonnistuu joissain asioissa niin korottaako se heti muut äidit astetta korkeemmalle? - Ei, ei ja vielä kerran ei. Surullista tuollaisten asioiden vertailu

Sama vertauskohde pätee myös miehiin, niihin ihaniin tai vähemmän ihaniin apinoihin (lue: onneksi naiset on eläinrakkaita). Eli kaikki isät ovat myös samantasoisia. Painotan siis: isä on se joka huolehtii lapsesta, turvaa lapsen elämää tavalla ja toisella sekä on läsnä. Isä ei ole se joka on laittanut lapsen alulle ja kadonnut jonnekkin pieneen kivenkoloon - se on säälittävä luuseri.

Monesti sellaiset äidit tai isät, jotka pyrkivät antamaan lapselle kaiken mahdollisen rakkaudesta rahaan lähtien ja haluavat olla täydellisiä ihan millä vaan keinolla - eivät ole itse saaneet lapsena/nuorena sitä mitä olisivat todennäköisesti silloin tarvinneet.

Toiset vanhemmat pitää tiukat rajat rakkauden ja suojelemisen vuoksi, kun taas toiset antavat tehdä mitä tahansa ja helposti lapsi/nuori tekee virheitä, joita katuu. Jokainen vanhempi tiedostaa varmasti sen miten toimii oman tytön tai pojan kanssa. Entäs sitten kun se vapaankasvatuksen lapsi tulee 15-vuotiaana sanomaan vanhemmilleen: "tässä nyt kävi niin että oon raskaana". Varmasti sillä hetkellä äiti ja isä ajattelee kasvatuksen menneen pieleen.

Todellisuus on kuitenkin toista, ei kukaan vanhempi pysty rajottamaan teinin tekemisiä, jos nuorena haluaa lähteä jonnekkin niin sen myös tekee. Ellei sitten vanhemmat ole lukinneet huoneen ovia ja laittanu kaltereita ikkunoihin? Vanhemmat pystyvät antamaan pienestä asti neuvoja ja yrittää ohjata lapsensa valitsemaan mahdollisimman parhaan polun jota kulkea.

Jokainen pienten lasten vanhempi joskus väsyy, eikä jaksaisi välttämättä jokaisena aamuna nousta viiden-kuuden aikaan töihin tai lasten kanssa tekemään päivän arkiaskareita. Se on täysin normaalia! Silloin pitää esittää kysymys, että mikä on oikeasti tärkeintä hoitaa ja minkä voisi juuri silloin jättää tekemättä. Mahdolliset pyykit kyllä odottavat pyykkikorissa ja ne likaset tiskitkin pysyy siellä pöydällä. Tärkeintä on että lapset saavat huomiota, hoivaa ja ruokaa. Aina silloin täytyy muistaa että ei kukaan ole supermom tai superdad, vaan että kaikilla on voimia jaksamiseen rajallinen määrä, eikä kukaan pysty jatkuvaan ylisuorittamiseen.


Jokainen äiti tai isä kokee joskus väsymystä, kiukkua, kielteisiä tunteita ja turhautumista. Ehkä sillä hetkellä helpoiten tulee ajatelleeksi, että on huono ja riittämätön vanhempi, ehkä muut on parempia. Jokainen voi jättää puheet täydellisistä vanhemmista pois, sillä kukaan ei ole täydellinen, kaikissa on jotain. Parempi sanoa "olen riittävän hyvä vanhempi lapsilleni".

Jokainen äiti tai isä on just parhain sille omalle lapselleen. Pyydänkin nyt että ihan jokaikinen vanhempi joka lukee tätä postausta tekee seuraavan asian: halaa tänään lastasi ja kerro kuinka paljon rakastat (oli lapsi sitten 1kk tai 10v niin tee se). Jokaisen vanhemman tulee muistaa sanoa lapselleen kuinka paljon välittää, jotta lapsi tuntee olonsa rakastetuksi. Välillä kuitenkin tulee helposti ärähdettyä tai sanottua jotakin väärää. Myönnän myös itse syyllistyväni siihen että välillä ärähtänyt lapselle, mutta sen jälkeen hyvinkin pian iskee armoton katumus ja paha mieli. Tällöin otan lapsen syliin, pyydän anteeksi ja kerron mikä meni pieleen, sekä kerron rakastavani.


Jokainen lapsi tarvitsee äidiltä ja isältä huomiota. Vauvat sylittelyä, juttelua ja kutittelua, kun taas isommat lapset tarvitsee leikkiseuraa, kirjojen lukijaa tai muuta mukavaa. Jos vanhemman pitää valita keittiössä odottavat tiskit tai leikkihetki lapsen kanssa, niin kyllä se lapsen saama huomio on paljon tärkeämpää. Vanhemmat antaa lapselle paljon ja lapsi oppii vuorovaikutuksen kautta monenlaisia asioita. Myös käytöstavat ja tottumukset tulevat sen mukaan miten kotona toimitaan.

Hyvä vanhempi on aidosti kiinnostunut lapsestaan ja hänen hyvinvoinnista. Ei kohdista lasta kohtaan henkistä- tai fyysistä väkivaltaa, muistaa kehua lasta kun tekee oikein tai oppii uutta, ajattelee mikä on lapselle parasta, huolehtii lapsen tarpeista (puhtaat vaatteet, ruoka yms), tahtoo viettää aikaa lapsensa kanssa, kykenee antamaan lapselle fyysistä hellyyttä ja elää siinä hetkessä mikä on. Jos lapsi tarvitsee lohduttavaa syliä, neuvoja tai apua vaikka koulutehtävissä niin silloin sitä myös annetaan. Hyvä vanhempi rakastaa lastaan ehdoitta, oli sitten minkälainen vain.

2v neuvola

Eilen meillä oli Josefiinan neuvola-aika. Samalla reissulla tuli hoidettua myös Vanessan neuvola, josta kerron hieman myöhemmin toisessa postauksessa.

Hoidimme aikataulut niin, että myös T pääsi osallistumaan Josefiinan neuvolakäynnille, sillä olin melko varma siitä että meidän erityislapsessa on paljon puhuttavaa. Siitä syystä halusin ehdottomasti myös lapsen isän osallistuvan, kuten aiemminkin jos ollut jotakin erityisen tärkeätä tai jollain tapaa tärkeitä asioita jotka varmasti on hyvä mennä molempien päänuppiin sisälle.


Josefiinan neuvola alkoi siis 16.15, juteltiin kehityksestä, uhmasta, luonteesta, syömisestä, puheesta, kaikesta mahdollisesta tyttöön liittyvästä. Saatiin myös kaikesta tappelusta huolimatta mitat meidän isosta pienestä tytöstä. Pituutta oli 84cm ja painoa lähes 12kg.

No, siitä Josefiinan kehityksestä hieman lisää. Meillähän siis puhutaan ihan äärettömän vähän. Tyttö hokee äitiä paljon ja kaikki on "äiti" tai "pa". Meillä tuli aiemmin paljon sanoja, mutta nyt on menty takapakkia puheen osalta ja paljon. Tästä syystä epäilin neuvolaan mennessä vahvasti että meidän tyttö saa lähetteen puheterapiaan, mutta vielä ei kuulemma ole puheella kova kiire. Nyt sen sijaan odotellaan neurologiselle lähetettä, sillä se ei mennyt automaattisesti Vaasan kautta ja joudutaan odottamaan ties kuinka kauan.


Ymmärtäminen on omaa luokkaansa. Josefiina ymmärtää monia asioita, välillä tosin esittää ettei ymmärrä tai tajua. Voin kysyä tytöltä "onko sulla nälkä", jolloin nälkäinen lapsi menee oman tuolinsa luo pöydän ääreen, jos on nälkä. Välillä kuitenkin edellä mainitsemani kysymys saa Josefiinan raivoomaan ja käyttäytymään kuin pikkuvauva. Kotona me myöskään emme kutsu lasta nimellä, vaan lempinimellä "Vivi", joten neuvolassa ja muissa virallisissa paikoissa tyttö ei oikein tunnista nimeään.


Syömisen suhteen Josefiina on tajuttoman nirso, harvat ruuat uppoo neidillä masuun ja siitä syystä mennään paljon kaupan purkkiruualla eteenpäin. Myös rahka-, vanukas ja jugurttilinja on jatkuvaa. Päivään sisältyy aina 1-2kpl edellämainittuja maitovalmisteita. Herkut kyllä uppoaisi, suklaata ja sipsejä myöten. Neuvolan mukaan tämä on ihan ok.


Josefiinasta on tullut myös ihanan huolehtivainen ja hoitava isosisko. Vanessalle hän vie leluja, naurattaa pikkusiskoa ja jos syötän Vanessalle sosetta niin Josefiina haluaa kovasti auttaa siinäkin - vaipanvaihtoa unohtamatta.

Esittelyssä: Makuuhuone

Asuntopostauksen aika! Vuorossa on huone jossa vietetään n. 10h aikaa vuorokaudessa. Huone jossa siis nukumme. Meidän makuuhuone onkin yksinkertaisesti vain ja ainoastaan nukkumista varten. Sieltä ei paljon muuta löydy kuin sängyt ja paljon vaatekaappeja.


Vaatekaappejen sisällä on T:n vaatteet, mun vaatteet, meidän talvivaatteet, juhlavaatteita yms, kaikki järjestyksessä. Siltikään kaappitilaa ei ole riittävän paljoa. Me säilytetään meinaan Josefiinan vaatteita makkarissa olevassa valkoisessa lipastossa. Lisäksi makkarista löytyy toinenkin lipasto, jota käytän yöpöytänä ja jonka sisällä on esimerkiksi harsoja ja meidän sänkyyn parit lakanat. Lipaston päältä löytyy yövalaisimena toimiva fatboy lamppu, jota ei kyllä kesällä tarvitse. 



Ostin myös makuuhuoneeseen uudet verhot hieman muuton jälkeen. Vallilan Paratiisi verhot - ihanat! T:n mielestä ne on tosin hirveet. Itsehän vietän enemmän aikaa siellä kun nukutan lapset joka ilta, joten pitää miellyttää mua. Huomatkaa aivan ihana päiväpeitto Josefiinan sängyssä! Se on minun vanha ja äitini tekemä.


Josefiina sai suunnilleen viikko sitten uuden sängyn. Isojen tyttöjen sänky löytyi Ikeasta. Sängyn pituutta saa jatkettua aina kahteen metriin asti. Josefiina on myös tykännyt nukkua siinä, kaksi kokonaista yötä mennyt omassa sängyssä ilman että on tahtonut äidin ja isin väliin. Pinnasängyssä ei varmaan ikinä ollut kokonaista yötä!


Juhlat juhlittu!

2v Josefiina, meidän isopieni tyttö. Enemmän kertomusta meidän prinsessan kehityksestä ja mitoista sitten 2v neuvolan jälkeen, johon on 10 päivää aikaa. Nyt aiheena synttärikemut, joihin ikävä kyllä ei kovin monet päässeet. Ainakin oli aikaa huomioida enemmän jokaista vierasta.


Aamupäivä lähti ihan päin hel****iä. Olin heittää kaikki tarjottavat roskiin ja ihan hermoromahduksen partaalla. Soitin äitille, pyysin apua, itkin ja raivosin. T tyynesti istui Vanessan kanssa sohvalla ja varmaan mietti, et mikä mulle oikein tuli. Mikään ei onnistunu, väsymys ja koko kroppa aivoja myöten sekasin, niin lopputulos oli valmis.

Pinna oli kireellä, lapset heräs aamulla ihan kesken uniensa, he oli väsyneitä, Josefiina oli repiny vaippansa huonosti - pa**aa kaikkialla, coctailpiirakat palo uuniin kun unohtu ja siitä vedin iha jäätävät raivarit - minäkö temperamenttinen? Rauhottumista, rauhottumista... Hetki ja asiat uusiks - paremmalla menestyksellä.


Kaikki alko sujumaan lupaavammin, Josefiina söi ruokaa, Vanessa nukahti unille, Josefiina ei enään vaan kiukutellut ainoastaan ja oli parvekkeella, väsäsin munavoita, vedin pienet helpotusitkut viel siihen väliin ja siivosin keittiötä. Viskasin roskapusseja rappuun sitä mukaa kun niitä tuli ja lopulta kannoin ne alas roskiskatokseen asti.
T nukutti Josefiinan päiväunille, joita tyttö nukkuikin sitten lähes 2h. Sillä välin yritin saada itseni edes siedettävän näköiseksi, etten näytä aivan räjähtäneeltä kotimutsilta. Syötiin myös ruokaa ja hain uudet piirakat lähikaupasta, sekä laitoin ne uuniin ja ne ei enään uudestaan unohtuneet sinne.


Kello läheni neljää ja tyttö nukkui edelleen. Apua - Paniikki! Vanessa hereillä ja mekko päällä, mutta Josefiina nukkuu. Sopivasti heräsi, kerkesin riisua vaatteet ja puhelin soi "ollaan täällä alhaalla, tuu neuvoo mihin auto ja kantaa tavaroita". Se oli mun mummo, jolla oli taas rekkakuormallinen tavaraa mukanaan. No vitsi vitsinä, hän toi siis tarjottavaksi kinkkupiirakkaa, pullia ja tiikerikakun. Lisäksi hänellä oli meille tuparilahjaksi parvekkeelle kalusteet. 


Vieraita alkoi tulemaan, eikä meitä loppujenlopuksi ollut kovinkaan montaa, sillä monet olivat sairastuneet tai jossain muualla. Samapa tuo, sillä tyttö sai ihania lahjoja ja aivan tarpeeksi huomiota. Josefiina pelkäsi vähän kaikkia, mutta silti hän nautti. Selkeä suosikkilahja oli ensimmäisestä paketista löytynyt nukke, joka pitää ääntä - kiitos siitä äidilleni. 


Herkkuja pöydässä: hedelmäkarkkeja, suklaata, kakkua, kuivakakkua, pullia, kinkkupiirakkaa, coctailpiirakkaa, munavoita ja popparia, muistinkohan nyt kaiken? Tarjottavat kelpasi hyvin vieraille ja jäi vielä meille myös paljon syötäväksi. Olisko vapaaehtosia kyläilijöitä, jotta nuo kaikki menisi jonkun vatsalaukun täytteeksi? 


Josefiina sai kivoja lahjoja: nuken, pupun, pari kirjaa, potkupyörän, kypärän, vaatteita, rahaa. Muistinkohan kaikki nyt - oon väsyny ja niin oli myös lapsikin joka nukkuu jo yöuniaan. Otettiin tosiaan myös perhekuvia parvekkeella, joista kaikki eivät olleetkaan niin onnistuneita. 2v valokuvausta ei studiossa toteuteta, joten joku kuvista saa kelvata kehystettäväksi. Kiitos kaikille vieraille. Ootte ihania - puspus! 

Vuoden 2019 paras verkostoblogi!

Viime viikolla matkustin ilman lapsia Helsinkiin Otavamedian järjestämään blogipäivään. Aikaisemmin en ole esteiden takia päässyt osallistum...