Toinen ja kolmas nimi eivät olleet täysin yhtä helppoja keksiä. Toisena nimenä meidän tyttö sai nimen Cecilia. Nimi on latinalaisperäinen. Kyseiseen nimeen törmäsin jossakin netissä ja ehdotin miehelle, hän kelpuutti sen! Kolmas nimi on Anastasia ja sehän on kansainvälinen nimi. Kyseisen nimen taisin napata omasta vauvakirjastani, ellen aivan väärin muista. Nimeä oltiin siis mietitty aikoinaan minulle.
Tyttäremme on siis Vanessa Cecilia Anastasia!
Päivä alkoi aikaisin tai äitini heräsi jo klo 6 Vanessan kanssa ja itse nukuin vielä kahdeksaan. En oo pitkään aikaan nukkunut niin sikeesti kuin sillä hetkellä. Kahdeksan jälkeen äiti tuli herättämään ja menin meikkaamaan, pesee hampaita yms. Aamulla koristeltiin vielä muffinit, tahtiin kakku, käytiin kaupassa, suoristin hiukset, etsin korut ja samalla hoidettiin vielä lapsiakin.
Äitini, pikkuveljeni ja T meni juhlapaikalle edeltä valmistelemaan. Minä, pikkusiskoni ja lapset jäätiin vielä kotiin. Puin itselleni ja Josefiinalle juhlavaatteet, sekä tein muutamia juttuja jonka jälkeen lähdettiin kävelemään juhlapaikalle. Päästyämme perille oli siellä jo odottamassa Vanessan kummitäti, sekä kummisetä jotka tulivat Ruotsista asti. Pian alkoikin jo ihmiset tulla paikalle. T:n puolelta ei yksikään sukulainen päässyt paikalle, mutta minun puolelta oli porukkaa ihan kivan verran.
Josefiina nukahti juhlapaikalle kävellessä, hän nukkui reilu tunnin päiväunet joten itse kastetilaisuus meni häneltä ohi. Vanessa sen sijaan päätti olla pirteällä tuulella kastetilaisuuteen asti ja papin puheen alettua pikkutypy päättikin alkaa itkeä aina sillontällöin. Vuorotellen itkua tai nyrkin imeskelyä. Heti kasteen jälkeen sain kaivaa tissin esille ja antaa tytsylle maitoa. Muut suuntasivat kahvipöytään herkkuja hakemaan.
Tarjolla oli pinaatti-feta pasteijoita, coctailpiirakoita, sipsiä, suolakeksejä, voileipäkeksejä, kolmen pippurin- ja aurinkokuivattu tomaatti-tuorejuustot, valkosuklaapäällystettyjä muffineita, prinsessa keksejä, marmeladeja, konvehteja, teetä ja kahvia, sekä tietenkin kakku!
Kahvi-mehu-tee-herkkutarjoilun jälkeen oli valokuvausta. Otettiin sukukuvia, kummikuvia, Vanessasta yksilökuvia sekä tietenkin meidän perheestä kuvia. Yhteensä kuvia koneelleni päätyi n 300kpl, joten karsia saa ihan reilusti ennen kuvien teettämistä. Pian suunnattiinkin lahjapöytään kurkkimaan mitä Vanessa sai lahjaksi.
Paketeiden sisältä löytyi seuraavanlaisia asioita. Valokuvakehys johon oli jo valmiiksi laitettu Vanessan kuva, kaksi kappaletta pyöreitä syntymämitoilla, ajankohdalla ja nimellä varustettuja kehyksiä, rannekoru, korurasia, pikkumyy-lusikka sekä -lautanen, pikkumyy-säästöpankki, rahaa, pikkumyy-jumpsuitti ja -korurasia, muutamat vaatteet ja tilkkupeitto jossa luki tytön nimi. Unohdinkohan listasta jotakin? Lahjat olivat mieluisia ja varmasti jokaiselle tulee käyttöä, aika pikkumyy painotteista, heh!
Juhlat sujuivat kivasti omasta mielestäni ja toivottavasti muidenkin mielestä! Juhlien loppupuolella kaikki stressi ja väsymys purkautu itkuna, kun kastekynttilän säilytyskotelon oli joku urpo vahtimestari siivonnu pois. Soitin muuten jälkeenpäin kirkkoherranvirastoon ja he lupasivat uuden kotelon! Parasta oli se, että apujoukkoja oli. Mun ei tarvinnut itse siivota juhlapaikalla, eikä siellä tarvinnut järjestelläkkään mitään ennen juhlia, sillä muut hoitivat sen.
Juhlapaikalta siirryttiin kotiin, saimme äitini, tätini + kaksoset kylään, sekä kummitädit J ja H tulivat myös. Unohtamatta villejä poikia, sekä heidän isäänsä. Sanotaanko niin että tupa oli täynnä, mutta ihanaa kun välillä on paljon vieraita!
Ilta tuli ja neljä ihmistä vähemmän meitä oli sitten. Äitini ja T lähtivät käymään lähipubissa yksillä, he juttelivat ja paransivat maailmaa lähes kahden tunnin ajan. Heti kun he saapuivat takaisin meille, niin minä lähdin Vanessan J-kummin kanssa "yhelle", joka hieman venyi (ei kuitenkaan humalatilaan asti). Meillä oli aika mukavaa ja juteltiin asioista laidasta laitaan, kunnes sain äidiltäni viestin "tissi tänne". Ei muuta kuin kiireen vilkkaan 500m takaisin kotiin, vauvalle tissiä ja suihkun kautta nukkumaan. Oli muuten outoa nukkua, sillä meillä oli kuitenkin viisi ihmistä yökylässä tässä pikkuisessa 67neliöisessä asunnossa.
Mutta oli ihana ja raskas viikonloppu! Kiitos kaikille juhlavieraille ja apujoukoille <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti