Kansainväliset suurmarkkinat!

Oltiin tosiaan eilen, lauantaina Tikkurilan kansainvälisillä suurmarkkinoilla. Siellä oli todella paljon ruokakojuja, joista sai kaikenlaisia kivoja juttuja. Löytyi myös pomppulinnaa yms. Lähdimme aamulla vähän kymmenen jälkeen kotoa ja siellä menikin sitten useampi tunti. Osallistuimme myös pariin arvontaan, joissa voi voittaa ulkomaanmatkan. 


Lapset viihtyivät nätisti kärryissä. Minä, T ja Josefiina söimme kolmeen pekkaan Fish and chips annoksen - oli törkeen hyvää! En oo ikinä ennen syöny sellasta ja rehellisesti sanottuna se kala oli niin hyvää, että olisin voinut syödä sitä vaikka kuinka paljon. Samaan aikaan syötin Vanessan ensimmäistä kertaa ulkona. 


Kierreltyämme lisää siellä päätimme syödä vielä jotain muuta. Itse päädyin makkaraperunoihin ja T sanoi hakevansa jotain pientä - päätyi hodarikojulle. Hauskinta oli se, että hodarissa oleva nakki oli varmaan n 50cm pitkä, että ei ollutkaan aivan niin pientä syötävää. Päädyttiin myöskin kokeilemaan pallonheittoa, josko lapsille saataisiin jotakin kivaa - lopputuloksena 6€ köyhempiä ja lapsille saatiin pieni pieni pehmoheppa. Pehmoheppa vietiinkin illalla jo mummilaan lasten lelukoriin. 


Vähän ennen kotiinlähtöä pääsimme pyöräyttämään myöskin sellaista pikaonnenpyörää. T sai lohdutuspalkinnoksi järkyttävän kuvottavan makuisen proteiini-patukan ja itse voitin 50€ lahjakortin tikkurilaan salille. Sitten suunnattiin kotiin, laitoin esikoisen päiväunille ja pian päiväunien jälkeen lähdettiinkin jo äitini luokse käymään kylässä, sekä herkuttelemassa hyvänmakuisella raparperipiirakalla. 


Hyvä äiti tai isä?

Pohitimista, miettimistä.. Monet arvostelevat nykypäivinä pienten, sekä isojen lasten vanhempia. Kadulla vastaantulevien ihmisten suusta voi kuulua esimerkiksi "eipä se Mikko oo hyvä isä" tai "Jeren ja Minnan äiti on ihan ihme lortto, eikä sitä kiinnosta muu kun uudet miehet".

Oma mielipiteeni siihen että vanhempia vertaillaan, onko toinen parempi kuin toinen on väärin. Jos toinen äiti onnistuu joissain asioissa paremmin kuin joku toinen, onko se väärin tai pois muilta? Tai jos joku epäonnistuu joissain asioissa niin korottaako se heti muut äidit astetta korkeemmalle? - Ei, ei ja vielä kerran ei. Surullista tuollaisten asioiden vertailu

Sama vertauskohde pätee myös miehiin, niihin ihaniin tai vähemmän ihaniin apinoihin (lue: onneksi naiset on eläinrakkaita). Eli kaikki isät ovat myös samantasoisia. Painotan siis: isä on se joka huolehtii lapsesta, turvaa lapsen elämää tavalla ja toisella sekä on läsnä. Isä ei ole se joka on laittanut lapsen alulle ja kadonnut jonnekkin pieneen kivenkoloon - se on säälittävä luuseri.

Monesti sellaiset äidit tai isät, jotka pyrkivät antamaan lapselle kaiken mahdollisen rakkaudesta rahaan lähtien ja haluavat olla täydellisiä ihan millä vaan keinolla - eivät ole itse saaneet lapsena/nuorena sitä mitä olisivat todennäköisesti silloin tarvinneet.

Toiset vanhemmat pitää tiukat rajat rakkauden ja suojelemisen vuoksi, kun taas toiset antavat tehdä mitä tahansa ja helposti lapsi/nuori tekee virheitä, joita katuu. Jokainen vanhempi tiedostaa varmasti sen miten toimii oman tytön tai pojan kanssa. Entäs sitten kun se vapaankasvatuksen lapsi tulee 15-vuotiaana sanomaan vanhemmilleen: "tässä nyt kävi niin että oon raskaana". Varmasti sillä hetkellä äiti ja isä ajattelee kasvatuksen menneen pieleen.

Todellisuus on kuitenkin toista, ei kukaan vanhempi pysty rajottamaan teinin tekemisiä, jos nuorena haluaa lähteä jonnekkin niin sen myös tekee. Ellei sitten vanhemmat ole lukinneet huoneen ovia ja laittanu kaltereita ikkunoihin? Vanhemmat pystyvät antamaan pienestä asti neuvoja ja yrittää ohjata lapsensa valitsemaan mahdollisimman parhaan polun jota kulkea.

Jokainen pienten lasten vanhempi joskus väsyy, eikä jaksaisi välttämättä jokaisena aamuna nousta viiden-kuuden aikaan töihin tai lasten kanssa tekemään päivän arkiaskareita. Se on täysin normaalia! Silloin pitää esittää kysymys, että mikä on oikeasti tärkeintä hoitaa ja minkä voisi juuri silloin jättää tekemättä. Mahdolliset pyykit kyllä odottavat pyykkikorissa ja ne likaset tiskitkin pysyy siellä pöydällä. Tärkeintä on että lapset saavat huomiota, hoivaa ja ruokaa. Aina silloin täytyy muistaa että ei kukaan ole supermom tai superdad, vaan että kaikilla on voimia jaksamiseen rajallinen määrä, eikä kukaan pysty jatkuvaan ylisuorittamiseen.


Jokainen äiti tai isä kokee joskus väsymystä, kiukkua, kielteisiä tunteita ja turhautumista. Ehkä sillä hetkellä helpoiten tulee ajatelleeksi, että on huono ja riittämätön vanhempi, ehkä muut on parempia. Jokainen voi jättää puheet täydellisistä vanhemmista pois, sillä kukaan ei ole täydellinen, kaikissa on jotain. Parempi sanoa "olen riittävän hyvä vanhempi lapsilleni".

Jokainen äiti tai isä on just parhain sille omalle lapselleen. Pyydänkin nyt että ihan jokaikinen vanhempi joka lukee tätä postausta tekee seuraavan asian: halaa tänään lastasi ja kerro kuinka paljon rakastat (oli lapsi sitten 1kk tai 10v niin tee se). Jokaisen vanhemman tulee muistaa sanoa lapselleen kuinka paljon välittää, jotta lapsi tuntee olonsa rakastetuksi. Välillä kuitenkin tulee helposti ärähdettyä tai sanottua jotakin väärää. Myönnän myös itse syyllistyväni siihen että välillä ärähtänyt lapselle, mutta sen jälkeen hyvinkin pian iskee armoton katumus ja paha mieli. Tällöin otan lapsen syliin, pyydän anteeksi ja kerron mikä meni pieleen, sekä kerron rakastavani.


Jokainen lapsi tarvitsee äidiltä ja isältä huomiota. Vauvat sylittelyä, juttelua ja kutittelua, kun taas isommat lapset tarvitsee leikkiseuraa, kirjojen lukijaa tai muuta mukavaa. Jos vanhemman pitää valita keittiössä odottavat tiskit tai leikkihetki lapsen kanssa, niin kyllä se lapsen saama huomio on paljon tärkeämpää. Vanhemmat antaa lapselle paljon ja lapsi oppii vuorovaikutuksen kautta monenlaisia asioita. Myös käytöstavat ja tottumukset tulevat sen mukaan miten kotona toimitaan.

Hyvä vanhempi on aidosti kiinnostunut lapsestaan ja hänen hyvinvoinnista. Ei kohdista lasta kohtaan henkistä- tai fyysistä väkivaltaa, muistaa kehua lasta kun tekee oikein tai oppii uutta, ajattelee mikä on lapselle parasta, huolehtii lapsen tarpeista (puhtaat vaatteet, ruoka yms), tahtoo viettää aikaa lapsensa kanssa, kykenee antamaan lapselle fyysistä hellyyttä ja elää siinä hetkessä mikä on. Jos lapsi tarvitsee lohduttavaa syliä, neuvoja tai apua vaikka koulutehtävissä niin silloin sitä myös annetaan. Hyvä vanhempi rakastaa lastaan ehdoitta, oli sitten minkälainen vain.

2v neuvola

Eilen meillä oli Josefiinan neuvola-aika. Samalla reissulla tuli hoidettua myös Vanessan neuvola, josta kerron hieman myöhemmin toisessa postauksessa.

Hoidimme aikataulut niin, että myös T pääsi osallistumaan Josefiinan neuvolakäynnille, sillä olin melko varma siitä että meidän erityislapsessa on paljon puhuttavaa. Siitä syystä halusin ehdottomasti myös lapsen isän osallistuvan, kuten aiemminkin jos ollut jotakin erityisen tärkeätä tai jollain tapaa tärkeitä asioita jotka varmasti on hyvä mennä molempien päänuppiin sisälle.


Josefiinan neuvola alkoi siis 16.15, juteltiin kehityksestä, uhmasta, luonteesta, syömisestä, puheesta, kaikesta mahdollisesta tyttöön liittyvästä. Saatiin myös kaikesta tappelusta huolimatta mitat meidän isosta pienestä tytöstä. Pituutta oli 84cm ja painoa lähes 12kg.

No, siitä Josefiinan kehityksestä hieman lisää. Meillähän siis puhutaan ihan äärettömän vähän. Tyttö hokee äitiä paljon ja kaikki on "äiti" tai "pa". Meillä tuli aiemmin paljon sanoja, mutta nyt on menty takapakkia puheen osalta ja paljon. Tästä syystä epäilin neuvolaan mennessä vahvasti että meidän tyttö saa lähetteen puheterapiaan, mutta vielä ei kuulemma ole puheella kova kiire. Nyt sen sijaan odotellaan neurologiselle lähetettä, sillä se ei mennyt automaattisesti Vaasan kautta ja joudutaan odottamaan ties kuinka kauan.


Ymmärtäminen on omaa luokkaansa. Josefiina ymmärtää monia asioita, välillä tosin esittää ettei ymmärrä tai tajua. Voin kysyä tytöltä "onko sulla nälkä", jolloin nälkäinen lapsi menee oman tuolinsa luo pöydän ääreen, jos on nälkä. Välillä kuitenkin edellä mainitsemani kysymys saa Josefiinan raivoomaan ja käyttäytymään kuin pikkuvauva. Kotona me myöskään emme kutsu lasta nimellä, vaan lempinimellä "Vivi", joten neuvolassa ja muissa virallisissa paikoissa tyttö ei oikein tunnista nimeään.


Syömisen suhteen Josefiina on tajuttoman nirso, harvat ruuat uppoo neidillä masuun ja siitä syystä mennään paljon kaupan purkkiruualla eteenpäin. Myös rahka-, vanukas ja jugurttilinja on jatkuvaa. Päivään sisältyy aina 1-2kpl edellämainittuja maitovalmisteita. Herkut kyllä uppoaisi, suklaata ja sipsejä myöten. Neuvolan mukaan tämä on ihan ok.


Josefiinasta on tullut myös ihanan huolehtivainen ja hoitava isosisko. Vanessalle hän vie leluja, naurattaa pikkusiskoa ja jos syötän Vanessalle sosetta niin Josefiina haluaa kovasti auttaa siinäkin - vaipanvaihtoa unohtamatta.

Esittelyssä: Makuuhuone

Asuntopostauksen aika! Vuorossa on huone jossa vietetään n. 10h aikaa vuorokaudessa. Huone jossa siis nukumme. Meidän makuuhuone onkin yksinkertaisesti vain ja ainoastaan nukkumista varten. Sieltä ei paljon muuta löydy kuin sängyt ja paljon vaatekaappeja.


Vaatekaappejen sisällä on T:n vaatteet, mun vaatteet, meidän talvivaatteet, juhlavaatteita yms, kaikki järjestyksessä. Siltikään kaappitilaa ei ole riittävän paljoa. Me säilytetään meinaan Josefiinan vaatteita makkarissa olevassa valkoisessa lipastossa. Lisäksi makkarista löytyy toinenkin lipasto, jota käytän yöpöytänä ja jonka sisällä on esimerkiksi harsoja ja meidän sänkyyn parit lakanat. Lipaston päältä löytyy yövalaisimena toimiva fatboy lamppu, jota ei kyllä kesällä tarvitse. 



Ostin myös makuuhuoneeseen uudet verhot hieman muuton jälkeen. Vallilan Paratiisi verhot - ihanat! T:n mielestä ne on tosin hirveet. Itsehän vietän enemmän aikaa siellä kun nukutan lapset joka ilta, joten pitää miellyttää mua. Huomatkaa aivan ihana päiväpeitto Josefiinan sängyssä! Se on minun vanha ja äitini tekemä.


Josefiina sai suunnilleen viikko sitten uuden sängyn. Isojen tyttöjen sänky löytyi Ikeasta. Sängyn pituutta saa jatkettua aina kahteen metriin asti. Josefiina on myös tykännyt nukkua siinä, kaksi kokonaista yötä mennyt omassa sängyssä ilman että on tahtonut äidin ja isin väliin. Pinnasängyssä ei varmaan ikinä ollut kokonaista yötä!


Juhlat juhlittu!

2v Josefiina, meidän isopieni tyttö. Enemmän kertomusta meidän prinsessan kehityksestä ja mitoista sitten 2v neuvolan jälkeen, johon on 10 päivää aikaa. Nyt aiheena synttärikemut, joihin ikävä kyllä ei kovin monet päässeet. Ainakin oli aikaa huomioida enemmän jokaista vierasta.


Aamupäivä lähti ihan päin hel****iä. Olin heittää kaikki tarjottavat roskiin ja ihan hermoromahduksen partaalla. Soitin äitille, pyysin apua, itkin ja raivosin. T tyynesti istui Vanessan kanssa sohvalla ja varmaan mietti, et mikä mulle oikein tuli. Mikään ei onnistunu, väsymys ja koko kroppa aivoja myöten sekasin, niin lopputulos oli valmis.

Pinna oli kireellä, lapset heräs aamulla ihan kesken uniensa, he oli väsyneitä, Josefiina oli repiny vaippansa huonosti - pa**aa kaikkialla, coctailpiirakat palo uuniin kun unohtu ja siitä vedin iha jäätävät raivarit - minäkö temperamenttinen? Rauhottumista, rauhottumista... Hetki ja asiat uusiks - paremmalla menestyksellä.


Kaikki alko sujumaan lupaavammin, Josefiina söi ruokaa, Vanessa nukahti unille, Josefiina ei enään vaan kiukutellut ainoastaan ja oli parvekkeella, väsäsin munavoita, vedin pienet helpotusitkut viel siihen väliin ja siivosin keittiötä. Viskasin roskapusseja rappuun sitä mukaa kun niitä tuli ja lopulta kannoin ne alas roskiskatokseen asti.
T nukutti Josefiinan päiväunille, joita tyttö nukkuikin sitten lähes 2h. Sillä välin yritin saada itseni edes siedettävän näköiseksi, etten näytä aivan räjähtäneeltä kotimutsilta. Syötiin myös ruokaa ja hain uudet piirakat lähikaupasta, sekä laitoin ne uuniin ja ne ei enään uudestaan unohtuneet sinne.


Kello läheni neljää ja tyttö nukkui edelleen. Apua - Paniikki! Vanessa hereillä ja mekko päällä, mutta Josefiina nukkuu. Sopivasti heräsi, kerkesin riisua vaatteet ja puhelin soi "ollaan täällä alhaalla, tuu neuvoo mihin auto ja kantaa tavaroita". Se oli mun mummo, jolla oli taas rekkakuormallinen tavaraa mukanaan. No vitsi vitsinä, hän toi siis tarjottavaksi kinkkupiirakkaa, pullia ja tiikerikakun. Lisäksi hänellä oli meille tuparilahjaksi parvekkeelle kalusteet. 


Vieraita alkoi tulemaan, eikä meitä loppujenlopuksi ollut kovinkaan montaa, sillä monet olivat sairastuneet tai jossain muualla. Samapa tuo, sillä tyttö sai ihania lahjoja ja aivan tarpeeksi huomiota. Josefiina pelkäsi vähän kaikkia, mutta silti hän nautti. Selkeä suosikkilahja oli ensimmäisestä paketista löytynyt nukke, joka pitää ääntä - kiitos siitä äidilleni. 


Herkkuja pöydässä: hedelmäkarkkeja, suklaata, kakkua, kuivakakkua, pullia, kinkkupiirakkaa, coctailpiirakkaa, munavoita ja popparia, muistinkohan nyt kaiken? Tarjottavat kelpasi hyvin vieraille ja jäi vielä meille myös paljon syötäväksi. Olisko vapaaehtosia kyläilijöitä, jotta nuo kaikki menisi jonkun vatsalaukun täytteeksi? 


Josefiina sai kivoja lahjoja: nuken, pupun, pari kirjaa, potkupyörän, kypärän, vaatteita, rahaa. Muistinkohan kaikki nyt - oon väsyny ja niin oli myös lapsikin joka nukkuu jo yöuniaan. Otettiin tosiaan myös perhekuvia parvekkeella, joista kaikki eivät olleetkaan niin onnistuneita. 2v valokuvausta ei studiossa toteuteta, joten joku kuvista saa kelvata kehystettäväksi. Kiitos kaikille vieraille. Ootte ihania - puspus! 

Lämmin, kuuma, helle!


Nyt on jo ihanan kesäisiä ilmoja ollut! +20 molemmin puolin käynyt mittarilukemat. Lämpimät ilmat saa miettimään kaikenlaisia ihania kesäsuunnitelmia. Mitä kivaa nytten vuonna 2016 kesällä tehdään. Minkälaisia elämysmatkoja, matkustetaanko suomen rajojen ulkopuolelle vai pysytäänkö ihan vaan täällä tutussa ja turvallisessa ympäristössä?

Muutamia suunnitelmia olenkin jo tehnyt. Lasten kanssa mennään kesällä käymään linnanmäellä, sillä Josefiina on jo sen verran iso tyttö, että ymmärtää ja pääsee joihinkin laitteisiin. Tullaan myös aivan varmasti tekemään jossain vaiheessa reissu maaseudulle rauhallisiin maisemiin, eli Pilpalaan. Kesällä Josefiina varmaan pääsee myös mökkeilemään äitini kanssa (itse skippaan sen reissun - ei kiitos saareen kahden pienen kanssa). Olen myös miettinyt ainakin risteilyä Tukholmaan, mutta täytyy nyt katsoa saako T:n työpäivät järjestettyä jotta päästäisiin reissuun. Haluaisin myös käydä ehdottomasti Naantalissa muumimaailmassa, mutta saa nähdä jääkö se ajatuksen tasolle niin kuin viime kesänäkin kävi.


Mutta suunnitelmista jo toteutuneisiin asioihin. Heti kun tuli ihanan lämpimät ilmat niin oli huomattavasti ihanampaa lähteä lasten kanssa ulos. Ennen oli inhottavaa pukee sata kerrosta vaatetta lapsille, jotta ei tulisi kylmä. Nyt on ihanan helppoa lähteä ulos, kauppaan, postiin, leikkipuistoon, kävelylle, kylään - eli ihan mihin vaan! Ulkona on sopiva lämpötila, että voi ulkoilla kesävaatteilla. Meidän asunnossa onkin sitten ihan liian kuuma, sillä aurinko porottaa suoraan keittiö-olkkari tilaan jossa lähinnä päivisin ollaan.



Minkälainen oli meidän Vappu?

Meidän vappu oli aivan erilainen kuin kahtena aikaisempana vuotena. -14 ja -15 vuosina olin raskaana, en voinut juoda edes sitä yhtä ihanaa breezeriä. Olimme myös aikaisempina vuosina vain ja ainoastaan kotona, sillä välimatkan takia emme voineet toteuttaa samaa perinnettä kuin ennen Vaasaan muuttoa. Nyt ja vihdoin, pitkästä aikaa sain kokea sen ihanan Vapun! Olimme sukulaisteni kanssa äitini luona.

Lauantaina aamupäivä vietettiin kotona ja kun Josefiinan päiväunet alkoivat lähestymään - lähdimme kohti asemaa. Odotimme junaa hetken verran, itse hyppäsin lasten kanssa siihen ja T tuli polkupyörällä. Matkaahan oli siis vain n 4km, eli jos olisin ollut viitseliäs niin jalat olisivat vieneet minut perille. Kävimme vielä kaupasta hakemassa Josefiinalle ruokaa ennen kuin menimme äidilleni.
Enoni oli jo perheensä kanssa siellä, sekä isovanhempani. Lisäksi tuli vielä toinen tädeistäni, sekä toinen enoni perheensä kanssa. Meitä oli siis ihan hyvän kokoinen porukka kasassa. Alkuun juteltiin, istuttiin, syötiin juustonaksuja ja odotettiin että vihdoin voi alkaa grillaamaan. Ruokalistalla oli siis kotipolttosia hampurilaisia. Muurikalla vaarini paistoi jauhelihapihvit, jonka jälkeen nosti ne vielä grilliin pysymään lämpöisenä, grillissä myös lämmitettiin sämpylät jotka äitini oli leiponut.


Pöydällä oli olutta, viiniä, kuoharii ja mehua. Jokaiselle mitä halusi. Oltiin T:n kanssa sovittu että hän saa ottaa mitä tykkää ja itse huolehdin lapsista sekä juon sen yhden ruokajuomana. Hampurilaisiin oli paljon erilaisia täytteitä joista jokainen sai valita mieluisensa. Yksi miinuspuoli oli: pihvien tekijät oli laittaneet isoja sipulin paloja - yäk! Onneks mulla oli myös oma possupihvi mukana jonka ostin lihatiskistä edeltävänä iltana!

Ruokailun jälkeen vietettiin aikaa yleisesti vaan yhdessä, juteltiin niitä sun näitä ja miehet meni virittämään mun pikkubroidin fillarii. Lukkopolkimet kiinni ja mitä lienee muuta väsäsivät. Sitten alkoikin pikkuhiljaa tulemaan ilta, jolloin lähdimmekin kotiin.



Yö oli rauhallinen ja seuraavana aamuna mua väsytti aivan tuhottoman paljon - niinkuin monena aamuna muulloinkin. Laitoin äidilleni viestin "mitä sä teet tänään, haluisiks ottaa vivin hoitoon". Vastaus oli myöntävä ja klo 11 aikaan T lähti junalla viemään Josefiinaa mummilaan hoitoon. Itse painuin lähes samantien Vanessan kanssa päiväunille. Ihan outoa kuinka sitä nyt vasta osaa nauttia kun on vain yhden lapsen kanssa. Silloin kun Josefiina oli pieni, odotin vain että hän kasvaa isoksi. Nyt sitä huomaakin että yhden vauvan kanssa on aivan tajuttoman helppoa ja rentoa. (nimenomaan vauvan! Taaperot uhmaa yms)


Nautin vapaa-ajastani, jota oikeesti se oli vaikka Vanessan kanssa kaksin oltiin. T meni pyöräilemään veljeni kanssa ja itse löhöilin pikkuneidin kanssa sohvalla katsoen netflixiä, syöden karkkia ja jopa ruuan sain syödä rauhassa ilman että kukaan tuli pummimaan - luxusta. Seitsemän tuntia tuntui todella pitkältä ajalta - ihanaa se oli, tosin yhtä ihanaa oli saada meidän touhuuva esikoinen takaisin kotiin! Olin yllättynyt kuinka hienosti Josefiinalla oli mennyt mummilassa. Kuulemma päiväunetkin oli nukkunut ilman tuttia - olin kohtuu järkyttynyt, miten ihmeessä se onnistu? Ehkä Josefiina ei uskaltanut kiukutella mummille!

Synnytyskertomus

Heräsin 23.1 aamuyöllä klo 3:45 vaimeisiin supistuksiin. Yritin saada nukuttua, mutta eipä tullut torkuttua kun ihan pari muutaman minuutin...