Hyvä äiti tai isä?

Pohitimista, miettimistä.. Monet arvostelevat nykypäivinä pienten, sekä isojen lasten vanhempia. Kadulla vastaantulevien ihmisten suusta voi kuulua esimerkiksi "eipä se Mikko oo hyvä isä" tai "Jeren ja Minnan äiti on ihan ihme lortto, eikä sitä kiinnosta muu kun uudet miehet".

Oma mielipiteeni siihen että vanhempia vertaillaan, onko toinen parempi kuin toinen on väärin. Jos toinen äiti onnistuu joissain asioissa paremmin kuin joku toinen, onko se väärin tai pois muilta? Tai jos joku epäonnistuu joissain asioissa niin korottaako se heti muut äidit astetta korkeemmalle? - Ei, ei ja vielä kerran ei. Surullista tuollaisten asioiden vertailu

Sama vertauskohde pätee myös miehiin, niihin ihaniin tai vähemmän ihaniin apinoihin (lue: onneksi naiset on eläinrakkaita). Eli kaikki isät ovat myös samantasoisia. Painotan siis: isä on se joka huolehtii lapsesta, turvaa lapsen elämää tavalla ja toisella sekä on läsnä. Isä ei ole se joka on laittanut lapsen alulle ja kadonnut jonnekkin pieneen kivenkoloon - se on säälittävä luuseri.

Monesti sellaiset äidit tai isät, jotka pyrkivät antamaan lapselle kaiken mahdollisen rakkaudesta rahaan lähtien ja haluavat olla täydellisiä ihan millä vaan keinolla - eivät ole itse saaneet lapsena/nuorena sitä mitä olisivat todennäköisesti silloin tarvinneet.

Toiset vanhemmat pitää tiukat rajat rakkauden ja suojelemisen vuoksi, kun taas toiset antavat tehdä mitä tahansa ja helposti lapsi/nuori tekee virheitä, joita katuu. Jokainen vanhempi tiedostaa varmasti sen miten toimii oman tytön tai pojan kanssa. Entäs sitten kun se vapaankasvatuksen lapsi tulee 15-vuotiaana sanomaan vanhemmilleen: "tässä nyt kävi niin että oon raskaana". Varmasti sillä hetkellä äiti ja isä ajattelee kasvatuksen menneen pieleen.

Todellisuus on kuitenkin toista, ei kukaan vanhempi pysty rajottamaan teinin tekemisiä, jos nuorena haluaa lähteä jonnekkin niin sen myös tekee. Ellei sitten vanhemmat ole lukinneet huoneen ovia ja laittanu kaltereita ikkunoihin? Vanhemmat pystyvät antamaan pienestä asti neuvoja ja yrittää ohjata lapsensa valitsemaan mahdollisimman parhaan polun jota kulkea.

Jokainen pienten lasten vanhempi joskus väsyy, eikä jaksaisi välttämättä jokaisena aamuna nousta viiden-kuuden aikaan töihin tai lasten kanssa tekemään päivän arkiaskareita. Se on täysin normaalia! Silloin pitää esittää kysymys, että mikä on oikeasti tärkeintä hoitaa ja minkä voisi juuri silloin jättää tekemättä. Mahdolliset pyykit kyllä odottavat pyykkikorissa ja ne likaset tiskitkin pysyy siellä pöydällä. Tärkeintä on että lapset saavat huomiota, hoivaa ja ruokaa. Aina silloin täytyy muistaa että ei kukaan ole supermom tai superdad, vaan että kaikilla on voimia jaksamiseen rajallinen määrä, eikä kukaan pysty jatkuvaan ylisuorittamiseen.


Jokainen äiti tai isä kokee joskus väsymystä, kiukkua, kielteisiä tunteita ja turhautumista. Ehkä sillä hetkellä helpoiten tulee ajatelleeksi, että on huono ja riittämätön vanhempi, ehkä muut on parempia. Jokainen voi jättää puheet täydellisistä vanhemmista pois, sillä kukaan ei ole täydellinen, kaikissa on jotain. Parempi sanoa "olen riittävän hyvä vanhempi lapsilleni".

Jokainen äiti tai isä on just parhain sille omalle lapselleen. Pyydänkin nyt että ihan jokaikinen vanhempi joka lukee tätä postausta tekee seuraavan asian: halaa tänään lastasi ja kerro kuinka paljon rakastat (oli lapsi sitten 1kk tai 10v niin tee se). Jokaisen vanhemman tulee muistaa sanoa lapselleen kuinka paljon välittää, jotta lapsi tuntee olonsa rakastetuksi. Välillä kuitenkin tulee helposti ärähdettyä tai sanottua jotakin väärää. Myönnän myös itse syyllistyväni siihen että välillä ärähtänyt lapselle, mutta sen jälkeen hyvinkin pian iskee armoton katumus ja paha mieli. Tällöin otan lapsen syliin, pyydän anteeksi ja kerron mikä meni pieleen, sekä kerron rakastavani.


Jokainen lapsi tarvitsee äidiltä ja isältä huomiota. Vauvat sylittelyä, juttelua ja kutittelua, kun taas isommat lapset tarvitsee leikkiseuraa, kirjojen lukijaa tai muuta mukavaa. Jos vanhemman pitää valita keittiössä odottavat tiskit tai leikkihetki lapsen kanssa, niin kyllä se lapsen saama huomio on paljon tärkeämpää. Vanhemmat antaa lapselle paljon ja lapsi oppii vuorovaikutuksen kautta monenlaisia asioita. Myös käytöstavat ja tottumukset tulevat sen mukaan miten kotona toimitaan.

Hyvä vanhempi on aidosti kiinnostunut lapsestaan ja hänen hyvinvoinnista. Ei kohdista lasta kohtaan henkistä- tai fyysistä väkivaltaa, muistaa kehua lasta kun tekee oikein tai oppii uutta, ajattelee mikä on lapselle parasta, huolehtii lapsen tarpeista (puhtaat vaatteet, ruoka yms), tahtoo viettää aikaa lapsensa kanssa, kykenee antamaan lapselle fyysistä hellyyttä ja elää siinä hetkessä mikä on. Jos lapsi tarvitsee lohduttavaa syliä, neuvoja tai apua vaikka koulutehtävissä niin silloin sitä myös annetaan. Hyvä vanhempi rakastaa lastaan ehdoitta, oli sitten minkälainen vain.

3 kommenttia:

  1. Kun sanot "
    Jokainen äiti tai isä on just parhain sille omalle lapselleen.", niin mitä oletko samaa mieltä narkkivanhemmista tai juopoista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En. Sellaiset eivät ole kykeneväisiä huolehtimaan ja onneks lapset päätyvät helposti lastensuojelun piiriin. On surullista, että jotkut narkkarit tulee raskaaksi ja saavat edes lapsia - kaikki kun eivät voi saada lapsia vaikka tahtoisivat.

      Poista
  2. Ei lisättävää - todella hyvin kirjoitettu! ☺

    VastaaPoista

Voiko toiselle antaa kierrätyslahjan vai ei?

Minkälaisia ajatuksia herättää jos puhutaan, että on saanut kierrätetyn lahjan tai antanut jotain itselle tarpeetonta jollekin toiselle lahj...