Minkälainen oli meidän Vappu?

Meidän vappu oli aivan erilainen kuin kahtena aikaisempana vuotena. -14 ja -15 vuosina olin raskaana, en voinut juoda edes sitä yhtä ihanaa breezeriä. Olimme myös aikaisempina vuosina vain ja ainoastaan kotona, sillä välimatkan takia emme voineet toteuttaa samaa perinnettä kuin ennen Vaasaan muuttoa. Nyt ja vihdoin, pitkästä aikaa sain kokea sen ihanan Vapun! Olimme sukulaisteni kanssa äitini luona.

Lauantaina aamupäivä vietettiin kotona ja kun Josefiinan päiväunet alkoivat lähestymään - lähdimme kohti asemaa. Odotimme junaa hetken verran, itse hyppäsin lasten kanssa siihen ja T tuli polkupyörällä. Matkaahan oli siis vain n 4km, eli jos olisin ollut viitseliäs niin jalat olisivat vieneet minut perille. Kävimme vielä kaupasta hakemassa Josefiinalle ruokaa ennen kuin menimme äidilleni.

Enoni oli jo perheensä kanssa siellä, sekä isovanhempani. Lisäksi tuli vielä toinen tädeistäni, sekä toinen enoni perheensä kanssa. Meitä oli siis ihan hyvän kokoinen porukka kasassa. Alkuun juteltiin, istuttiin, syötiin juustonaksuja ja odotettiin että vihdoin voi alkaa grillaamaan. Ruokalistalla oli siis kotipolttosia hampurilaisia. Muurikalla vaarini paistoi jauhelihapihvit, jonka jälkeen nosti ne vielä grilliin pysymään lämpöisenä, grillissä myös lämmitettiin sämpylät jotka äitini oli leiponut.

Pöydällä oli olutta, viiniä, kuoharii ja mehua. Jokaiselle mitä halusi. Oltiin T:n kanssa sovittu että hän saa ottaa mitä tykkää ja itse huolehdin lapsista sekä juon sen yhden ruokajuomana. Hampurilaisiin oli paljon erilaisia täytteitä joista jokainen sai valita mieluisensa. Yksi miinuspuoli oli: pihvien tekijät oli laittaneet isoja sipulin paloja - yäk! Onneks mulla oli myös oma possupihvi mukana jonka ostin lihatiskistä edeltävänä iltana!

Ruokailun jälkeen vietettiin aikaa yleisesti vaan yhdessä, juteltiin niitä sun näitä ja miehet meni virittämään mun pikkubroidin fillarii. Lukkopolkimet kiinni ja mitä lienee muuta väsäsivät. Sitten alkoikin pikkuhiljaa tulemaan ilta, jolloin lähdimmekin kotiin.

Yö oli rauhallinen ja seuraavana aamuna mua väsytti aivan tuhottoman paljon - niinkuin monena aamuna muulloinkin. Laitoin äidilleni viestin "mitä sä teet tänään, haluisiks ottaa vivin hoitoon". Vastaus oli myöntävä ja klo 11 aikaan T lähti junalla viemään Josefiinaa mummilaan hoitoon. Itse painuin lähes samantien Vanessan kanssa päiväunille. Ihan outoa kuinka sitä nyt vasta osaa nauttia kun on vain yhden lapsen kanssa. Silloin kun Josefiina oli pieni, odotin vain että hän kasvaa isoksi. Nyt sitä huomaakin että yhden vauvan kanssa on aivan tajuttoman helppoa ja rentoa. (nimenomaan vauvan! Taaperot uhmaa yms)

Nautin vapaa-ajastani, jota oikeesti se oli vaikka Vanessan kanssa kaksin oltiin. T meni pyöräilemään veljeni kanssa ja itse löhöilin pikkuneidin kanssa sohvalla katsoen netflixiä, syöden karkkia ja jopa ruuan sain syödä rauhassa ilman että kukaan tuli pummimaan - luxusta. Seitsemän tuntia tuntui todella pitkältä ajalta - ihanaa se oli, tosin yhtä ihanaa oli saada meidän touhuuva esikoinen takaisin kotiin! Olin yllättynyt kuinka hienosti Josefiinalla oli mennyt mummilassa. Kuulemma päiväunetkin oli nukkunut ilman tuttia - olin kohtuu järkyttynyt, miten ihmeessä se onnistu? Ehkä Josefiina ei uskaltanut kiukutella mummille!