Kun äiti lähtee viihteelle..

Asia josta puhutaan paljon negatiiviseen sävyyn ja arvostellaan. Onko oikein että lapsi/lapset laitetaan jonnekkin hoitoon, jotta äiti pääsee vähän bailaamaan? Missä raja menee?
Omasta mielestäni on satunnaisesti ihan ok ottaa aikaa itselleen, on täysin okei että välillä saa sen arjen keskellä ajatella vain ja ainoastaan sitä kuinka itse pitää hauskaa. En ymmärrä miks jotkut ihmiset heti leimaavat paskaksi mutsiksi jos näin toimii.

Ihana Anna Heiskari (Abreu)

Itse olin viime viikonloppuna ensimmäistä, siis ensimmäistä kertaa viihteellä KOLMEEN vuoteen. Siis niinkuin oikeesti viihteellä. Enkä lähipubissa juomassa yhtä kaverin kanssa ja heti kotiin. Oli muuten ihan äärettömän hauska ilta/yö, vaikkakin seuraavana päivänä väsyttikin tuhottomasti. Tais olla koko päivän eniten kuultu lause "mua väsyttää" tai "haluun nukkumaan".

Samaisena yönä oli myös Josefiina ensimmäistä kertaa äidilläni yökylässä. Heillä oli mennyt oikein mallikkaasti. Tai no, se on mihin haluaa verrata. Josefiina valvoi puoleenyöhön ja nukahti sohvalle. Äitini oli kantanut hänet nukkumaan patjalle josta olikin herännyt jo NELJÄN tunnin päästä ja tepsutellut olkkariin... Sohvalta oli löytynyt nukkuva isäpuoleni joka sit otti Josefiinalta turpiin (läpsytteli naamaan). Haha! Tyttö oli kuitenkin jatkanut uniaan vielä sen jälkeen.

Kuvassa esiintyy Lasse

Itse en stressannut yhtään kuinka Josefiinalla menee hoidossa, mutta jännäilin kuinka Vanessa pärjää T:n kanssa kotona. Heillä meni nätisti ja tyttö oli heränny vain paristi ja nukahtanut uusiksi aika pian! Ehkä pääsen siis toistekki viettää vapaailtaa. Pakko se kai on myöntää näin jälkeenpäin, että mun yks tai kaks juomaa muuttu hieman useammaks ja seuraavana päivänä oli pienehkö krapula.


Sunnuntaina olikin sitten isänpäivä jota vietettiin kotona. Käytiin me hakemassa isopieni uhmatuhma kotiin mummilasta ja samalla juotiin pullakahvit. Muuten nautittiin vain yhteisestä ajasta perheenä ja leikittiin kaikki yhdessä!

Mitä meille oikein kuuluu?


Onpas ollut pitkään enemmän ja vähemmän hiljaiseloa täällä blogin puolella. Sanotaanko nyt niin että ajatukset on ollut täysin jossain ihan muualla. Sopeutumista uudenlaisiin juttuihin. Monenlaisia tunteita, turhautuneisuutta, iloisuutta, rakkautta, pettymyksiä ja ylpeyden hetkiä. Lähiaikoina on yritetty keksiä hieman uudenlaisia toimintatapoja, saada arkea hieman helppohoitoisemmaksi, sekä yritetty tukea meidän pientä erityislasta. Kyllä, luit oikein, meidän rakas on virallisesti erityislapsi. Ehkä myöhemmin avaan tilannetta enemmän teille muillekkin, toistaiseksi vain ja ainoastaan lähimmät tietävät. 

T aloitti kuukausi sitten uudessa työpaikassaan, joten olen ollut taas arkisin täysin tyttöjen kanssa kolmin. Päiväkotihakemus on ollut vetämässä Josefiinan kohdalla jo pidemmän tovin ja muutama päivä sitten mulle soitettiin, että vihdoin ja viimein sopiva paikka on löytynyt. Josefiinan kohdalla osa-aikaista hoitoa on haettu kehityksellisistä syistä ja kyllähän se tuo aikamoisen helpotuksen osaan mun arkipäivistä. Mennäänkin heti maanantaina tutustumaan uuteen päiväkotiin!



Vanessa on oppinut hirmuisen paljon asioita. Hän osaa sanoa äiti, sekä kävellä todella lujaa taaperokärryn kanssa. Vielä ei kuitenkaan ilman tukea tepsutella eteenpäin, mutta välillä on seisty jo ilman tukea joitakin sekunteja paikoillaan. Mun vauva on kasvamassa hurjaa vauhtia taaperoksi ja enään kuukausi niin hän on 1v! Apua, minne tämä aika kuluu?

Itse olen saanut tässä lähiaikoina muutamia uusia kavereita.. jostain syystä tuntuu silt, ettei vaan kenenkään kanssa tuu lähellekkään samanlaista juttua kun ihanan Jullen (meidän pitkän historian takia ehkä?). Toki kaveri ja ystävä onkin ihan eri juttu. On kuitenkin tosi huippua että tästä ihan läheltä on löytynyt pari ihmistä joita voi välillä tavata ja varsinkin kun on samanlaista "merkkifriikkeyttä" niin voi keskustella lastenvaatteista ainakin jos ei muuta tule mieleen. Lapsille myös on hyvä että löytyy leikkiseuraa, eikä itsellä käy päivät tylsiksi kun on välillä aikuista seuraa jolle voi rupatella kun T on töissä.


Mitäs meille muuta kuuluu? - Normaalia arkea ja tänään kaivettiin jouluisia juttuja kaapeista. Pitkästä aikaa vähän jouluvaloja.. Ihanaa! Otettiin valmiiksi myös joulukorttikuvia, joista tilasinkin jo kortit lähimmille sukulaisille. Viikko takaperin oltiin katsomassa tyttöjen kanssa Itiksessä Abreuta ja huomenna tämä äiti pääseekin pitkästä aikaa vähän viihteelle! Josefiina menee ensimmäistä kertaa mummilaan yökylään ja Vanessa jää T:n kanssa kotiin. Saas nähdä miten heillä sujuu!

Vuoden 2019 paras verkostoblogi!

Viime viikolla matkustin ilman lapsia Helsinkiin Otavamedian järjestämään blogipäivään. Aikaisemmin en ole esteiden takia päässyt osallistum...