Muropaketti lääkäreitä, onko heitä?

Kun äiti sairastuu. Kunto ei saisi romahtaa. Pitäisi jaksaa.. Mutta kun ei pysty ja ei kykene. Sängystä aamulla ylös nouseminen ja vessaan kävely vie voimat aivan kokonaan. Ei vaan pysty ja on pakko "huutaa" apua.

Meillä viimesen viikon ajan T on saanut leikkiä lähes yksinhuoltajaa. Jos nyt ei lasketa sitä että oon Vanessan nukuttanut tissille illalla ja päivällä, sekä muutenkin pyrkinyt voinnin mukaan tekemään pieniä juttuja lasten eteen.


Kaikki lähti siitä että mulle tuli haava, joka tulehtui. Kuume nousi ja olo meni aivan veteläks. Pian perässä seurasikin kurkkukipu, joka kehittyi niin pahaksi että juominen, sekä syöminen oli aivan todella hankalaa. Päänsärky ja aivan järkyttävä väsymys.

Seuraavaksi liittyikin aivan uusi oire seuraksi. Kuinka moni tietää sen tunteen, kun syö ja tuntuu siltä ettei meinaa saada happea. Outo paineentunne, joka ei varsinaisesti satu. Aivan hirveätä ja kun se vain paheni. Päivää myöhemmin se tunne oli jo jatkuvaa, ei tarvinnut kuin hengittää hieman eri rytmissä tai laittaa keho ns mutkalle niin piti haukkoa happea. Kun on niin heikossa kunnossa niin sitä ajattelee heti pahinta - sairaalaan joutumista ja mitä jos kuolee?

Yhtenä iltana kahdeksan jälkeen T lähti hakemaan 400m päästä mulle lisää kuumelääkettä. Siis oikeasti, vain 400metriä ja mua pelotti jäädä tyttöjen kanssa yksin kotiin niin heikossa hapessa. Halasin vaan lapsia koko sen ajan sohvalla makoillessa ja odotin että T saapuu takaisin.


Ainiin, lääkärissäkin pari kertaa on tullut käytyä. Sain ekalla kerralla tulehdukseen antibiootin. Kefexin 500mg - lääkkeen. Se hinta!!! 25€!! Ihan oikeasti, olin todella järkyttynyt hinnan lisäksi annostuksen määrästä! 8h välein kaksi pilleriä, jolloin vuorokausi annostukseksi tuli yhteensä kuusi tablettia. Vuos takaperin mulla oli sama lääkeaina rintatulehdukseen puolet pienemmällä annostuksella.

Tänään kävin tänään aamulla lääkärissä, toinen lääkäri ihmetteli antibiootin suuruutta. Käski heti puolittaa annoksen, sillä ei oo minkäänlaista tarvetta syödä niin isoja määriä. Joku ihme tumpelo vissii ollu asialla edeltävällä kerralla ja saanu lääkärinpaikkansa muropaketista löytyvällä paperilla? Ai että ku pistää kiukkuseks.


Nyt alankin jo pikkuhiljaa olemaan terveempien kirjoissa, ehkä? Edelleen jonkinmoisia hengittelyyn liittyviä oireita on, mutta parempaan päin mennään! Onneksi tässä sairastelun ohella on ollut helppoa sekä nettishoppailla, että myöskin availla postiluukusta kolahtavia kirjeitä. Kuinkas muun monen perheessä on ollut jonkinmoista sairastelua?

Voiko toiselle antaa kierrätyslahjan vai ei?

Minkälaisia ajatuksia herättää jos puhutaan, että on saanut kierrätetyn lahjan tai antanut jotain itselle tarpeetonta jollekin toiselle lahj...