Lapsen nenä kiinni telkkarissa

Nykyaikaa. On tabletteja, älypuhelimia, tietokoneita ja telkkareita. Monet lapset saavat esimerkiksi oman tabletin jo hyvinkin pienenä, jotta voi katsoa piirrettyjä. Vanhemmat antavat lapselle niin sanottua ruutuaikaa, jotta pääsee itse helpolla?

Meillä Vanessa on rämäpää! Hän ei pysy hetkeäkään paikoillaan, vaan pitää olla ihan kokoajan liikkeessä. Hänellä on vahva halu auttaa jokaisessa asiassa. Heti kun tiskikoneen avaa on joku astia tytöllä kädessä. Jos pyykkikorin nappaa kaapista niin Vanessa levittää sen heti ympäri asuntoa. Joten kyllä, melkeinpä joka päivä laitan telkkarista jossain vaiheessa pyörimään jotakin lapsien mielestä kiinnostavaa.


Hetki omaa aikaa vaikkapa niiden pyykkejen parissa ja lapset keskittyvät telkkariin. Joskus se on vain 5minuuttia, mutta joskus saattaa olla jopa puolisen tuntiakin. Myönnän! Nyt parhaillaan kun kirjoitan tätä tekstiä, pyörii telkkarissa Puuha Pete.

Minkähänlaisia pelisääntöjä muilla on lastenohjelmien suhteen? Antaako joku oikeesti lapsen tuijottaa useita tunteja päivässä ruudusta ohjelmia? Rajat on rakkautta, palikkatornien kasaaminen on sosiaalisempaa, lastenohjelmiakin voi katsoa.. Kohtuudella!

Pitääkö raivokohtausta hävetä?

Jokaisella on välillä hetkiä, ettei jokin asia suju omasta mielestä oikein. Turhauttaa, hermostuttaa, tekee mieli mennä maahan makaamaan ja huutaa lujaa. Aikuiset osaavat yleensä käsitellä nämä asiat paremmin kuin lapset.

 Mielenkiintoista olisi tietää, että kuinka moni aikuinen on julkisella paikalla saanut itkupotkuraivarit? Veikkaan että ei kovinkaan moni tai sitten taustalla on jotakin hyvin hämärää.
Meillä on päiviä jolloin meinaa itselläni välillä mennä hermo, tällöin rivi suklaalevystä pelastaa päivän.


 Meidän talossa asuu pieni tyttö ja hän omistaa erittäin voimakkaan luonteen. Jos Josefiina haluaisi joskus olla mun sylissä, niin tällöin Vanessa alkaa välittämösti huutaa, kiljua, lyödä ja vaatia pääsyä siskonsa tilalle. Jos jokin asia ei mene Vanessan toivomalla tavalla, niin siitä saa kuulla koko Vantaa.

Eilen käytiin Tikkurilassa. Vanessa ei olisi halunnut istua rattaissa ja valjaista huolimatta sai kiemurtelun tuloksena itsensä seisomaan. Nostin tytön rattaista pois, mutta pienen ihmisen maailma romahti samalla sekunnilla. Hän ei olisi halunnut pitää kädestäkään kiinni keskellä juna-asemaa. Itkupotkuhuutoraivokohtaus ja spagetiksi maahan makaamaan.


Samalla hetkellä itsestäni tuntui siltä, että kaikki tuijottaa. Lapsi hermostui ja häneen ei saanut hetkeen minkäänlaista kontaktia. Nappasin lapsen syliini ja hetken päästä oli hiljaista. Tälläisissä tilanteissa tulee ajatelleeksi helposti, että mitä muut ajattelevat? Luuleeko joku ohikulkija, että lapsella on huonot oltavat?

Useimmiten näkee niitä mallilapsia jotka on kilttejä ja toimii just sillein kun vanhemmat käskevät. Mitä niille syötetään että ovat sellaisia? Eikö lapsi uskalla jostain syystä näyttää aina omia haluja ja tunteita? Monimutkaisia asoita. 
Mutta kaikki joilla on näitä voimakkaasti reagoivia lapsia, jotka voi heittäytyä maahan raivoamaan kesken kauppareissun. Muistakaa yksi asia: älä häpeä pienen raivokohtausta. Se on ohimenevää!

Aivan ihanat rusettiturbaanit!

Talvella jo ihastelin monien pienten tyttöjen kuvia. Monilla vauvoilla, sekä taaperoilla oli sisällä käytössä ihania rusettipantoja. Päässäni kävi ajatus, suostuisiko meidän tytöt pitämään sellaisia? Ostin yhen edukkaan pannan ja harmikseni sain todeta, että kumpikaan lapsista ei halunnut päähänsä yhtikäs mitään!


Kevät alkoi hipsiä ovelle ja bongasinkin muutamilla näistä ihanista ruseteista tehtyjä pipoja. Ajattelin mielessäni, että pitääköhän sitä ostoslistalle laittaa sellaiset. 

Samoihin aikoihin eräs tuttava lastenvaatepiireistä perusti oman pienen homman nimeltä Höpö Design. Hän kysyikin minulta, että miltä kuulostaisi pienimuotoinen blogiyhteistyö. Lähdin mukaan enemmän kuin mielelläni! Saimme kaksi erilaista rusettiturbaania, joista kyllä vain toisesta nyt löytyy kuvia. Varmasti blogin ja instan puolella tulee näkymään molemmista kuvia.


Höpö Design valmistaa käsityönä valmistettuja ihanuuksia. Rusettiturbaaneista löytyy uudelleen pujotettava rusetti, eli halutessa niitä voi käyttää myös ilman rusettia. Aika hienoa eikö? Tilauksen tekeminen on hurjan helppoa, joko instagramissa laittaa viestin @hopodesign tai sitten facebookissa voi laittaa viestin. Asiakkaalla on valinnanvaraa myös kankaiden suhteen, eikä hintakaan päätä huimaa.


Näitä ihanuuksia saa myös aikuisten koossa! Itse en osaa pipoja tai turbaaneja pitää, mutta lapsilla nää on ihan supersöpöjä. Omassa päässä mikä vaan pipo,hattu tai huivi näyttää aivan hölmöltä. Onneksi lapset antaa ainakin yleensä pipojen ja hattujen olla aika rauhassa päässä, joten nämä ei ole ollenkaan turhia ulkoillessa.

Höpö Design valmistaa sekä pantoja, että pipoja, tuubihuiveja unohtamatta. Nyt saankin tarjota teille lukijoille pienimuotoisen alennuksen. 4.6 asti on voimassa 10% alennus! Muista mainita tilausta tehdessä koodi HÖPÖKUPLA.

Kirppistelyä takana kaksi viikkoa!

Taas meikäläinen otti kirppispöydän. Kaappeihin jäi viimeksi sen verran paljon tavaraa, että ajattelin yrittää toisenkin kerran vaihtee itselle ylimääräiset tavarat rahaksi. Kierrättää edukkaasti käyttökelpoista tavaraa uusiin koteihin.


Ekan päivän myynnit: 39,45 ja tokana päivänä tavaraa meni kaupaksi huiman viiden euron edestä.
Neljännen päivän kohdalla mielenkiinto lopahti totaalisesti.. Tavaraa ei mennyt enään oikein ollenkaan kaupaks.
En ollut kertaakaan vielä käynyt kirppiksellä.

Kun pöytä oli ollut viikon ajan, kävin aamulla siistimässä sen. Ilmeisesti oli hyvä päivä siistiä, sillä tavaraa meni hieman paremmin taas kaupaksi. Jopa kuusi tuotetta, joista yhteensä 15€ rahaa.
Viikon jälkeen myyntisaldo oli hieman vajaa 130€.
Olin ottanut pöydän kahdeksi viikoksi ja pöytävuokra oli 15€ yhteensä. Aika halpa siis! 

Lopputulokseksi tästä kirppistelykerrasta jäi itselleni käteen n. 165€ pöytävuokran ja provikan jälkeen, sekä äitille meni 45€ eli 210€ edestä myytiin tavaraa.


Kolme kassillista tavaraa kannoin kotiin. Tällä kertaa kaupaksi kävi kaikkein parhaiten ylimääräiset astiat (joita ei ollut paljoa), minun vanhat legginsit (koska oon laihtunut) ja myös lastenvaatteita meni hyvä määrä eteenpäin. Huomattua tuli myös, että yksikään laukku ei vaihtanut kotia. Edukkaista hinnoista huolimatta kukaan ei ilmeisesti osta käytettyjä laukkuja?

Nyt pakko lisätä vielä perään yks fakta: myyn kirppiksellä tavaraa, mutta itse en ole ostanut livekirpulta yhen yhtäkään tuotetta. Facebook-kirppikset on nykypäivänä niin helppoa, että miksi lähtisin kiertelemään sotkusia kirpputoripöytiä? Vaikka edelleen suurimman osan vaatteista yms ostankin uutena kaupasta.

3v neuvola!

Meillä oli tänään Josefiinan 3v neuvola. Aamulla klo 8.45 piti olla neuvolan odotustilassa ja T meni töihin yhdeksäksi, joten hän ei valitettavasti päässyt tällä kertaa mukaan. Me tyttöjen kanssa oltiin kerrankin jo hyvissä ajoin paikalla! (jopa 10min ennen aikaa odotustilassa)


Itse heräsin vajaa tuntia ennen lähtöä, syötiin aamupala ja sit saatiinkin jo pukea päivävaatteet, sekä ulkovaatteet. Nyt on pakko todeta, että onneksi on kevät! Ei tarvitse pukea sataa kerrosta vaatetta päälle jotta tarkenee, usein pelkkä takki, hanskat, pipo ja kengät riittää.

Neuvolassa meni ihan kivasti. Tytöt leikkivät keskenään paljon, mutta he myös halusivat molemmat istuskella samaan aikaan mun sylissä. Tytöt piirsivät myös todella hienot taideteokset.

Juteltiin neuvolassa paljon erilaisista asioista ja multa kysyttiin esimerkiksi Josefiinan nukkumisesta. Meni tädin ilme vähän kummastuneeks, kun kerroin Josefiinan nukkuvan isänsä kanssa sohvalla. Tytöllä on ollut jo jonkin aikaa vaihe, ettei oma sänky kelpaa. Jouduin hetken aikaa selittelemään kuinka parisuhde voi ja onhan tämä ohimenevä vaihe. Eli meillä kyllä menee ihan hyvin tällä hetkellä, vaikka eri huoneissa nukutaankin.


Lisäksi haluttiin tietenkin ottaa mitat lapsesta. Kuinka hän on kasvanut? Josefiinasta saatiin pituudeksi 94cm ja painoksi vähän päälle 15kiloa. Iso tyttö! Kasvua vuodessa on tullut 3,3kg ja hurjat 10cm! Nyt sitten seuraavan kerran Josefiinan kanssa mennään neuvolaan vasta vuoden päästä. Sitä ennen onkin muita käyntejä, kuten pian tuleva neurologikäynti sekä hammaslääkärille on myös varattuna aika.

Yleensä Josefiina on iloinen ja osittain omatoiminen tyttö. Hän syö usein itse, osaa pukea pipon, hanskat, housut ja kengät, sekä osaa riisua myös itse osan vaatteistaan. Josefiina haluaa kävellä itse ulkona ja viime viikon aikana ei tuplarattaita käytetty kuin paristi. 


Tyttö osaa kertoa jos hänellä on nälkä tai jano. Josefiina tuo tarpeitaan esille pääosin eleillä ja lyhyillä sanoilla/äänteillä. Myös omaa tahtoa löytyy, sekä tunneilmaisut voi olla äärimmäisen vahvoja. Josefiina on myös todella pikkutarkka joidenkin asioiden suhteen, kuten jos kädessä on puuroa niin se täytyy pyyhkiä heti pois (ennenkuin tulee känkkäränkkä).
Meille siis kuuluu hyvää ja varsinkin Josefiinalle. Ihanaa alkanutta viikkoa jokaiselle lukijalle!

Kaksi vastaan yksi!

Kuinkahan moni tietää sen fiiliksen, kun on useamman kuukauden perheessä ollut tilanne: kaksi aikuista ja kaksi lasta ympärivuorokauden. Se on äärimmäisen helppoa. Koko ajan toinen pystyy antamaan huomiota toiselle lapselle ja toinen toiselle.

Pitkä loma, rentoutumista ja perheenä ajan viettämistä ilman minkäänlaista kiirettä. Perustarpeet helposti hoidettavissa ja kaikki ylimääräinenkin. Sitten yhtäkkiä kuin salama kirkkaalta taivaalta takaisin siihen normaaliin arkeen. Sellaiseen arkeen että olen keskenään lasten kanssa. 


Päivässä monia asioita mitä pitää keretä tekemään. Mies töissä ja minä hoidan lapset, ruuan, pyykit jne, lista on loputon.
Kotiin päivän aikana kertyy kaaos, yhtäkkiä huomaa tiskivuoren kertyvän (tiskikoneesta huolimatta) ja kaikkien lelujen olevan ympäri asuntoa. Kyllä, lelut saisi siivota päivän aikana vähintään sata kertaa jos siihen ryhtyisi.

Pyykkivuori kasvaa helposti niin ettei mahdu koriin, jos ei ota itseään niskasta kiinni ja pese vähintään kolmesti viikossa pyykkiä. Helpot ja nopeat kotiruuat on plussaa ja jos hetken saa vaan olla hiljaisuudessa - on tapahtunut lottovoitto!

Stressasin ihan jäätävästi kuinka ikinä saan molemmat tytöt nukahtamaan päiväunille nätisti. Josefiina on ollut nykyään äärimmäisen hankala saada päivällä nukkumaan. Tyttö voi pyöriä sängyssä jopa yli tunnin. Vanessa nukahtaa yleensä kellontarkasti tissille (vielä tässäkin iässä). Joskus käy niin, että Josefiinan temppuilujen takia päiväunet jäävät häneltä väliin, jolloin ilta menee ihan kiukutteluksi ja yöunet aikaistuvat huomattavasti.


Tänään oli ekaa kertaa pitkään aikaan päivä jolloin molemmat tytöt piti laittaa ihan itse yksinään päiväunille. Vielä viimeksi kun tämmöinen päivä oli, sain vain pukea Josefiinan ulkovaatteisiin ja nakata rattaat parvekkeelle. Tänään kuitenkin yllätyin kuinka nätisti molemmat tytöt menivät nukkumaan. Pienempi simahti väsyitkun päätteeksi ja isompi pyöri about 15min sängyssä jonka jälkeen nukahti.

Oikeestaan on aika ihanaa välillä vaan olla tyttöjenkaa keskenään kun T on töissä. Osaa arvostaa taas enemmän sitä perheen yhteistä aikaa, eikä pidä kaikkea heti itsestäänselvyytenä.
Kesäkin on tulossa niin voi tehdä helpommin kivoja juttuja tyttöjen kanssa keskenään. Ja onhan siitä miehen palkastakin myös jotain iloa, sillä saa alkaa säästämään muutamiin tiettyihin hankintoihin.


Josefiinan 3v juhlat!

Huhhuh mikä homma! Taas on yhdet juhlat juhlittuna. Porukkaa oli kutsuttuna paljon, mutta vain murto-osa pääsi tulemaan juhliin. Kuitenkin ihan kivasti oli ihmisiä täällä meidän asunnossa ja Josefiina sai ihania lahjoja. Teen niistä oman postauksen hieman tuonnempana.


Tällä kertaa olin äärimmäisen laiska juhlien suhteen. Perjantaina vielä sanoin T:lle että kakku täytyy leipoa, mutta jostain kumman syystä perjantaina kaupasta lähti mukaan valmispohja. Laiskuus iski - en olisi jaksanut mukamas edes pasteijoita uuniin laittaa.


Kuitenkin tsemppasin! Sovittiin T:n kanssa, että hän valmistelee kakun ja minä teen viinirypälemadot. Kakusta tuli tällä kertaa hyvin perinteinen, eikä mikään lapsiteemainen. Viinirypälemadot olivat aivan hitti. Useaan kertaan joku pienistä vastasi "mato", kun kysyi että mitä haluaa syödä. Näiden matojen silmät oli tehty tuubissa olevasta sokerikuorrutteesta.


Juhlapöydästä löytyi tosiaan kakku, "madot", keksejä, karkkeja, pasteijoita, popcornia, sipsiä, kahvia, limua ja mehua. Unohdinkohan jonkun mainita? Herkkuja oli TAAAS liikaa. Aina sama homma.


Josefiinalla oli aivan ihana äitini tekemä mekko päällä, perhekuvia tuli otettua muutama, eikä yksikään ollut hyvin onnistunut. Onneksi seuraaviin itse järjestettäviin juhliin onkin taas aikaa. Parin viikon päästä saadaankin mennä pikkusisarusteni synttäreille herkuttelemaan, jolloin ei itse tarvii stressata sotkusta tai leipomuksista.

Voiko toiselle antaa kierrätyslahjan vai ei?

Minkälaisia ajatuksia herättää jos puhutaan, että on saanut kierrätetyn lahjan tai antanut jotain itselle tarpeetonta jollekin toiselle lahj...