Kun äiti on rikki..

Jokaisella tulee joskus hetkiä kun kokee olonsa jollakin asteella huonoksi. Se voi johtua jostakin pienestäkin asiasta, jostakin jonka taustalla on huonoja kokemuksia. Vanha muisto voi nousta jonkun ihmisen puheiden kautta mieleen tai joku voi jopa huomaamattaan sanoa jotakin, mikä itsestä tuntuu pahalle. Joku voi kamppailla mielenterveysongelmien kanssa ja joku toinen saattaa samaan aikaan käydä läpi vaikeata eroa.


Varmasti hyvin moni pienen lapsen äiti on ollut todella väsynyt jossakin vaihessa. Saattanut vajota sängyn pohjalle peiton alle itkemään väsymystä, vaikka muuten kaikki olisikin hyvin. Huutanut tai kironnut ja miettiny et miten sais voimavarat kerättyä takaisin. Käyttänyt oman pienen vapaan hetkensä siten, että on koittanut pitää itsensä kasassa ja keksiä keinon jaksaa eteenpäin.


Itse koin hyvin monia tunteita silloin kun Vanessa oli pienempi. Välillä edelleenkin hiipii ajatus, että olenko tarpeeksi hyvä äiti kun aina ei vaan jaksais. Joskus tulee huudettua, joskus heti aamulla lasten kitinää kuunnellessa tulee ajatus, ettei päivästä tule mitään muuta kuin pas** päivä. Tällöin pitäisi ottaa hetki itselleen. Oli se sitten kuppi kuumaa kahvia, tupakka, levy suklaata tai virkistävä suihku, jonka jälkeen päivä näyttää paljon valoisammalta.

Sinnittely, omien voimavarojen kanssa kamppailu, avunhakemisen vaikeus. Noi kaikki kuulostaa siltä, mitä itselläni on ollut. Ajatus siitä kun on lapsia itse halunnut ja saanut, niin niiden kanssa on oltava 100% läsnä. En osannut aiemmin pyytää apua. No ennen Vaasasta pois muuttoa se olisi ollut mahdottomuuskin. Nykyään pystyn pyytämään äitiäni hetkeksi katsomaan lapsia jos on tarve.


Tää postaus on lojunut luonnoksissa osittain valmiina jo hyvän tovin. Oon käynyt omassa päässä monenlaisia ajatuksia. Tuntenut välillä riittämättömyyden tunnetta sekä vanhempana, että puolisona. Oon ajatellut välillä, että olisiko elämä helpompaa ilman parisuhteen nurjaa puolta. Jos suhdetta ei olisi, ei olisi myöskään niitä riitoja pienistä tai isoista asioista. Kuten vaikka astioiden pöydälle jättämisestä tai suklaalevyn kauppaan unohtamisesta.

Mutta ei. Tarkoitus ei ole valittaa, vaikka siltä varmaan kuulostaakin. Tarkoitus oli pohtia näitäkin asioita illalla kymmenen aikaan törkeen väsyneenä sängyssä maaten. Kuvat on kaivettu luurin kätköistä ja nyt tämä äiti menee nukkumaan univelkoja pois.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Voimakas tunne joka on läsnä jatkuvasti

Nyt tulee aika henkilökohtaista tekstiä ajatuksista joita mun sisällä on. Kuitenkin on pakko todeta, että tämä äiti taitaa olla hieman hull...