Lapsen PITÄÄ nukkua omassa sängyssä?

Lakanat saatu blogin kautta. Yhteistyössä MiniFantti

Minkä ikäinen lapsi on aika siirtää omaan sänkyyn nukkumaan? Pitäisikö lasta nukuttaa vauvasta asti omassa sängyssä, jotta vanhemmat nukkuisivat paremmin? Nukkuuko vanhemmat levottomasti kevyttä unta jos vieressä makaa pieni lapsi? Miten ihmeessä perhepedistä saa siirrettyä omaan sänkyyn nukkumaan? Paljon kysymyksiä joita ihmiset voi miettiä.

Omakohtainen kokemus on, että itse en osannut nukkua ilman vauvaa. Pieni rakas ihminen vieressä sitä nukkui itse paremmin. Vauva-aikana imettäminen oli äärimmäisen helppoa, sillä itse en edes aina kunnolla herennyt. Puoliunessa tissi suuhun ja unet jatkuivat. Vanessa on nyt 1v 8kk ikäinen, eikä hän ole nukkunut edes yhtä yötä yksin. Äidin vieressä on paras olla, eikä ole mikään kiire siirtää häntä omaan sänkyyn vielä.

Josefiina oli kaksi vuotta vanha kun sai pinnasängyn tilalle isojen tyttöjen sängyn. Alkuun hän nukkui siinä tyytyväisesti. Kokonaisia öitä, levollisesti ja hiirenhiljaa. Kun siirsimme sängyn tytön omaan huoneeseen, tällöin yöt muuttuivat. 

Heräilyä heräilyn perään. Lapsen ja vanhempien unet todella katkonaisia. Samoihin aikoihin Vanessan yöt alkoivat muuttua levottomiksi. Yöt sisälsivät pyörimistä, kierimistä, istumista, kirkumista... Ihan kamalaa. Äitinä piti imettää pienempää ja samalla istua isomman huoneen sängyn vierellä. Voin sanoa, että olin väsynyt ja tilanteeseen piti tulla muutos.

Ihana myyrä!

Vanessan pinnasängystä tehtiin taaperosänky. Toinen laita irti ja osittainen turvalaita tilalle. Tuli kausi, että Josefiina halusi nukkumaan sohvalle. Melkein puolisen vuotta jokaisena yönä tyttö kiipesi sohvalle nukkumaan. Lopulta päiväunet alkoi maistumaan Vanessalle ostetussa sängyssä, sillä äiti ja sisko on lähellä. Pehmolelu kainaloon ja peitto korviin. Lakanoidenkin pitää olla mieluisia, sillä vääränlaisilla kuvilla varustettu tyyny tai peitto lentää äkkiä sängystä pois. Jotenkin esikoisen kanssa vanhempien sängystä pois siirtyminen tapahtui uskomattoman helposti.

Kuopus on luonteeltaan aivan erilainen. Hän nukkuu ja unissaankin voi touhuta jotakin. Ei ole ihan yks tai kaks yötä, kun tyttö nousee istumaan silmät kiinni ja toteaa "äiti" tai "titti". Usein Vanessa voi unissaan repiä mun päältä peittoa itselleen, kömpiä kainaloon nukkumaan tai vaikka vaan potkasta mua naamaan. Kyllä, me nukutaan yhdessä ja en tiedä milloin hän on valmis omaan sänkyyn. Aika näyttää. Lapset on vain kerran pieniä, joten siitä pitää nauttia.

Miten äiti nukkuu? Onko hän väsynyt? Valvooko yöt? - vastaus on, että itse nukun todella hyvin. Nukun sikeästi, mutta herään myös nykyään herkästi. Jos Vanessa kömpii mun jalkoihin nukkumaan säpsähdän hereille ja siirrän tytön takaisin viereen. Pelkään että hän muuten unissaan kierähtää lattialle satuttaen itsensä. Herään myös jos lapset puhuvat tai päästävät pienenkin itkua muistuttavan äänen unissaan. Nämä omat heräämiset eivät kestä kuin joitakin sekunteja, jonka jälkeen pian olenkin taas syvässä unessa. Olen siis täysin tyytyväinen tähän nukkumisjärjestelyyn ja meillä nukutaan pääosin hyvin.