Kaksivuotias kiroilee

Apua! Miten reagoida kun pieni lapsi sanoo kirosanan? Siis pieni, kaksivuotias lapsi, joka ei puhu edes kunnolla vielä lauseita. Pitäisikö olla hiljaa ja jättää huomiotta, vai kuinka?


Myönnän, meillä kiroillaan kotona usein jos jokin asia ei onnistu monen yrityksen jälkeenkään. Itsellä pääsee kiukkusena, väsyneenä ja nälkäsenä kaikkein helpoiten joku kirosana suusta. 

Olen tiedostanut asian, että lapset voi napata kirosanat omaan sanavarastoon. Jotenkin en kuitenkaan osannut odottaa, että 2v alkaa toistamaan perässä vi***a... Ja vielä sellaisissa tilanteissa joissa itse voisin sen myös sanoa.


Muutama päivä sitten Vanessa seisoi sohvan vieressä ja tytöillä tuli tappelua tabletista, josta pienempi katsoi piirrettyjä. Tyttö kiljui ja huusi vihaisesti "**ttu" jonka jälkeen perään hän lisäsi "pois". Itse katsoin hetken lasta hiljaa, jonka jälkeen aloin nauramaan. Ei pitäny tällä äidillä pokka. Tyttö on toistanut pari kertaa myös kyseisen sanan, jos jokin asia ei ole mennyt suunnitelmien mukaan.


Kuinka itse toimin nyt?
Pari päivää olen pyrkinyt siihen, ettei meillä lapset edes kuulisi tätä kyseistä kirosanaa. Ehkä se lopulta unohtuu, kun vanhemmatkaan ei kiroile. Olen myös yrittänyt jättää reagoimatta, mikäli lapsi sanoo "vi***". En jotenkin usko, että vielä kaksivuotias ymmärtäisi miksi hän ei saa sanoa niin, jos joku muu ympärillä välillä käyttää kyseistä sanaa. 

Tästä lähtien tuun olemaan varsinkin v-sanan suhteen tarkka. Huomautan tarvittaessa lasten isälle tai vaikka teini-ikäiselle pikkuveljelleni, mikäli kiroavat lasten kuullen.

Mikä ihmeen Civiliants? (Sisältää alekoodin)

Postaus on toteutettu yhteistyössä MiniQ kanssa!

Civiliants on Ruotsalainen pienyritys joka valmistaa laadukkaita, hauskoja ja erikoisia lastenvatteita.


Kankaat ovat GOTS sertifioitua, OEKO TEX värjättyä luomupuuvillaa. Tuotteet on suunniteltu Ruotsissa ja valmistettu Portugalissa.
Yläpuolella oleva tietopätkä on lainattu Miniq nettisivuilta.


Jos joku olisi jokunen viikko sitten kysynyt, että tiedänkö mikä on Civiliants? Vastaus olisi todennäköisesti ollut : Varmaan joku karkki ulkomailla. Arvaus ei olisi kovinkaan kauas mennyt, sillä kyseisellä merkillä on aika  herkkuja sävyjä vaatteissa.

Saimme molemmille tytöille legginsit ja pipot. Josefiinalle pinkit ja Vanessalle mustat. Tytöillä on pituuseroa melkein kymmenisen senttiä ja molemmat pitävät samaa kokoa, 92/98. Vanessa on arviolta 90cm pitkä ja hänelle leggarit ovat hieman reilut lahkeista. Josefiina on arvioltani vajaa metrinmittainen ja hänelle legginsit ovat just sopivat, ylimääräistä kasvuvaraa toki ei löydy. Jotenkin hullua, että käytössä on samankokoiset vaatteet lapsilla joilla 1,5v ikäeroa.


Vanessan pöksyt ovat olleet aika paljon käytössä tässä parin viikon aikana, sekä ne on pesty useampaan kertaan. Ollaan pidetty näitä jo ihan siitäkin syystä, että halusin oikeasti testata mustan kankaan laatua. Mustat vaatteet uusilta merkeiltä usein epäilyttää mua, sillä joukossa on ollut huonojakin kokemuksia. Pakko sanoa, että Civiliantsin musta pysyy oikeasti mustana. Ei ole haalistunut, eikä haituuntunut.


Sainkin annettavaksi alennuskoodin mun blogin lukijoille. Koodi: KUPLA on voimassa tämän viikon loppuun asti! Koodilla saat -15% yli 50€ tilauksista (koskee myös jo alennettuja tuotteita).

Blaan ja Papun uutuudet tulevat tällä viikolla, keskiviikkona ja torstaina. Mikäli uutuuksista jotakin haluaa tilata, alennuskoodi toimii myös niihin!

Terkkuja sairastuvalta!

Tämän vuoden alku on ollut enemmän ja vähemmän sairastamista meillä. Josefiina on varmaan neljättä kertaa nyt kipeänä ja myös T on sairastellut. Itse olen pysynyt suhteellisen terveenä, pientä kurkkukipua ja nuhaisuutta lukuunottamatta. Täytyy koputtaa puuta, ettei tähän äitiin pöpöt tarttuisi!


Määrittelemättömiä tauteja. Pari viikkoa sitten meillä oli jonkinsortin vatsatautia? Josefiina oksensi pari päivää ja Vanessa pari päivää sen jälkeen. Oli aika mielenkiintoista kun T oli töissä ja Vanessalle kelpasi vain tissimaito, joka tuli samantien kaaressa ulos. Arjen haasteita.


Josefiina on onneksi aika helppo hoidettava kipeänä. Tyttö lepäilee paljon ja on rauhallinen. Ainoa haaste on saada tytölle lääkkeitä, suun kautta kaikki tulee aina välittömästi pihalle. Ainoastaan maitohappobakteerit molemmat tytöt ottavat mielellään. Vanessa jopa suuttuu, kun niitä saa vain yhden päivässä. "Namnam"

Nyt oon pohtinut mikä pöpö meidän perheessä taas on? Oireita on ruokahaluttomuus, joka kaiketi johtuu jatkuvasta oksentelusta. 
Josefiina oksensi kolme päivää sitten ensimmäisen kerran, sitten oli taukoa ja tänään neidin olotila on mennyt paljon huonommaksi. Mitään perinteistä vatsapöpöä tämä ei siis todellakaan ole. Lisäksi tyttö on ollut väsynyt ja kuumeinen.

Ihme ja kumma, Vanessa on toistaiseksi säilynyt terveenä. Hyvä niin koska kun kuopus on kipeä, olen täysin kiinni hänessä kokoajan. 


Rehellisesti voin sanoa, että tähän jatkuvaan sairasteluun oon aika kyllästynyt. Edellisestä kun selvitään niin päiväkodista napataan heti seuraava pöpö.
Toisaalta, se mikä ei tapa niin vahvistaa!

#MINULLE SINÄ OLET TÄYDELLINEN!

Nyt on ystävänpäivä ja kovinkaan montaa viestiä en ole laittanut eteenpäin. Rehellisesti sanottuna vielä eilen en edes muistanut ystävänpäivän olevan tänään. Johtuuko se siitä, että yleensä ystävänpäivä on vain päivä muiden joukossa? Edellisellä lauseella tarkoitan sitä, että tapoihin ei ole kuulunut tehdä mitään tiettyä tai erilaista.


Tänään törmäsin netissä haasteeseen. Kenelle sinä sanoisit, että hän on sinulle täydellinen? Itsestäänselvyyksiä ovat tietenkin se, että oma mies on täydellinen ja omat lapset ovat itselle täydellisiä.
Voisin sanoa monellekkin ihmiselle, että he ovat mulle äärimmäisen tärkeitä ja täydellisiä. Kuitenkin yksi eroaa joukosta, sillä hän ei ole sukua. Ehkä joku jo arvasikin kenestä on kyse? Julia, Julle, Julgertti.


Tutustuttiin Julian kanssa suunnilleen neljä vuotta sitten. Neljä hyvin tiivistä vuotta ollaan menty näitä ystävyyden polkuja eteenpäin. Tuhansia viestejä, satoja haleja, monia luottamuksellisia asioita, koettu paljon yhdessä ja mahtavaa on se, että nykyinen välimatka ei oo vaikuttanut mitenkään (paitsi nähdään harvemmin).

Jos pari huippumuistoa pitäisi kirjoittaa ylös. Yksi niistä olisi kun suunnilleen puolenvuoden tuntemisen jälkeen, yöllä yhden-kahden aikaan istuttiin kaksistaan pyykkituvan oven edessä salaa (miehiltä) tupakalla. Julle oli pyörällä tullut useamman kilsan päästä mun luo ja loppujenlopuksi lähdettiin yhdessä kävelemään hänen luo.


Lisäksi tietenkin Julia oli korvaamaton tuki ja turva silloin, kun Vanessa syntyi. Ollaan välillä vitsailtu, että jos saan joskus kolmannen lapsen niin hänen täytyy lentää helikopterilla tänne h-hetken tullessa, jotta pääsee mukaan tsemppaamaan.

Lisäksi ihailen kuinka hän pärjää kolmen lapsen kanssa, pienestä ikäerosta huolimatta. Hän ymmärtää aina mua, vaikka sössöttäisin jotakin omaa. Meillä on samanlainen idiotismi huumorintaju ja aina vaikeen tilanteen tullessa voi tukeutua toiseen.


Minun ystäväkseni ei pääse kuka tahansa, mutta sinä olet tarpeeksi kaheli täyttämään vaatimukseni. Todellinen ystävä auttaa kun on tarve, kuuntelee huolia ja murheita, auttaa tavalla tai toisella, iloitsee asioista, on luotettava ja osaa pitää salaisuuksia. Todellisia hyviä ystäviä löytää harvoin, siksi olen onnellinen että olen tutustunut sinuun. Oot korvaamaton!

Kenelle sinä haluaisit kertoa, että sinulle hän on täydellinen? Jaa someen kuva teistä lyhyen stoorin kanssa ja käytä hashtagia#minullesinäolettäydellinen
Ihanaa ystävänpäivää kaikille!

Miltä meidän lastenhuone näyttää?

Lupasin edellisen postaukseni yhteydessä, että näytän teille hieman lastenhuonetta. Pieni kurkkaus siis siihen, minkälaisia juttuja meiltä löytyykään ja mitkä ovat tämän äidin, sekä lasten lemppareita.


Huoneesta löytyy valkoinen Malm-lipasto, jossa säilytetään esikoisen vaatteita. Vaatteet ovat osittain pystyviikattu sinne. Haluaisitteko nähdä blogin puolella mitä meidän lasten vaatekaapeista löytyy vai jätetäänkö se vain meidän perheen tietoon?
Lisäksi huonetta koristelee muutama autot-auto, sillä Josefiina rakastaa autoja!



No, nyt päästiinkin siihen sänkyyn. Kuten kuvasta huomata saatta... Ei sinne mahdu nukkumaan. Oikeastaan, Josefiina on nukkunut pitkään olohuoneessa sohvalla. Välillä hän nukkuu myös Vanessan sängyssä alle metrin päässä minusta. Ajattelin tsempata tämän asian suhteen ja keväällä kun tyttö täyttää 4v, voisi olla aika opetella takaisin omaan sänkyyn. Kieltämättä on tullut vähän aikaisemmin lipsuttua asian suhteen. 


Huoneesta löytyy myös minun tekemä pöytä! Kyllä, oppilas joka lintsasi koulusta vähän liikaakin - sai yhden työn valmiiksi! 
Monesti oon miettinyt ostavani uuden pöytä+tuolit setin lastenhuoneeseen, mutta tällä omatekoisella hiiri-pöydällä on tunnearvoa ilmeisesti niin paljon, ettei sitä voi vaihtaa. 


Pakko sanoa sen verran, että tämä pinkki muovinen Ikeasta hankittu tuoli on yks mun lemppareista. Siihen on parikin syytä. Tuoli syö duplopalikoita ihan tolkuttoman määrän sisälleen (okei siinä ei ole edes kaikki) ja lisäksi itse voin lepposasti istuskella tuolilla. 


Lastenhuoneen ikkunaa koristelee tällä hetkellä Vallilan verhot.


Mistä blogihiljaisuus johtuu?

Moni varmaan on miettinyt, että miksi hetkeen en ole kirjoitellut. Asiaan on useampiakin syitä, joista kaikkia en nyt ala avaamaan täällä blogissa - ainakaan toistaiseksi.


Tammikuussa oli neljä viikonloppua, joista kolmena kävin juhlimassa ja kahtena meillä oli vieraita. Viikonloput ovat olleet siis hyvin täynnä ja se on tunnetusti ainoaa aikaa, jolloin mies ei ole töissä. 
Valvotut viikonloppuyöt on tuoneet mukana väsymystä, joten blogi ei ole ollut ensimmäisenä tehtävälistalla. 


Helmikuun suhteen teinkin päätöksen, että tämä äiti on juhlimatta ja lapset saa olla kotona.

Useita kertoja blogi ja lukijat ovat käyneet mielessäni. Kuitenkaan meidän kiireisten viikkojen keskellä ei (lue: mukamas) ole aika riittänyt irrottautua kirjoittamaan teille. 
Usempia postausideoitakin olisi mielessä, mutta haluaisin kuulla myös onko blogin lukijoilla joitakin postausehdotuksia tai miltä kuulostais kysymys minulta - postaus?


Haluan vinkata myös teille kaikille, että päivittelen ahkerammin tuonne instagramin puolelle kuvia, sekä videopätkiä meidän arjesta päivittäin. Mut voi löytää sieltä nimellä Meltzuggero.


Postauslistalla olis ainakin pari asiaa tulossa, kunhan saan kirjoitettua. Keskitytään enemmän meidän esikoiseen, joka on kunnon uhmaprinsessa. Lisäksi lastenhuoneesta olis tulossa vähän esittelyä, sekä paljastan blogin puolella jonkun jutun mitä en ikinä suostuisi tekemään. 
Ainiin, myös yks yhteistyöjuttu on tulossa ja instassa onkin jo kuva siihen liittyen. Pysykäähän siis kuulolla!

Kun maksat satasen, jottei naapuri sais viiskymppistä!

Suomalaiset on mielenkiintoita kansaa. Eilen illalla lueskelin ketjua jossa ihmiset keskustelivat lastenvaatteista, niiden hinnoista ja tai...