Päiväreissu Korkeasaareen!

*Yhteistyössä Korkeasaaren eläintarha

Meidän perheen yhteinen kesäloma tuli, oli ja meni. Kävimme loman aikana esimerkiksi Tukholmassa, Linnanmäellä sekä Korkeasaaressa kurkkimassa eläimiä.
Ajoitimme reissun hieman tuuliselle, mutta aurinkoiselle päivälle. Huhun mukaan helteillä eläimet pelkästään makaa paikoillaan, joten jos haluaa nähdä tiikereiden ja karhujen liikkuvan hieman viileämpi sää taitaa olla parempi.

Lähdimme aamulla ajoissa kohti Helsinkiä ja hyppäsimme keskustasta metrolla kohti Kalasatamaa. Meillä oli hyvin aikaa kävellä vähän yli kilometrin matka Mustikkamaan portille. Pelkästään kävelymatkan varrella oleva silta on kiva nähdä, mikäli paikka on kokonaisuutena uusi.
Muuta tietoa korkeasaareen saapumisesta löydät klikkaamalla TÄSTÄ!


Vuohipiha on avoinna päivittäin klo 11-12 ja 14-15. Sateella Vuohipiha suljetaan, sillä vuohet eivät pidä sateesta ja vetäytyvät sisätiloihin ja suojaan. Vuohipihan vuohet ovat kesyjä, joten niitä saa rapsuttaa, jos se eläimille sopii. Vuohipihalle ei voi ottaa rattaita, mutta rattaat voi jättää tarhan ulkopuolelle, näköetäisyydelle. 

Kengurukujalla pääsee ihmettelemään miltä kengurutarhan sisäpuolella näyttää. Kengurutarha on avoinna joka päivä klo 12-14, säävarauksella sekin. Rattaat voi ja kannattaakin ottaa kujalle mukaan, sillä lähtö- ja paluupaikka ovat aika kaukana toisistaan.


Eläintarhan alueella on kaksi ravintolaa. Ravintola Pukissa on tarjolla buffet ja Ravintola Karhussa mm. lohikeittoa, lihapullia ja salaattia. Lisäksi Mustikkamaan lipunmyynnin vieressä olevassa Bistro Bronissa tarjoillaan herkullista pizzaa ja salaatteja.

Lisäksi saarella on kesäisin avoinna useita kioskeja ja kahviloita. Omien eväiden kanssa on kuitenkin helppoa retkeillä ja meillä oli tällä kerralla omat eväät mukana. Välillä vähän pelotti, että hyökkäävätkö lokit nappaamaan lasten kädestä eväät. Korkeasaaressa on myös eväidensyönnille varattu paikka sisätiloissa, mutta eihän me maltettu jäädä paikoilleen syömään. Kuvaa ottaessani Josefiina kyllästyi odottamaan ja syötiin eväitä sitten samalla kuin liikuttiin eteenpäin.


Meidän tytöt muuttuivat eläimiä katsellessaan itse myös hieman apinoiksi (vitsivitsinä). Alkuun Vanessa oli sitä mieltä, että kaikki ovat pelottavia ja olisi istunut vain rattaissa. Lopulta hän olisi halunnut tiikerin kanssa uimaan! Josefiina ei jaksanut kauaa katsella yhtä eläintä, kun piti juosta jo jonkun uuden eläimen luokse. Kuitenkin meillä oli mukava päivä pienestä kiukuttelusta huolimatta.


Karhulinnalle on valmistunut kaksi uutta leikkipaikkaa: kiipeilytelineet ja vesileikit. Pienille luonnontutkijoille on Suomen luonnosta kertovalla alueella lisäksi paljasjalkapolku, pitkospuut ja suurennuslasit ja saaren keskeltä löytyy edelleen tuttu leikkipaikka.

Kotiinlähtiessä päätettiin matkustaa vesibussilla, jotta lapset saavat uuden kokemuksen. Omasta mielestä vesibussilla matkustaminen rattaiden kanssa ei ollut hirmuisen kätevää. Jätettiin rattaat pois näköpiiristä ja mentiin istumaan, onneksi oli melko hiljaista. Matkavaihtoehtona toki olisi ollut myös matkustaa bussilla suoraan keskustaan, mutta matkapahoinvoivien lasten kanssa välttelen bussilla matkustamista.


Vesibussia odotellessamme kävimme ostamassa viereisestä matkamuistomyymälästä molemmille lapsille pienet muistot retkipäivästä. Ollaan vähän pohdittu jos syksyllä tehtäisiin vielä uusi reissu korkeasaareen, koska onhan monenlaisia eläimiä kiva katsella.


Ainiin, jos olet lintukammoinen niin kannattaa miettiä uskaltaako mennä Korkeasaareen. Itse panikoin valkoposkihanhien takia ja yritin vältellä niitä kiertäen mahdollisimman kaukaa. Niitä oli paljon!

Montako vuotta on ok olla kotiäitinä?

Nykyaikana tulee huomattua, että ihmiset arvostelevat toisia monenlaisista asioista. Yksi melko puhuttu aihealue on kotiäitiys. Montako vuotta on ok olla kotiäitinä?


Toiset haluaa hoitaa kokonaan itse lapsia niin kauan kuin mahdollista ja mikäli taloudellinen tilanne sallii, ovat he kotona kolme vuotta lapsen syntymän jälkeen. Toiset joutuvat jo taloudellisistakin syistä laittamaan lapsen vuoden vanhana päiväkotiin ja palaamaan töihin. Osa myös kokee, että alle kolmevuotiaan on hyvä mennä päiväkotiin jossa on samanikäistä seuraa ja itse palaavat vaikka opiskeluiden pariin.

Omasta mielestä kukaan ei ole oikeutettu sanomaan toiselle ihmiselle, että miten hänen pitäisi toimia. Jokainen tekee omat valinnat, jotka ovat just sen tietyn perheen kohdalla oikeita. Ei ole vain yhtä oikeaa tapaa toimia. 


Yksi inhottavimmista asioista on painostaminen ja jatkuva kysely samasta aiheesta. Kukaan ei halua kuunnella jokaisena viikonloppuna tai jopa useammin läheisen sanovan "kai sä nyt laitat jo lapses päiväkotiin ja meet töihin". Sama pätee muihinkin asioihin. Kukaan ei oo oikeutettu painostamaan toista ihmistä laittamaan lasta päivähoitoon, ei lopettamaan imetystä kun lapsi täyttää vuoden, eikä mihinkään muuhunkaan!

Itse olen ollut kotona helmikuusta 2014. Jätin opinnot kesken ja jäin kotiin kasvattamaan mahaa. Siitä on kulunut aikalailla 4,5vuotta. Uuden vauvan syntyessä olen ollut viitisen vuotta kotona ja haluan varmasti myös hoitaa pienintä kotona kolmevuotiaaksi. Joku varmasti voi olla sitä mieltä, että on tyhmää olla kahdeksan vuotta peräkkäin pelkästään kotona hoitaen niitä omia lapsia.
Mielelläni kuulisin muiden ajatuksia otsikkoon liittyen :) saa heittää kommenttia alle!

Meillä on kerrottavana salaisuus!

*Yhteistyössä Kiehto


En tiedä moniko heitti arvauksia ilmoille heti otsikon luettuaan? Ihan näin rehellisesti sanottuna tiedän tämän asian jakavan mielipiteitä. Osa läheisistä tulee olemaan sitä mieltä, että tää koko paketti menee liian hankalaksi. Tottakai se on pienten kanssa aina välillä haasteellista, mutta asioilla on tapana järjestyä. Itse en halua stressata ja pelätä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Haluan elää päivän kerrallaan, elää hetkessä ja murehtia sitten jos siihen on tarvetta.

Ollaan viimeaikoina pohdittu monelta eri kantilta, että kuinka mennään eteenpäin. Hetken aikaa oli tarkoitus, että menisin syksyllä tai viimeistään tammikuussa opiskelemaan/töihin. Kuitenkin pohdimme myös toista vaihtoehtoa, entä jos meille tulisi vielä yksi pieni vauva tähän väliin? Oikeastaan pohdittiin sitä aika pitkään ja aina tietyin väliajoin palattiin keskustelemaan aiheesta.

Josefiina on erityislapsi ja hän tulee tällä hetkellä monilta osa-alueilta jopa Vanessaa jäljessä. Hänen kanssaan on omia haasteita, mutta pääosin arjessa hän on kuitenkin tietyllä tapaa helppo ja rauhallinen. Vanessa on vastakohta, sillä hänellä on vahva tahto ja vauhtia riittää. Kuitenkin esimerkiksi siirtymätilanteet paikasta A, paikkaan B sujuu Vanessan kanssa hienosti ilman rattaita. Hän jaksaa yleensä kävellä reippaasti, mutta pidemmillä matkoilla oon antanut hänen myös istua rattaissa (välillä muutenkin). Pointti oli siis, että tällä hetkellä pärjättäisiin varmasti hienosti ilman tuplarattaita normaalissa arjessa.

14.5 olin malttamattomalla tuulella. Kun T oli iltavuorossa lähdin tyttöjen kanssa käymään lähellä olevan cittarin apteekissa. Haluaako joku arvata mitä sieltä tarttui mukaan?
Kotiin päästyä menin suoraan vessaan ja hetkeä myöhemmin tuli näkyville yksi tumma viiva, jonka kaverina oli haalea toinen viiva. Positiivinen raskaustesti. Hymyilin, enkä laittanut työpaikalla olevalle miehelle viestiä, koska halusin nähdä hänen reaktion kuullessaan uutisen. Loppupäivän olin loistavalla tuulella ja illalla, kun lapset olivat menneet nukkumaan paljastin yllätyksen miehelle. Testin nähdessään reaktio oli hyvin hiljainen mutta leveä hymy, josta seurasi pitkä hali.

Itselläni ei ollut minkäänlaisia oireita joista olisin voinut päätellä, että nyt on tärpännyt. Halusin vaan mahdollisimman äkkiä tietää onko meille tulossa perheenlisäystä, sillä mahdollisuus oli olemassa. Paria päivää myöhemmin tuntui iskevän aivan järkyttävä väsymys ja olisin voinut nukkua vuorokauden putkeen. Lisäksi jo heti rv 5 kohdalla alkoi lievät alaselkäkivut ja hieman etova olo.


Nyt on viikkoja jo enemmän kasassa, ensimmäinen neuvola on takanapäin ja itseasiassa kävin myös jo 15.6 ensimmäisessä ultrassa. Tutkailin netistä pääkaupunkiseudun vaihtoehtoja ja monessa paikassa hintataso on melko korkea. Löysin Kiehto äitiyspalvelut melko äkkiä googlen kautta ja otin meilitse yhteyttä löytyisikö kiinnostusta yhteistyöhön kanssani. Vastauksen sain ripeästi, sekä ajanvaraus sujui meilitsi mutkattomasti. Netissä on myös mahdollisuus varata aika ja voi kätevästi valita sopivan päivä ajanvarausohjelman kautta.

Kiehdon vastaanotto sijaitsee Helsingissä, Kuninkaantammen alueella. Etukäteen en ollenkaan tiennyt alueesta mitään ja löysin perille googlemapsin avulla. Olen itse todella surkea suunnistamaan, joten ilman älypuhelinta olisin varmasti joutunut tilaamaan taksin löytääkseni vieraaseen paikkaan. Joukkoliikenteellä pääsi kuitenkin hyvin perille, eikä kävelymatkaa ollut paljoa. Helppo sijainti on aina iso plussa!

Saavuin perille puolisen tuntia etuajassa ja positiivisena yllärinä pääsin ultrattavaksi melkein heti, sillä paikalla ei ollut muita. Oon oikeesti aina ihan liian ajoissa jos menen johonkin uuteen paikkaan! Hieman jännittynein fiiliksin odotin pienen hetken, jonka jälkeen itse pääsin myös näkemään ruudulta pikkuruisen sikiön. Pieni viikkoja vastaava ja vahva syke! Ihan paras fiilis kun näkee ja kuulee, että kaikki on kuten pitää.


Paikkana Kiehto on pieni ja itselleni tuli jotenkin hieman kotoisakin olo. Suklaata huomasin pöydällä kipossa ja teetä olisi myös saanut halutessa. Paikanpäältä löytyi myös jonkin verran myynnissä olevia raskaus- ja vauva-ajan tuotteita, joita vähän kurkin sivusilmällä samalla kun juteltiin kätilön kanssa raskaudesta.

Kiehdossa ei tullut ollenkaan samanlainen fiilis kuin lääkärissä tai neuvolassa. Lämmin mukava vastaanotto, eikä ollenkaan semmoista liukuhihnameininkiä. Voisin siis suositella paikkaa muille myös, eikä ultran hintakaa ole kuin 75€.


Tänään kävimme T:n kanssa aamusella kurkkimassa vauva numero kolmosta, jolla kaikki kuten pitää. Nyt toivotaan, että raskaus sujuu hyvin, ilman ongelmia. Meidän perhe kasvaa yhdellä tammikuussa, laskettu aika on 20.1. Tämä on meidän perheelle se oikea reitti kulkea ja toivottavasti läheiset osaavat olla onnellisia meidän puolesta. 

Bloggaajien vapaailta!


*Kaupallinen yhteistyö

Kesäkuun puolessa välissä oli järjestetty Kaksplussan verkostobloggaajien kesäpartyt, joissa oli yhteensä 24 osallistujaa. Itse olin ensimmäistä kertaa mukana ja pääsin tutustumaan muihin verkostolaisiin livenä. Täytyy sanoa, että oli kyllä kivasti toteutettu tapahtuma kokonaisuutena.


Meille oli varattuna Vallilassa sijaitsevan Escape Game Overin tiloista kokoustila, jossa vietettiin aikaa. Game Over on Helsingin Vallilassa vuosi sitten avattu korkeatasoinen pakohuonepelikeskus, jossa pääsee pelaamaan kuutta erilaista pakohuonepeliä. Pääsimme myös testaamaan pelejä pienemmissä ryhmissä.  Itse valikoin Tutankhamonin hauta-nimisen huoneen, joka oli mielenkiintoinen. Meidän ryhmän ulospääsy jäi hyvin pienestä kiinni, sillä aikaa oli vain 15sec jäljellä ja teimme hätiköidyn valinnan. Mahdollisuudet oli 50/50 ja väärin meni. Hauskaa silti oli! Pienryhmissä ollessa kerkesi myös hieman enemmän saada käsitystä minkälaisia ihmisiä muut ovat.

Tarjolla oli niin herkkuja kuin juomista, alkoholillista ja alkoholitonta - jokaiselle jotakin. Makeasta puolesta herkkujen suhteen vastasi Maxikarkki.fi. Itse taisin syödä hieman liian paljon makeita namuja, koska meinas iskeä hirveän paha olo?



Lisäksi meille tultiin esittelemään Suomalaisen lastenvaatemerkin POP&CO Helsinki vaatteita. Aikaisemmin olen muutaman kerran törmännyt kyseiseen merkkiin ja onhan ne ihan söpöjä. Itse kuitenkin oon ollut pienimuotoisessa shoppailulakossa, sillä meidän tytyillä on tarpeeksi vaatetta tällä hetkellä!

Järjestettyä ruokailua ei meille ollut, joten omakustanteisesti sai käydä syömässä mieluisessa paikassa. Me menimme Touhulandia-blogista tutun Susannan kanssa kaksistaan lähellä sijaitsevaan Subwayhin syömään. Siellä työntekijä naureskeli meille kun tilauksemme oli suunnilleen kokonaan samanlaiset. 


Loppuilta olikin lähinnä rentoa yhdessäoleskelua, jonka aikana arvottiin myös muutama huippupalkinto. Pääpalkintona oli Aarni Woodsin lahjoittama puinen rannekello. Useissa heidän tuotteistaan käytetään kotimaista puumateriaalia ja osassa on hirven nahasta tehdyt rannekkeet. Tiesitkö että me ihmiset roskataan 8 miljoonaa tonnia muovia joka vuosi? Aarni Woods ei halua olla osana tätä, vaan haluaa kehittää ja suunnitella kestäviä luonnollisia design-tuotteita.


Saimme myös aivan huikeat goodiebagit, joissa oli mm Lushista mahtavia tuotteita. Oon ennestään jo käyttänyt paljon Lushin tuotteita, joten oli kiva päästä kokeilemaan muutamia uusiakin juttuja. Lisäksi sieltä löytyi mm Raikastamon pillimehu, joka upposi meidän Vanessalle. Ufo shot pullo, joka meni suoraan kaapin perälle ja Fmamin ihana rusettipompula. Goodiebagissa oli myös paljonpaljon muuta ihanaa! Kiitos kaikille yhteistyökumppaneille.

 

Kun maksat satasen, jottei naapuri sais viiskymppistä!

Suomalaiset on mielenkiintoita kansaa. Eilen illalla lueskelin ketjua jossa ihmiset keskustelivat lastenvaatteista, niiden hinnoista ja tai...