Helppo & Maukas Piirakka

Teen teille paljastuksen. Mä olen tässä vuosien aikana tehnyt tasan yhden kerran aikaisemmin itse suolaiseen piirakkaan pohjan. Tasan yhden ainoan kerran ennen tätä syksyä. Silloin vuosia sitten se maistui aivan kamalalta ja sen jälkeen päätin ostaa aina valmispohjan pakastealtaasta, sulattaa ja painella vuokaan.


Tein itse ja säästin
Nyt tässä loppukesästä olen ottanut rahakäytön suhteen säästölinjan. En ole ostanut oikeastaan mitään ylimäärästä, paitsi satunnaisesti kaupasta herkkuja ja ajattelin tehdä itse piirakkapohjan.

Tee sinäkin nopea suolainen herkku kahvivieraille
Ajattelin jakaa teille tämän piirakan reseptin. Itse olen tehnyt parilla eri täytteellä: Tonnikalaversion ja kinkkuversion.

Pohja:
Tarvitset 100g voita, 75g juustoraastetta, 2,5dl jauhoja ja 3rkl vettä. Ensin sormin nypit voin ja jauhot murumaiseksi, sitten sekoitat juustoraasteen ja lopuksi vesitilkan. Painelet piirakkavuokaan ja pohja on valmis.
Mielettömän nopeaa! Toki voi odottaa ainakin puoltuntia kauemmin valmispohjan sulavan ja vielä maistuvan huonommalta.


Täyte
1 paprika
2,5dl ruokakermaa (olen käyttänyt 3 juuston kermaa)
1 prk tonnikalaa, oman maun mukaan kinkkua tms (vapaa valinta)
75g juustoraastetta
Mustapippuria
3 kananmunaa
0,5dl maitoa
Pohjan päälle täytteet, juustoraastetta päälimmäiseksi ja sitten mausteet. Munat, maito ja kerma sekasin, jonka jälkeen kaadat vuokaan. Uuniin 200 astetta ja suunnilleen 30min. Valmis syötäväks!

Mitkä on teidän lempitäytteet suolaiseen piirakkaan? :)

4ml maksaa 131,56€

Postaukseni liittyy esikoiseeni ja hänen epilepsiaan. Eilen ja tänään on tullut monia kyselyjä instagramin puolella, että kuinka tyttö voi. Tilanne on ihan ok, mutta paremminkin voisi olla. Kaikesta huolimatta hän on oma iloinen itsensä ja niin reipas tyyppi!


4h aikana neljä epilepsiakohtausta
Eilen illalla tosiaan kerroinkin jo instassa viettäväni aikani soittamalla sairaalalle ja odotellen sieltä takaisinsoittoa, jotta saataisiin päivystävän neurologin mielipide esikoisen yllättäen muuttuneeseen tilanteeseen. Eilen yhtäkkiä päiväkodista hakemisen jälkeen tytöllä oli neljä epilepsiakohtausta 4,5h aikana, eli todella tiuhaan.

Puoleen vuoteen ei yhtään kohtauksetonta vuorokautta
Meidän neidille tosiaan puhkesi epilepsia suunnilleen 6kk sitten ja siitä asti kohtauksia on ollut jokaikisenä vuorokautena. Parhaimpina päivinä on ollut vain pari, mutta on myös päiviä joiden aikana on tullut jopa yli kymmenen kohtausta. Ilmeisesti lääkkeiden teho alkaa taas heikentyä tai sitten epilepsia pahenee. Esikoisella todettiin vaikeahoitoinen epilepsia heinäkuun osastojaksolla, joten jää nähtäväksi saadaanko häntä koskaan lääkkeillä kohtauksettomaksi.


Epilepsiakohtauksia hän saa pääosin öisin
Nukkuessa lapsen aivoissa tapahtuu jotakin, josta ei oikein ole selvyyttä. Jotain sellaista joka aiheuttaa epilepsiakohtauksia. Aina illalla max 20min kuluessa nukahtamisesta tulee yksi kohtaus ja sen jälkeen yön aikana vaihteleva määrä. Viimeyönä laskin näitä tulevan kolme, mutta en tiedä heräsinkö jokaiseen. Usein aamuisin ollaan laskettu lapsen isän kanssa, että montako kertaa kumpikin kävi varmistamassa epilepsiakohtauksen menneen ohi ja kaiken olevan ok.

Yli 3min kohtaukseen meillä on kohtauslääke
Kaikki kohtaukset ovat toistaiseksi mennyt ohi ilman lääkintää. Olemme saaneet kuitenkin selkeät ohjeet, että yli 3min kohtaukseen täytyy antaa lääkettä tai jos tulee tiuhaan useampia kohtauksia. Täytyy sanoa, että on muuten hintava lääke. Ennen apteekkiin menoa googlailin lääkkeestä tietoja ja samalla hinta osui silmään. Neljä 1ml ruiskua maksaa 131,56€. Täytyy huokaista helpotuksesta, että onneksi tämäkin lääke on kelakorvattava.. Jos ei olis niin hui kamala! 

Ei auta kun toivoa, ettei tilanne tästä enään ainakaan huononisi. Me vanhemmat ja lähipiiri toivotaan, että pienen kohtaukset vähenisivät tai jopa pysyisivät kokonaan poissa!

Onko sinun kaapissa käynyt tornado?

Ihmisillä on usein paljon tavaraa, ehkä jopa liikaa. Asunnossa ei välttämättä ole jokaiselle pienelle jutulle omaa koloa ja tavaroita on helppo vain nopeasti heittää sinne, minne mahtuu. Ajattelin antaa teidän kurkistaa meidän sotkuiseen kaappiin, jonka kävin tänään läpi. Tulin vain äkkiä kertomaan teille, minkälainen muutos tuli! 

Pahoittelut huonosta kuvasta, mutta lähtötilanne oli tosiaan tämä. Aika kamala näky! 

Järjestelmällisyys on omasta mielestä tosi jees ja jos jaksais aina järjestellä, sekä ylläpitää niin koskaan ei syntyisi kaaosta. Kaappihan näytti pitkään siltä, että sinne olisi eksynyt tornado sekottamaan tavarat. Meillä valitettavasti on pari muutakin kaappia, jotka näyttää hyvin samalta mutta ylpeänä voin sanoa niitä nyt olevan yksi vähemmän.

Tältä näyttää nyt! Pikainen puhelinräpsykuva! 

Kävin tänään läpi tuon kaapin, josta unohdin ottaa kuvan ennen siivouksen aloittamista. Kaverilleni laitoin videon, josta lähtötilannekuva on napattu. Haluaako joku yrittää arvata paljonko kaapista lähti tavaraa pois. Roskiin sekä kierrätykseen. Yksi iso pahvilaatikollinen, voitteko kuvitella? Kaapin perältä löytyi jopa puolivuotta vanha keksipakettikin. Nyt sieltä löytää tavarat selkeästi, eikä tarvitse pelätä kaatuuko tavarapino päälle kun jotain tarvitsee. 

Löytyykö teidän asunnosta kaappi joka on sekaisin? Jos kyllä, niin miksi?

Painoin 40kg enemmän

Kun vartalo muuttuu, niin mieli ei pysy välttämättä mukana. Liian laiha, liian lihava, mikä olisi sopiva? Miksi täytyisi mahtua tiettyyn muottiin?

Syyskuu 2019

Ruokamäärät olivat olemattomia
2012 kesällä kun tutustuin lasteni isän kanssa olin aika laiha. Osasyynä varmasti oli se, että ruokalautasella olevat ruokamäärät oli silloin täysin olemattomia. Saatoin syödä päivällä vain porkkanoita tai hapankorppuja. Herkut meni vain vähäisissä määrin ja niillä kuvittelin korvaavani kunnon ruuan.

Epävarma teini joka ajatteli olevansa liian lihava
Siihen aikaan olin hyvin epävarma itsestäni. Tuoreessa muistissa oli kouluvuosien kiusaamiset, ulkonäköpaineet ja pidin itseäni liian lihavana, vaikka olin silloin laiha. Ahdistuin kommenteista jotka koskivat painoa ja yritin välttää keskusteluja liittyen aiheeseen.

2013
Alkoholi ja tupakka maistui
Menin aikalailla kavereiden mukana ja alkoholia tuli otettua välillä hieman rankemmalla kädellä. Jo teini-ikäisenä lähes kaikki kaverini kaverini olivat enemmän tai vähemmän mua vanhempia, joten mitä voi olettaa. Eihän se ollenkaan terveellistä ollut ja alkoholin yhteydessä myös silloin epäterveellinen ruoka oli vahvasti läsnä, vaikka muuten söin huonosti. Tupakkiakin meni suunnilleen siihen asti kunnes aloin esikoista odottamaan.

Raskaudet toivat painoa. Jokaisen kohdalla tuli +20-25kg sen hetkiseen painoon lisää.
Esikoista odottaessa tuli alkuvaiheessa mielettömästi painoa, sillä yhtäkkiä aloin syömään päivittäin useita kertoja. Synnytyksissä on jäänyt synnärille myös suunnilleen 10kg. Kuitenkin kuopusta viimeisillään odottaessa painoin +40kg kun verrataan siihen mitä painoin juuri ennen ensimmäistä raskautta. Luit oikein, painoin neljäkymmentäkiloa enemmän. Onneksi siitä on tippunut painoa jo huomattavasti. Vaa'alle meno ahdisti jokaisella neuvolakäynnillä enemmän ja enemmän.

2012

En ole ikinä tykännyt urheilla
En ole oikeastaan koskaan pitänyt urheilusta. Sohvalta katottuna se menee vielä etäisesti, mutta mua ei saa tuonne pitkin katuja juoksentelemaan tai salille painoja nostelemaan. Lasten kanssa tulee liikuttua, leluja kerätessä tehtyä erilaisia "jumppa-asentoja" ja ulkona karkulaisen perään juostua. Ehkä vielä joskus innostun enemmän liikunnasta? Koulussa aikanaan liikunta ei myöskään ollut mun juttu. Mursin kerran ärsyyntyneenä jopa varpaani lipastonkulmaan (vähän vahingossakin) ja sain monta viikkoa seurata tunteja sivusta. Jos et pidä liikunnasta, älä ota kuitenkaan edellistä lausetta vinkkivitosena.

Raskauskiloja jäänyt jokaisesta raskaudesta jäljelle
Raskausaikojen jälkeen en tosiaan ole harrastanut liikuntaa, jotta painoni putoaisi. Sen sijaan oon istunut sohvalla, imettänyt ja leikkinyt. Kaikista kolmesta raskaudesta on jäänyt kiloja X-määrä. Tällä hetkellä ei riitä oma itsehillintä olemaan ilman herkkuja. Vauvavuosina on mennyt sokeria ihan liikaa, mutta siitä huolimatta paino ei ole noussut kiloakaan. Nyttenkin synnärille jääneiden kilojen jälkeen on lähtenyt parisen kiloa pois.. Herkkuja syömällä.

Oma vartalo ei täysin miellytä, mutta yritän oppia hyväksymään sen.
Peiliinkatsoessa löydän ylimäärästä sieltä sun täältä. Oon päättänyt, että viimeistään vauvavuoden päätyttyä vähennän herkuttelua ja pyrin vaikka tekemään päivittäin kävelylenkkejä. Keksiä jonkun tavan, jolla saisin muokattua kehoa hieman, pienillä asioilla saisi kuitenkin jo aikaan muutosta. Hikitreeneihin en usko ryhtyväni ikinä.

Lapsien kanssa oven takana ilman avaimia!

Tänään aamulla herätessäni ajattelin, että jes hyvä päivä.


Kaikki vaikutti menevän hyvin!
Lapset nukkui suhteellisen pitkään, kukaan ei kiukuttellut, Leon söi ennätysnopeesti jopa aamupuuron ja mun kolme postausta oli kaksplussan verkostoblogien luetuimpien joukossa etusivulla. Teimme lähtöä päiväkodille, kiireessä heitin pelkästään neuletakin päälle, nappasin roskapussit käteen ja työnsin rattaat rappuun. Aivan täsmälleen saman kaavan mukaan toimin siis kun jokaisena aamuna.

Hetkessä kaikki meni pieleen
Tosiaan lapset olivat rapussa, itse automaattisesti kävelin ovesta ulos ja paiskasin oven perässäni kiinni. Samalla sekunnilla tajuan avaimien jääneen lukkojen toiselle puolelle. Tein kaiken samalla tavalla kuin jokaisena aamuna, mutta tänään en muistanut tarkastaa että onko kotiavaimet takataskussa, yleensä tarkistan senkin moneen kertaan. Se tuli mieleen sekunnin liian myöhään, kun ovi olikin jo kiinni.


Onneksi olimme sentään lähdössä päiväkodille
Onnekseni sentään olin viemässä lapsista kahta päiväkotiin. Ehkä eniten ois veetuttanu jos alkuperäinen suunnitelma olisi ollut pikainen kauppareissu, joka olisi muuttunut kauheaksi säädöksi. Kävelin päiväkodille, jätin tytöt sinne ja yritin vaan selvitä ärsytyksestä.

Rahalle on parempaakin käyttöä kun joutua maksamaan ovenavauksesta
Unohdus voi tulla kalliiksi. Ovenavauksen hinnat vaihtelevat vuorokaudenajan mukaan ja yhden kerran aikaisemmin olen joutunut ovenavauksesta maksamaan. Siitä on jo viisi vuotta kun lähdimme esikoisen vauva-aikana ja molemmat unohdimme avaimet. Silloin ajattelin, että en todellakaan koskaan enää jätä avaimia kotiin jonnekkin lähtiessäni. Toisin kävi ja viimeisimmästä unohduksesta on kulunut vajaa 2v.


Äidin luona oleva vara-avain pelasti
Kaksi vuotta sitten soitin äidilleni ja hän tuli avaamaan oven. Annoin hänelle meidän vara-avaimen silloin heti kun muutimme tähän nykyiseen asuntoon. Kun matkaa on vain suunnilleen 4km/suunta niin unohduksen ei tarvitse tulla kalliiksi. Ärsyttävää lisähommaa kuitenkin avaimen hakemisesta tulee ja tänään jouduin lähteä herättelemään isäpuoleni kesken yöunien.

Loppu hyvin, kaikki hyvin
Sain avaimen, kävin kaupassa hakee nälissäni pikaisen aamupalan ja pääsin kotisohvalle syömään aamupalani. Jospa sitä taas vähintään 2v muistais aina ottaa kotiavaimen mukaan, että välttyisi ylimääräiseltä hommalta. Kuitenkin ne on oven vieressä näkyvillä aina.

Oletko sinä joskus unohtanut avaimet kotiin, kuinka selviydyit tai tuliko se kalliiksi?

Mun lapsi on parempi kun sun lapsi

Jotkut vanhemmat kilpailevat lapsiensa taidoilla. Miksi pitää kehuskella oman lapsen taidoilla ja verrata toisen lapseen joka ei vielä osaakkaan samaa asiaa.


Vanhempien kilpajuoksu

Hiljattain kuuntelin junassa puolisoni kanssa kahden toisilleen tuntemattoman äidin keskustelua. Ensin kyseltiin lasten iät ja heti perään kehuskeltiin taidoilla. Kuulosti siltä, että heillä oli meneillään jonkin sortin kilpajuoksu siitä kummanko lapsi on parempi ja taitavampi. No mutta hei, meidän seitsämänkuinen tekee ihan itse hirvipaistin, syö sen ja olen supermama... Tai sitten ei.

Jokainen yksilö kehittyy omaa tahtia

Miksi lapsiensa taidoilla pitäisi kehuskella? Toinen äiti tuskailee kun puolivuotias ei osaa kuin kääntyä, niin siihen toinen vastaa "meillä ryömittiin jo viisikuisena". Tuleeko siitä paremmuuden tunne kun oma lapsi on nopeampi kuin toinen ja pääset kehuskelemaan asialla. Tietenkin taidoista on ok puhua, mutta tilannetajua täytyisi myös olla. Jos toinen tuskailee ja miettii miksi lapsi ei ole vielä oppinut, niin kannattaako silloin möläytellä edistyneemmän ikätoverin taitoja jos niistä ei kysytty.


Itse en tuskaillut esikoisen kehityksen kohdalla, vaan nautin vauva-ajasta. 

Pieni tuhiseva vauveli, hidas kehitys ja tällöin pienikokoisuus. Vuoden vanhana opittiin nousemaan tukea vasten seisomaan ja siihen asti vaan mentiin lattiatasossa. Mulla oli pikkuvauva, jonka kehityksestä ei kukaan ollut vielä huolissaan. Nautin siitä ajasta vaikka välillä mietinkin, että milloin oppii jonkin tietyn asian. Kaksi pienempää lasta on ollut hieman hätäisiä oppijoita ja siksi tuntuu, että he on kasvanut ihan liian äkkiä isoiksi. Vauva-aika on ihan liian lyhyt!


Kehuskeletko oman lapsen taidoilla ja yrität kuulostaa jatkuvasti siltä, että oma lapsi on kaikkien muiden lapsia parempi? Jos teet näin, mitä mielihyvää siitä saat tai mitä siitä hyödyt?

Tee vaan lapsia niin ei tarvii mennä töihi

"Oot vaan niin laiska ja tehny lapsia, ettei sun tarvis mennä töihin". Näinkö se on? Onko olemassa ihmisiä jotka tekee lapsia vaan siksi, että voisi olla kotona laiskottelemassa.


Aamusta iltaan sohvalla makaamista ja lempisarjoja
Niin, yhden vastasyntyneen vauvan kanssa voi vaikka maata sohvalla imettämässä ja katsoa telkkaria lähes kokoajan. Sitä helppoutta ei kuitenkaan kovin montaa viikkoa kestä ja äkkiä huomaakin, että lempisarjaa ehtii katsoa vain illalla yhden jakson. Huom: jos pysyy hyvällä tuurilla hereillä.

Lapsia ei tehdä, niitä saadaan
Lapsien saaminen ei ole aina itsestäänselvyys. Toiset eivät saa lapsia edes vuosien yrityksen jälkeen ja toiset tulee melkein raskaaksi kun mies katsoo niihin päin. Jokainen uusi elämä on yhtä ihmeellinen.

Aamusta iltaan valppaana
Aina jos käännät selkäsi edes viideksi minuutiksi tehdäksesi jotain, niin tällöin tapahtuu jotain kamalaa. Lapset heittää jauhopussin lattialle, piirtää tussilla seinään, repii kirjasta sivuja irti tai jotain muuta. Vanhemman täytyy olla taukoamatta valppaana, ettei lapset pääse sekoilemaan vapaasti.


Siivousta lapsienhoidon ohella
Meillä tiskivuori on enemmän sääntö kun poikkeus, vaikka lähes jokaisena päivänä astianpesukone pyöriikin. Pyykkikorissa on aina likaisia vaatteita, sillä viiden hengen perheessä tulee ihan mieletön määrä pyykkiä. Pyykkikone pyörii myös lähes päivittäin, vähintään jokatoinen päivä ja siitä huolimatta pyykkikorissa on aina kasa pyykkiä. Imuroida sais jokaisena päivänä, jotta ei jostain kulmasta löytyisi pölypalloa jne.

Päivät on aikatauluttamista ja kellon katsomista
Meillä asuu yksi eskarilainen (pidennetty oppivelvollisuus) ja yksi päiväkotilainen. Lisäksi on kuopus jolla on vielä hyvin epäsäännöllinen rytmi. Hän nukkuu silloin kun väsyttää ja syö silloin kun on nälkä. Aamulla herätään ja hoidetaan aamuhommat, sit päiväkodille ja kiireellä kotiin ja aamupuuro nälkäiselle kiukkuiselle minimiehelle. Aamulla alkaa jo kellon jatkuva tuijottaminen ja asioiden aikatauluttaminen, joka loppuu illalla kun lapset on nukkumassa.


Eikös oo aika rentoa olla "vaan" kotiäitinä?
Ulkoilut, aktiviteetit, neuvolakäynnit, leikkimiset, lääkärit yms mitä nyt lasten kanssa onkaan vie kuitenkin paljon aikaa ja lisäksi olet kokoajan valmiudessa. Ei se vaan rentoa sohvalla makoilua ole. 

Minkälainen ostaja olet? Karkasko homma käsistä?

Aina välillä olenkin kirjoittanut tänne blogiin liittyen lastenvaatteisiin. Nyt ajattelin jakaa oman tarinan siitä, miten tutustuin muuhun kuin henkkamaukan ja kappahlin vaatteisiin... Ja kertoa miten se oikein meni.

Aivan liikaa vaatteita!
Kun esikoinen oli vauva, niin hänellä oli yksi ikean lipasto täynnä vaatteita. Yksi iso laatikko täyttyi pelkästään 50/56cm kokoisista vaatteista, jotka olivat pääosin ostettu H&M, Kappahl ja Citymarketista. En ikinä ollut edes kuullut pienten lasten merkkivaatteista ja kävelin vain lähimpiin kauppoihin ostamaan vaatteita. Saimme myös hyvin paljon lahjaksi ja käytettynä, joten itse ei olisi tarvinnut ollenkaan shoppailla. Vaatteita olisi riittänyt hyvin vaikka kolmosille, vaikka vauvoja oli vain yksi.

Kurkkaus tämänhetkiseen tilanteeseen tankokaappiin. 

Tutustuin Polarn O Pyretiin
Esikoisen ollessa vuoden vanha ostin ensimmäisen vaatteen Polarn o Pyretin myymälästä. Silloin muistaakseni 35€ maksava jumpsuit tuntui todella kalliilta. Kuitenkin meille kotiutui silloin pikkuhiljaa enemmän ja vähemmän popin raitavaatteita ja myös joitakin kuosillisia. En ostanut niitä hinnan takia tai esittääkseni muille, vaan ostin koska ulkonäkö miellytti ja laatu oli myös parempaa.

Lapsimessuilla tutustuin Mini Rodiniin ja Gugguuseen
Vanessan ollessa vauva pääsin ensimmäisen kerran lapsimessuille. Kiertelin ympäriinsä ja ihastelin vaatteita. Erityisesti tykästyin Gugguun vaatteisiin, yksinkertaista ja kivannäköistä. Kuitenkin hintalappua katsoin hieman järkyttyneenä ja tällöin en vielä kotiuttanut ensimmäistä Gugguun vaatetta meille. Messuilta tarttui mukaan tällöin Mini Rodinin housut, sekä Molon takki. Siitä se "hulluus" lähti, kuten mulle on sanottu.

Kesän alennusmyynnit koukuttivat
Kesänä 2016 alennusmyynneistä ostin kevään mallistoista meille sekä Gugguuta, Blaata ja Mini Rodinia. Vaatekaappejen sisällöt alkoivat pikkuhiljaa vaihtua laadukkaampiin vaatteisiin. Vaatteisiin jotka kestivät paremmin käyttöä, jälleenmyyntiarvo pysyi hyvänä ja olivat huomattavasti eettisempiä. Tällöin alennusmyyntejä oli paristi vuodessa ja silloin meni herkästi enemmän rahaa kerrallaan, kun osti jemmaankin alesta. Nykyään on jatkuvasti alennuksia ja alekoodeja verkkokauppoihin. 

Vanessa, syksy 2016

Ensimmäiset merinopipot ostin vasta ovh-hinnalla
Syksy koitti ja olin päättänyt ostavani Gugguulta merinopipot tytöille. Ne oli saatava, hinnalla millä hyvänsä. Tällöin niitä tehtiin huomattavasti vähemmän ja saatavuus oli rajallinen. Pipoja ei riittänyt kun pienelle osalle halukkaista. Lähdin aamulla jonottamaan jälleenmyyjän liikkeen taakse, porukkaa kasaantui paikalle ja yli puolet jäivät ilman. Itse lähdin tyytyväisenä uusien pipojen kanssa kohti kotia. Asusteet onkin niitä, joita olen alusta asti ostanut normihinnalla ja edelleenkin ostan.

Vaatekaapit alkoivat olemaan liian täynnä.

Meni hetki ja huomasin kaapeissa olevan paljon vaatetta. Olin ostanut alennuksista jemmaan sopivaa ja isompaa. Lisäksi oli iso läjä myös niitä aikaisemmin haalittuja merkittömiä vaatteita, jotka eivät päässeet käyttöön muiden rinnalla. Tällöin en vielä myöntänyt vaatetta olevan liikaa - kyllähän lapset vaatteita tarvii. Oli erikseen rymyvaatteet ja vaatteet hienompaan menoon. Kotivaatteet olivat erikseen ja esikoisella päiväkotiin erikseen. Siitä voi jo päätellä paljonko niitä oli.


Karsin 30% vaatteista pois

Kauan sitten karsin kaapista osan pois, oikeastaan about 30% lähti vaatemäärästä pois per lapsi. Suurimman osan tällöin myin. Sen jälkeen aloin miettimään jokaisen ostoksen kohdalla, että tarvitaanko sitä oikeasti. Ihan kivoja juttuja on lähes jokaisessa mallistossa ja monella eri merkillä, mutta meille kotiutuu nykyään vain tarpeen mukaan vaatteita. Jos lapsella on jo perusvaatteiden lisäksi vaikka viisi mekkoa, tarvitseeko hän myös kuudennen? Yritän pitää vaatekaapit sellaisena, että kaikki vaatteet oikeasti tulisivat käyttöön. Okei, myönnetään että joskus lipsun ja ostan vain koska oli kiva, tai kun lapsi sanoi haluavansa.

Olisi mielenkiintoista kuulla, minkälaista teidän muiden ostokäyttäytyminen on? Joko omien vaatteiden, meikkien ynnä muun suhteen.. Tai ostatko lapsellesi ihan liikaa ja puolet jää lähes käyttämättä? Jätä kommenttia ja te jotka kirjoitatte omaa blogia, haastan teidät kertomaan aiheesta ! 

Kurkkaus tyttöjen huoneeseen

Tervetuloa kurkkimaan meidän tyyppejen huonetta!


Oon paristi aikaisemminkin tehnyt postauksen liittyen huoneeseen, jossa meidän tyypit viettää pääosin aikaansa. Ensimmäisen kerran esittelin huoneen jo esikoisen ollessa hyvin pieni, mutta nyt esittelen kuvien muodossa meidän tyttöjen huoneen tämänhetkisen tilanteen.


Muutamia pikkujuttuja tulee vielä lisättyä, kuten seinälle hylly. Täytyisi ensin vain päättää varmaksi minkä haluan ja ostaa se.


Useita kertoja joku on kysynyt, että mistä matto on ostettu. Muumimatto on kulkenut meillä asunnosta toiseen ja on ostettu jo esikoisen ollessa alle vuoden vanha. Tällöin oli vielä Anttilat pystyssä ja heräteostoksena nappasin sen mukaan. Edelleenkin se on mun mielestä aivan kivannäköinen.


Omasta mielestä lastenhuoneessa pitää olla värejä jonkin verran, mutta kaikki sateenkaaren värit olisi vähän kuitenkin liikaa. Lisäksi selkeät paikat eri leluille on hyvä olla, jolloin lapsi itse osaa siivota leikit myös pois. Mitä mieltä te ootte?


Kuvassa näkyvä punainen hiiren kuvalla varustettu pöytä on mun tekemä. Peruskoulussa tuli väsättyä tuollainen ja nyt se on ollut meidän tytöillä käytössä jo vuosia. Hyvin kestävä on, kun sen avulla on jopa verhoja ripusteltu. 


Kirppistely on hauskaa ja ekologista!

*Postaus on toteutettu yhteistyössä Velmukirppiksen kanssa

Kuten monet lukijat tietävätkin, niin meidän lasten vaatekaapit on ollut melko täysinäisiä. Oon työntänyt paljon tavaraa kaappiin, jonka jälkeen odottanut sopivaa hetkeä myydä tavarat eteenpäin ja myös aiemmin olen hamstrannut ihan liikaa vaatteita kaappiin. Nyt mulle aukesi tilaisuus yhteistyöhön ja sitä kautta  kirppispöytään, joten päätin kokeilla kuinka hyvin kaikki menisi eteenpäin.


Olin etukäteen kuullut muutamalta ihmiseltä pelkkää positiivista tästä kirpputorista, joten hyvillä mielin lähdin sopimaan aloituspäivän ajankohdasta ja saamaan lisäinfoa mitä Velmu tarjoaa pöydän lisäksi. Ison plussan annan siitä, että itse ei tarvitse päivittäin käydä siivoilemassa pöytää sillä pöytienjärjestely kuuluu mukaan pakettiin. Jos laiskottaa, voit siis vain viedä tavarat, antaa ajan kulua ja hakea loput myyntijakson päätteeksi takaisin. Kannattavaa kuitenkin on käydä täydentämässä pöytää 2-3 kertaa viikossa.

Tämä kirppis nimeltä Velmu sijaitsee Helsingin Malmilla, lähellä juna-asemaa. Julkisilla kulkuvälineillä pääsee helposti perille, mutta tietysti omalla autolla on myös helppo hurauttaa paikalle. Itse vein näppärästi rattaiden alakorin täyteen pakattuna tavarat myyntiin ja kävin suunnilleen parin päivän välein täydentämässä pöytää. Yhteensä myyntiin vietäviä tuotteita oli n 140kpl, joista kaupaksi meni suunnilleen puolet.

Myyntijakson alussa on aina hauska yllättyä miten tavara liikkuu eteenpäin. Melko koukuttavaa on myös kysyä myyntisaldoa ja itse kysyin useampaan kertaan kahden viikon aikana, että paljonko on mennyt kaupaksi. 


Itse vein pääosin lasten pieniä vaatteita, mutta joukossa oli myös leluja, asusteita ja kenkiä. Myyntisaldoa kertyi päälle 400 euroa, eli todella kivasti. Itselläni liikkui enimmäkseen halvat merkittömät jutut, mutta myös jokunen merkkivaate vaihtoi kotia. Turvallisin mielin voi jättää pöytään myyntiin arvokkaampaakin tavaraa, sillä kirppikseltä löytyy hälyttimiä joita voi kiinnittää tuotteisiin. Kivat rahat vaatehankintoihin talvea varten. 


Kirppis ei ole liian iso, joten pöydät jaksaa hyvin kiertää läpi. Jos on lapsia mukana niin heille löytyy mukava leikkipaikka. Tällöin voi itse voi keskittyä pöytien penkomiseen kun lapset viihtyy paikoillaan, eikä hidasta löytöjen tekemistä sinkoilemalla paikasta toiseen.

Mikäli joku teistä innostui postauksen myötä karsimaan kaapeista turhat pois ja viemään pääkaupunkiseudulla myyntiin. Voin suositella Velmua. Kirpputori on auki jokaisena päivänä viikossa! Lisätietoja löydät tästä!

Aamupalaks särkylääkettä ja lapsi normaalisti päiväkotiin!

Aina alkusyksystä kesälomalaiset palaavat päiväkoteihin ja kouluihin. Pöpöt ja kaikenmaailman ällötykset leviää herkästi. Kouluikäiset ovat useammin kotona sairastamassa taudit kunnolla ohi, kun taas päiväkotiin vanhemmat saattaa viedä lapsen seuraavana päivänä, kun vielä aamulla on oksenneltu ympäri asuntoa. Jokaisen kannattaisi pohtia mikä on ok ja missä menee raja.


Lapsi hoitoon kun itse makaa vessan lattialla pitämässä wc-pöntölle seuraa?
Olen kuullut muutamaltakin ihmiseltä, että ovat vieneet lapsen päiväkotiin ollessaan itse vastataudissa. Vienyt lapsen hoitoon, jotta saanut itse rauhassa makaa, jutella pöntölle norjaa ja nukkua. Usein vatsatauti kiertää koko perheen läpi, joten se pikkuinen kultamuru oksentaa hyvin pian myös. Ehkäpä jo siellä päiväkodissa ja hetken päästä on puoli ryhmää sairaana kotona. Oliko parin tunnin omaloma sen arvoista, että muiden päiväkotilaisten perheet käy saman rumban läpi?

Joka hemmetin vuotena täiepisodeja, mistä ne ällöttävät otukset tulevat ja miksi niitä levitetään päästä toiseen?
Niin, jokainen perhe ei hoida täitä heti tai edes kunnolla pois. Luojan kiitos meidän perheessä ei ole kun vasta kerran ollut niitä ja silloinkin vain esikoisella. Muilla kerroilla ollaan onneksi vältytty, täytyy koputtaa puuta. Täit ei katoa kenenkään päästä ja kodista, vain sillä yhdellä shampookäsittelyllä ja lakanoiden vaihdolla. Kannattaa hysteerisesti siivota koti, kammata hiukset useaan kertaan ja varalta pestä pää ainakin kahdesti. Varmista huolella, ettei lapsesi hiukset kuhise pesunkin jälkeen ällötyksiä ja vie vasta sitten päiväkotiin. Muista tarkastaa pää joka päivä niin kauan, ettei täitä ryhmästä löydy keneltäkään ja muutenkin aina välillä. 


Aamupalaksi panadolia ja normaali päivä?

Flunssa ei ole este päiväkodille, koululle tai vaikka kaverin luona kyläilylle. Toki kylään mennessä on hyvä ilmoittaa etukäteen asiasta ja kysyä onko asia ok. Yskä ja pieni räkäisyys ei ole este normaalille päivälle. Jos lapsi on selkeästi väsyneempi, voi miettiä olisiko parempi olla ainakin yksi päivä kotona lepäilemässä. Kuumeessa ei kuitenkaan voi viedä päiväkotiin, eli aamupalana ei toimi panadol jonka jälkeen asiat menisivät normaalin arkipäivän mukaisesti. Olen meinaan kuullut, että näinkin on tapahtunut.


Muistakaa pöpöjen iskiessä parannella itsenne ja lapsenne kunnolla, sekä minimoida tartuntojen riskit! :)
Meilläkin oli lauantaina viimeinen kuumeeton päivä ja vasta keskiviikkona keskimmäinen meni päiväkotiin. Sai rauhassa toipua ja nyt on vain pientä nuhaa jäljellä. 

Vammaistukihan on täysin extrarahaa

"Lapsi voi saada vammaistukea, jos hän vammansa tai sairautensa vuoksi tarvitsee säännöllistä hoitoa, huolenpitoa ja kuntoutusta.
Hoidon ja huolenpidon tarpeen tulee olla tavanomaista suurempaa ja kestää vähintään 6 kuukautta"

Edellinen tekstipätkä on suora lainaus Kelan sivuilta. Olen lukenut usemmastakin eri paikasta, että ihmiset ovat sanoneet lapsen vammaistuen olevan täysin extrarahaa perheelle. Rahaa jonka voi käyttää shoppailuun ja ulkona kahvitteluun, koska se ei vaikuta muihin mahdollisiin tukiin. Sinä siellä joka luet tätä, jos ajattelet samoin niin voin kertoa sinun olevan väärässä. Saanko korjata ne luulot ja kertoa vähän asioita.


Sairaalatutkimukset, poliklinikkakäynnit...
Maksukatto on 683€/kalenterivuosi. Summan kun jakaa jokaiselle kuukaudelle, se tekee suunnilleen hieman vajaa 57€ per kuukaus. Nyt eletään elokuuta ja meidän maksukatto on tältä vuodelta jo täynnä. Se on täynnä siitäkin huolimatta, että osastolla olemisesta lapsen kohdalla laskutetaan vuodessa vain 7vrk. Lääkärikäyntejä tulee vielä lisää loppuvuoden aikana, seuraava on jo syyskuun alussa ja tässä vaiheessa voin sanoa, että onneksi maksukatto on täynnä. Ei oo mitään pikkusummia, joita on jo mennyt erinäisten vaikeuksien takia.

Lääkkeet ja niiden mahdollinen kelakorvattavuus.
Meillä on tällä hetkellä 4 lääkettä ja viides lääke varalta, mikäli epilepsiakohtaus pidentyy. Kelakorvattavia nämä edellämainitut ovat, mutta jokaisella lääkkeen ostokerralla on kuitenkin 4,5€ omavastuu-osuus maksettava. Meillä menee vajaa 25€/kk lääkkeisiin. Jotkut lääkkeet kuitenkaan ei ole kokonaan kelakorvattavia, jolloin voi perheillä mennä enemmänkin rahaa. Vaikka kelakorvaus on niin silti ne eivät ole ilmaisia, mikäpä olisi?


Lapsen vammaistuki on luokiteltu kolmeen eri luokkaan.

Alin summa on hieman reilu 90€, korotettuna suunnilleen 200€ ja korkein reilu 400€. Korkeimpaan tukeen saa tilanne olla melko hälyyttävä, sillä alin tukikaan ei ole aina läpihuutojuttu. Tällä hetkellä näistä alin tuki kattaisi juuri ja juuri meidän kohdalla lääkkeet ja sairaalakulut, eikä senttiäkään sitä joidenkin ajattelemaa "ylimääräistä" rahaa.

Miksi joku ihmettelee ja ajattelee eurojen satavan taivaalta?

Mikähän siinä edes on, kun yllättävän usein vieraita ihmisiä tuntuu kiinnostavan toisten ihmisten kukkaron sisältö. Onko sillä jollekkin merkitystä, että mitä tukia joku toinen saa. Miksi pitää ajatella että ne olisi ylimääräisiä kun ei vaikuta muihin mahdollisiin tukiin.. Siksi kun ei tiedä minkälaisia kuluja voi erityislapsen kanssa olla? Monet normaalit ihmiset eivät käy sairaaloissa kertaakaan vuosiin, kun taas toiset ravaa joka kuukaus jopa useita kertoja. Vihaan sanaa normaalit, erityisistä puhumisen yhteydessä ja silti käytin sitä. Mun kaikki lapset on ainutlaatuisia erityisnormaaleja rakkaita, yhdellä on vaan enemmän vaikeuksia. 

Omaishoitaja täällä hei!

Kuten olen useampaan kertaan kertonut teille, meillä asuu erityislapsi. Lapsi joka tarvitsee apua lähes kaikissa arjen toiminnoissa. Lapsi joka tuo elämään paljon iloa ja rakkautta, mutta myös vaikeita hetkiä ja haasteita. 


Hiljattain meillä kävi kaksi sosiaalityöntekijää vammaispalvelujen puolelta kartoittamassa tilannetta. Juteltiin esikoisesta ja äkkiä kaksi tuntia oli vierähtänyt.
Heillä oli mukanaan kyselylomake, jonka mukaan pisteytettiin onko oikeutettu omaishoidontukeen. Pisteitä tarvitsi vähintään 20 ja meidän esikoisen kohdalla niitä tuli 27. Kysymyksinä oli esimerkiksi: Tarvitseeko lapsi apua syömisessä, pukemisessa tai peseytymisessä.

Meidän kohdalla tilanne ei omaishoitajuuden myötä nyt muutu oikeastaan mitenkään, tietynlaisia etuuksia on mahdollista saada ja kaksi vapaapäivää kuukaudessa, välillä on hyvä hengähtää. Virallisesti kuitenkin olen lapseni omaishoitaja.

Tulin nyt vaan pikaisesti kertomaan mitä on tapahtunut. Esikoisella alkoi pidennetty oppivelvollisuus, joten ensimmäinen eskarivuosi on nyt edessäpäin. Jännää! Kirjoittelen myöhemmin teille aiheeseen liittyen. Mukavaa viikkoa!

1,5 viikkoa vierähti sairaalassa. Mitä meille nyt kuuluu?

Monet ovat kyselleet, että ollaanko päästy kotiin esikoisen kanssa ja onko tilanne helpottanut. Ajattelin tulla kertomaan teille siis meidän kuulumisia.


Parissa aikaisemmassa postauksessani kerroin, että yllättäen päädyttiin osastolle kun esikoinen sai eeg-tutkimuksen aikana epilepsiakohtauksen. Yksi yö seurannassa muuttuikin puoleksitoista viikoksi. Tilanne ei muuttunut suuntaan, eikä toiseen. Tyttö sai luvan kotiutua yhden lisälääkkeen kera ja lääkemuutoksia tehdään pikkuhiljaa. Lähiviikkoina yksi lääkkeistä puretaan pois ja tilalle kokeillaan jotakin uutta.

Tällä hetkellä lääkemäärät ovat melko isoja, mutta siitä huolimatta epilepsiakohtauksia on päivittäin. Lapseen on hankalampi saada kontaktia, agressiivisuutta on havaittavissa ja lisänä hän on myös selkeästi paljon väsyneempi. Silmistä loistaa kilometrin päähän väsymys, sekä vaikuttaa hieman siltä kuin hänet olisi huumattu.

Öisin täytyy tarkkailla lasta ja aamuin-illoin antaa lääkkeet, mutta muuten eletään samanlaista arkea kun aiemminkin. Pikkuhiljaa etsitään oikeita lääkkeitä ja toivotaan, että sellaiset löytyvät.
Epilepsialääkärit soittivat eilen, antoivat ohjeita jatkoa varten ja lähiaikoina saadaan myös aika, jolloin käydään sairaalalla. Nyt mennään näin eteenpäin ja saadaan olla koko perhe kasassa!

Pipot saatu: Luppaset

Meille siis kuuluu ihan hyvää, mutta hieman tietysti huolissaan myös meidän pienestä tytöstä. Toivottavasti tilanne ei ainakaan huonone!

Loppuun vinkkaan vielä arvonnasta, joka löytyy mun instasta (meltzuggero). Käykäähän kurkkaamassa. Mukana ihana Luppaset!

Lapset ei osaa käyttää puheissaan suodatinta

Useampaan kertaan olen lukenut hauskoja ja vähemmän hauskoja lasten möläytyksiä. Semmoisia asioita, jotka saavat aikuiset nauramaan tai nolostumaan julkisilla paikoilla. Keräilin meidän keskimmäisen sanomia asioita tähän postaukseen teidän päivää piristämään.


"Vedä tumppuun"
Ai kamala! Meidän 3,5v ei tarkoittanut kyseistä lausahdusta samalla tavalla kun jokainen aikuinen sen ajattelee. Kävelimme hakemaan kerran pakettia ja neiti sitten lausahti näin useampaan kertaan r-kioskin edessä. Tämä oli hänen versionsa sanomastani "vedät vaan ne tumput nyt käteen".

"Ei tuo saa tulla minun lähelle"
Tämä kommentti pisti mut jälkeenpäin hieman hymyilemään, kun eräs mies käveli julkisella paikalla turhan lähellä tyttöä. En ensin älynnyt ketä tarkoitti ja kysyin, että mikä ei saa tulla lähelle. Siihen sitten tyttö huudahti "toi" ja osoitti tätä liian lähellä kävelevää miestä. 

"Äiti, toi oli tyhmä akka"
Tämä lausahdus kuului tytön suusta, kun olimme tulossa kotiin. Rapustamme käveli ulos nainen, joka ei jäänyt pitämään ovea auki. Hän vilkaisi meitä ja käveli ohi, jonka jälkeen Vanessa huusi kovaan ääneen. Siinä tilanteen en oikein tiennyt sillä hetkellä että pitäiskö itkeä vai nauraa, mutta kotiin mentiin mahdollisimman nopeasti.

"Miksi tuo ostaa noin paljon kokiksia"
Olimme Vanessan kanssa kaupassa ja pakkailin vielä omia ostoksia pussiin. Meidän jälkeen ostoksia teki eräs mies. Hänellä oli todella monta koff-tölkkiä. Vanessa siinä sitten kovaan ääneen alkoi pohtimaan, että miksi mies ostaa noin paljon Coca-Colaa ja hampaat menee pilalle. Sanoin tytölle, että se ei ole kokista ja Vanessa väitti vielä hetken aikaa vastaan "kyllä se kokista oli".

"Minä leikkaan sinun parran, naps"
Vanessa ei oikein piittaa parrakkaisista ihmisistä. Hän on monenmonta kertaa sanonut, että leikkaa isäpuoleni parran nipsnaps poikki. "saksilla kokonaan pois, naps". Ei ehkä soveliainta huudella parranleikkuusta, varsinkin kun tämä ei rajoitu vain yhteen henkilöön. Kerran junaa odotellessa tyttö kysyi kovaan ääneen miksi yhdellä miehellä on iso parta ja heti perään ilmoitti, että se täytyy leikata pois.

"Tuhma koira haukkaa minua"
Niin, kaikki isot koirat ovat tuhmia ja pelottavia. Itse myös pelkään isoja koiria. Kun ulkona vastaan käveli iso musta koira, kailotti meidän tyttö kovaan ääneen tuhman koiran haukkaavan häntä.

Olisi kiva kuulla teidän lukijoiden tarinoita. Minkälaisia möläytyksiä teidän lapset on päästäneet tai minkälaisiin tilanteisiin olette törmänneet? :) 

Äiti antaa sulle 2€, jos leikit tuon tytön kanssa

Tulipa sitten törmättyä otsikon mukaiseen asiaan. Leikkipuistossa eräs äiti lupasi lapsilleen kaksi euroa siitä, että he leikkisivät muidenkin kanssa. Oon järkyttynyt!


Meidän keskimmäinen lapsi on hyvin sosiaalinen tapaus. Leikkipuistossa hän aina hakee seuraa muista lapsista, eikä haittaa edes vaikka yhteistä kieltä ei löydy. Hiljattain Vanessa puistoili erään hieman pienemmän tytön kanssa joka oli ulkomaalainen, eivätkä keskustelleet mitään. Kaikki sujui ongelmitta ja leikkejä oli kiva seurata.

Eilen törmäsimme aivan toisenlaiseen kuvioon. Vanessa oli surkeana puistossa, sillä ei ollut kavereita leikkimässä. Hän itse sanoi "kohta tänne tulee kavereita". Ei mennyt kuin pieni hetki ja puistoon saapuikin muita lapsia. Meidän tyyppi oli ihan innoissaan ja yritti päästä heidän kanssa leikkimään. Toiset lapset vaan tuhahtelivat, juoksivat karkuun ja olivat ilkeitä. Vanessalle tuli sitten sanottua, että he eivät halua leikkiä hänen kanssaan ja siitä tuli tietenkin paha mieli.


Ei mennyt kuin pieni hetki ja toinen lapsista tuli selittämään "Äiti lupas meille kakseuroset jos me leikitään tän tytön kanssa". Oikeasti? He olivat suunnilleen samanikäisiä Vanessan kanssa ja saisivat rahaa jos leikkivät meidän lapsen kanssa. Lahjontaa, jotta lapsi leikkisi toisen lapsen kanssa.

Tilanne päättyi sitten niin, että meille tuli aika mennä syömään ja kaksi lasta ei saanut tienata kahta euroa meidän lapsen avulla. Lahjooko monikin oman lapsen leikkimään toisen lapsen kanssa? Oonko outo kun en vaan pysty ymmärtämään tätä asiaa? 

Lapsella happisaturaatiomittari.. Lukemat romahtivat

Ensinnäkin, kiitos kaikille tsempeistä joita ollaan saatu!


Sairaalaöitä takanapäin nyt yhdeksän. Päivisin lapsen tilanne on melko tasainen, mutta öisin tapahtuu jotain hämärää. Lääkkeannoksia venkslattu isommaksi ja pienemmäksi, yritetty etsiä toimivinta vaihtoehtoa.

Öisin tytöllä on saturaatiomittari jalassa, joka mittaa hapettumista. Tämä ei ole hänen mieleensä, sillä yhtenä yönä repi ainakin viidesti pois jalasta sen. Toissayönä saturaatiot tipahtelivat ja kone piippas. Onneksi kuitenkin palautuivat itsestään takaisin normaaliksi hyvinkin pian, joten ei tarvinnut antaa lisähappea hänelle. Nämä siis tapahtuivat epilepsiakohtauksien aikana ja omasta mielestä se on melko hurjaa.


Edeltävänä iltana hän ei ollut saanut vahvaa lääkettä, sillä lääkärin ajatus oli lopettaa se. Kuitenkin tilanne heikkeni huomattavasti ja lääke otettiinkin takaisin käyttöön. Viimeyö sujuikin jo melko hyvin. Vähemmän kohtauksia kuin aiemmin ollut ja saturaatiot pysyivät hyvinä. Tällä tahdilla kotiutuminen ei voi olla kaukana. Täytyy pysyä positiivisena! 

Lyhyt tutkimus vei lapsen sairaalaan... Viikko jo mennyt.

Osa teistä lukijoista seuraakin mua instan puolella ja tietää, että meidän 5v tyyppi on nyt ollut viikon ajan sairaalassa osastolla. 


Tämä kaikki liittyy yhteen lähes 3v sitten todetun kromosomipoikkeavuuden kanssa. Hänellä on nyt hieman vaikeahoitoisempi epilepsia mitä alunperin liuulimme.


Kirjoittelinkin teille alkuvuodesta että tytölle puhkesi epilepsia. Tilanne pysyi alkuun lääkkeillä hyvin hallinnassa, mutta nyt hiljattain lääkkeet eivät yhtäkkiä auttaneetkaan. Ensin yksi kohtaus, sitten toinen ja hetken päästä monena yönä useampia epilepsiakohtauksia. Soittelin useampaan kertaan lasta hoitavalle sairaanhoitajalle, sekä neurologin kanssa juttelin myös. Lääkeannosta nostettiin ja rinnalle saatiin toinen lääke, niillä ei kuitenkaan ollut vaikutusta ja lopulta saimme kiireellisesti ajan noin neljän tunnin mittaiseen EEG-tutkimukseen.


Tutkimuspäivä tuli ja järjestimme niin, että äitini meni tytön kanssa sinne. Myöhemmin puhelimeni soi ja ensimmäiset sanat olivat, että lapsi otettiin osastolle. Hän oli saanut epilepsiakohtauksen tutkimuksen aikana, jonka takia jäi seurantaan huoneeseen jossa videovalvonta. Alunperin lääkäri puhui yhdestä yöstä jonka jälkeen katsoi, että tilanne on hieman pahempi mitä olivat kuvitelleet.

Päivät kuluivat, lääkeannoksia nostettiin ja lisäksi kolmaskin lääke jota harvemmin lapsille edes annetaan... Vain lääkärin vahvan harkinnan jälkeen. Lääkkeistä ei kuitenkaan huomattavaa apua ole ollut ja lääkäritkään ei vaikuta oikein tietävän, että mikä auttaisi vai auttaako mikään? Joillakin kun ei lääkkeistä huolimatta kohtauksia saa pysymään poissa.


Eilen hän pääsi muutaman tunnin kotilomalle ja ulkoilla myös onneksi on saanut, ettei koko ajan ole tarvinnut osastolla olla.


Kukaan ei tiedä miten asiat menee eteenpäin ja mitä tuleva tuo tullessaan.. Päivä kerrallaan ja toivotaan, että tytön olo helpottaisi vielä!

Miten blogini syntyi?

Törmäsin netissä haasteeseen: kuinka blogisi syntyi, miten ja miksi? Päätin tarttua tähän samaan ja kirjoittaa miten oma blogini taival alkoi n kuusi vuotta sitten.


Ennen blogiani kirjoittelin IRC-galleriaan juttuja ja ystäväni Laura sanoi minulle, että tekstejäni on mukava lukea. Olin hyvin rajannut näkyvyyden vain tietyille ihmisille, sillä se oli tapani purkaa asioita ja välillä tekstit olivat todella henkilökohtaisiakin. Sitten aloin pyörittelemään pientä ajatusta omasta blogista.

Olin jo jokusen tovin lukenut blogeja ja ajatus oman kirjoittamisesta syntyi vuonna 2013 hieman ennen kuin muutin pois äidin nurkista. Olin epävarma tulevasta ja siitä miten kaikki sujuu, raha-asiat huoletti ja olin ottamassa vastuuta omasta sekalaisesta elämästä silloin. Ensimmäisiä postauksia kirjoittaessa en oikein tiennyt minkälainen blogistani tulisi ja mitkä aihealueet olisivat esillä. Silloin olin muuttamassa kauas läheisistäni uuden rakkauden ja koulupaikan takia. Monet epäilivät ettei suhde tule toimimaan ja minulle sanottiin jopa "tuut häntä koipien välis takasin ennen kuin puolvuotta on mennyt". Lälläslää, eipäs menny ihan niin! 

Alkuun kirjoitin blogia nimettömänä, enkä omilla kasvoillani. Edes lähimmät henkilöt eivät alkuun tienneet blogini olemassaolosta mitään, mutta myöhemmin julkistin asian. Kun kirjoitin ensimmäistä postausta en ajatellut, että hyvinkin äkkiä postaukset liittyisivät raskauteen, vanhemmuuteen, lapsiin ja kaikkeen niihin liittyvään. Ajattelin alunperin että tämä on nuoren kotoa pois muuttavan sekalaisia höpinöitä, mutta muuttuikin sit äkkiä mammablogiksi.

Esikoinen 2014 syksyllä

Blogissa on ollut aktiivisempia ja hiljaisempia kausia. Välillä ajatus ei oikein kulje ja aika ei tunnu riittävän, kun taas välillä tuntuu siltä kuin jatkuvasti olisin äänessä. Välillä multa kysellään että bloggaanko enään? Joskus satunnaisesti olen ajatellut, että vetäiskö vaan tän jutun pakettiin ja väistyisi takavasemmalle kun on muita juttuja paljon.. Mutta ei, sitä en kuitenkaan halua.

Haluankin kiittää teitä lukijoita, joiden määrä on kasvanut tässä vuosien aikana ja älkäähän karatko minnekkään vaikka välillä onkin hiljaisempaa ;)

Ps. Tuun kertomaan paremmin kuulumisia myöhemmin. Esikoinen on kolmatta päivää sairaalassa, eikä kotiinpääsystä ole tietoa..


Lapset hoitoon ja mökille!

Heipparallaa! Ajattelin tulla pitkästä aikaa kirjoittelemaan teille.


Kesän lähestyessä ajattelin, että olisi kiva päästä hieman rentoutumaan mökille tai jonnekkin ulkomaille. Mietittiin eri vaihtoehtoja ja lopulta päädyttiin mökkeilyyn.

Isäni puolelta on mökki pohjois-karjalassa, jossa kävin pienenä jokaisena vuotena. Viimeisimmästä kerrasta oli kuitenkin vierähtänyt jo seitsemän vuotta. Ajattelin, että on kiva mökkeilyn ohella nähdä myös sukulaisia sieltä päin suomea.


Meidän tytöt ovat hyvin herkästi matkapahoinvoivia ja yli 500km matka olisi ollut todella pitkä, sekä tuskainen heille. Sain järjestettyä tytöille hoitopaikan (kiitos lapsenvahdille) ja päästiin lähtemään viideksi päiväksi reissuun heti T:n kesäloman alussa. Olimme etukäteen suunnitelleet, että täytyy ehdottomasti käydä myös Kolilla tsekkaamassa maisemat.

Matka meni sujuvasti mökille vain kahdella pysähdyksellä. Leon jaksoi hyvin autossa, vaikka välillä meinas vähän hermot mennä. Itse istuin menomatkalla ison osan takapenkillä tarpeen vaatiessa viihdyttäen häntä. Perillä en ehtinyt edes autosta irroittaa kaukaloa, kun itikat jo olivat kimpussa. Niitä liiskattiinkin mökissä kilpaa!


Täytyy sanoa, että loma teki todella hyvää. Yhden lapsen kanssa ollessa oli todella rentoa ja ehti tekemään sellaisia asioita, joita ei normaalisti tule tehtyä. Lisäksi yksi mökkeilyn parhaimmista puolista on ruoka. Mökillä ei ikinä syö perinteisesti makaronilaatikkoa tai makkarakastiketta, joten esimerkiksi savustettua ja paistettua kalaa syötiin!


Tyttöjäkin ehti olemaan hieman ikävä. Esikoinen olikin useampaan kertaan kysellyt meidän perään, mutta Vanessa ei kaipaillut. Kuitenkin kun hän tuli kotiin, nähdessään minut alkoi itkemään ja kertoi olleen kova ikävä. Ihana tyyppi!

Nyt taas jaksaa kuunnella uhmatuhman raivareita himassa ;)

Helppo & Maukas Piirakka

Teen teille paljastuksen. Mä olen tässä vuosien aikana tehnyt tasan yhden kerran aikaisemmin itse suolaiseen piirakkaan pohjan. Tasan yhden...