Somekohu jos toinenkin? Vuoden luetuimmat postaukset!

Taas yksi vuosi kului hirveällä vauhdilla ja nyt eletäänkin vuoden viimeistä päivää. Tämä vuosi on ollut blogin kannalta merkittävä, sillä kävijämäärät ovat kasvaneet huimasti. Vaikka postaustahtini on ollut välillä hyvinkin hidas, niin meidän elämää on saanut seurata myös instagramin puolella.
Tälläkin hetkellä ollaan 2vk pyöritetty sairastupaa, mutta tämän postauksen halusin sairastelujen keskellä kuitenkin ehdottomasti tänään julkaista! Kurkataan mitkä ovat olleet tämän vuoden suosituimpia postauksiani:


1. Tämä tuli itselleni yllätyksenä, että luetuimmaksi pompsahti vasta hiljattain julkaistu postaukseni, jossa kerroin somen vaikutuksesta meidän 4v tytön juhliin! Postaus keräsi ensimmäisen päivän aikana jo monen monta tuhatta lukijaa. 

2. Toiseksi luetuin postaus on: alkusyksystä paljon huomiota kerännyt teksti, jossa pohdiskelin kenen kuuluisi siivota lapsen sotkut ravintolassa? Onko se vanhempien vai siivoojien tehtävä.


3. Kesällä esikoisen epilepsia pahentui ja lapsi joutui yllättäen osastolle pidemmäksi ajaksi. Postauksen löydät tästä! 

4. Vammaistukihan on extrarahaa, oli vuoden neljänneksi luetuin. Eihän se sitä tosiaankaan ole. Jos et ole vielä kurkannut postausta, niin klikkaa tästä! 

5. Kirje erityislapselleni
Postausta jaettiin muiden ihmisten toimesta somessa monessakin paikassa ja sain hyvin paljon ihania viestejä ihmisiltä. Itse kirjoitin postausta kyynelsilmin ja suoraan sydämestä. 

Tulevalle vuodelle en lupaa mitään, mutta yritän postailla useammin ja pitää sisällön mielenkiintoisena. 
Kiitos jokaiselle lukijalle ja ihanaa uutta vuotta 2020! Juhlikaa maltilla ja rakastakaa täysillä. 


Somesta löytyi pelastus synttärisankarin päivään!

Eilen juhlittiin meidän 4v tyttöä, joka oli hyvin pitkään odottanut synttärijuhliaan. Hän on kuukausia höpöttänyt, kuinka saa isot juhlat, paljon vieraita ja lahjoja. Näytti uhkaavasti siltä, että juhliin saapuisi ainoastaan pari vierasta ja neidille tulisi vain mielettömän iso pettymys!


Moni kutsutuista ei päässyt paikalle tai saapuminen oli hyvin epävarmaa
Kutsuimme kaikki samat henkilöt juhliin kuten yleensäkin. Lähinnä sukulaisia ja muutamia kavereita. Lapsen mummi lupasi heti kutsun saatuaan tulla paikalle, mutta moni ilmoitti ettei pääse juhliin. Usean saapuminen oli myös epävarmaa kun oli sairastumisia tai "katsotaan jos jaksetaan". Kerroin sitten neidille jo ajoissa, että juhliin ei tulisi montaa vierasta, eikä lahjojakaan tule kuin pari. Samassa hetkessä hänen ilmeensä muuttui surkeaksi ja itselleni tuli myös tosi kurja fiilis, koska lapsesta selkeästi huomasi harmituksen. Kiukkuisena hän vain sanoi haluavansa paljon vieraita, sekä isot juhlat.


Yllättävästä paikasta löytyi pelastus! 
Purin omia ja lapsen fiiliksiä facebookissa naistenhuoneelle. Siihen mun julkaisuun tuli reilusti yli tuhannelta ihmiseltä reagointia ja eeen ehkä kestä miten superia! Monet halusivat lähettää kortin meidän neidille ja niitä nyt vielä odotellaan postissa saapuvaksi. Useampia ihania vieraitakin saatiin, joita ennestään ei edes tunnettu. Vaikka juhliin tuli täysin ennestään tuntemattomia, niin heti leikit alkoi sujumaan lapsilla yhtä hyvin kun vanhojen kavereidenkin kanssa. Lisäksi aikuisilla riitti keskenään höpöttelyä, eikä ollut kiusallisia hiljaisia hetkiä.

Kuvassa Vanessan kanssa leikkii Lahdesta asti tullut vieras! 

Nalle ja Panda tuli tanssimaan tytön kanssa
Saatiin myös samaisen julkaisun kautta ihan huippuylläri järjestettyä Vanessalle. Eräs nainen ehdotti, että voisi tulla tanssimaan hetkeksi tyttöjen kesken pandana ja nallena. Vanessa rakastaa kaikenlaisia isoja pehmomaskotteja, joten toivotin heidät tervetulleiksi. Vanessa oli hieman ihmeissään, mutta yhtä hymyä täynnä kun isot liikkuvat pehmohahmot tulivat meille sisälle. Hieman erikoisemmat synttärit ohjelmanumeron kera!


Haluan vielä kerran kiittää jokaikistä joka kävi meillä kylässä, lähetti postissa kortin tai pienen paketin!
En todellakaan olisi osannut arvata, että sosiaalisen median kautta meidän neidin syntymäpäivästä tuli vielä enemmän kun mitä hän osasi edes odottaa. Hyväsydämisiä ihmisiä on olemassa ja nyt se on todistettu! Ihmisiä jotka haluaa ilahduttaa vierasta ihmistä tärkeänä päivänä. 
Oon itse hieman ihmeissäni, että mitä oikein tapahtu. Innoissaan oleva lapsi ei meinannut illalla mennä edes nukkumaan kun oli juhlista niin tohkeissaan!


Suurin osa saaduista lahjoista! 

Kuka olet ja mitä ihmettä teet keskellä yötä keittiössämme?

Muutama yö sitten tapahtui jotain mielettömän hämärää. En oikein vieläkään tajua, että miten ihmeessä on mahdollista keskellä yötä mennä niin paniikkiin. Haluattekin varmaan kuulla mitä oikein tapahtui?

Oi että, kesäöitä kaipaan! 

"Kuka olet ja mitä ihmettä teet keskellä yötä keittiössämme?"
Säpsähdin yöllä kahden aikaan hereille. Keittiöstämme kuului outoa ääntä ja siellä oli joku. Lasteni isä nukkui sikeästi, enkä kehdannut herättää häntä. Lisäksi lastenhuoneesta kuului tasaista tuhinaa, joten iski pieni paniikki. Mietin pienen hetken ajan, että mitäköhän kättä pidempää löytäisin makuuhuoneesta ihan vaan oman turvallisuuden kannalta. Päätin kuitenkin rohkaista itseni, nousta sängystä ja kävellä keittiöön. Ajattelin sanoa otsikon mukaiset sanat yöseikkailijalle, mutta helpotus oli suuri kun näin kuka keittiössä oikein oli. 

Vilkas mielikuvitus loi kauhukuvat
Ennen kun nousin sängystä kerkesin jo ajattelemaan, että sen on pakko olla jonkinluokan murtovaras tai ehkä jopa sarjamurhaaja. Väsyneenä mielikuvitus lähti ihan vaan pienelle laukalle ja paniikki oli valmis. Olen aina öisin herännyt herkästi erilaisiin ääniin, joita on ulkoa tai rapusta kuulunut. Olen herännyt myös herkästi, jos olen aistinut jotakin liikettä oman kodin sisällä. Nyt yhdellä kerralla en herännytkään ja keittiössä oli joku tyyppi. Yleensä meillä on ovi myös kiinni, lukossa ja vielä turvaketjukin lisänä. Illalla en muistanut laittaa ketjua kiinni, joten ihan varmasti joku oli sieltä tullut sisälle! 


Kuka keittiössä oli ja mitä hän teki? 
Pelokkaana kurkkasin kulman taakse, naurahdin ja totesin keittiössä olevan vain esikoiseni. Hän yritti kurotella keittiön tasolla kaukana olevaan tablettiin keskellä yötä ja muista pienistä tavaroista kuului jonkinlainen kolahdus. Ilmeisesti vaikka tabilta lastenohjelmien katsominen olisi ollut parempaa tekemistä kun nukkuminen? Onneksi se oli tällä kertaa tuttu ja turvallinen ihminen! 

Nyt jälkeenpäin nauran jo asialle mutta voin sanoa, että silloin yöllä hetken aikaa pelotti. 

Vuoden 2019 paras verkostoblogi!

Viime viikolla matkustin ilman lapsia Helsinkiin Otavamedian järjestämään blogipäivään. Aikaisemmin en ole esteiden takia päässyt osallistumaan, joten oli superkiva päästä paikalle ja nähdä muiden blogien kirjoittajia livenä. Tälläkin kertaa oli lähellä, että blogipäivä olisi jäänyt väliin kun Leon sairastui.


Päivä sisälsi ruokaa, juomaa, jutustelua, palkintojen jaot, goodiebagit, koulutusta ja lopuksi vielä pian julkaistavan Tarhapäivä elokuvan ennakkonäytöksen. Emmi Lehtomaa oli pitämässä meille oikein mielenkiintoisen luennon liittyen Instagramiin. Tunnin luento venähtikin reilu puolentoista tunnin mittaiseksi, mutta se ei haitannut ollenkaan. 


Ennen leffaa muutamat ihmiset saivat palkintoja. Vieressäni istuva blogikollega sanoi, että vuoden blogi-palkinto varmaan tulee minulle. Naurahdin epäuskoisena, mutta hän olikin oikeassa! Olin ja olen edelleenkin yllättynyt, että kaksplussan toimitus valitsi just mun blogin monien muiden joukosta. Vaikka välillä postausvälini venähtävät pitkäksi niin on upeeta huomata, että lukijat palaavat tänne kurkkimaan kirjoituksiani. Kiitos siitä! 

Kirje erityislapselleni

Rakas esikoiseni, ihana ja ainutlaatuinen erityislapseni, tämä teksti on omistettu sinulle.


Olet joutunut kokemaan yhtä sun toista tässä jo kuluneen viiden vuoden sisällä. Lääkärissä juoksemista, tutkimuksia, kamppailua taitojesi kanssa ja kiusaamistakin.

Tiedän, että sinulle on rankkaa kun et osaa ilmaista mitä sanottavaa sinulla on. Se on rankkaa myös minulle, sillä arvailujen jälkeenkään en usein ymmärrä mitä haluat kertoa. Kun en ymmärrä sinua tulee kurja olo myös itselleni ja sinä turhaudut. Ensin yrität höpöttää omalla puheellasi kärsivällisesti ja kun äiti ei ymmärrä sinua, lopulta menetät hermot. Voi kunpa voisin aina tietää mitä sinä haluat kertoa, mitä ajattelet jostain asiasta ja miten päiväsi meni sinun mielestä päiväkodissa.

En tiedä onko sinulla kavereita tai leikkiikö kukaan kanssasi päiväkodissa? Oletko yksinäinen tai painaako jokin asia mieltäsi? Mitä haluaisit tehdä tai minne haluaisit mennä? Olisiko sinulla jotain toivetta viikonlopun ruuasta tai mitä haluaisit äidin tuovan herkkupäivänä kaupasta?

Tiedän vain, että tarvitset vanhempia ja muita läheisiäsi. Tarvitset turvallisuuden tunteen, rakkautta, haleja ymmärtäväisyyttä ja huolenpitoa. Tarvitset ihmisen joka kuivaa kyyneleesi, kun sinulla on paha mieli. Ihmisen joka pysyy turvanasi. Tarvitset läheiset ihmiset ympärillesi, jotka pitävät sinusta juuri sellaisena kun olet. Nämä kaikki kohdat täyttyvät kohdallasi. 

Kun vointisi on mennyt huonompaan suuntaan ja epilepsiakohtauksia on tullut yössä useita, niin olen ollut vierelläsi. Kun sinuun vihdoin on saanut kohtauksen jälkeen jälleen kontaktia olen sanonut tutulla, turvallisella ja kuiskaavalla äänellä  "Ei mitään hätää, äiti on tässä. Nuku vaan". Samalla olen silittänyt päätäsi, peitellyt sinut ja miettinyt voi kunpa pystyisin jotenkin helpottamaan oloasi.


Olen valvonut öitä, jotta sinulla varmasti on turvallinen olla ja niistä öistä johtuen olen ollut väsynyt. Välillä olen nukkunut liian sikeästi, enkä ole herännyt epilepsiakohtauksesi aikana kuuluvaan pieneen ääneen. Anteeksi etten ole aina näissä tilanteissa ollut vierelläsi, vaikka se olisi ollut tärkeää. Onneksi ne satunnaiset huomaamatta jääneet kohtaukset ovat menneet itsellään ohi ja olet tullut äidin luokse. Painosanalla ONNEKSI. En halua edes ajatella mitä muuten olisi voinut pahimmillaan käydä.

Tällä hetkellä kun kirjotan tätä tekstiä istun samalla sänkysi vieressä, jotta sinulla on turvallisempi olo. Illat ovat päivän vaikeimpia hetkiä ja usein sinua harmittaa, kun täytyy mennä omaan sänkyyn nukkumaan. Pelottaako sinua nukkumaanmeno, koska tiedät mitä on taas yöllä edessä? Lähes vuoteen et ole nukkunut kovinkaan montaa yötä ilman kohtauksia. Tiedäthän lapseni, että tekisin mitä vaan jotta pystyisit nukkumaan yösi levollisesti ja aamulla ensimmäisenä näkisin pirteän ihanan hymysi.

Puhun suunnilleen viikottain jonkun lääkärin kanssa sinun asioistasi, olen herkästi tilanteen pahentuessa yhteydessä sairaalalle, olen jatkuvasti huolissani sinusta. Huolehdin asioista, jotta sinun olisi parempi olla. Olen joutunut taistelemaan oikeuksistasi ja siitä, että saat apua ja tukea. Joudun edelleenkin, mutta sinun takia teen sen.


Kaikesta oppimastasi olen innoissani. Iloitsen asioista kanssasi ja kun olet iloinen, saat minut myös heti hymyilemään. Kun pysähdyn ajattelemaan sinua ja tätä kaikkea, tulee väkisinkin kyynel silmään. Niin paljon joutuu pieni ihminen käymään läpi, vaikka hirmu reipas oletkin.

Tulevaisuudesta ei voi tietää mutta toisaalta ei kannata liikaa pelätä tai ajatella, että mitä kaikkea saattaa tulla vielä vastaan. Nyt eletään tätä päivää ja huomenna huomista. Sinua tuetaan, kuntoutetaan, pidetään lähellä, autetaan ja rakastetaan ehdoitta!

Viville, Rakkaudella Äiti. 

Jo päiväkodissa kiusataan erilaisuuden vuoksi

Meidän esikoinen on muiden ikäistensä kanssa samassa ryhmässä. Hän tulee kehityksessä paljon jäljessä, eikä osaa puhua. Muut hänen ikäiset lapset osaavat monenlaisia asioita, joita hän ei osaa ja tietenkin meidän tyyppi erottuu muiden joukosta. Tästä syystä hän ei ole ryhmänsä suosituimpia ja usein leikkikaveria vailla. Lapset on ihania, mutta osa lapsista on jo pienenä ihan käsittämättömän julmia. Jo päiväkotilaiset kiusaavat toisia erilaisista syistä. 


Kasvatuksesta kiinni
Sanotaan, että kun lapsi alkaa kiusaamaan toista niin vika on vanhemmissa. Mutta kun aina se ei ole ihan niinkään. Jo melko pienenä lapset ottavat mallia kavereistaan ja toimivat yhdessä samalla tavalla. Lapsi jonka kotona ei kiroilla, voi huutaa päiväkodista kaveriltaan oppimaansa vi**u-sanaa. Tai sitten se lapsi joka ei ikinä vanhempien nähden kiusaa ketään, voi päiväkodissa kiusata kavereiden kanssa jotakuta toista. Kuten sanontakin menee, niin joukossa tyhmyys tiivistyy.

Ärsyttävät, valehtelevat ja käyttävät hyödyksi puhumattomuutta
Hiljattain kuulin, että päiväkodissa on muutama lapsi jotka kiusaavat meidän esikoista. Ärsyttävät ja valehtelevat hoitajille, suoraan sanottyna käyttävät hyödyksi meidän lapsen puhumattomuutta. Yksi sijaistamassa ollut hoitaja huomasi, että toiset lapset valehtelevat asioiden kulusta. Esimerkiksi yksi lapsista sanoi "toi löi meitä", vaikka mitää ei todellisuudessa ollut tapahtunut. Tarkkasilmäinen hoitaja oli kokoajan vahtinut meidän tyttöä, jota ei edes saisi jättää hetkeksikään vahtimatta. Meidän lapsi ei osaa puolustautua toisilta, kertoa totuutta asioiden kulusta tai sanoa aikuiselle jos joku on ilkeä hänelle. 

Yksikään ihminen ei varmasti halua olla kiusattu
Minä itse tiedän useiden vuosien kokemuksella miltä tuntuu olla kiusattu. Kiusaaminen on sellainen asia, jota ei ikinä yksikään ihminen toivo kohdalleen. Ei ikinä! Näin äitinä tuntuu aivan hirveältä kuulla, että oma lapsi joutuu kiusaamisen kohteeksi. Aivan kuin joku iskis veitsellä sydämeen. Yleensä kiusaamisen kohteeksi joutuvat ihmiset eroavat jollain tapaa muista. Syitä voi olla monia, esimerkiksi kiusatun perheen olosuhteet, etninen tausta, silmälasien tarve, puhumattomuus tai jokin muu syy. Mikään edellämainitsemista ei kuitenkaan oikeuta kiusaamista. Ihmisten täytyisi sopeutua siihen, että meitä on monenlaisia. Jokaisen tulisi olla yhtä tärkeä ja arvostettu. Pitkään jatkunut kiusaaminen voi jättää myös pysyviä jälkiä ihmiseen. Haavat voi parantua, mutta arvet jää.


Puutu kiusaamiseen! 
Jos huomaat lapsesi kiusaavan toista niin muistathan puuttua asiaan. Missään tilanteessa ei ole oikeutettua vaikkapa nimitellä rumasti tai syrjiä. Puutu myös asiaan, jos joku kiusaa omaa lastasi ja hänen vanhemmat ei reagoi mitenkään. Anteeksipyyntö ei ainoastaan riitä, vaan asiasta täytyy myös keskustella. Muuten voi syntyä kierre: kohdellaan ilkeästi, pyydetään anteeksi ja taas hetken päästä voikin olla ilkeä, jonka jälkeen pyydetään uudelleen anteeksi. 

Kiusaaminen on valitettavan yleistä. Kai olet opettanut lapsellesi, ettei toisia saa kiusata? Jos huomaat jonkun olevan erilainen muihin verrattuna, ei se oikeuta käyttäytymään töykeästi. Miten toimit jos huomaat, että lastasi kiusataan? Entä miten toimit, jos lapsesi kiusaa toista? Onko tällöin kiusaamisella jotakin seuraamuksia? 

Onko limaa ja glitteriä sontiva laama joulun hittilelu?

Mihin tämä maailma on menossa? Leluja tulee jos jonkinlaisia, osa on oikeasti järkeviä ja kehittäviä. Osa on taas sitä luokkaa, että toivoisin enemmän aivosoluja omaavia työntekijöitä keksimään näitä. Tuli vaan tämän nähtyä todettua, että voihan limainen laama! 


80€ Laama! 
Laama ja mukana tuleva jauhe maksavat 80€. Kuinkahan moni ihminen tosiaan maksaa noin paljon siitä, että voi syöttää laamallensa jauhetta & vettä ja sitten näkee kun laama ulostaa glitterilimaa. Onpas upeeta! Varmaan yhtä hienoa on putsailla jääneet mömmöt pois lelun sisältä. Miten tämä kehittää lasta? Yritin pohtia monelta eri kantilta asiaa ja totesin ettei yhtään mitenkään. Leluhan opettaa vain, että laamat kakkii glitterlimaa. Harhaluulo! 

Voit päästä halvemmallakin ja saada glitterkakkaa!
Jos haluaa ostaa halvemman olion, niin jo vajaalla kolmellakympillä saa sylkevän ja glitteriä ripuloivan yksilön. Tälle voi syöttää tölkistä ainetta ja se sylkee ne ulos. Tietenkin kun se on glitteriä, tällöin se ei ole kuvottavaa vaan suorastaan söpöä. Seuraavan noroviruksen iskiessä haen sinooperista glitteriä ja nautin tuubillisen sisäisesti, niin sittenhän norostakin tuli vaan niin söpöä! Mitä ihmettä näiden lelujen suunnittelijoilla liikkuu päässä, vai liikkuuko mitään?

Käpylehmät takaisin! 
Tämäkö on jo se evoluution huippu lelujen suhteen? Tulevan joulun hittituote? Voin jo kuvitella kun joku lapsikin haluaisi pian sontia glitteriä. Tietenkin, ihan vaan koska laamatkin! Olisko mahdollista saada käpylehmät ja vanhat kunnon pihaleikit takas, eikä näitä glitteriä tai limaa ulostavia leluja tarvitsis kehittää yhtään lisää!


Kuinka usein...?

Nyt on blogeissa kiertänyt haaste, jossa kysytään kuinka usein? Kuinka usein sheivaat, valehtelet tai vaikkapa siivoat jääkaapin? Nyt minä vastaan näihin polttaviin kysymyksiin! Eli kuinka usein..

Vaihdat lakanat? Viikon tai kahden välein. Aina ei jaksais vaihtaa lakanoita, joten venähtää tuonne pariin viikkoon helposti. Lasten lakanat vaihtuu useammin kuin omat.

Vaihdat pyyhkeet? Kylpypyyhkeet kerran-kaksi viikossa. Käsipyyhkeet vaihtelevin väliajoin. Vähintään kerran viikossa.

Soitat isälle/äidille? Päivittäin viestittelen äidin kanssa, mutta soitan ehkä kerran-kaksi viikossa.

Näet vanhempiasi? Äitiä viikoittain. Isää harvemmin :) 

Käyt leffassa? Vaihtelevasti. 2018 vuonna kävin jopa kahdesti ja nyt kuluneen vuoden aikana en ole käynyt kertaakaan. 

Föönaat hiukset? En ikinä. En edes omista kyseistä laitetta!

Putsaat lattiakaivot? Tätäkään en ole vielä ikinä tehnyt. Taloudessa asuva mies saa hoitaa sen ällötyksen. Jos ei olis miestä, niin soittaisin säännöllisin väliajoin oman isän kylään.

Käyt metsässä? Lähimetsässä varmaankin vähintään viikottain. Meidän kotiovesta on vain parisataa metriä metsään.

Käyt suihkussa? Yleensä jokatoinen ilta, hellepäivinä pakko käydä päivittäin tai jos on tehny jotakin hyvin hikistä puuhaa.

Sanot läheisille, että rakastat heitä? Lapsille päivittäin.

Tarkistat kuivakaapin sisällön? Joskus harvoin, yleensä kaikki loppuu säännöllisin väliajoin ja sit ostetaan uutta

Luuttuat lattiat? En oo viel ikinä pessy lattioita. Imurointi riittää. Jos joku lapsista yrjöö lattialle ni sit se kohta putsataan. 

Peset vessan? Tämäkään ei kuulu mun tehtäviin, eli mies hoitaa.

Puhdistat liesituulettimen? Ihan liian harvoin tämäkin homma tulee tehtyä. 


Syöt noutoruokaa? Aina silloin kun tekee mieli, eikä jaksa kokata. Välillä useammin ja välillä harvemmin. Joka kuukaus kuitenkin vähintään kerran. 

Valehtelet? Pyrin välttämään valehtelua, joskus pieniä valkosia valheita saattaa lipsahdella.

Riitelet suhteessa? Satunnaisesti 
Sheivaat? Tarpeen mukaan, tähän ei oo mitään kiveen kirjoitettua säännöllistä vastausta.

Vaihdat hammasharjan? Yritän muistaa kerran kuussa, joskus unohtuu ja sit huomaa saman harjan olleen ällöttävän kauan käytössä. 

Käyt kirjastossa? En muista millon viimeks oon käynyt. Ehkä peruskoulussa?

Peset peitot ja tyynyt? En oo pessy viel ikinä meidän aikuisten. Lasten on välillä ollut pakko. Ostan joka vuos uudet tyynyt, joten en koe tarpeelliseks pestä niitä. 

Syöt herkkuja? Jokaisena päivänä jotakin. Jäätelön, keksiä, pullaa, namia tms. Viimeaikoina on mennyt paljon mehuja. Näihin liittyen onkin arvonta menossa instan puolella! 

Soitat anopille? En oo vielä ikinä soittanu.

Peset rintsikat? Aina vaihdan kun käyn suihkussa, eli 2vrk välein. 

Leivot? Suunnilleen kerran viikossa. Välillä kuitenkaan en jaksa.

Siivoat jääkaapin? Käyn jääkaapin läpi kuukausittain, jolloin pahimmat liat tulee putsattua. Joka kuukaus ei tule pestyä jääkaapin hyllyjä. 

Sulatat pakastimen? Kerran vuodessa, talvella. 

Käyt puntarilla? Satunnaisesti. Sillon siis kun toivon, että se näyttäis vähemmän.

Komennat miestäsi? Hyvinkin usein jos ei kuuntele muuten.


Syöt irtokarkkeja? Aina kun tekee mieli, eli liian usein. 

Vierailet isovanhempiesi luona? He vierailevat yleensä meillä. Ehkä kerran vuodessa tulee käytyä isovanhempien luona, jos silloinkaan. 

Peset pyykkiä? Päivittäin. Meillä tulee ihan mielettömän paljon pyykkiä!

Imuroit kotisi? Yleensä imuri on päällä 2-3kertaa viikossa. Pitäs oikeesti imuroida päivittäin, ettei olis yhtään pölyä tms nurkissa.

Perheessä kinataan vaatetuksesta? Lasten kanssa satunnaisesti, kun ei haluta pukea säähän sopivia vaatteita. 

Käyt hammaslääkärissä? Vain äärimmäisessä hätätilanteessa. Mulla on hyvin vahva hammaslääkärikammo. Hammaslääkärissä käyminen on ehkä sata kertaa hirveempää kun synnyttäminen!

Käyt kaupassa? Usein päivittäin hakemassa jotakin pientä, kuten maitoa tai leipää. Yleensä pyrin ostamaan useamman päivän ruuat kuitenkin kerrallaan. 

Peset ikkunat? Ei kuulu lempihommiin. Toki, ikkunoiden peseminen ei oo välttämätöntä. 6v aikana ikkunat on pesty kerran. 

Vaihdat sukat? Joka päivä, joskus meen samoilla jopa kaks päivää.

Olet eri mieltä miehen kanssa? Jatkuvasti, mutta sen kanssa on opittu elämään. On meillä myös paljon yhteisiä ajatuksia ja mielipiteitä. 

Ostat uusia vaatteita? Lapsille tarpeen mukaan ja itselleni myös vain silloin kun oikeasti on tarve. Kuukausittain tulee ostettua jotakin. 

Siivoat? Joka päivä vähintään keräilen leluja ja roskia lapsien jäljiltä. Tiskikone pyörii myös päivittäin ja pyykkikone lähes jokaisena päivänä myös. Eli jatkuvasti! 

Tarkistat toimiiko palovaroitin? Meidän palovarotin ilmoittaa jos patterit on lopussa. Jos virtaa löytyy ja toimii, on valomerkki. En ikinä testaile sitä huvikseen. 

Peset autosi? Enpä nyt omista. Joten ei tarvi siitä murehtia. Mut jos olis auto, niin en ainakaan liian usein kun heti olis uudestaan likanen.

Käyt läpi vaatekaapit ja muut kaapit? Lasten vaatekaapit usein. Oman vaatekaapin harvoin. Muut silloin kun jaksan. 

Siivoat lääkekaapin? Kerran/kaks vuodessa käyn sen läpi. 

Puhdistat hiukset harjasta? Tää on oikeesti aika huvittava kysymys. Oon aina ollu tosi huono ottaa hiukset harjasta pois. Yleensä huomaan vaan että ne on hävinny siitä, eli tämänkin asian hoitaa joku muu aina ennen mua.

Ottakaa haaste vastaan ja täyttäkää kysely omaan blogiin! Jos tuli mieleen jotain kysymyksiä mulle lisää, niin jättäkää kommenttia! 

Vauhdikas viikonloppu

Ajattelin tulla kertomaan pikaisesti kuinka viikonloppu sujui meillä! Olinkin tosiaan odottanut juuri tätä viikonloppua jo pidemmän tovin. Se sisälsi monta huisin kivaa juttua. Yksi niistä oli se, että näin ystävääni Juliaa taas puolenvuoden jälkeen.


Ystävän kanssa juhlimassa
Perjantaina tyttöjen päiväkotipäivän jälkeen keskimmäinen pääsi mummilaan yökylään. Esikoinen ja kuopus jäivät kotiin nukkumaan isänsä kanssa. Pian sen jälkeen suuntasin Tikkurilaan Juliaa vastaan ja muutaman tunnin päästä siitä lähdettiinkin jo yhdessä Helsinkiin. Käytiin ensin ajankuluksi ravintolassa yksillä, josta siirryttiin yökerhoon. Oltiin tosi aikaisin liikkeellä ja ensimmäiset saapuvat asiakkaat. Ilta kului mukavasti tanssilattialla, jutellen ja tietenkin muutamat drinksut nauttien. Oltiin suunniteltu jo aikaa sitten, että mennään juhlimaan yhdessä kun täytin vuosia hiljattain. Olihan viime näkemisestäkin kulunut tosiaan jo puolisenvuotta, joten jos paristi vuodessa käy ystävän kanssa viihteellä, niin sehän on enemmän kuin ok. Seuraava päivä menikin sitten melko väsyneenä, lepäillessä ja lasten touhuiluja katsoessa. 


Sunnuntai täynnä läheisiä 
Eilen näin isovanhempiani äitini ja myöskin isäni puolelta. Heitä tulee nähtyä aivan liian harvoin! Kävin tietenkin myös lasten kanssa onnittelemassa äitiäni ja herkuttelemassa, sillä hän vanheni taas vuodella. Viikonloppu oli omalta osalta siis täynnä läheisiä. Tulevana viikonloppuna suunnataankin sitten pitkästä aikaa isäni ja hänen naisystävän luokse syömään.

Toivottavasti teillä oli myös kiva viikonloppu. Ihanaa alkanutta viikkoa!

Syntymäpäiväni!

Tänään maanantaina, 7.10 täytin vuosia ja ajattelin tulla vielä näin iltasella pikasesti kertomaan kuulumisia. 23 vuotta, kolme lasta, reilu 6v asunut omillaan jne. Kiirettä on pitänyt!

Läheisten kesken kahviteltiin
Viime viikonloppuna järjestin minimuotoiset juhlat. Kutsuin lähimmät ihmiset kahville ja lupasin tarjota pientä suolaista, sekä makeaa. Leipasin lauantaina aamusella kääretortun, jossa oli mustikka-vaniljarahka täyte ja lisäksi tein kinkku-paprika täytteellä suolaisen piirakan. Vieraat kehuivat piirakkaa ja sen ohjeen kirjoitinkin teille muutama postaus sitten, joten käy kurkkaamassa ja nappaa resepti talteen!


Tulevana viikonloppuna juhlitaan!
Tulevana viikonloppuna sitten olisikin tarkoitus juhlia hieman railakkaammin. Keskimmäinen lapsista pääsee yökyläilemään ja odottaakin jo innoissaan sitä. Kuopusta ja esikoista lupas heidän isä vahtia, jotta tämä äiti pääsee ystävän kanssa tanssimaan ja ottamaan pari drinksua. Täytyy sanoa, että oonkin jo odottanut hyvän tovin tätä tulevaa viikonloppua ja kohta se sit on jo ohikin. Aika menee hirmu äkkiä!

Vinkkaanpa muuten vielä teille, että mun synttäreiden kunniaks instagramin puolella on jotain huippua ja jatkoa on tiedossa. Nyt kannattaa klikata Meltzuggero-tili seurantaan, ettet vaan jää paitsi huippujutuista! Hyvää yötä kaikille!

Lapset sotkevat, siivoojat siivoovat

Törmäsin pari päivää sitten facebookissa erään paikallisen ryhmän sivulla kirjoitukseen. Siinä yleistettiin, että nuoret äidit jättävät lasten sotkut ruokapaikoissa siivoamatta ja tällöin antavat huonoa esimerkkiä lapsille.


Lapset pelleilee ja on kiire
Sanoisin, että se on laiskuutta ja välinpitämättömyyttä kun jätetään asiat sotkuisaksi. Joku saattaa perustella kuitenkin sen kiireellä: lapset kiljuu, riehuu ja on kiire paeta pois paikalta. Onko oikeutettua, että tällöin paetaan vaan paikalta ja jätetään kaaos, jonka joku muu joutuu siivoamaan. Hyvät käytöstavat unohtui sillä sekunnilla kun oma pinna alkoi kiristymään ja yhtäkkiä iski ihan kamala kiire seuraavaan paikkaan?

"Ei me siitä 1v ruokailusta veloteta, vaan tulevasta siivouksesta"
Reilu pari vuotta sitten kävimme Helsingissä eräässä nimeltä mainitsemattomassa paikassa lounasbuffetissa syömässä. Tällöin meidän pienempi tyttö oli hieman reilu vuoden vanha ja olin hieman ihmeissäni kun hänen lounasbuffet olisi maksanut lähemmäs seitsemän euroa. Kyseenalaistin, että miksi pieniruokaiselta 1v lapselta joka syö ehkä yhden kananmunan ja pari pastaa veloitettaisiin noin paljon. Tällöin kassatyöntekijä vastasi ettei hinta johdu lapsen ruokailusta, vaan siitä kun he joutuvat pikkulasten sotkut siivoamaan. Ilmeisesti heidän paikassa vanhemmilla oli tapana jättää lasten sotkut lattioille ja veloittivat jo etukäteen asiakkaita siitä syystä. Voitte arvata, että tällöin en todellakaan siivonnut yhtään ainoata ruuanjämää pöydältä tai lattialta.

Opeta hyviä käytöstapoja
Opeta lapsillesi hyvää esimerkkiä. Jos mun lapsi tiputtaa jotain lattialle, voi pyytää häntä nostamaan sen. Käsiä ei ole pakko liata ja voihan sen pudonneen asian nostaa vaikka paperilla sieltä likaiselta lattialta pois. Esimerkiksi monissa pikaruokaloissa työntekijät vaikuttavat aina hyvin kiireisiltä ja pöydät ovat usein pyyhkimättä edellisen ruokailijan jäljiltä, joten mikä oikeuttaa asiakkaan käyttäytymään samalla tavalla kun sika. Yksittäisen roskan nostamiseen menee se pari sekuntia elämästä tai tarjottimen pois viemiseen pari sekuntia enemmän, mikä siinä on niin vastenmielistä? Lapset voivat saada välillä melkoisen sotkun aikaiseksi. Eikä tietenkään tarvitse omaa rättiä kantaa mukana tai käydä sitä pyytämässä, mutta pahimmat sotkut jokainen pystyisi putsaamaan pois.

Miten juuri sinä käyttäydyt ulkona syödessäsi? Jätätkö kaaoksen jälkeesi vai siistitkö mahdollisesti tulleet sotkut?

Jokaisen lapsen nimi on rakas

Tänään 27.9, syyskuun viimeisenä perjantaina vietetään vauvan päivää. Vauvan päivää vietettiin ensimmäisen kerran vasta pari vuotta sitten, joten tämä on aika tuore juttu vielä.

Vauvan päivänä on tarkoitus, että työpaikoilla, erilaisissa palveluissa, perheissä ja oikeastaan kaikkialla kiinnitetään huomio vauvoihin. Lisäksi päivän aikana järjestetään runsaasti tapahtumia ympäri Suomea yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. On vauvajumppia, muskarihetkiä, tietopläjäyksiä vanhemmille ynnä muuta mukavaa. Kuinka moni on osallistunut johonkin tälläiseen tapahtumaan? Itse mietin lähtöä Helsinkiin, mutta vietetään päivä kuitenkin nyt pikkusen kanssa kotona.

Kuopuksemme tammikuussa vastasyntyneenä

Jokaisen lapsen nimi on rakas ja meilläkin on tänä vuonna vauva. Haluan jakaa tietoa vauvan päivästä niille, jotka ei välttämättä asiasta ole vielä kuullut. Vauvoissa on tulevaisuus! 

Huono äiti, lapsi tippui

Meidän lapset on liikkuvaista sorttia. Jos he pysyvät paikoillaan kauemmin kun 5min - se on ihme! Hereillä, unissaan ja nukkumaan mennessä on pakko kääntyillä, vääntyillä ja venkoilla jokaiseen suuntaan. Eikä siinä mitään, kyllähän itsekin kääntyilen iltaisin kymmenen kertaa kyljeltä toiselle ennen kun nukkumatti kutsuu luokseen.


Lapsen kuuluu nukkua omassa turvallisessa sängyssä
Monesti kuulee ihmisten sanovan, että lapsi kuuluu vauvasta asti omaan sänkyyn. Tällöin vanhempi saa nukuttua paremmin ja vauvan on turvallista olla. No ainakaan sieltä omasta sängystä ei vielä pienenä tipahda, kun jokaisella puolella on laidat. Vanhempien välissä voi kuitenkin olla yhtä turvallista nukkua ja tällöin äiti voi saada paremmin itsekin unta. Olen ainakin nukkunut paremmin jos pieni ihminen on ollut vieressä, jolloin yöimetyksen takia en ole herännyt edes kunnolla. Tissi vaan suuhun ja unet on jatkuneet. Vastasyntyneen kohdalla on menty lähes koko yö imettäen, joten perhepeti on ollut paras vaihtoehto.

Huono äiti-fiilis iskee kun kuuluu kolahdus
Jokainen lapsi meidän talossa on tippunut alle vuoden vanhana sängystä. Esikoinen sängystä, keskimmäinen sohvalta ja kuopus sängystä. Jokaisella kerralla on iskenyt itselle tosi huono fiilis ja oon syyllistäny itseäni lapsen putoamisesta. Jopa silloin, kun en ollut itse läsnä. Jokaisella kerralla on asiat mennyt eri tavalla. Näistä kolmesta olisi kaksi jäänyt tapahtumatta mikäli olisi käytetty pinnasänkyä aina. Jos joku pikkuihminen on ollut niin taitava, että on päässyt vuoden vanhana tai alle pinnasängystä putoamaan on vain yksi sana: Tarzan.

Kun 3v tippuu yläsängystä
Meidän tytöt nukkuu kerrossängyssä. Alkuun mua pelotti jokaisena yönä, että tyyppi lentää sieltä alas. Olin varautunut siten, että sängyn alapuolella oli päiväpeittoa, lasten jumppapatja ja pehmoleluja. Meni yli kuukaus ja huomasin, että kyllä hän hyvin pysyy sängyssään. Lopetin panikoinnin, en suojannut enää lattiaa putoamisen varalta ja yhtenä yönä kuului tömähdys. Sieltä se neiti pyöri unissaan alas, pienestä kolosta. Täytyy vaan todeta, että onneksi sänky ei ole täyskorkea ja selvittiin säikähdyksellä. Tilanne ei ole onneksi toistunut.


Perhepeti ei automaattisesti tarkoita, että lapsi tippuisi
Meidän keskimmäinen lapsi nukkui vauvasta jopa 2,5v ikäiseksi asti vieressäni. Hän ei pudonnut silloin ikinä sängystä unissaan, vaikka siihen olisikin ollut aika usein mahdollisuus. Tällöin vain minä ja lapsi olimme vallanneet lähes joka yö sängyn, jolloin lapsen toisella puolella oli vain peitto rullalla tuomassa pientä turvaa.

Kuopus nukkuu pääosin omassa pedissä
Kolmannen lapsen kohdalla meillä oli ensimmäiset 7kk pinnasänky sivuvaununa ja tällöin imettäminen onnistui hyvin. Välillä siirsin pienen sieltä pois, toiselle puolelle minua. Nyt hänen sängyn pohja on laskettu alas ja edelleen kiinni meidän sängyssä. Öisin on helppo laskea käsi vaan oman sängyn reunan kohdalta alaspäin ja laittaa tutti suuhun. Kuopuksemme kuitenkin syö vielä öisin tai välillä rauhottuu ainoastaan viereen, joten jokaisena yönä nostan ainakin kerran hänet viereeni maidolle. Imetyksen jälkeen lasken hänet heti takaisin omaan sänkyyn, paitsi jos olen nukahtanut - tällöin saattaa venyä tunnillakin. Omasta sängystä hän ei ainakaan vielä karkaa.

Kuinka moni myöntää, että lapsi on joskus tippunut sängystä ja itselle on tullut siitä huono fiilis. Kaikkea ei aina valitettavasti voi estää.

Saako lapsen leluja hävittää?

Kuinka moni vanhempi samaistuu siihen tunteeseen, että lastenhuoneessa on todella paljon leluja. Löytyy duplopalikoita, junarataa, isoja & pieniä nukkeja, barbeja, pikkuautoja, palapelejä, petsejä ynnä muuta.


Kaikki levällään lattialla
Meillä oli aivan mieletön määrä kaikenlaisia leluja. Iso läjä turhia leluja joilla ei edes leikitty. Kuitenkin ne lelut täytyi heittää aina pitkin lattioita ja lelukaaos oli läsnä ihan jatkuvasti. Jokaiselle ei ollut selkeästi omaa paikkaa, joten ne päätyivät helposti sikinsokin laatikoihin ja uuden leikin alkaessa täytyi taas levittää kaikki pitkin lattiaa.

Yhdessä huoneessa olevilla leluilla leikkisi vaikka koko päiväkodin lapset
Meidän tyttöjen huoneessa olevilla leluilla olisi saanut kokonaisen päiväkodin lapset viihtymään. Jokaiselle ois ollut leluja tarjolla ja vieläpä jäänyt ylikin. Sekalaista pikkusälää, erilaisia sarjoja ja sieltä sun täältä meidän kotiin päätyneitä leluja. Olin ilkeä äiti, joka laittoi osan leluista eteenpäin uusiin koteihin. Osan myin kirpputorilla, joitain myin nettikirppiksellä ja jokusen lahjoitin päiväkotiin jossa tytöt ovat.


Saako lasten leluja karsia?
Oma mielipiteeni on, että saa ja myös välillä on pakko on osasta luopua. Jos vaan vuosia kerää leluja lisää ja lisää, niin hetken päästä yksi huone on lattiasta kattoon pelkkää lelua. Leonilla on yksi pieni laatikollinen leluja ja tytöillä on sitten enemmän. Vieläkin voisi vähentää, mutta onpa ainakin valinnanvaraa. Valitettavasti lähtötilanteesta ei ole kuvia, mutta voin kertoa että useampia kassillisia tavaraa on lähtenyt eteenpäin. 

Lapsen järjestelmällisyys
Meidän keskimmäinen lapsi rakastaa kaikkea pikkusälää. Hän on hyvin tarkka sekä järjestelmällinen, että mikä kuuluu mihinkin. Hän laittaa tietyt lelut aina automaattisesti samaan paikkaan. Petsit ja niiden sälä päätyy automaattisesti oikeaan laatikkoon. Niillä leikitään yhtä leikkiä, eikä sekoiteta vaikka duploleikkeihin. Hiljattain hän sai kaupasta ensimmäiset Hatchimalsit ja hänen toivelista synttäreiden, sekä joulun suhteen on selkeä: "minä haluan lahjaksi hätsejä ja pipsa possu-juttuja".


Selkeät paikat leluille
Meillä on hyvin selkeästi paikat jokaiselle omalle lelulle. Lisäksi on pieni sekatavaralaatikko, jossa on kaikki yksittäiset lelut tai sellaiset joita on vain muutamia samanlaisia. Selkeät paikat helpottaa sekä siivoamista ja lelujen esille ottamista leikkejä varten, että ei syntyisi lastenhuoneeseen kaaosta. Olen myös pyrkinyt opettamaan, että ennen uutta leikkiä siivottaisiin vanha leikki pois.

Meillä nykyään kerätään vain tiettyyn sarjaan kuuluvia leluja
Nyt oon yrittänyt pysyä lelujen suhteen kohtuudessa ja kerätä ainoastaan tiettyyn sarjaan kuuluvia leluja, eikä niitäkään liikaa. Lelujen täytyy mahtua käytössä oleviin säilytyspaikkoihin, eikä niitä tungeta jokaikistä kaappia täyteen.

Kiinnostais tietää, että mitkä on muiden lasten lempileluja? 

Helppo & Maukas Piirakka

Teen teille paljastuksen. Mä olen tässä vuosien aikana tehnyt tasan yhden kerran aikaisemmin itse suolaiseen piirakkaan pohjan. Tasan yhden ainoan kerran ennen tätä syksyä. Silloin vuosia sitten se maistui aivan kamalalta ja sen jälkeen päätin ostaa aina valmispohjan pakastealtaasta, sulattaa ja painella vuokaan.


Tein itse ja säästin
Nyt tässä loppukesästä olen ottanut rahakäytön suhteen säästölinjan. En ole ostanut oikeastaan mitään ylimäärästä, paitsi satunnaisesti kaupasta herkkuja ja ajattelin tehdä itse piirakkapohjan.

Tee sinäkin nopea suolainen herkku kahvivieraille
Ajattelin jakaa teille tämän piirakan reseptin. Itse olen tehnyt parilla eri täytteellä: Tonnikalaversion ja kinkkuversion.

Pohja:
Tarvitset 100g voita, 75g juustoraastetta, 2,5dl jauhoja ja 3rkl vettä. Ensin sormin nypit voin ja jauhot murumaiseksi, sitten sekoitat juustoraasteen ja lopuksi vesitilkan. Painelet piirakkavuokaan ja pohja on valmis.
Mielettömän nopeaa! Toki voi odottaa ainakin puoltuntia kauemmin valmispohjan sulavan ja vielä maistuvan huonommalta.


Täyte
1 paprika
2,5dl ruokakermaa (olen käyttänyt 3 juuston kermaa)
1 prk tonnikalaa, oman maun mukaan kinkkua tms (vapaa valinta)
75g juustoraastetta
Mustapippuria
3 kananmunaa
0,5dl maitoa
Pohjan päälle täytteet, juustoraastetta päälimmäiseksi ja sitten mausteet. Munat, maito ja kerma sekasin, jonka jälkeen kaadat vuokaan. Uuniin 200 astetta ja suunnilleen 30min. Valmis syötäväks!

Mitkä on teidän lempitäytteet suolaiseen piirakkaan? :)

4ml maksaa 131,56€

Postaukseni liittyy esikoiseeni ja hänen epilepsiaan. Eilen ja tänään on tullut monia kyselyjä instagramin puolella, että kuinka tyttö voi. Tilanne on ihan ok, mutta paremminkin voisi olla. Kaikesta huolimatta hän on oma iloinen itsensä ja niin reipas tyyppi!


4h aikana neljä epilepsiakohtausta
Eilen illalla tosiaan kerroinkin jo instassa viettäväni aikani soittamalla sairaalalle ja odotellen sieltä takaisinsoittoa, jotta saataisiin päivystävän neurologin mielipide esikoisen yllättäen muuttuneeseen tilanteeseen. Eilen yhtäkkiä päiväkodista hakemisen jälkeen tytöllä oli neljä epilepsiakohtausta 4,5h aikana, eli todella tiuhaan.

Puoleen vuoteen ei yhtään kohtauksetonta vuorokautta
Meidän neidille tosiaan puhkesi epilepsia suunnilleen 6kk sitten ja siitä asti kohtauksia on ollut jokaikisenä vuorokautena. Parhaimpina päivinä on ollut vain pari, mutta on myös päiviä joiden aikana on tullut jopa yli kymmenen kohtausta. Ilmeisesti lääkkeiden teho alkaa taas heikentyä tai sitten epilepsia pahenee. Esikoisella todettiin vaikeahoitoinen epilepsia heinäkuun osastojaksolla, joten jää nähtäväksi saadaanko häntä koskaan lääkkeillä kohtauksettomaksi.


Epilepsiakohtauksia hän saa pääosin öisin
Nukkuessa lapsen aivoissa tapahtuu jotakin, josta ei oikein ole selvyyttä. Jotain sellaista joka aiheuttaa epilepsiakohtauksia. Aina illalla max 20min kuluessa nukahtamisesta tulee yksi kohtaus ja sen jälkeen yön aikana vaihteleva määrä. Viimeyönä laskin näitä tulevan kolme, mutta en tiedä heräsinkö jokaiseen. Usein aamuisin ollaan laskettu lapsen isän kanssa, että montako kertaa kumpikin kävi varmistamassa epilepsiakohtauksen menneen ohi ja kaiken olevan ok.

Yli 3min kohtaukseen meillä on kohtauslääke
Kaikki kohtaukset ovat toistaiseksi mennyt ohi ilman lääkintää. Olemme saaneet kuitenkin selkeät ohjeet, että yli 3min kohtaukseen täytyy antaa lääkettä tai jos tulee tiuhaan useampia kohtauksia. Täytyy sanoa, että on muuten hintava lääke. Ennen apteekkiin menoa googlailin lääkkeestä tietoja ja samalla hinta osui silmään. Neljä 1ml ruiskua maksaa 131,56€. Täytyy huokaista helpotuksesta, että onneksi tämäkin lääke on kelakorvattava.. Jos ei olis niin hui kamala! 

Ei auta kun toivoa, ettei tilanne tästä enään ainakaan huononisi. Me vanhemmat ja lähipiiri toivotaan, että pienen kohtaukset vähenisivät tai jopa pysyisivät kokonaan poissa!

Onko sinun kaapissa käynyt tornado?

Ihmisillä on usein paljon tavaraa, ehkä jopa liikaa. Asunnossa ei välttämättä ole jokaiselle pienelle jutulle omaa koloa ja tavaroita on helppo vain nopeasti heittää sinne, minne mahtuu. Ajattelin antaa teidän kurkistaa meidän sotkuiseen kaappiin, jonka kävin tänään läpi. Tulin vain äkkiä kertomaan teille, minkälainen muutos tuli! 

Pahoittelut huonosta kuvasta, mutta lähtötilanne oli tosiaan tämä. Aika kamala näky! 

Järjestelmällisyys on omasta mielestä tosi jees ja jos jaksais aina järjestellä, sekä ylläpitää niin koskaan ei syntyisi kaaosta. Kaappihan näytti pitkään siltä, että sinne olisi eksynyt tornado sekottamaan tavarat. Meillä valitettavasti on pari muutakin kaappia, jotka näyttää hyvin samalta mutta ylpeänä voin sanoa niitä nyt olevan yksi vähemmän.

Tältä näyttää nyt! Pikainen puhelinräpsykuva! 

Kävin tänään läpi tuon kaapin, josta unohdin ottaa kuvan ennen siivouksen aloittamista. Kaverilleni laitoin videon, josta lähtötilannekuva on napattu. Haluaako joku yrittää arvata paljonko kaapista lähti tavaraa pois. Roskiin sekä kierrätykseen. Yksi iso pahvilaatikollinen, voitteko kuvitella? Kaapin perältä löytyi jopa puolivuotta vanha keksipakettikin. Nyt sieltä löytää tavarat selkeästi, eikä tarvitse pelätä kaatuuko tavarapino päälle kun jotain tarvitsee. 

Löytyykö teidän asunnosta kaappi joka on sekaisin? Jos kyllä, niin miksi?

Painoin 40kg enemmän

Kun vartalo muuttuu, niin mieli ei pysy välttämättä mukana. Liian laiha, liian lihava, mikä olisi sopiva? Miksi täytyisi mahtua tiettyyn muottiin?

Syyskuu 2019

Ruokamäärät olivat olemattomia
2012 kesällä kun tutustuin lasteni isän kanssa olin aika laiha. Osasyynä varmasti oli se, että ruokalautasella olevat ruokamäärät oli silloin täysin olemattomia. Saatoin syödä päivällä vain porkkanoita tai hapankorppuja. Herkut meni vain vähäisissä määrin ja niillä kuvittelin korvaavani kunnon ruuan.

Epävarma teini joka ajatteli olevansa liian lihava
Siihen aikaan olin hyvin epävarma itsestäni. Tuoreessa muistissa oli kouluvuosien kiusaamiset, ulkonäköpaineet ja pidin itseäni liian lihavana, vaikka olin silloin laiha. Ahdistuin kommenteista jotka koskivat painoa ja yritin välttää keskusteluja liittyen aiheeseen.

2013
Alkoholi ja tupakka maistui
Menin aikalailla kavereiden mukana ja alkoholia tuli otettua välillä hieman rankemmalla kädellä. Jo teini-ikäisenä lähes kaikki kaverini olivat enemmän tai vähemmän mua vanhempia, joten mitä voi olettaa. Eihän se ollenkaan terveellistä ollut ja alkoholin yhteydessä myös epäterveellinen ruoka oli vahvasti läsnä, vaikka muuten söin huonosti. Tupakkiakin meni suunnilleen siihen asti kunnes aloin esikoista odottamaan.

Raskaudet toivat painoa. Jokaisen kohdalla tuli +20-25kg sen hetkiseen painoon lisää.
Esikoista odottaessa tuli alkuvaiheessa mielettömästi painoa, sillä yhtäkkiä aloin syömään päivittäin useita kertoja. Synnytyksissä on jäänyt synnärille myös suunnilleen 10kg. Kuitenkin kuopusta viimeisillään odottaessa painoin +40kg kun verrataan siihen mitä painoin juuri ennen ensimmäistä raskautta. Luit oikein, painoin neljäkymmentäkiloa enemmän. Onneksi siitä on tippunut painoa jo huomattavasti. Vaa'alle meno ahdisti jokaisella neuvolakäynnillä enemmän ja enemmän.

2012

En ole ikinä tykännyt urheilla
En ole oikeastaan koskaan pitänyt urheilusta. Sohvalta katottuna se menee vielä etäisesti, mutta mua ei saa tuonne pitkin katuja juoksentelemaan tai salille painoja nostelemaan. Lasten kanssa tulee liikuttua, leluja kerätessä tehtyä erilaisia "jumppa-asentoja" ja ulkona karkulaisen perään juostua. Ehkä vielä joskus innostun enemmän liikunnasta? Koulussa aikanaan liikunta ei myöskään ollut mun juttu. Mursin kerran ärsyyntyneenä jopa varpaani lipastonkulmaan (vähän vahingossakin) ja sain monta viikkoa seurata tunteja sivusta. Jos et pidä liikunnasta, älä ota kuitenkaan edellistä lausetta vinkkivitosena.

Raskauskiloja jäänyt jokaisesta raskaudesta jäljelle
Raskausaikojen jälkeen en tosiaan ole harrastanut liikuntaa, jotta painoni putoaisi. Sen sijaan oon istunut sohvalla, imettänyt ja leikkinyt. Kaikista kolmesta raskaudesta on jäänyt kiloja X-määrä. Tällä hetkellä ei riitä oma itsehillintä olemaan ilman herkkuja. Vauvavuosina on mennyt sokeria ihan liikaa, mutta siitä huolimatta paino ei ole noussut kiloakaan. Nyttenkin synnärille jääneiden kilojen jälkeen on lähtenyt parisen kiloa pois.. Herkkuja syömällä.

Oma vartalo ei täysin miellytä, mutta yritän oppia hyväksymään sen.
Peiliinkatsoessa löydän ylimäärästä sieltä sun täältä. Oon päättänyt, että viimeistään vauvavuoden päätyttyä vähennän herkuttelua ja pyrin vaikka tekemään päivittäin kävelylenkkejä. Keksiä jonkun tavan, jolla saisin muokattua kehoa hieman, pienillä asioilla saisi kuitenkin jo aikaan muutosta. Hikitreeneihin en usko ryhtyväni ikinä.

Lapsien kanssa oven takana ilman avaimia!

Tänään aamulla herätessäni ajattelin, että jes hyvä päivä.


Kaikki vaikutti menevän hyvin!
Lapset nukkui suhteellisen pitkään, kukaan ei kiukuttellut, Leon söi ennätysnopeesti jopa aamupuuron ja mun kolme postausta oli kaksplussan verkostoblogien luetuimpien joukossa etusivulla. Teimme lähtöä päiväkodille, kiireessä heitin pelkästään neuletakin päälle, nappasin roskapussit käteen ja työnsin rattaat rappuun. Aivan täsmälleen saman kaavan mukaan toimin siis kun jokaisena aamuna.

Hetkessä kaikki meni pieleen
Tosiaan lapset olivat rapussa, itse automaattisesti kävelin ovesta ulos ja paiskasin oven perässäni kiinni. Samalla sekunnilla tajuan avaimien jääneen lukkojen toiselle puolelle. Tein kaiken samalla tavalla kuin jokaisena aamuna, mutta tänään en muistanut tarkastaa että onko kotiavaimet takataskussa, yleensä tarkistan senkin moneen kertaan. Se tuli mieleen sekunnin liian myöhään, kun ovi olikin jo kiinni.


Onneksi olimme sentään lähdössä päiväkodille
Onnekseni sentään olin viemässä lapsista kahta päiväkotiin. Ehkä eniten ois veetuttanu jos alkuperäinen suunnitelma olisi ollut pikainen kauppareissu, joka olisi muuttunut kauheaksi säädöksi. Kävelin päiväkodille, jätin tytöt sinne ja yritin vaan selvitä ärsytyksestä.

Rahalle on parempaakin käyttöä kun joutua maksamaan ovenavauksesta
Unohdus voi tulla kalliiksi. Ovenavauksen hinnat vaihtelevat vuorokaudenajan mukaan ja yhden kerran aikaisemmin olen joutunut ovenavauksesta maksamaan. Siitä on jo viisi vuotta kun lähdimme esikoisen vauva-aikana ja molemmat unohdimme avaimet. Silloin ajattelin, että en todellakaan koskaan enää jätä avaimia kotiin jonnekkin lähtiessäni. Toisin kävi ja viimeisimmästä unohduksesta on kulunut vajaa 2v.


Äidin luona oleva vara-avain pelasti
Kaksi vuotta sitten soitin äidilleni ja hän tuli avaamaan oven. Annoin hänelle meidän vara-avaimen silloin heti kun muutimme tähän nykyiseen asuntoon. Kun matkaa on vain suunnilleen 4km/suunta niin unohduksen ei tarvitse tulla kalliiksi. Ärsyttävää lisähommaa kuitenkin avaimen hakemisesta tulee ja tänään jouduin lähteä herättelemään isäpuoleni kesken yöunien.

Loppu hyvin, kaikki hyvin
Sain avaimen, kävin kaupassa hakee nälissäni pikaisen aamupalan ja pääsin kotisohvalle syömään aamupalani. Jospa sitä taas vähintään 2v muistais aina ottaa kotiavaimen mukaan, että välttyisi ylimääräiseltä hommalta. Kuitenkin ne on oven vieressä näkyvillä aina.

Oletko sinä joskus unohtanut avaimet kotiin, kuinka selviydyit tai tuliko se kalliiksi?

Mun lapsi on parempi kun sun lapsi

Jotkut vanhemmat kilpailevat lapsiensa taidoilla. Miksi pitää kehuskella oman lapsen taidoilla ja verrata toisen lapseen joka ei vielä osaakkaan samaa asiaa.


Vanhempien kilpajuoksu

Hiljattain kuuntelin junassa puolisoni kanssa kahden toisilleen tuntemattoman äidin keskustelua. Ensin kyseltiin lasten iät ja heti perään kehuskeltiin taidoilla. Kuulosti siltä, että heillä oli meneillään jonkin sortin kilpajuoksu siitä kummanko lapsi on parempi ja taitavampi. No mutta hei, meidän seitsämänkuinen tekee ihan itse hirvipaistin, syö sen ja olen supermama... Tai sitten ei.

Jokainen yksilö kehittyy omaa tahtia

Miksi lapsiensa taidoilla pitäisi kehuskella? Toinen äiti tuskailee kun puolivuotias ei osaa kuin kääntyä, niin siihen toinen vastaa "meillä ryömittiin jo viisikuisena". Tuleeko siitä paremmuuden tunne kun oma lapsi on nopeampi kuin toinen ja pääset kehuskelemaan asialla. Tietenkin taidoista on ok puhua, mutta tilannetajua täytyisi myös olla. Jos toinen tuskailee ja miettii miksi lapsi ei ole vielä oppinut, niin kannattaako silloin möläytellä edistyneemmän ikätoverin taitoja jos niistä ei kysytty.


Itse en tuskaillut esikoisen kehityksen kohdalla, vaan nautin vauva-ajasta. 

Pieni tuhiseva vauveli, hidas kehitys ja tällöin pienikokoisuus. Vuoden vanhana opittiin nousemaan tukea vasten seisomaan ja siihen asti vaan mentiin lattiatasossa. Mulla oli pikkuvauva, jonka kehityksestä ei kukaan ollut vielä huolissaan. Nautin siitä ajasta vaikka välillä mietinkin, että milloin oppii jonkin tietyn asian. Kaksi pienempää lasta on ollut hieman hätäisiä oppijoita ja siksi tuntuu, että he on kasvanut ihan liian äkkiä isoiksi. Vauva-aika on ihan liian lyhyt!


Kehuskeletko oman lapsen taidoilla ja yrität kuulostaa jatkuvasti siltä, että oma lapsi on kaikkien muiden lapsia parempi? Jos teet näin, mitä mielihyvää siitä saat tai mitä siitä hyödyt?

Tee vaan lapsia niin ei tarvii mennä töihi

"Oot vaan niin laiska ja tehny lapsia, ettei sun tarvis mennä töihin". Näinkö se on? Onko olemassa ihmisiä jotka tekee lapsia vaan siksi, että voisi olla kotona laiskottelemassa.


Aamusta iltaan sohvalla makaamista ja lempisarjoja
Niin, yhden vastasyntyneen vauvan kanssa voi vaikka maata sohvalla imettämässä ja katsoa telkkaria lähes kokoajan. Sitä helppoutta ei kuitenkaan kovin montaa viikkoa kestä ja äkkiä huomaakin, että lempisarjaa ehtii katsoa vain illalla yhden jakson. Huom: jos pysyy hyvällä tuurilla hereillä.

Lapsia ei tehdä, niitä saadaan
Lapsien saaminen ei ole aina itsestäänselvyys. Toiset eivät saa lapsia edes vuosien yrityksen jälkeen ja toiset tulee melkein raskaaksi kun mies katsoo niihin päin. Jokainen uusi elämä on yhtä ihmeellinen.

Aamusta iltaan valppaana
Aina jos käännät selkäsi edes viideksi minuutiksi tehdäksesi jotain, niin tällöin tapahtuu jotain kamalaa. Lapset heittää jauhopussin lattialle, piirtää tussilla seinään, repii kirjasta sivuja irti tai jotain muuta. Vanhemman täytyy olla taukoamatta valppaana, ettei lapset pääse sekoilemaan vapaasti.


Siivousta lapsienhoidon ohella
Meillä tiskivuori on enemmän sääntö kun poikkeus, vaikka lähes jokaisena päivänä astianpesukone pyöriikin. Pyykkikorissa on aina likaisia vaatteita, sillä viiden hengen perheessä tulee ihan mieletön määrä pyykkiä. Pyykkikone pyörii myös lähes päivittäin, vähintään jokatoinen päivä ja siitä huolimatta pyykkikorissa on aina kasa pyykkiä. Imuroida sais jokaisena päivänä, jotta ei jostain kulmasta löytyisi pölypalloa jne.

Päivät on aikatauluttamista ja kellon katsomista
Meillä asuu yksi eskarilainen (pidennetty oppivelvollisuus) ja yksi päiväkotilainen. Lisäksi on kuopus jolla on vielä hyvin epäsäännöllinen rytmi. Hän nukkuu silloin kun väsyttää ja syö silloin kun on nälkä. Aamulla herätään ja hoidetaan aamuhommat, sit päiväkodille ja kiireellä kotiin ja aamupuuro nälkäiselle kiukkuiselle minimiehelle. Aamulla alkaa jo kellon jatkuva tuijottaminen ja asioiden aikatauluttaminen, joka loppuu illalla kun lapset on nukkumassa.


Eikös oo aika rentoa olla "vaan" kotiäitinä?
Ulkoilut, aktiviteetit, neuvolakäynnit, leikkimiset, lääkärit yms mitä nyt lasten kanssa onkaan vie kuitenkin paljon aikaa ja lisäksi olet kokoajan valmiudessa. Ei se vaan rentoa sohvalla makoilua ole. 

Minkälainen ostaja olet? Karkasko homma käsistä?

Aina välillä olenkin kirjoittanut tänne blogiin liittyen lastenvaatteisiin. Nyt ajattelin jakaa oman tarinan siitä, miten tutustuin muuhun kuin henkkamaukan ja kappahlin vaatteisiin... Ja kertoa miten se oikein meni.

Aivan liikaa vaatteita!
Kun esikoinen oli vauva, niin hänellä oli yksi ikean lipasto täynnä vaatteita. Yksi iso laatikko täyttyi pelkästään 50/56cm kokoisista vaatteista, jotka olivat pääosin ostettu H&M, Kappahl ja Citymarketista. En ikinä ollut edes kuullut pienten lasten merkkivaatteista ja kävelin vain lähimpiin kauppoihin ostamaan vaatteita. Saimme myös hyvin paljon lahjaksi ja käytettynä, joten itse ei olisi tarvinnut ollenkaan shoppailla. Vaatteita olisi riittänyt hyvin vaikka kolmosille, vaikka vauvoja oli vain yksi.

Kurkkaus tämänhetkiseen tilanteeseen tankokaappiin. 

Tutustuin Polarn O Pyretiin
Esikoisen ollessa vuoden vanha ostin ensimmäisen vaatteen Polarn o Pyretin myymälästä. Silloin muistaakseni 35€ maksava jumpsuit tuntui todella kalliilta. Kuitenkin meille kotiutui silloin pikkuhiljaa enemmän ja vähemmän popin raitavaatteita ja myös joitakin kuosillisia. En ostanut niitä hinnan takia tai esittääkseni muille, vaan ostin koska ulkonäkö miellytti ja laatu oli myös parempaa.

Lapsimessuilla tutustuin Mini Rodiniin ja Gugguuseen
Vanessan ollessa vauva pääsin ensimmäisen kerran lapsimessuille. Kiertelin ympäriinsä ja ihastelin vaatteita. Erityisesti tykästyin Gugguun vaatteisiin, yksinkertaista ja kivannäköistä. Kuitenkin hintalappua katsoin hieman järkyttyneenä ja tällöin en vielä kotiuttanut ensimmäistä Gugguun vaatetta meille. Messuilta tarttui mukaan tällöin Mini Rodinin housut, sekä Molon takki. Siitä se "hulluus" lähti, kuten mulle on sanottu.

Kesän alennusmyynnit koukuttivat
Kesänä 2016 alennusmyynneistä ostin kevään mallistoista meille sekä Gugguuta, Blaata ja Mini Rodinia. Vaatekaappejen sisällöt alkoivat pikkuhiljaa vaihtua laadukkaampiin vaatteisiin. Vaatteisiin jotka kestivät paremmin käyttöä, jälleenmyyntiarvo pysyi hyvänä ja olivat huomattavasti eettisempiä. Tällöin alennusmyyntejä oli paristi vuodessa ja silloin meni herkästi enemmän rahaa kerrallaan, kun osti jemmaankin alesta. Nykyään on jatkuvasti alennuksia ja alekoodeja verkkokauppoihin. 

Vanessa, syksy 2016

Ensimmäiset merinopipot ostin vasta ovh-hinnalla
Syksy koitti ja olin päättänyt ostavani Gugguulta merinopipot tytöille. Ne oli saatava, hinnalla millä hyvänsä. Tällöin niitä tehtiin huomattavasti vähemmän ja saatavuus oli rajallinen. Pipoja ei riittänyt kun pienelle osalle halukkaista. Lähdin aamulla jonottamaan jälleenmyyjän liikkeen taakse, porukkaa kasaantui paikalle ja yli puolet jäivät ilman. Itse lähdin tyytyväisenä uusien pipojen kanssa kohti kotia. Asusteet onkin niitä, joita olen alusta asti ostanut normihinnalla ja edelleenkin ostan.

Vaatekaapit alkoivat olemaan liian täynnä.

Meni hetki ja huomasin kaapeissa olevan paljon vaatetta. Olin ostanut alennuksista jemmaan sopivaa ja isompaa. Lisäksi oli iso läjä myös niitä aikaisemmin haalittuja merkittömiä vaatteita, jotka eivät päässeet käyttöön muiden rinnalla. Tällöin en vielä myöntänyt vaatetta olevan liikaa - kyllähän lapset vaatteita tarvii. Oli erikseen rymyvaatteet ja vaatteet hienompaan menoon. Kotivaatteet olivat erikseen ja esikoisella päiväkotiin erikseen. Siitä voi jo päätellä paljonko niitä oli.


Karsin 30% vaatteista pois

Kauan sitten karsin kaapista osan pois, oikeastaan about 30% lähti vaatemäärästä pois per lapsi. Suurimman osan tällöin myin. Sen jälkeen aloin miettimään jokaisen ostoksen kohdalla, että tarvitaanko sitä oikeasti. Ihan kivoja juttuja on lähes jokaisessa mallistossa ja monella eri merkillä, mutta meille kotiutuu nykyään vain tarpeen mukaan vaatteita. Jos lapsella on jo perusvaatteiden lisäksi vaikka viisi mekkoa, tarvitseeko hän myös kuudennen? Yritän pitää vaatekaapit sellaisena, että kaikki vaatteet oikeasti tulisivat käyttöön. Okei, myönnetään että joskus lipsun ja ostan vain koska oli kiva, tai kun lapsi sanoi haluavansa.

Olisi mielenkiintoista kuulla, minkälaista teidän muiden ostokäyttäytyminen on? Joko omien vaatteiden, meikkien ynnä muun suhteen.. Tai ostatko lapsellesi ihan liikaa ja puolet jää lähes käyttämättä? Jätä kommenttia ja te jotka kirjoitatte omaa blogia, haastan teidät kertomaan aiheesta ! 

Voiko toiselle antaa kierrätyslahjan vai ei?

Minkälaisia ajatuksia herättää jos puhutaan, että on saanut kierrätetyn lahjan tai antanut jotain itselle tarpeetonta jollekin toiselle lahj...