Lapsen poissaolokohtauksia ja tajuttomuutta

Blogissa on ollut hieman hiljaisempaa viimeaikoina. Osa varmaan vähän tietääkin jos instassa on seurannut mua (meltzuggero), että mistä on kyse. Eilinen apteekkireissu ja jatkuva lääkitys on nyt meidän arkea.


Vajaa pari viikkoa sitten alkoi öisin kuulumaan tyttöjen huoneesta outoja ääniä. Kuulosti alkuun siltä kuin joku tukehtuisi ja paikalle mennessä sängyssä makasi hetken aikaa veltto, sekä hyvin poissaoleva lapsi. Pimeässä ei sen tarkemmin nähnyt ja meni pari kertaa ennenkuin oikein tajusi asiaa. Yhtenä päivänä Josefiina meni päiväunille ja kuulin samanlaisen äänen, jolloin juoksin olkkarista hänen luokseen. Lapsella silmät auki tuijottaen tyhjyyteen, eikä häneen saanut kontaktia.

Muutamat lääkärireissut ja niistä sitten kiireellisellä lähetteellä Helsingin lastensairaalaan Uni EEG-tutkimukseen. Saatiin aika alle 2vrk päähän ja T otti vapaata töistä, jotta saatiin järjestettyä tutkimukseen pääseminen. Hoitaja sanoi, että jouduttaisiin odottamaan tuloksia lähes kaksi viikkoa. Kuitenkin pienen painostuksen jälkeen hän kävi vielä jututtamassa lääkäriä, jonka jälkeen lähetettiin kotiin. Jo ennen kotiinpääsyä lapsi sai samanlaisen kohtauksen, joita oli tullut jo useamman päivän monta kertaa päivässä.


Meni alle vuorokausi ja puhelin soi. T oli juuri lähdössä töihin ja samaan aikaan käsky kävi, että välittömästi lastensairaalalle päivystykseen. Aivosähkökäyrätutkimuksen tulokset olikin jo katsottu eri lääkärin toimesta ja niistä löytyi paljon poikkeavuutta. Diagnoosiksi saatiin määrittelemätön epilepsia, johon lääkäri määräsi lääkkeen. Voi olla että se auttaa tai sit täytyy kokeilla toista lääkettä.

Josefiinan kohdalla tämä kaikki todennäköisesti johtuu hänen kromosomipoikkeavuudesta. Mitä luultavammin hänellä on ollut jo pidemmän aikaa taustalla tämä, sillä ensimmäinen kohtaus oli silloin 5kk vanhana, jonka jälkeen myös vuosi sitten oli selkeä vastaavanlainen tilanne. Ikinä ei löytynyt mitään selitystä tutkimuksista huolimatta ja vielä vuosi sitten lyhyt aivosähkökäyrätutkimuskin oli normaali.

Parin kuukauden ajan lapsella on myös ilmennyt poissaolokohtauksia, jotka äitini itseasiassa ensimmäisenä selkeästi huomasi. Näistä myös kerrottiin tammikuun alkupuolella lääkärissä, mutta sieltä ei kuitenkaan laitettu mihinkään tutkimuksiin.


Kohtauksia on tullut viikon ajan useammin ja myös hereillä ollessaan, kun ensin niitä oli vain yöllä yksi tai korkeintaan kaksi. Kokoajan saa olla tarkkana niin kauan, että löytyy oikea toimiva lääke ja määrä jolla kohtaukset pysyvät kurissa. Yötä-päivää pitäs olla itsellä aivot skarppina et herää jos yöllä kuuluu pienikin ääni.

Jos lapsellasi on diagnosoitu vastaavaa, olisin kiinnostunut kuulemaan miten teillä on mennyt?

Synnytyskertomus

Heräsin 23.1 aamuyöllä klo 3:45 vaimeisiin supistuksiin. Yritin saada nukuttua, mutta eipä tullut torkuttua kun ihan pari muutaman minuutin pikkupätkää. Miehelle vielä sanoin kun hän heräsi, että saas nähdä pääseekö töihin. Hänellä oli siis iltavuoroa. Sen ainoan kerran kun itse en saanut nukuttua, tytöt nukkuivat ennätyspitkään!

Esikoinen vietiin aamulla päiväkotiin kuten normaalisti. Laitoin kaverilleni viestiä, että supistelee 7-15min välein ja hän sanoi tulevansa mun seuraksi. T lähti töihin muutamaa tuntia aikaisemmin kun normaalisti. Päivä meni ihan kivasti kotona arkisia asioita touhuten. Otin panadolia, joka auttoi hieman supistuksiin ja iltaa kohden ne alkoivat olemaan sen verran säännöllisiä, että lähdin synnärille.


Alunperin sanoin miehelle, että käyn nyt ainakin näytillä. En yhtään ollut varma, että jäänkö samalla reissulla synnyttämään vai lähettävätkö vielä kotiin. T oli sitä mieltä, että mun täytyis mennä taksilla. Itsepäisenä ja hyvin kipuja kestäneenä ajattelin kuitenkin hyödyntää julkista liikennettä. 15 tuntia supistellut, jonka jälkeen matkustin 45min sairaalalle.


Pääsin lähes samantien käyrille ja kätilö ihmetteli kun olin niinkin rauhallinen vielä siinä vaiheessa. Säännöllisiä supistuksia, joita kestin kuitenkin vielä ilman kivunlievitystä. Olin jo 4cm auki sairaalaan päästessä. Synnytyssaliin siirryin klo 20:20 ja ensimmäisenä halusin vain hengailla. Ei mennyt kuitenkaan kovin kauaa, että supistukset alkoivat olemaan suht napakoita.

Klo 23 aikoihin äitini meni meille yövahdiksi ja T pääsi lähtemään kotoa mun perässä sairaalalle. Samoihin aikoihin olin jo niin kipeä, että halusin epiduraalin. Sain puudutteen joka vaikutti reilu puolituntia niin, että olin kivuton. Vähän ennen 00:00 T saapui synnytyssaliin ja ei mennyt kauaakaan, kun sai alkaa jo ponnistelee pikkumiestä pihalle. Vihdoin 24.1. klo 00:42 syntyi 7min ponnistuksella meidän 4610g ja 54cm pitkä poikavauva. Onneksi T ehti sairaalalle ajoissa!


Kätilöt olivat yllättyneitä vauvan koosta, sillä oli arvioitu että hän olisi n 4kg. Lisäksi kätilöt oli ihmeissään, ettei yhen yhtäkään tikkiä tarvinnut laittaa. Synnytys meni siis tosi nopsasti ja kivasti.

 Ainoa miinus, että pudendaalipuudutus loppuvaiheessa ei auttanut ja vasta vauvan syntymän jälkeen huomasin, että vasemmasta jalasta oli kadonnut tunto. Kätilö totes "oho, taisin laittaa liian pitkälle sen puudutteen". No, 8h päästä pystyin taas kävelemään.


Voiko toiselle antaa kierrätyslahjan vai ei?

Minkälaisia ajatuksia herättää jos puhutaan, että on saanut kierrätetyn lahjan tai antanut jotain itselle tarpeetonta jollekin toiselle lahj...