Lapset ei osaa käyttää puheissaan suodatinta

Useampaan kertaan olen lukenut hauskoja ja vähemmän hauskoja lasten möläytyksiä. Semmoisia asioita, jotka saavat aikuiset nauramaan tai nolostumaan julkisilla paikoilla. Keräilin meidän keskimmäisen sanomia asioita tähän postaukseen teidän päivää piristämään.


"Vedä tumppuun"
Ai kamala! Meidän 3,5v ei tarkoittanut kyseistä lausahdusta samalla tavalla kun jokainen aikuinen sen ajattelee. Kävelimme hakemaan kerran pakettia ja neiti sitten lausahti näin useampaan kertaan r-kioskin edessä. Tämä oli hänen versionsa sanomastani "vedät vaan ne tumput nyt käteen".

"Ei tuo saa tulla minun lähelle"
Tämä kommentti pisti mut jälkeenpäin hieman hymyilemään, kun eräs mies käveli julkisella paikalla turhan lähellä tyttöä. En ensin älynnyt ketä tarkoitti ja kysyin, että mikä ei saa tulla lähelle. Siihen sitten tyttö huudahti "toi" ja osoitti tätä liian lähellä kävelevää miestä. 

"Äiti, toi oli tyhmä akka"
Tämä lausahdus kuului tytön suusta, kun olimme tulossa kotiin. Rapustamme käveli ulos nainen, joka ei jäänyt pitämään ovea auki. Hän vilkaisi meitä ja käveli ohi, jonka jälkeen Vanessa huusi kovaan ääneen. Siinä tilanteen en oikein tiennyt sillä hetkellä että pitäiskö itkeä vai nauraa, mutta kotiin mentiin mahdollisimman nopeasti.

"Miksi tuo ostaa noin paljon kokiksia"
Olimme Vanessan kanssa kaupassa ja pakkailin vielä omia ostoksia pussiin. Meidän jälkeen ostoksia teki eräs mies. Hänellä oli todella monta koff-tölkkiä. Vanessa siinä sitten kovaan ääneen alkoi pohtimaan, että miksi mies ostaa noin paljon Coca-Colaa ja hampaat menee pilalle. Sanoin tytölle, että se ei ole kokista ja Vanessa väitti vielä hetken aikaa vastaan "kyllä se kokista oli".

"Minä leikkaan sinun parran, naps"
Vanessa ei oikein piittaa parrakkaisista ihmisistä. Hän on monenmonta kertaa sanonut, että leikkaa isäpuoleni parran nipsnaps poikki. "saksilla kokonaan pois, naps". Ei ehkä soveliainta huudella parranleikkuusta, varsinkin kun tämä ei rajoitu vain yhteen henkilöön. Kerran junaa odotellessa tyttö kysyi kovaan ääneen miksi yhdellä miehellä on iso parta ja heti perään ilmoitti, että se täytyy leikata pois.

"Tuhma koira haukkaa minua"
Niin, kaikki isot koirat ovat tuhmia ja pelottavia. Itse myös pelkään isoja koiria. Kun ulkona vastaan käveli iso musta koira, kailotti meidän tyttö kovaan ääneen tuhman koiran haukkaavan häntä.

Olisi kiva kuulla teidän lukijoiden tarinoita. Minkälaisia möläytyksiä teidän lapset on päästäneet tai minkälaisiin tilanteisiin olette törmänneet? :) 

Äiti antaa sulle 2€, jos leikit tuon tytön kanssa

Tulipa sitten törmättyä otsikon mukaiseen asiaan. Leikkipuistossa eräs äiti lupasi lapsilleen kaksi euroa siitä, että he leikkisivät muidenkin kanssa. Oon järkyttynyt!


Meidän keskimmäinen lapsi on hyvin sosiaalinen tapaus. Leikkipuistossa hän aina hakee seuraa muista lapsista, eikä haittaa edes vaikka yhteistä kieltä ei löydy. Hiljattain Vanessa puistoili erään hieman pienemmän tytön kanssa joka oli ulkomaalainen, eivätkä keskustelleet mitään. Kaikki sujui ongelmitta ja leikkejä oli kiva seurata.

Eilen törmäsimme aivan toisenlaiseen kuvioon. Vanessa oli surkeana puistossa, sillä ei ollut kavereita leikkimässä. Hän itse sanoi "kohta tänne tulee kavereita". Ei mennyt kuin pieni hetki ja puistoon saapuikin muita lapsia. Meidän tyyppi oli ihan innoissaan ja yritti päästä heidän kanssa leikkimään. Toiset lapset vaan tuhahtelivat, juoksivat karkuun ja olivat ilkeitä. Vanessalle tuli sitten sanottua, että he eivät halua leikkiä hänen kanssaan ja siitä tuli tietenkin paha mieli.


Ei mennyt kuin pieni hetki ja toinen lapsista tuli selittämään "Äiti lupas meille kakseuroset jos me leikitään tän tytön kanssa". Oikeasti? He olivat suunnilleen samanikäisiä Vanessan kanssa ja saisivat rahaa jos leikkivät meidän lapsen kanssa. Lahjontaa, jotta lapsi leikkisi toisen lapsen kanssa.

Tilanne päättyi sitten niin, että meille tuli aika mennä syömään ja kaksi lasta ei saanut tienata kahta euroa meidän lapsen avulla. Lahjooko monikin oman lapsen leikkimään toisen lapsen kanssa? Oonko outo kun en vaan pysty ymmärtämään tätä asiaa? 

Lapsella happisaturaatiomittari.. Lukemat romahtivat

Ensinnäkin, kiitos kaikille tsempeistä joita ollaan saatu!


Sairaalaöitä takanapäin nyt yhdeksän. Päivisin lapsen tilanne on melko tasainen, mutta öisin tapahtuu jotain hämärää. Lääkkeannoksia venkslattu isommaksi ja pienemmäksi, yritetty etsiä toimivinta vaihtoehtoa.

Öisin tytöllä on saturaatiomittari jalassa, joka mittaa hapettumista. Tämä ei ole hänen mieleensä, sillä yhtenä yönä repi ainakin viidesti pois jalasta sen. Toissayönä saturaatiot tipahtelivat ja kone piippas. Onneksi kuitenkin palautuivat itsestään takaisin normaaliksi hyvinkin pian, joten ei tarvinnut antaa lisähappea hänelle. Nämä siis tapahtuivat epilepsiakohtauksien aikana ja omasta mielestä se on melko hurjaa.


Edeltävänä iltana hän ei ollut saanut vahvaa lääkettä, sillä lääkärin ajatus oli lopettaa se. Kuitenkin tilanne heikkeni huomattavasti ja lääke otettiinkin takaisin käyttöön. Viimeyö sujuikin jo melko hyvin. Vähemmän kohtauksia kuin aiemmin ollut ja saturaatiot pysyivät hyvinä. Tällä tahdilla kotiutuminen ei voi olla kaukana. Täytyy pysyä positiivisena! 

Lyhyt tutkimus vei lapsen sairaalaan... Viikko jo mennyt.

Osa teistä lukijoista seuraakin mua instan puolella ja tietää, että meidän 5v tyyppi on nyt ollut viikon ajan sairaalassa osastolla. 


Tämä kaikki liittyy yhteen lähes 3v sitten todetun kromosomipoikkeavuuden kanssa. Hänellä on nyt hieman vaikeahoitoisempi epilepsia mitä alunperin liuulimme.


Kirjoittelinkin teille alkuvuodesta että tytölle puhkesi epilepsia. Tilanne pysyi alkuun lääkkeillä hyvin hallinnassa, mutta nyt hiljattain lääkkeet eivät yhtäkkiä auttaneetkaan. Ensin yksi kohtaus, sitten toinen ja hetken päästä monena yönä useampia epilepsiakohtauksia. Soittelin useampaan kertaan lasta hoitavalle sairaanhoitajalle, sekä neurologin kanssa juttelin myös. Lääkeannosta nostettiin ja rinnalle saatiin toinen lääke, niillä ei kuitenkaan ollut vaikutusta ja lopulta saimme kiireellisesti ajan noin neljän tunnin mittaiseen EEG-tutkimukseen.


Tutkimuspäivä tuli ja järjestimme niin, että äitini meni tytön kanssa sinne. Myöhemmin puhelimeni soi ja ensimmäiset sanat olivat, että lapsi otettiin osastolle. Hän oli saanut epilepsiakohtauksen tutkimuksen aikana, jonka takia jäi seurantaan huoneeseen jossa videovalvonta. Alunperin lääkäri puhui yhdestä yöstä jonka jälkeen katsoi, että tilanne on hieman pahempi mitä olivat kuvitelleet.

Päivät kuluivat, lääkeannoksia nostettiin ja lisäksi kolmaskin lääke jota harvemmin lapsille edes annetaan... Vain lääkärin vahvan harkinnan jälkeen. Lääkkeistä ei kuitenkaan huomattavaa apua ole ollut ja lääkäritkään ei vaikuta oikein tietävän, että mikä auttaisi vai auttaako mikään? Joillakin kun ei lääkkeistä huolimatta kohtauksia saa pysymään poissa.


Eilen hän pääsi muutaman tunnin kotilomalle ja ulkoilla myös onneksi on saanut, ettei koko ajan ole tarvinnut osastolla olla.


Kukaan ei tiedä miten asiat menee eteenpäin ja mitä tuleva tuo tullessaan.. Päivä kerrallaan ja toivotaan, että tytön olo helpottaisi vielä!

Voiko toiselle antaa kierrätyslahjan vai ei?

Minkälaisia ajatuksia herättää jos puhutaan, että on saanut kierrätetyn lahjan tai antanut jotain itselle tarpeetonta jollekin toiselle lahj...