Lapset sotkevat, siivoojat siivoovat

Törmäsin pari päivää sitten facebookissa erään paikallisen ryhmän sivulla kirjoitukseen. Siinä yleistettiin, että nuoret äidit jättävät lasten sotkut ruokapaikoissa siivoamatta ja tällöin antavat huonoa esimerkkiä lapsille.


Lapset pelleilee ja on kiire
Sanoisin, että se on laiskuutta ja välinpitämättömyyttä kun jätetään asiat sotkuisaksi. Joku saattaa perustella kuitenkin sen kiireellä: lapset kiljuu, riehuu ja on kiire paeta pois paikalta. Onko oikeutettua, että tällöin paetaan vaan paikalta ja jätetään kaaos, jonka joku muu joutuu siivoamaan. Hyvät käytöstavat unohtui sillä sekunnilla kun oma pinna alkoi kiristymään ja yhtäkkiä iski ihan kamala kiire seuraavaan paikkaan?

"Ei me siitä 1v ruokailusta veloteta, vaan tulevasta siivouksesta"
Reilu pari vuotta sitten kävimme Helsingissä eräässä nimeltä mainitsemattomassa paikassa lounasbuffetissa syömässä. Tällöin meidän pienempi tyttö oli hieman reilu vuoden vanha ja olin hieman ihmeissäni kun hänen lounasbuffet olisi maksanut lähemmäs seitsemän euroa. Kyseenalaistin, että miksi pieniruokaiselta 1v lapselta joka syö ehkä yhden kananmunan ja pari pastaa veloitettaisiin noin paljon. Tällöin kassatyöntekijä vastasi ettei hinta johdu lapsen ruokailusta, vaan siitä kun he joutuvat pikkulasten sotkut siivoamaan. Ilmeisesti heidän paikassa vanhemmilla oli tapana jättää lasten sotkut lattioille ja veloittivat jo etukäteen asiakkaita siitä syystä. Voitte arvata, että tällöin en todellakaan siivonnut yhtään ainoata ruuanjämää pöydältä tai lattialta.

Opeta hyviä käytöstapoja
Opeta lapsillesi hyvää esimerkkiä. Jos mun lapsi tiputtaa jotain lattialle, voi pyytää häntä nostamaan sen. Käsiä ei ole pakko liata ja voihan sen pudonneen asian nostaa vaikka paperilla sieltä likaiselta lattialta pois. Esimerkiksi monissa pikaruokaloissa työntekijät vaikuttavat aina hyvin kiireisiltä ja pöydät ovat usein pyyhkimättä edellisen ruokailijan jäljiltä, joten mikä oikeuttaa asiakkaan käyttäytymään samalla tavalla kun sika. Yksittäisen roskan nostamiseen menee se pari sekuntia elämästä tai tarjottimen pois viemiseen pari sekuntia enemmän, mikä siinä on niin vastenmielistä? Lapset voivat saada välillä melkoisen sotkun aikaiseksi. Eikä tietenkään tarvitse omaa rättiä kantaa mukana tai käydä sitä pyytämässä, mutta pahimmat sotkut jokainen pystyisi putsaamaan pois.

Miten juuri sinä käyttäydyt ulkona syödessäsi? Jätätkö kaaoksen jälkeesi vai siistitkö mahdollisesti tulleet sotkut?

Jokaisen lapsen nimi on rakas

Tänään 27.9, syyskuun viimeisenä perjantaina vietetään vauvan päivää. Vauvan päivää vietettiin ensimmäisen kerran vasta pari vuotta sitten, joten tämä on aika tuore juttu vielä.

Vauvan päivänä on tarkoitus, että työpaikoilla, erilaisissa palveluissa, perheissä ja oikeastaan kaikkialla kiinnitetään huomio vauvoihin. Lisäksi päivän aikana järjestetään runsaasti tapahtumia ympäri Suomea yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. On vauvajumppia, muskarihetkiä, tietopläjäyksiä vanhemmille ynnä muuta mukavaa. Kuinka moni on osallistunut johonkin tälläiseen tapahtumaan? Itse mietin lähtöä Helsinkiin, mutta vietetään päivä kuitenkin nyt pikkusen kanssa kotona.

Kuopuksemme tammikuussa vastasyntyneenä

Jokaisen lapsen nimi on rakas ja meilläkin on tänä vuonna vauva. Haluan jakaa tietoa vauvan päivästä niille, jotka ei välttämättä asiasta ole vielä kuullut. Vauvoissa on tulevaisuus! 

Huono äiti, lapsi tippui

Meidän lapset on liikkuvaista sorttia. Jos he pysyvät paikoillaan kauemmin kun 5min - se on ihme! Hereillä, unissaan ja nukkumaan mennessä on pakko kääntyillä, vääntyillä ja venkoilla jokaiseen suuntaan. Eikä siinä mitään, kyllähän itsekin kääntyilen iltaisin kymmenen kertaa kyljeltä toiselle ennen kun nukkumatti kutsuu luokseen.


Lapsen kuuluu nukkua omassa turvallisessa sängyssä
Monesti kuulee ihmisten sanovan, että lapsi kuuluu vauvasta asti omaan sänkyyn. Tällöin vanhempi saa nukuttua paremmin ja vauvan on turvallista olla. No ainakaan sieltä omasta sängystä ei vielä pienenä tipahda, kun jokaisella puolella on laidat. Vanhempien välissä voi kuitenkin olla yhtä turvallista nukkua ja tällöin äiti voi saada paremmin itsekin unta. Olen ainakin nukkunut paremmin jos pieni ihminen on ollut vieressä, jolloin yöimetyksen takia en ole herännyt edes kunnolla. Tissi vaan suuhun ja unet on jatkuneet. Vastasyntyneen kohdalla on menty lähes koko yö imettäen, joten perhepeti on ollut paras vaihtoehto.

Huono äiti-fiilis iskee kun kuuluu kolahdus
Jokainen lapsi meidän talossa on tippunut alle vuoden vanhana sängystä. Esikoinen sängystä, keskimmäinen sohvalta ja kuopus sängystä. Jokaisella kerralla on iskenyt itselle tosi huono fiilis ja oon syyllistäny itseäni lapsen putoamisesta. Jopa silloin, kun en ollut itse läsnä. Jokaisella kerralla on asiat mennyt eri tavalla. Näistä kolmesta olisi kaksi jäänyt tapahtumatta mikäli olisi käytetty pinnasänkyä aina. Jos joku pikkuihminen on ollut niin taitava, että on päässyt vuoden vanhana tai alle pinnasängystä putoamaan on vain yksi sana: Tarzan.

Kun 3v tippuu yläsängystä
Meidän tytöt nukkuu kerrossängyssä. Alkuun mua pelotti jokaisena yönä, että tyyppi lentää sieltä alas. Olin varautunut siten, että sängyn alapuolella oli päiväpeittoa, lasten jumppapatja ja pehmoleluja. Meni yli kuukaus ja huomasin, että kyllä hän hyvin pysyy sängyssään. Lopetin panikoinnin, en suojannut enää lattiaa putoamisen varalta ja yhtenä yönä kuului tömähdys. Sieltä se neiti pyöri unissaan alas, pienestä kolosta. Täytyy vaan todeta, että onneksi sänky ei ole täyskorkea ja selvittiin säikähdyksellä. Tilanne ei ole onneksi toistunut.


Perhepeti ei automaattisesti tarkoita, että lapsi tippuisi
Meidän keskimmäinen lapsi nukkui vauvasta jopa 2,5v ikäiseksi asti vieressäni. Hän ei pudonnut silloin ikinä sängystä unissaan, vaikka siihen olisikin ollut aika usein mahdollisuus. Tällöin vain minä ja lapsi olimme vallanneet lähes joka yö sängyn, jolloin lapsen toisella puolella oli vain peitto rullalla tuomassa pientä turvaa.

Kuopus nukkuu pääosin omassa pedissä
Kolmannen lapsen kohdalla meillä oli ensimmäiset 7kk pinnasänky sivuvaununa ja tällöin imettäminen onnistui hyvin. Välillä siirsin pienen sieltä pois, toiselle puolelle minua. Nyt hänen sängyn pohja on laskettu alas ja edelleen kiinni meidän sängyssä. Öisin on helppo laskea käsi vaan oman sängyn reunan kohdalta alaspäin ja laittaa tutti suuhun. Kuopuksemme kuitenkin syö vielä öisin tai välillä rauhottuu ainoastaan viereen, joten jokaisena yönä nostan ainakin kerran hänet viereeni maidolle. Imetyksen jälkeen lasken hänet heti takaisin omaan sänkyyn, paitsi jos olen nukahtanut - tällöin saattaa venyä tunnillakin. Omasta sängystä hän ei ainakaan vielä karkaa.

Kuinka moni myöntää, että lapsi on joskus tippunut sängystä ja itselle on tullut siitä huono fiilis. Kaikkea ei aina valitettavasti voi estää.

Saako lapsen leluja hävittää?

Kuinka moni vanhempi samaistuu siihen tunteeseen, että lastenhuoneessa on todella paljon leluja. Löytyy duplopalikoita, junarataa, isoja & pieniä nukkeja, barbeja, pikkuautoja, palapelejä, petsejä ynnä muuta.


Kaikki levällään lattialla
Meillä oli aivan mieletön määrä kaikenlaisia leluja. Iso läjä turhia leluja joilla ei edes leikitty. Kuitenkin ne lelut täytyi heittää aina pitkin lattioita ja lelukaaos oli läsnä ihan jatkuvasti. Jokaiselle ei ollut selkeästi omaa paikkaa, joten ne päätyivät helposti sikinsokin laatikoihin ja uuden leikin alkaessa täytyi taas levittää kaikki pitkin lattiaa.

Yhdessä huoneessa olevilla leluilla leikkisi vaikka koko päiväkodin lapset
Meidän tyttöjen huoneessa olevilla leluilla olisi saanut kokonaisen päiväkodin lapset viihtymään. Jokaiselle ois ollut leluja tarjolla ja vieläpä jäänyt ylikin. Sekalaista pikkusälää, erilaisia sarjoja ja sieltä sun täältä meidän kotiin päätyneitä leluja. Olin ilkeä äiti, joka laittoi osan leluista eteenpäin uusiin koteihin. Osan myin kirpputorilla, joitain myin nettikirppiksellä ja jokusen lahjoitin päiväkotiin jossa tytöt ovat.


Saako lasten leluja karsia?
Oma mielipiteeni on, että saa ja myös välillä on pakko on osasta luopua. Jos vaan vuosia kerää leluja lisää ja lisää, niin hetken päästä yksi huone on lattiasta kattoon pelkkää lelua. Leonilla on yksi pieni laatikollinen leluja ja tytöillä on sitten enemmän. Vieläkin voisi vähentää, mutta onpa ainakin valinnanvaraa. Valitettavasti lähtötilanteesta ei ole kuvia, mutta voin kertoa että useampia kassillisia tavaraa on lähtenyt eteenpäin. 

Lapsen järjestelmällisyys
Meidän keskimmäinen lapsi rakastaa kaikkea pikkusälää. Hän on hyvin tarkka sekä järjestelmällinen, että mikä kuuluu mihinkin. Hän laittaa tietyt lelut aina automaattisesti samaan paikkaan. Petsit ja niiden sälä päätyy automaattisesti oikeaan laatikkoon. Niillä leikitään yhtä leikkiä, eikä sekoiteta vaikka duploleikkeihin. Hiljattain hän sai kaupasta ensimmäiset Hatchimalsit ja hänen toivelista synttäreiden, sekä joulun suhteen on selkeä: "minä haluan lahjaksi hätsejä ja pipsa possu-juttuja".


Selkeät paikat leluille
Meillä on hyvin selkeästi paikat jokaiselle omalle lelulle. Lisäksi on pieni sekatavaralaatikko, jossa on kaikki yksittäiset lelut tai sellaiset joita on vain muutamia samanlaisia. Selkeät paikat helpottaa sekä siivoamista ja lelujen esille ottamista leikkejä varten, että ei syntyisi lastenhuoneeseen kaaosta. Olen myös pyrkinyt opettamaan, että ennen uutta leikkiä siivottaisiin vanha leikki pois.

Meillä nykyään kerätään vain tiettyyn sarjaan kuuluvia leluja
Nyt oon yrittänyt pysyä lelujen suhteen kohtuudessa ja kerätä ainoastaan tiettyyn sarjaan kuuluvia leluja, eikä niitäkään liikaa. Lelujen täytyy mahtua käytössä oleviin säilytyspaikkoihin, eikä niitä tungeta jokaikistä kaappia täyteen.

Kiinnostais tietää, että mitkä on muiden lasten lempileluja? 

Helppo & Maukas Piirakka

Teen teille paljastuksen. Mä olen tässä vuosien aikana tehnyt tasan yhden kerran aikaisemmin itse suolaiseen piirakkaan pohjan. Tasan yhden ainoan kerran ennen tätä syksyä. Silloin vuosia sitten se maistui aivan kamalalta ja sen jälkeen päätin ostaa aina valmispohjan pakastealtaasta, sulattaa ja painella vuokaan.


Tein itse ja säästin
Nyt tässä loppukesästä olen ottanut rahakäytön suhteen säästölinjan. En ole ostanut oikeastaan mitään ylimäärästä, paitsi satunnaisesti kaupasta herkkuja ja ajattelin tehdä itse piirakkapohjan.

Tee sinäkin nopea suolainen herkku kahvivieraille
Ajattelin jakaa teille tämän piirakan reseptin. Itse olen tehnyt parilla eri täytteellä: Tonnikalaversion ja kinkkuversion.

Pohja:
Tarvitset 100g voita, 75g juustoraastetta, 2,5dl jauhoja ja 3rkl vettä. Ensin sormin nypit voin ja jauhot murumaiseksi, sitten sekoitat juustoraasteen ja lopuksi vesitilkan. Painelet piirakkavuokaan ja pohja on valmis.
Mielettömän nopeaa! Toki voi odottaa ainakin puoltuntia kauemmin valmispohjan sulavan ja vielä maistuvan huonommalta.


Täyte
1 paprika
2,5dl ruokakermaa (olen käyttänyt 3 juuston kermaa)
1 prk tonnikalaa, oman maun mukaan kinkkua tms (vapaa valinta)
75g juustoraastetta
Mustapippuria
3 kananmunaa
0,5dl maitoa
Pohjan päälle täytteet, juustoraastetta päälimmäiseksi ja sitten mausteet. Munat, maito ja kerma sekasin, jonka jälkeen kaadat vuokaan. Uuniin 200 astetta ja suunnilleen 30min. Valmis syötäväks!

Mitkä on teidän lempitäytteet suolaiseen piirakkaan? :)

4ml maksaa 131,56€

Postaukseni liittyy esikoiseeni ja hänen epilepsiaan. Eilen ja tänään on tullut monia kyselyjä instagramin puolella, että kuinka tyttö voi. Tilanne on ihan ok, mutta paremminkin voisi olla. Kaikesta huolimatta hän on oma iloinen itsensä ja niin reipas tyyppi!


4h aikana neljä epilepsiakohtausta
Eilen illalla tosiaan kerroinkin jo instassa viettäväni aikani soittamalla sairaalalle ja odotellen sieltä takaisinsoittoa, jotta saataisiin päivystävän neurologin mielipide esikoisen yllättäen muuttuneeseen tilanteeseen. Eilen yhtäkkiä päiväkodista hakemisen jälkeen tytöllä oli neljä epilepsiakohtausta 4,5h aikana, eli todella tiuhaan.

Puoleen vuoteen ei yhtään kohtauksetonta vuorokautta
Meidän neidille tosiaan puhkesi epilepsia suunnilleen 6kk sitten ja siitä asti kohtauksia on ollut jokaikisenä vuorokautena. Parhaimpina päivinä on ollut vain pari, mutta on myös päiviä joiden aikana on tullut jopa yli kymmenen kohtausta. Ilmeisesti lääkkeiden teho alkaa taas heikentyä tai sitten epilepsia pahenee. Esikoisella todettiin vaikeahoitoinen epilepsia heinäkuun osastojaksolla, joten jää nähtäväksi saadaanko häntä koskaan lääkkeillä kohtauksettomaksi.


Epilepsiakohtauksia hän saa pääosin öisin
Nukkuessa lapsen aivoissa tapahtuu jotakin, josta ei oikein ole selvyyttä. Jotain sellaista joka aiheuttaa epilepsiakohtauksia. Aina illalla max 20min kuluessa nukahtamisesta tulee yksi kohtaus ja sen jälkeen yön aikana vaihteleva määrä. Viimeyönä laskin näitä tulevan kolme, mutta en tiedä heräsinkö jokaiseen. Usein aamuisin ollaan laskettu lapsen isän kanssa, että montako kertaa kumpikin kävi varmistamassa epilepsiakohtauksen menneen ohi ja kaiken olevan ok.

Yli 3min kohtaukseen meillä on kohtauslääke
Kaikki kohtaukset ovat toistaiseksi mennyt ohi ilman lääkintää. Olemme saaneet kuitenkin selkeät ohjeet, että yli 3min kohtaukseen täytyy antaa lääkettä tai jos tulee tiuhaan useampia kohtauksia. Täytyy sanoa, että on muuten hintava lääke. Ennen apteekkiin menoa googlailin lääkkeestä tietoja ja samalla hinta osui silmään. Neljä 1ml ruiskua maksaa 131,56€. Täytyy huokaista helpotuksesta, että onneksi tämäkin lääke on kelakorvattava.. Jos ei olis niin hui kamala! 

Ei auta kun toivoa, ettei tilanne tästä enään ainakaan huononisi. Me vanhemmat ja lähipiiri toivotaan, että pienen kohtaukset vähenisivät tai jopa pysyisivät kokonaan poissa!

Onko sinun kaapissa käynyt tornado?

Ihmisillä on usein paljon tavaraa, ehkä jopa liikaa. Asunnossa ei välttämättä ole jokaiselle pienelle jutulle omaa koloa ja tavaroita on helppo vain nopeasti heittää sinne, minne mahtuu. Ajattelin antaa teidän kurkistaa meidän sotkuiseen kaappiin, jonka kävin tänään läpi. Tulin vain äkkiä kertomaan teille, minkälainen muutos tuli! 

Pahoittelut huonosta kuvasta, mutta lähtötilanne oli tosiaan tämä. Aika kamala näky! 

Järjestelmällisyys on omasta mielestä tosi jees ja jos jaksais aina järjestellä, sekä ylläpitää niin koskaan ei syntyisi kaaosta. Kaappihan näytti pitkään siltä, että sinne olisi eksynyt tornado sekottamaan tavarat. Meillä valitettavasti on pari muutakin kaappia, jotka näyttää hyvin samalta mutta ylpeänä voin sanoa niitä nyt olevan yksi vähemmän.

Tältä näyttää nyt! Pikainen puhelinräpsykuva! 

Kävin tänään läpi tuon kaapin, josta unohdin ottaa kuvan ennen siivouksen aloittamista. Kaverilleni laitoin videon, josta lähtötilannekuva on napattu. Haluaako joku yrittää arvata paljonko kaapista lähti tavaraa pois. Roskiin sekä kierrätykseen. Yksi iso pahvilaatikollinen, voitteko kuvitella? Kaapin perältä löytyi jopa puolivuotta vanha keksipakettikin. Nyt sieltä löytää tavarat selkeästi, eikä tarvitse pelätä kaatuuko tavarapino päälle kun jotain tarvitsee. 

Löytyykö teidän asunnosta kaappi joka on sekaisin? Jos kyllä, niin miksi?

Painoin 40kg enemmän

Kun vartalo muuttuu, niin mieli ei pysy välttämättä mukana. Liian laiha, liian lihava, mikä olisi sopiva? Miksi täytyisi mahtua tiettyyn muottiin?

Syyskuu 2019

Ruokamäärät olivat olemattomia
2012 kesällä kun tutustuin lasteni isän kanssa olin aika laiha. Osasyynä varmasti oli se, että ruokalautasella olevat ruokamäärät oli silloin täysin olemattomia. Saatoin syödä päivällä vain porkkanoita tai hapankorppuja. Herkut meni vain vähäisissä määrin ja niillä kuvittelin korvaavani kunnon ruuan.

Epävarma teini joka ajatteli olevansa liian lihava
Siihen aikaan olin hyvin epävarma itsestäni. Tuoreessa muistissa oli kouluvuosien kiusaamiset, ulkonäköpaineet ja pidin itseäni liian lihavana, vaikka olin silloin laiha. Ahdistuin kommenteista jotka koskivat painoa ja yritin välttää keskusteluja liittyen aiheeseen.

2013
Alkoholi ja tupakka maistui
Menin aikalailla kavereiden mukana ja alkoholia tuli otettua välillä hieman rankemmalla kädellä. Jo teini-ikäisenä lähes kaikki kaverini olivat enemmän tai vähemmän mua vanhempia, joten mitä voi olettaa. Eihän se ollenkaan terveellistä ollut ja alkoholin yhteydessä myös epäterveellinen ruoka oli vahvasti läsnä, vaikka muuten söin huonosti. Tupakkiakin meni suunnilleen siihen asti kunnes aloin esikoista odottamaan.

Raskaudet toivat painoa. Jokaisen kohdalla tuli +20-25kg sen hetkiseen painoon lisää.
Esikoista odottaessa tuli alkuvaiheessa mielettömästi painoa, sillä yhtäkkiä aloin syömään päivittäin useita kertoja. Synnytyksissä on jäänyt synnärille myös suunnilleen 10kg. Kuitenkin kuopusta viimeisillään odottaessa painoin +40kg kun verrataan siihen mitä painoin juuri ennen ensimmäistä raskautta. Luit oikein, painoin neljäkymmentäkiloa enemmän. Onneksi siitä on tippunut painoa jo huomattavasti. Vaa'alle meno ahdisti jokaisella neuvolakäynnillä enemmän ja enemmän.

2012

En ole ikinä tykännyt urheilla
En ole oikeastaan koskaan pitänyt urheilusta. Sohvalta katottuna se menee vielä etäisesti, mutta mua ei saa tuonne pitkin katuja juoksentelemaan tai salille painoja nostelemaan. Lasten kanssa tulee liikuttua, leluja kerätessä tehtyä erilaisia "jumppa-asentoja" ja ulkona karkulaisen perään juostua. Ehkä vielä joskus innostun enemmän liikunnasta? Koulussa aikanaan liikunta ei myöskään ollut mun juttu. Mursin kerran ärsyyntyneenä jopa varpaani lipastonkulmaan (vähän vahingossakin) ja sain monta viikkoa seurata tunteja sivusta. Jos et pidä liikunnasta, älä ota kuitenkaan edellistä lausetta vinkkivitosena.

Raskauskiloja jäänyt jokaisesta raskaudesta jäljelle
Raskausaikojen jälkeen en tosiaan ole harrastanut liikuntaa, jotta painoni putoaisi. Sen sijaan oon istunut sohvalla, imettänyt ja leikkinyt. Kaikista kolmesta raskaudesta on jäänyt kiloja X-määrä. Tällä hetkellä ei riitä oma itsehillintä olemaan ilman herkkuja. Vauvavuosina on mennyt sokeria ihan liikaa, mutta siitä huolimatta paino ei ole noussut kiloakaan. Nyttenkin synnärille jääneiden kilojen jälkeen on lähtenyt parisen kiloa pois.. Herkkuja syömällä.

Oma vartalo ei täysin miellytä, mutta yritän oppia hyväksymään sen.
Peiliinkatsoessa löydän ylimäärästä sieltä sun täältä. Oon päättänyt, että viimeistään vauvavuoden päätyttyä vähennän herkuttelua ja pyrin vaikka tekemään päivittäin kävelylenkkejä. Keksiä jonkun tavan, jolla saisin muokattua kehoa hieman, pienillä asioilla saisi kuitenkin jo aikaan muutosta. Hikitreeneihin en usko ryhtyväni ikinä.

Lapsien kanssa oven takana ilman avaimia!

Tänään aamulla herätessäni ajattelin, että jes hyvä päivä.


Kaikki vaikutti menevän hyvin!
Lapset nukkui suhteellisen pitkään, kukaan ei kiukuttellut, Leon söi ennätysnopeesti jopa aamupuuron ja mun kolme postausta oli kaksplussan verkostoblogien luetuimpien joukossa etusivulla. Teimme lähtöä päiväkodille, kiireessä heitin pelkästään neuletakin päälle, nappasin roskapussit käteen ja työnsin rattaat rappuun. Aivan täsmälleen saman kaavan mukaan toimin siis kun jokaisena aamuna.

Hetkessä kaikki meni pieleen
Tosiaan lapset olivat rapussa, itse automaattisesti kävelin ovesta ulos ja paiskasin oven perässäni kiinni. Samalla sekunnilla tajuan avaimien jääneen lukkojen toiselle puolelle. Tein kaiken samalla tavalla kuin jokaisena aamuna, mutta tänään en muistanut tarkastaa että onko kotiavaimet takataskussa, yleensä tarkistan senkin moneen kertaan. Se tuli mieleen sekunnin liian myöhään, kun ovi olikin jo kiinni.


Onneksi olimme sentään lähdössä päiväkodille
Onnekseni sentään olin viemässä lapsista kahta päiväkotiin. Ehkä eniten ois veetuttanu jos alkuperäinen suunnitelma olisi ollut pikainen kauppareissu, joka olisi muuttunut kauheaksi säädöksi. Kävelin päiväkodille, jätin tytöt sinne ja yritin vaan selvitä ärsytyksestä.

Rahalle on parempaakin käyttöä kun joutua maksamaan ovenavauksesta
Unohdus voi tulla kalliiksi. Ovenavauksen hinnat vaihtelevat vuorokaudenajan mukaan ja yhden kerran aikaisemmin olen joutunut ovenavauksesta maksamaan. Siitä on jo viisi vuotta kun lähdimme esikoisen vauva-aikana ja molemmat unohdimme avaimet. Silloin ajattelin, että en todellakaan koskaan enää jätä avaimia kotiin jonnekkin lähtiessäni. Toisin kävi ja viimeisimmästä unohduksesta on kulunut vajaa 2v.


Äidin luona oleva vara-avain pelasti
Kaksi vuotta sitten soitin äidilleni ja hän tuli avaamaan oven. Annoin hänelle meidän vara-avaimen silloin heti kun muutimme tähän nykyiseen asuntoon. Kun matkaa on vain suunnilleen 4km/suunta niin unohduksen ei tarvitse tulla kalliiksi. Ärsyttävää lisähommaa kuitenkin avaimen hakemisesta tulee ja tänään jouduin lähteä herättelemään isäpuoleni kesken yöunien.

Loppu hyvin, kaikki hyvin
Sain avaimen, kävin kaupassa hakee nälissäni pikaisen aamupalan ja pääsin kotisohvalle syömään aamupalani. Jospa sitä taas vähintään 2v muistais aina ottaa kotiavaimen mukaan, että välttyisi ylimääräiseltä hommalta. Kuitenkin ne on oven vieressä näkyvillä aina.

Oletko sinä joskus unohtanut avaimet kotiin, kuinka selviydyit tai tuliko se kalliiksi?

Mun lapsi on parempi kun sun lapsi

Jotkut vanhemmat kilpailevat lapsiensa taidoilla. Miksi pitää kehuskella oman lapsen taidoilla ja verrata toisen lapseen joka ei vielä osaakkaan samaa asiaa.


Vanhempien kilpajuoksu

Hiljattain kuuntelin junassa puolisoni kanssa kahden toisilleen tuntemattoman äidin keskustelua. Ensin kyseltiin lasten iät ja heti perään kehuskeltiin taidoilla. Kuulosti siltä, että heillä oli meneillään jonkin sortin kilpajuoksu siitä kummanko lapsi on parempi ja taitavampi. No mutta hei, meidän seitsämänkuinen tekee ihan itse hirvipaistin, syö sen ja olen supermama... Tai sitten ei.

Jokainen yksilö kehittyy omaa tahtia

Miksi lapsiensa taidoilla pitäisi kehuskella? Toinen äiti tuskailee kun puolivuotias ei osaa kuin kääntyä, niin siihen toinen vastaa "meillä ryömittiin jo viisikuisena". Tuleeko siitä paremmuuden tunne kun oma lapsi on nopeampi kuin toinen ja pääset kehuskelemaan asialla. Tietenkin taidoista on ok puhua, mutta tilannetajua täytyisi myös olla. Jos toinen tuskailee ja miettii miksi lapsi ei ole vielä oppinut, niin kannattaako silloin möläytellä edistyneemmän ikätoverin taitoja jos niistä ei kysytty.


Itse en tuskaillut esikoisen kehityksen kohdalla, vaan nautin vauva-ajasta. 

Pieni tuhiseva vauveli, hidas kehitys ja tällöin pienikokoisuus. Vuoden vanhana opittiin nousemaan tukea vasten seisomaan ja siihen asti vaan mentiin lattiatasossa. Mulla oli pikkuvauva, jonka kehityksestä ei kukaan ollut vielä huolissaan. Nautin siitä ajasta vaikka välillä mietinkin, että milloin oppii jonkin tietyn asian. Kaksi pienempää lasta on ollut hieman hätäisiä oppijoita ja siksi tuntuu, että he on kasvanut ihan liian äkkiä isoiksi. Vauva-aika on ihan liian lyhyt!


Kehuskeletko oman lapsen taidoilla ja yrität kuulostaa jatkuvasti siltä, että oma lapsi on kaikkien muiden lapsia parempi? Jos teet näin, mitä mielihyvää siitä saat tai mitä siitä hyödyt?

Tee vaan lapsia niin ei tarvii mennä töihi

"Oot vaan niin laiska ja tehny lapsia, ettei sun tarvis mennä töihin". Näinkö se on? Onko olemassa ihmisiä jotka tekee lapsia vaan siksi, että voisi olla kotona laiskottelemassa.


Aamusta iltaan sohvalla makaamista ja lempisarjoja
Niin, yhden vastasyntyneen vauvan kanssa voi vaikka maata sohvalla imettämässä ja katsoa telkkaria lähes kokoajan. Sitä helppoutta ei kuitenkaan kovin montaa viikkoa kestä ja äkkiä huomaakin, että lempisarjaa ehtii katsoa vain illalla yhden jakson. Huom: jos pysyy hyvällä tuurilla hereillä.

Lapsia ei tehdä, niitä saadaan
Lapsien saaminen ei ole aina itsestäänselvyys. Toiset eivät saa lapsia edes vuosien yrityksen jälkeen ja toiset tulee melkein raskaaksi kun mies katsoo niihin päin. Jokainen uusi elämä on yhtä ihmeellinen.

Aamusta iltaan valppaana
Aina jos käännät selkäsi edes viideksi minuutiksi tehdäksesi jotain, niin tällöin tapahtuu jotain kamalaa. Lapset heittää jauhopussin lattialle, piirtää tussilla seinään, repii kirjasta sivuja irti tai jotain muuta. Vanhemman täytyy olla taukoamatta valppaana, ettei lapset pääse sekoilemaan vapaasti.


Siivousta lapsienhoidon ohella
Meillä tiskivuori on enemmän sääntö kun poikkeus, vaikka lähes jokaisena päivänä astianpesukone pyöriikin. Pyykkikorissa on aina likaisia vaatteita, sillä viiden hengen perheessä tulee ihan mieletön määrä pyykkiä. Pyykkikone pyörii myös lähes päivittäin, vähintään jokatoinen päivä ja siitä huolimatta pyykkikorissa on aina kasa pyykkiä. Imuroida sais jokaisena päivänä, jotta ei jostain kulmasta löytyisi pölypalloa jne.

Päivät on aikatauluttamista ja kellon katsomista
Meillä asuu yksi eskarilainen (pidennetty oppivelvollisuus) ja yksi päiväkotilainen. Lisäksi on kuopus jolla on vielä hyvin epäsäännöllinen rytmi. Hän nukkuu silloin kun väsyttää ja syö silloin kun on nälkä. Aamulla herätään ja hoidetaan aamuhommat, sit päiväkodille ja kiireellä kotiin ja aamupuuro nälkäiselle kiukkuiselle minimiehelle. Aamulla alkaa jo kellon jatkuva tuijottaminen ja asioiden aikatauluttaminen, joka loppuu illalla kun lapset on nukkumassa.


Eikös oo aika rentoa olla "vaan" kotiäitinä?
Ulkoilut, aktiviteetit, neuvolakäynnit, leikkimiset, lääkärit yms mitä nyt lasten kanssa onkaan vie kuitenkin paljon aikaa ja lisäksi olet kokoajan valmiudessa. Ei se vaan rentoa sohvalla makoilua ole. 

Minkälainen ostaja olet? Karkasko homma käsistä?

Aina välillä olenkin kirjoittanut tänne blogiin liittyen lastenvaatteisiin. Nyt ajattelin jakaa oman tarinan siitä, miten tutustuin muuhun kuin henkkamaukan ja kappahlin vaatteisiin... Ja kertoa miten se oikein meni.

Aivan liikaa vaatteita!
Kun esikoinen oli vauva, niin hänellä oli yksi ikean lipasto täynnä vaatteita. Yksi iso laatikko täyttyi pelkästään 50/56cm kokoisista vaatteista, jotka olivat pääosin ostettu H&M, Kappahl ja Citymarketista. En ikinä ollut edes kuullut pienten lasten merkkivaatteista ja kävelin vain lähimpiin kauppoihin ostamaan vaatteita. Saimme myös hyvin paljon lahjaksi ja käytettynä, joten itse ei olisi tarvinnut ollenkaan shoppailla. Vaatteita olisi riittänyt hyvin vaikka kolmosille, vaikka vauvoja oli vain yksi.

Kurkkaus tämänhetkiseen tilanteeseen tankokaappiin. 

Tutustuin Polarn O Pyretiin
Esikoisen ollessa vuoden vanha ostin ensimmäisen vaatteen Polarn o Pyretin myymälästä. Silloin muistaakseni 35€ maksava jumpsuit tuntui todella kalliilta. Kuitenkin meille kotiutui silloin pikkuhiljaa enemmän ja vähemmän popin raitavaatteita ja myös joitakin kuosillisia. En ostanut niitä hinnan takia tai esittääkseni muille, vaan ostin koska ulkonäkö miellytti ja laatu oli myös parempaa.

Lapsimessuilla tutustuin Mini Rodiniin ja Gugguuseen
Vanessan ollessa vauva pääsin ensimmäisen kerran lapsimessuille. Kiertelin ympäriinsä ja ihastelin vaatteita. Erityisesti tykästyin Gugguun vaatteisiin, yksinkertaista ja kivannäköistä. Kuitenkin hintalappua katsoin hieman järkyttyneenä ja tällöin en vielä kotiuttanut ensimmäistä Gugguun vaatetta meille. Messuilta tarttui mukaan tällöin Mini Rodinin housut, sekä Molon takki. Siitä se "hulluus" lähti, kuten mulle on sanottu.

Kesän alennusmyynnit koukuttivat
Kesänä 2016 alennusmyynneistä ostin kevään mallistoista meille sekä Gugguuta, Blaata ja Mini Rodinia. Vaatekaappejen sisällöt alkoivat pikkuhiljaa vaihtua laadukkaampiin vaatteisiin. Vaatteisiin jotka kestivät paremmin käyttöä, jälleenmyyntiarvo pysyi hyvänä ja olivat huomattavasti eettisempiä. Tällöin alennusmyyntejä oli paristi vuodessa ja silloin meni herkästi enemmän rahaa kerrallaan, kun osti jemmaankin alesta. Nykyään on jatkuvasti alennuksia ja alekoodeja verkkokauppoihin. 

Vanessa, syksy 2016

Ensimmäiset merinopipot ostin vasta ovh-hinnalla
Syksy koitti ja olin päättänyt ostavani Gugguulta merinopipot tytöille. Ne oli saatava, hinnalla millä hyvänsä. Tällöin niitä tehtiin huomattavasti vähemmän ja saatavuus oli rajallinen. Pipoja ei riittänyt kun pienelle osalle halukkaista. Lähdin aamulla jonottamaan jälleenmyyjän liikkeen taakse, porukkaa kasaantui paikalle ja yli puolet jäivät ilman. Itse lähdin tyytyväisenä uusien pipojen kanssa kohti kotia. Asusteet onkin niitä, joita olen alusta asti ostanut normihinnalla ja edelleenkin ostan.

Vaatekaapit alkoivat olemaan liian täynnä.

Meni hetki ja huomasin kaapeissa olevan paljon vaatetta. Olin ostanut alennuksista jemmaan sopivaa ja isompaa. Lisäksi oli iso läjä myös niitä aikaisemmin haalittuja merkittömiä vaatteita, jotka eivät päässeet käyttöön muiden rinnalla. Tällöin en vielä myöntänyt vaatetta olevan liikaa - kyllähän lapset vaatteita tarvii. Oli erikseen rymyvaatteet ja vaatteet hienompaan menoon. Kotivaatteet olivat erikseen ja esikoisella päiväkotiin erikseen. Siitä voi jo päätellä paljonko niitä oli.


Karsin 30% vaatteista pois

Kauan sitten karsin kaapista osan pois, oikeastaan about 30% lähti vaatemäärästä pois per lapsi. Suurimman osan tällöin myin. Sen jälkeen aloin miettimään jokaisen ostoksen kohdalla, että tarvitaanko sitä oikeasti. Ihan kivoja juttuja on lähes jokaisessa mallistossa ja monella eri merkillä, mutta meille kotiutuu nykyään vain tarpeen mukaan vaatteita. Jos lapsella on jo perusvaatteiden lisäksi vaikka viisi mekkoa, tarvitseeko hän myös kuudennen? Yritän pitää vaatekaapit sellaisena, että kaikki vaatteet oikeasti tulisivat käyttöön. Okei, myönnetään että joskus lipsun ja ostan vain koska oli kiva, tai kun lapsi sanoi haluavansa.

Olisi mielenkiintoista kuulla, minkälaista teidän muiden ostokäyttäytyminen on? Joko omien vaatteiden, meikkien ynnä muun suhteen.. Tai ostatko lapsellesi ihan liikaa ja puolet jää lähes käyttämättä? Jätä kommenttia ja te jotka kirjoitatte omaa blogia, haastan teidät kertomaan aiheesta ! 

Kurkkaus tyttöjen huoneeseen

Tervetuloa kurkkimaan meidän tyyppejen huonetta!


Oon paristi aikaisemminkin tehnyt postauksen liittyen huoneeseen, jossa meidän tyypit viettää pääosin aikaansa. Ensimmäisen kerran esittelin huoneen jo esikoisen ollessa hyvin pieni, mutta nyt esittelen kuvien muodossa meidän tyttöjen huoneen tämänhetkisen tilanteen.


Muutamia pikkujuttuja tulee vielä lisättyä, kuten seinälle hylly. Täytyisi ensin vain päättää varmaksi minkä haluan ja ostaa se.


Useita kertoja joku on kysynyt, että mistä matto on ostettu. Muumimatto on kulkenut meillä asunnosta toiseen ja on ostettu jo esikoisen ollessa alle vuoden vanha. Tällöin oli vielä Anttilat pystyssä ja heräteostoksena nappasin sen mukaan. Edelleenkin se on mun mielestä aivan kivannäköinen.


Omasta mielestä lastenhuoneessa pitää olla värejä jonkin verran, mutta kaikki sateenkaaren värit olisi vähän kuitenkin liikaa. Lisäksi selkeät paikat eri leluille on hyvä olla, jolloin lapsi itse osaa siivota leikit myös pois. Mitä mieltä te ootte?


Kuvassa näkyvä punainen hiiren kuvalla varustettu pöytä on mun tekemä. Peruskoulussa tuli väsättyä tuollainen ja nyt se on ollut meidän tytöillä käytössä jo vuosia. Hyvin kestävä on, kun sen avulla on jopa verhoja ripusteltu. 


Voiko toiselle antaa kierrätyslahjan vai ei?

Minkälaisia ajatuksia herättää jos puhutaan, että on saanut kierrätetyn lahjan tai antanut jotain itselle tarpeetonta jollekin toiselle lahj...