On tullut huomattua tässä vuosien varrella, että pariskunnilla on hyvinkin eroavaisia tapoja. Joillakin on heti yhteiseen kotiin muutettua täysin yhteiset rahat ja joillakin on omat rahat. Mulle on heitetty erilaisia naurettavia väittämiä, miten meidän taloudessa varmasti raha-asiat menee. Meillähän mies tienaa kymppitonnin kuussa ja syödään kaviaaria useita kertoja kuussa aamupalaksi. Käydään monta kertaa viikossa syömässä hienostoravintoloissa ja ajetaan tuliterällä kalleimmalla bemarilla. Unohtamatta joka vuoden kuukauden mittaisista lomaa malediiveilla lapsenvahtien kera, joka jäikin nyt väliin koronan takia.
Ei vaan, hetkinen.. Kaikki toi olikin jotain kaukaista mielikuvituksen tuotetta. Tuskin edes olis niin kovin hienoa elää tollasta elämää. Rahalla ei saa kuitenkaan onnea, eikä terveyttä. Parkkipaikalla seisoo toistaiseksi vuoden vanha edullinen Kia ja mun hienostoravintolaks lukeutuu moni ihan tavallinen ravintola. Eikä miehen palkka ole lähellekkään edes puolta mainitsemastani kymppitonnista.
Yhteiset laskut puoliksi
Tämä tilanne oli meillä alkuun. Silloin kun muutettiin miehen kanssa yhteen ja ei vielä ollut yhteisiä lapsia - maksoimme laskut puoliksi. Minä opiskelijana ja mies työttömänä, molemmilla oli omat rahat. Tällöin toki ei jäänyt mitään extrarahoja oikeastaan kummallakaan, sillä kaikki pienet tulot menivät pakollisiin laskuihin ja ruokaan. Toiset perheet toimivat vielä perheenlisäyksenkin jälkeen niin, että vain yhteiset kulut maksetaan yhdessä ja loput ovat omia rahoja.
Se maksaa jolla on varaa
Jos perheessä mies tienaa vaikka kolme tonnia verojen jälkeen kuussa ja nainen on kotihoidontuella pienen lapsen kanssa, voiko tällöin olettaa kulujen menevän tasan puoliksi? Tai jos toisella on huomattavasti isommat tulot kun toisella, niin eikö silloin olisi luontevaa yhteisessä taloudessa maksaa isompi osuus kuluista. Onko se siivellä elämistä, jos toinen osapuoli maksaa vaikka kauppalaskut pääosin ja toinen ostaa vaan kerran viikkoon pari maitotölkkiä, leipäpaketin, rasvan ja juuston kaappiin.
Mites meillä?
Meidän taloudessa toimitaan niin, että on täysin yhteiset rahat. Meillä on yhteinen asunto ja yhteiset lapset. Tämmöisessä tapauksessa on luontevaa, että kaikki kulut myös maksetaan yhdessä. Meillä toimivinta on, että isommista hankinnoista keskustellaan yhdessä. Lasketaan tarvittaessa vaikka niitä senttejä, jonka jälkeen todetaan voidaanko jotakin ostaa vaiko ei. Yhteiset rahat, palkkapäivänä miehelle tulee rahaa ja silloin siitä maksetaan myös kaikki laskut joita on (vuokra, vakuutukset, sähkö ynnämuu). Samana päivänä itselle tulee omaishoidon palkkio ja sitten lisäksi saamme myös asumistukea, lapsilisät, satunnaisia tuloja somen kautta, vammaistuen esikoisesta sekä vielä pienen hetken pari vuotiaasta pojasta kotihoidontukea.
Lapsiperheiden köyhyys
Monesti otsikoista saa lukea lapsiperheiden köyhyydestä. Sanoisin, että kyllä tässä huomattavasti paremmin tullaan toimeen kun aikanaan opiskelijana ja työttömänä. Miksi aina toitotetaan ainoastaan lapsiperheiden köyhyyttä kun monesti vaikkapa opiskelijat ovat jopa paljon tiukemmassa tilanteessa. Hyvin pitkälti kaikki on valinnoista kiinni. Täytyy tehdä valintoja mihin rahat käyttää ja täytyy osata hallita omaa rahankäyttöä. Onko ostanut korkeilla koroilla osamaksulla asioita, joka on täyttä typeryyttä tai onko valinnut, että maksaa isoa asuntolainaa pois hyvin pienillä tuloilla? Onko kummassakaan oikeasti järkeä?
Ei mekään tässä rikkaita olla, mutta hyvin tullaan toimeen kun vaan katsoo mihin sitä rahaa pistää. Esimerkiksi aikanaan mietin, että auto olisi mukava ja helpottaisi monien asioiden suhteen, mutta silloin taloudellisesti siihen ei ollut varaa. Jos olisimme tinkineet vaikka ruuan laadusta monta vuotta sitten, niin tilanne olisi ollut toinen. Silloin oli parempi pärjätä ilman menopeliä ja tuli sitä niinkin toimeen. Eihän se aina mukavaa ollut, mutta niin oli vaan elettävä. Mutta se on täysin siitä kiinni, että minkä elämässä asettaa etusijalle ja mihin haluaa rahaa käyttää.
Mites teillä menee, onko yhteiset rahat, elätkö puolison siivellä vai maksatteko kaiken puoliksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti