Olen kotiäiti ja lapseni on päiväkodissa koronasta huolimatta

Korona jyllää, sosiaalisia kontakteja on vältettävä, Uudenmaan rajat on suljettuna, yli 10hlö kokoontumiset on kiellettyjä, koululaiset opiskelee kotona, päiväkodissa on vain yksittäisiä lapsia ja kaikki hamstraa ruuat kaupasta. Kuinka kauan tämä poikkeustilanne kestää? Kuinka paljon tulee uusia rajoituksia vielä ennen epidemian huippua?

Miksi teet sitä, tätä ja tota vaikka Suomessa on vakava virus? 
Somepalstat pursuaa aloituksia liittyen koronaan. Kyseenalaistetaan, neuvotaan, suositellaan, käsketään, haukutaan ja osotellaan sormella kun joku sanoo väärän sanan väärällä hetkellä. Miksi joku vie lapsen kauppaan kun pitää ostaa viikon ruokaostokset tai miksi toinen vie lapsen päiväkotiin vaikka etätyö olisi mahdollista? Syitä voi olla monia. Joku voi olla yksinhuoltaja ilman tukiverkostoa ja toisella voi olla painavat perusteet lapsen hoidolle. En vähättele koronaa, mutta yritän ajatella asioita myös toiselta kantilta. 


Miten itse toimin ja miksi lapseni on hoidossa, vaikka olen itse kotona? 
Hetken aikaa mietin, että uskallanko sanoa tämän julkisesti. Sanoa, että lapseni ei ole päivisin kotona vaikka minä olen. Mutta useaan, todella useaan kertaan olen maininnut esikoisen erityisyydestä. Järkytyin kun kuulin, että lapset pitäisi ottaa kotihoitoon jos se on mahdollista. En siksi, että itse joutuisin oman lapseni hoitamaan. Vaan siksi, että tiedän kuinka paljon yhtäkkinen iso muutos vaikuttaisi meidän kohdalla lapseen. Rutiinit pitävät hänen päivät kasassa, asioiden toistuvuus on äärimmäisen tärkeätä, varhaiskasvatus on iso osa kuntouttavaa toimintaa ja kirsikkana kakun päällä on tietenkin pidennetty oppivelvollisuus (jota en pysty itse kotona mahdollistamaan). Jo nyt tämän poikkeustilanteen takia oikeasti tärkeät ja hyödylliset terapiakäynnit jäävät valitettavasti toteutumatta ja se on tosi huono homma. 
Kuitenkin ihan ensimmäisenä hallituksen ohjeen kuultuani ilmoitin keskimmäisen lapsen jäävän täysin kotiin, koska tilanne on aivan eri. Hänellä ei ole vahvaa tuen tarvetta, listaa diagnooseja ja erinäisiä haasteita. Esikoisen tilanteesta puhuimme sekä terapeutin, hoitajien ja päiväkodin johtajan kanssa puhelimessa. Lopputulos oli jokaisen mielestä oikea ja hänen kohdallaan arki jatkui normaalisti. Kivittäkää vaan mut äitinä, jos haluatte. Hän on jatkanu hoidossa koronasta huolimatta. 


Jokainen voi vaikuttaa asioihin, pienilläkin teoilla voi olla positiivisia vaikutuksia
Koronan leviämisen eteen jokainen voi tehdä osuutensa. Itse en juokse päivittäin kaupassa, enkä ota lapsia sinne mukaan. En matkusta julkisilla kulkuvälineillä, en lähtenyt paniikissa Uudeltamaalta vaikkapa Lappiin ennen rajojen sulkemista ja vältän sosiaalisia kontakteja. Lisäksi pyrimme olemaan pääosin kotona (esikoisen hoitoa lukuunottamatta), emmekä mene leikkipuistoihin joissa on isoja teinilaumoja viettämässä aikaa tai useita lapsia. Monta asiaa teen toisin verrattuna normaaliin elämäntilanteeseen. Rehellisesti sanottuna: en pidä kauhean pahana asiana, että erityiseni on edelleen kaupungin päiväkodissa painavista syistä. Oikeastaan siellä ei edes kovin montaa lasta nyt viimeaikoina ole ollut, joten todennäköisemmin sen koronan saisi koko perheen yhteisellä kauppareissulla kun lapset nuolisivat kilpaa ostoskärryjä, kaivavat nenää ja käsillä hinkkaavat jokaista paikkaa. Monet tekevät näin. 

Mites muut? Millä tavoin just te ehkäsette koronaa? 

9 kommenttia:

  1. Olen 3 alle kouluikäisen lapsen kanssa pelkästään kotona. Mies käy töissä, mutta ajaa kaivuria niin ei siinä tule paljoa kontakteja. Ruuat tilataan kaupasta kotiin. Ketään ei tavata ja pieniä kävelylenkkejä tehdään metsässä.
    Oma työnantaja hiillostaa takaisin töihin, mutta mieluummin tässä tilanteesss irtisanon itseni. Ei onneksi vielä olla siinä pisteessä, mutta ei etätyö mahdollisuutta. Perusterveitä ollaan muuten, mutta itse ja lapsi sairastettiin sairaalahoitoa vaativa keuhkokuume kuukausi sitten, joten keuhkot vieläkin heikossa kunnossa ja uutta tautia ei todellakaan haluta. Lapsen sairaalassa oloa hengityslaitteessa oli ihan kamala katsoa, joten tehdään kaikkemme, ettei siinä tilanteessa kohta taas olla.

    VastaaPoista
  2. Tsemppiä, mä en ainakaan sua kivitä ja päinvastoin lähetän ison halauksen. Jokainen kohtaa tämän vaikean tilanteen omasta elämäntilanteestaan käsin ja etsii ja löytää parhaat keinot selvitä ja jatkaa eteenpäin edes jotenkuten.
    Anna / Mustikkapasta

    VastaaPoista
  3. Täällä myös äiti, joka vie erityisayiden takia lapsensa päiväkotiin 3pv/vko. Teen töitä alalla, joka on kriisityötä ja välillä pitää olla jakamassa ja organisoimassa ruoka-apua työpaikalla. Lapsi ei voi olla mukana. Etätöissä puhelut ja etäkokoukset eivät ole lapsen korville ja mielelle sopivaa kuultavaa. Isä on työttömänä/sairaana kotona ja hoitaa tarvittaessa lasta. Mutta ei omista sairauksista johtuen pysty olemaan koko vastuussa lapsen päivittäisestä hoidosta. Lapselle on nyönnetty päivähoito minun työaikojen mukaan ja tässä tilanteessa pystyn itse olemaan kotona 2pv työviikosta ja teen siinä ohessa töitä sen minkä saan tehtyä. Tämä järjestely sovittu päiväkodin kanssa ja työnantaja joustaa. Lapsen isä on mt/päihdekuntoutuja. Kaikki tukitoimet ja kontaktit on tauolla. Olemme rajanneet muuten kaikki kontaktit minimiin. Emme tapaa sukulaisia tai aikuisia lapsiani. Emme käy missään muualla. Olisi järjetöntä irtisanoutua minun joka olen ainoa työssäkäyvä tai jättää lapsi isän kanssa kotiin. Kun muutenkin on kuormittavaa ilman tukitoimia. Kaikilla ei ole vaihtoehtoja. Lapsi on ollut paljon terveempi kun hoidossa vain vähän lapsia. Ei edes nuhatautia ole ollut, josta on kärsinyt koko hoidossa olo ajan. Työni on sellaista, joka lisääntyy kriisitilanteessa. Minun on oltava tavoitettavissa aamusta iltaan ja teen töitä myös ilta-aikaan. Mutta rajaan hoitopäivät minimiin ja pyrin järjestämään lähipäiville kaiken mahdollisen. Ja kyllä mieluummin jäisin kotiin lapsen kanssa tai jättäisin lapsen kotiin toiselle aikuiselle. Mutta se ei vaan ole mahdollista kokonaistilanteen kannalta.

    VastaaPoista
  4. Itse olen yh-äiti ilman mitään tukiverkkoa. Lasten isä ei pidä lapsiin yhteyttä.Lapsia minulla on 5 joista 2 vanhinta jo aikuisia joten asuvat jo omillaan. Kotona on 14, 16 ja 2,5 vuotiaat lapset.Sain kuopukselle pvkotipaikan 20h-vkossa tammikuun lopussa uupumuksen ja väsymyksen takia ja kun ei ole ketään kuka auttaisi edes joskus. Kuopus syntynyt keskosena ja ollut hyvin itkuinen joka polttanut minut loppuun. Järkytyin, huolestuin kun en saa viedä pvkotiin kun juuri oltiin totuttu 3,5hpv ja nyt ollaan oltu kotona reilu 2vkoa, teinit myös kun koulua ei ole. Päivät on selviytymistä aamusta iltaan, väsymys on jotain kamalaa. Tämä ei tee lapselle eikä minulle hyvää. Mutta hienoa jos muut pvkodit joustavat. Itse asun Oulussa. Nyt sitten lapsi onkin syksyyn kotona kun tämä aika jatkuu toukokuun puoliväliin ja tietysti pvkoti toivoo että lasta ei tuoda kesä-heinäkuussa. Mitähän minusta sitten on jäljellä...tuskin enää jaksan ja haluan palata pvkotiarkeen kun hoitokin niin lyhyt. Lisäksi yritän hoitaa lastenlapsia joita minulla 2 ja toiselle tulossa sydänleikkaus

    VastaaPoista
  5. Meillä erityinen on kotona.
    Opettajalla on mahdollisuus, vanhempien toiveista huolimatta, määrätä erityislapsi fyysisesti paikalle kouluun. Tämä uhka tuntuu mielestäni pahalta.

    VastaaPoista
  6. Tsemppiä kaikille! Kyllä me tästä selvitään��

    VastaaPoista
  7. Voimia ja tsemppiä kaikille! Selviämme tästä! Teet varmasti parhaimman ratkaisun teidän perheen kannalta.

    VastaaPoista

Joulukuun 1: Esittelyssä 5v lapsen joululahjat. Miten olis vaikkapa raha ja merkkilaukut?

Moni miettii näin joulukuun ensimmäisenä päivänä, että mitähän ostaisi lapselle lahjaksi? Miten välttyä järkyttävältä lahjavuorelta ja useil...