Jengi kitisee ku raha ei riitä ja sitä pitäs saada lisää

Rahapuu ois kätevä keksintö. Jokainen vois ostaa halvalla semmosen ja sit vaan setelit tipahtelis sieltä kuten syksyllä lehdet puista. Eikä yhdenkään ihmisen tarvis vinkua somessa, että voi apua kun rahat ei riitä. Eihän ne riitä, jos niitä ei osaa käyttää. Mua ärsyttää kun jengi itkee rahattomuutta tai syyttää Kelaa siitä, ettei työttömänä ole rahaa johonkin. Tiedän jo valmiiksi sohaisevani muurahaispesää, mutta aina saa sanoa mielipiteen.

Lähes päivittäin jengi huutelee rahattomuutta
Ihan joka hemmetin päivä nään ihmisten tekemiä julkaisuja siitä, että nyt on tili tyhjä. Kuvia joissa tilin saldona näkyy korkeintaan parikymmentä senttiä rahaa. Vuorokausi lapsilisien jälkeen on tili nollilla tai ruokaan ei ole rahaa ja siitä vingutaan vieraille sosiaalisessa mediassa. Enkä itse pysty vaan ymmärtämään. En mitenkään. Jos on joutunut omien mogailujen takia velkakierteeseen ja on rahaton, niin sillon voi katsoa peiliin löytääkseen syypään. En itse ole rikas, enkä kyllä ikinä vielä ole ollut rahatonkaan. Oon ihan vaan kotiäiti joka kirjoittaa blogia ja lisäksi olen yhden lapsen omaishoitaja. Tulot eivät ole suuret, mutta kyllä niillä riittävän hyvin toimeen tulee kun katsoo vähän mihin sitä rahaa laittaa. Mies käy ihan tavallisessa duunissa. 

Menot täytyy suhteuttaa tulojen mukaan
Olen aina ollut sitä mieltä, että jos rahaa ei ole niin silloin ei ostella asioita. Omat menot täytyy suhteuttaa omien tulojen mukaisesti. Jos ei ole varaa omaan autoon, sillon kuljetaan julkisilla mahdollisuuksien mukaan. Vuosia sitten Vaasassa asuessani oli aivan onneton julkinen liikenne ja oma auto olisi helpottanut hyvin monessa asiassa, vaan eipä silloin ollut varaa. Piti tinkiä omasta mukavuudesta, mutta samaan aikaan pyrin säästämään kuukausittain pienen summan sivuun. Meillä ei ollut maksullisia harrastuksia, emme käyneet edes elokuvissa, söimme edullista ruokaa ja niin sanotusti venytettiin penniä aina kuun alusta kuun loppuun asti, kuukaudesta toiseen. Tällöin myös kuitenkin tultiin toimeen, eikä laskuja jäänyt rästiin. Kun opiskelin ja mies oli työtön, oli tiukkaa saada ihan vaan pakollisetkin asiat maksettua. Pakollisiin asioihin lasken ainoastaan vuokran, kotivakuutuksen, sähkön, puhelinliittymän ja ruuan. 
Jos vetää vaikka röökiä, niin mitä se maksaa nykyään? Päälle 8€/ normaali aski? Askillinen päivässä tekee kuukaudessa n 250€. Sillä samalla rahalla tekee paljon muita tärkeämpiä ostoksia. Maailma on valintoja täynnä, mutta mun mielestä ei kannata itkeä rahattomuutta jos hönkii savuna ilmaan tuhansia euroja vuodessa. 

Suomessa asiat on paljon paremmin kun monissa muissa maissa
Köyhyyttä on oikeasti monissa maissa olemassa. Ei tukia, eikä töitä. Suomessa on mahdollisuus saada tukia, joka on hieno juttu. Niitä myönnetään ihmisille joilla siihen on tarve tai oikeus. Esimerkiksi joillain ökyrikkailla ei olisi oikeasti tarvetta lapsilisälle, mutta kun siihen voi olla oikeus niin sen myös saa. Kun taas samaan aikaan jollekkin toiselle lapsilisä voi olla lähes ainoa mahdollisuus ostaa lapselle uudet kesäkengät tai ruokaa pöytään. Haluaisin oikeasti nähdä yhden tuollaisen vähävaraisen perheen tilitiedot usealta kuukaudelta, mihin rahaa menee ja mitkä asiat on heidän mielestä pakollisia. Ostaako tällöin perheen äiti vaikkapa kallita kosmetiikkatuotteita itselleen tai onko kalliita osamaksuja maksamatta, joihin menee iso summa kuukaudessa? 

Yhteinen perhe, yhteiset rahat
Itse olen ollut aina hyvin tarkka rahankäytöstä. Keskustelemme puolison kanssa ihan vaan muutamankymmenen euron ostoksen kohdalla, että onko se oikeasti tarpeellinen ja ostetaanko se nyt heti vai mahdollisesti myöhemmin? Tai sitten jätetään kokonaan ostamatta. Panostamme laatuun, emme määrään ja pidemmällä tähtäimellä siinäkin säästää euroja. Tällöin ei tarvitse jatkuvasti ostaa uutta vanhan kulahtaneen vaatteen tilalle. Tai rikki menneen kodinkoneen tilalle. Isoja hankintoja teemme mahdollisesti pidemmän harkitsemisen jälkeen. Emmekä tee oikeastaan mitään hankintoja kysymättä toiselta. Ehkä kaupasta voi tarttua vähän herkkuja extrana, jolloin toinen ei heti tiedä ja se on sitten vaan kiva ylläri. Meillä on yhteinen koti, yhteiset lapset ja myös yhteiset rahat.

En ole korkeasti koulutettu tai korkeapalkkaisessa duunissa
Koulutustaso: peruskoulu. Kaksi kertaa sen jälkeen jäi opinnot kesken. Ensin piti opiskella kokiksi ja sen jälkeen merkonomiksi, mutta en valmistunut kummastakaan koulusta. Ensimmäinen jäi kesken, koska ei ollut oma juttu. Toinen jäi kesken, koska tulin raskaaksi. Ja hittovie, silti tässä ei oo mitään hätää. Normaali arki rullaa ihan kivasti, ruokaa on päivittäin pöydässä ja laskutkin ajallaan maksettuna (maksan aina heti kun postiluukusta tipahtavat). En ole ikinä diilannu kamaa tai myyny persettä, mutta oon ollut vaan niin tarkka raha-asioista. Sillain pärjää jo pitkälle! Kyllähän pieni lisäraha varmaan kelle tahansa kelpais, mutta mitä tahansa sen eteen ei kannata tehdä. Tarjoa vaikka lastenhoitoapua tuttavalle pientä palkkiota vastaan, jos muuta et keksi kun iskee akuutti tarve lisäeuroille. 

Ennen kun joku tulee sanomaan että olen vain kelan tuilla, niin kyllä saan tukia. Sitä en kiellä, mutta saan myös jokaikinen kuukausi palkkatuloa. Palkkakuitti tippuu omaishoitajuudesta joka kuukaus postiluukusta ja lisäksi tienaan hieman somejutuilla. Mulle riittää, että tullaan toimeen ja elämä sujuu ilman velkakierrettä. En tarvii uutta Ferraria tai isoa  kallista omakotitaloa. Asun vuokralla ja liikuin vuosia vain julkisilla kulkuvälineillä. 



16 kommenttia:

  1. Samalla kannalla olen kanssasi. Olen myös ihmetellyt koronan aikana sitä kun vanhemmat vaativat kunnilta rahaa ja ruokakasseja kun heillä on oikeus. Missä kohtaa ne velvollisuudet tulevat vanhempana? pitäisi pohtia montako lasta tekee ja pystyy elättämään. Vai oletetaanko aina että yhteiskunnan pitää hoitaa.

    VastaaPoista
  2. Hyvä postaus tärkeästä aiheesta! Olen itse äitiyslomalla, pian alkaa hoitovapaa. Siitä selvitään säästöillä ja pienillä satunnaisilla palkkatuloilla. Puoliso opiskelee ja tekee töitä. Toki meillekkin tulee niitä tukia, mutta palaan hoitovapaan jälkeen vakituiseen työpaikkaan ja koen kantavani korteni kekoon. Meille riittää katto pään päällä, terveellinen ruoka sekä tarpeelliset hankinnat. Laskut saadaan maksettua, ei ole lainoja eikä velkoja. Rahankäyttö on pitkälle asennekysymys :)

    VastaaPoista
  3. Totta,mutta teille jäisi kuitenkin vielä enemmän rahaa säästöön jos jättäisit vaikka ne päivittäiset coca colat ostamatta :D oot siitä kuitenkin yhtä riippuvainen kun toiset on tupakasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei nyt sentään ihan päivittäiset ja nekin ostan aina tarjouksesta, ku en raaski oikeestaan koskaan normihinnalla :D
      Mut oot oikeessa, kyllähän siinä sen 10-20€ säästäisi kuukaudessa, jos jättäisin Colat kauppaan!

      Poista
  4. Mutta kyllähän se on ihan ok ostaa ne cokikset jos siihen rahat riittää.

    VastaaPoista
  5. Oon aika samoilla linjoilla sun kanssa. Tiedän pelkästään tuilla elävän ihmisen joka kitisee rahattomuuttaan somessa jatkuvasti ja samaan aikaan ostelee itselleen ja lapsilleen kaikkea turhaa skeidaa aina kun rahaa tulee. Lapset kulkee pienissä ja likaisissa vaatteissa, koti on täysin siivoton kaaos. Tupakka ja hiki käryää paitsi henkilöstä itsestään, myös lastensa vaatteista. Sähköt katkeilevat vähän väliä maksamattomien laskujen takia. Se vaan, että tätä ihmistä ei auta se tuleeko rahaa tonni vai kymmenen tonnia, hän saa ne kyllä hassattua alta aikayksikön. Jos ei osaa käyttää rahaa, niin ei osaa. Tällaiset tyypit tarvitsisivat rahan sijasta edunvalvojan.

    Ootko muuten miettinyt miten selviät jos sulle tulisi ero ja miehen palkkatulot lähtisi kokonaan pois, tipahdatko ihan tyhjän päälle? Oletko säästänyt mitään pahan päivän varalle vai elätkö päivä kerrallaan? Se on helppo sanoa että menee hyvin, niin kauan kun menee hyvin. Jos paska osuu tuulettimeen, tulisi siihen olla varautunut edes jossain määrin.. Voi tosiaan aloittaa vaikka sillä että jättää ne colat kauppaan ja laittaa säästöön sen 10-20 euroa kuussa, se on jo ihan hyvä alku.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ikinä oo eläny niin, että tili olis kuun lopussa ns nollilla. Eli jos sattuisi joskus ero tulemaan, niin siitä kyllä selvittäis. Siinä tilanteessa olisi muita asioita, joista pystyisi karsimaan.

      Poista
  6. Ihan kaikkea ei sentään voi mitata rahassa. Lapset ovat monella tapaa rikkaus, vaikka ei lompakossa näkyisikään.
    Aika monessa perheessä on puskurirahastot hätätilanteiden varalle.
    Oma katastrofi sattui, kun lapsella todettiin vakava vika, mikä piti leikata toisella paikkakunnalla 500km päässä kotoa. Piti järjestää eläminen siellä ja sisaruksille kotona. Toki tätä ennen jo alkoi sairaalakäyntejä tulemaan tiuhalla tahdilla, kun tutkittiin. Maksukatto paukkui jo 2kk käynneistä.
    Eli poliklinikkamaksuista tuli iso lasku + kuukauden vuokra asunnosta leikkauspaikkakunnalla (ei ollut mitään potilashotelleja tai mahdollisuutta yöpyä teholla lapsen luona) + kotona juoksevat kulut niin kuin normaalisti + palkattomat sairaalakäynnit, siis pienempi palkka kuin normaalisti töissäkäydessä.
    Kotiin päästyä vielä 2kk meni kelan erityishoitorahalla, mikä on pienempi kuin palkka normaalisti.
    Kun vihdoin saatiin vialle nimi, niin toinen sisarus sairastui vakavasti.
    Jouduin olemaan pois töistä taas 2kk, toinen kuukausi täysin ilman palkkaa lääkärintodistuksista huolimatta (kelaan piti olla itsestäänselvyys, mutta eipäs ollutkaan).
    Uuvuin yövalvomisiin/kohtauksia yöllä ja lääkitsemistä ja masennuin.
    Tällä tiellä edelleenkin. Mulla oli kaikki. Terveys vietiin lapsilta ja multa. En olisi voinut itse vaikuttaa tilanteeseen. Jos joku vastaavassa asemassa pyytää rahaa/ruokaa ym. (Mekin pyydettiin, mutta ei kuuluttu lastensuojelun piiriin= ei saatu)
    Niin olen auttamassa. Tiedän, millaista on olla ahdingossa. Ja hienoa, ettei sinulle ole selvästikään sattunut sellaisia vastoinkäymisiä, että matto vedettäisiin täysin jalkojen alta. Jospa nyt silmät aukeaisi, että kaikki ei ole itseaiheutettua ja pulaan voi oikeasti joutua kuka tahansa, kun karman lait kolahtelee.
    Mukavaa kesää kaikille ja pidetään toisistamme huolta!

    VastaaPoista
  7. Kiitos kirjoituksesta, siinä oli paljon hyviä ajatuksia ja aihe kiinnostaa minua henkilökohtaisesti. On totta, että Suomessa ei absoluuttista köyhyyttä ole juurikaan eli puhutaan suhteellisesta köyhyydestä, joka on niin, suhteellista. Perheiden taloudellisia tilanteita on kovin vaikea verrata. Kiva kuulla että olette pärjänneet tuloillanne, mutta ei silti voi ajatella, että kaikkien varattomuutta valittavien perheiden kohdalla olisi kyse vain siitä, etteivät osaa käyttää rahaa. Voin kertoa, että olen työni puolesta nähnyt monen perheen tilitiedot useammalta kuukaudelta ja on perheitä, joilla turhiin menoihin ei rahaa mene, ei edes siihen Coca colaan ja silti on tiukkaa. Syynä voi olla omat pitkäaikaissairaudet, lasten sairastelu, auton kulut (kyllä, jotkut tarvitsee ehdottomasti autoa kulkemiseen, koska eivät asu isoissa kaupungeissa kuten esim. Vaasa vaan paljon pienemmissä ja niissäkin syrjässä ja julkista liikennettä ei ole.), sitten kun sattuu auto menemään rikki yhtä aikaa kuin pyykinpesukone ja jääkaappi. Huomionarvoista on myös se, että kun lapset ovat pieniä, eivät paljoa kulutakaan. Menot voivat kasvaa iän myötä. Tässä muutamia näkökulmia. Köyhyyteen suhtaudutaan Suomessa välillä todella negatiivisesti ja ajatellaan että köyhyys on ihmisen omaa syytä, osaamattomuutta tai laiskuutta. Se aiheuttaa paljon häpeää vähävaraisille, joilla rahat eivät riitä eivätkä kykene asiaan vaikuttamaan.

    VastaaPoista
  8. Yritin jo aikaisemmin kommentoida, mutta jostain syystä kommentti ei mennyt läpi. Minusta on aika musta-valkoista ajatella, että kaikki köyhyys olisi itseaiheutettua. Kaikilla ei ole kristallipalloa ja vaikka puskurirahastoa löytyisikin, sekin kyllä hupenee aika nopeasti tyhjän päälle jäädessä. Varmasti aihe kärjistyy jossain face- ja nettipalstoilla, mutta kyllä meitä korkeasti koulutettujakin on joilta menee terveys ja kaikki kaatuu päälle vaikkei olisi omaa autoa tai hulppeita taloja merenrantatontilla. Joskus toinen sairastuu ja toinen jää yksin velkojen kanssa eikä se asunto keskellä metsää välttämättä menekään kaupaksi. Meillä maksellaan lapsettomuushoitoja sekä lapsen lääkäri- ja lääkekuluja. Kaikki lääkkeet eivät mene kelakorvauksen piiriin ja kaikki eivät saa apuja julkisesta sairaanhoidostakaan eivätkä kaikkien lapset ole vakuutuskelpoisia välttämättä olleet koskaan. Pienet lapset kuluttavat vähemmän kuin isot. Monen lapsen perhe saa enemmän tukia kuin yhden. Kaikilla ei ole mahdollisuutta käyttää julkisia liikennevälineitä jne. Se, että joku vinkuu tupakkarahaa netissä ja sen perusteella niputetaan kaikki samaan pakettiin on todella kapeakatseista.

    VastaaPoista
  9. Kaikkee ei voi ennakoida. Mulla meni luottotiedot nuorena kun eka avokki suostutteli mut ottamaan pikavipin. En pystyny maksaa sitä takaisin ja kun olin nuori ja tyhmä olin sit pian vippikierteessä. Oon nyt 27v sairaseläkkeellä etenevän neurologisen sairauden takia ja se lääke mikä mulle käy on sika kallis ja sossu ei meina uskoa että tarvin just sen. Jatkuvasti pitää taistella että saan tukea ja mua kyseenalaistetaan vaan. Elämäni on vaan kotona olemista ja en voi ostaa mitään oikeesti hyvää mitä tahtosin. Syön vaan ulkomaisia vihanneksia ja liikun julkisiin kulkuneuvoihi mul on nipin nspi varaa. Pitääkö mun syyllistää itseäni ja kattoa peiliin kun olin nuorena tyhmä vipin ottaja ja sit sairastuin vakavasti? Mä en ryyppää enkä tupakkia polta. Kannabis helpottaa mun sairauden oireita hieman ja sopii mulle. Mut pitäskö mun vaan lopettaa valittaminen....

    VastaaPoista
  10. Rahattomuus on Suomessa vähintään 99% kerroista aivan oma valinta.

    Pelkästään Kela maksaa niin paljon tukia, että sillä kyllä pärjää JOS ei hassaa turhuuksiin.

    Jos oot ottanut 300k€ velkaa ja jäätkin työttömäksi ja velat puskee edelleen päälle niin pakottiko joku ottamaan velkaa?? Tuskin..

    Jos oot pikavippikierteessä niin sekin on ihan oma syy..

    Esimerkiksi isoihin lainoihin saa monesti hyvät vakuutukset sairastumisen / työttömyyden varalle niin jos oot päättänyt ryhtyä velalliseksi ilman vakuutusta on sekin ollut ihan oma valinta.. Sama kuin pelaisi nettipokeria isoilla panoksilla.

    Elämä on valintoja täynnä ja jos tekee huonoja valintoja voi mennä pahasti pieleen ja joku voi jopa ajatella, että se olisi jonkun muun vika, mutta kun se on lähes aina aivan jokaisen ihan oma syy :)

    Tässä mun 2 penniä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Saisinko lähteet tuohon 99 prosenttiin? :)

      Poista
  11. Coca Cola. Onko tosiaan porukka näin absoluuttisen idiootteja..

    VastaaPoista
  12. Huhhuh. Olipa asenteella kirjotettua tekstiä, ja se asenne on selvästi "oma vika jos olet köyhä".
    Toivottavasti ei koskaan iske sairaudet tai työttömyys omalle kohdalle, ei hajoa pesukoneet tai tule sairaskohtausta ja teholle joutumista jonka jälkeen pitäis jostain saada kasa lääkkeitä ostettua ja työkyky mennyttä.

    Paitsi että sillähän sitä kun vaa suhteuttaa tuloihin ja ennakoi kaiken elämässä.

    VastaaPoista
  13. Ootko ikinä ajatellut, että sulle ei kerry pahemmin eläkettä? Olettaen, että olet siis kotiäiti, jolla ei pahemmin palkkatuloja?

    Itse olen ollut kotona lasten kanssa 5v. + opiskelut siihen päälle. Että ei oo sen puoleen itsellänikään huurramista. Opiskelin toisen ammatin, jossa nyt viihdyn ja jolla saan kerrytettyä eläkettä. Se, koska eläkkeelle pääsen, on sit eri juttu =)

    VastaaPoista

Voiko toiselle antaa kierrätyslahjan vai ei?

Minkälaisia ajatuksia herättää jos puhutaan, että on saanut kierrätetyn lahjan tai antanut jotain itselle tarpeetonta jollekin toiselle lahj...