Viisi helppoa juhlaherkkua! Oletko jo kokeillut nämä?

Tuskailetko sinäkin joskus juhlien suhteen? Halusin tulla jakamaan muutaman helpon ja herkullisen vinkin helpottamaan teidän lukijoiden seuraavia juhlia. Aina ei tarvitse maksaa tilauskakusta paljoa tai nähdä itse usean tunnin vaivaa juhlien tarjoiluihin. Helposti voi saada myös kivannäköistä ja hyvältä maistuvaa syötävää juhlapöytään.

                      1. Donitsitoukat

Nämä kuvassa näkyvät donitsitoukat on superhelpot ja nopeat tehdä. Jotta nämä onnistuu, ei tarvitse edes osata leipoa! Nämä on loihdittu suoraan Pirkan valmisdonitseista, jotka nappasin kaupan pakastealtaasta. Lisäksi ostin lakuja ja neljä tikkaria.
Kuvasta näkeekin toteutuksen. Eli donitsit halkasee keskeltä, laittaa väleihin lakuja ja tikkarit tökkää paikoilleen. Tikkareista kannattaa hieman lyhentää tikkua, jotta pysyvät paremmin paikoillaan.


                    2. Suolainen piirakka 

Suolainen piirakka on aina melko varma valinta. Meidän juhlissa on aina vieraille maistunut hyvin ja on kokeiltu monenlaisia täytteitä. Mun luottoreseptiä on moni kehunut ja myös pyytänyt, sen löydät klikkaamalla tästä.


 3. Pienellä vaivalla söpö täytekakku

Moni ajattelee, että täytekakun tekeminen on hirveä työmaa. Kakkupohjan leipomiseen ei mene kun hetki, mutta jos laiskottaa niin voi kaupan hyllystä napata valmiin mukaan. Jos käyttää valmispohjaa, ei kakun tekemiseen mene kun muutama minuutti. Väliin voi laittaa vaikka vaan mansikkaa, jos ei ehdi sen kummosempia tehdä. Kiire ei ole este hienolle kakulle. 
Kuvan kakussa on päällä vaniljamassaa ja mustaa sokerimassaa, josta on koristeet tehty. Kermavaahto reunoille. 

4. Pikkuset wrapit

Nam! Tässä on nyt isommat versiot kuvassa, mutta pienet toteutetaan samalla tavalla ja leikataan vaan pienemmiksi. 
Täytteitä voi soveltaa oman maun mukaan. Tuorejuustoa pohjalle, tonnikalaa, pieneksi pilkottua salaattia, tomaattia ja kurkkua. Päälle vielä hieman juustoraastetta, jonka jälkeen rullalle. Meillä nämä kelpaa jopa koko perheelle ja voin sanoa, että keskimmäinen lapsi on hyvin nirso. 

5. Hedelmäsalaatti & kermavaahto

Hedelmäsalaattia voi tehdä monenlaista. Hedelmät vaan sekaisin isoon kulhoon hetkeä ennen juhlia, kermavaahto toiseen ja tarjolle. Terveellinen ja herkullinen vaihtoehto. En tiedä kai yhtäkään ihmistä, jolle hedelmäsalaatti ei kelpaisi. 


On olemassa monia muitakin hyviä juhlaherkkuja. Vuosia sitten tein esikoisen 3v juhliin viinirypäleistä matoja, joilla oli silmät. Ne oli aivan hitti! Yhtäkkiä juhlissa meni useampi rasiallinen rypäleitä lasten suuhun, koska ne oli tehty houkuttelevan näköisiksi.
Pitäsköhän tehdä jossain vaiheessa toinen samankaltainen postaus, johon laittaisin ohjeen niistäkin? Mitkä on muuten teidän lempiherkut juhlissa? 

Koetko joskus riittämättömyyden tunnetta, miksi?

Se tunne, kun kokee riittämättömyyttä voi tulla monista erilaisista syistä. Jokin menneisyydessä ollut tapahtuma voi herkästi nostaa tuttuja tunteita haastavissa tilanteissa. Jonkun toisen ihmisen ilkeä sana voi latistaa ja saada kokemaan, ettei riitä. Sosiaalisessa mediassa toiset tuovat ainoastaan hyviä puolia elämästään esille, hymyilevät ja ovat hyvin energisia superihmisiä. Näissä tilanteissa helposti kuoppasta tietä pitkin kulkeneet ihmiset alkavat kokemaan, että ei riitä sellaisena kun on. Pitäisi yrittää enemmän ajatella positiivisesti ja todeta "hitsi, mä riitän just näin ja yritän parhaani!" 

Riittämättömyyden tunne vanhempana. Riitänkö näin? 

Äitinä riittämättömyyden tunne tuntuu pahalta. Miksi täytyy edes joskus miettiä, että riitänkö tälläisenä? Riittääkö se, että yritän olla läsnä mahdollisimman paljon jokaiselle lapselle. Riittääkö se, että huonompina päivinä saa oikeastaan vain pakolliset tarpeet täytettyä. Kuten ruuan pöytään, puhtaat vaatteet, haleja, pusuja ja turvallisen aikuisen joka katsoo sivusta? Riittääkö vanhempana silti, vaikka päivittäin ei pystyisi tarjoamaan lapsille hyvin pitkiä ulkoiluja, yhteisiä pelihetkiä lautapelejen parissa tai pitkiä yhteisiä leikkihetkiä? 

Pitäisikö olla armollisempi? 
Riittämättömyyden tunne tulee kuitenkin välillä itselläni pintaan. En pysty antamaan tasapuolisesti huomiota kaikille kolmelle. Esikoisella on omat tarpeensa ja vaatii jatkuvan huomion. Kuopus on pienin, ei osaa odottaa, eikä tottele EI-sanaa. On melko selvää, että arkisin keskimmäinen jää hyvin helposti vähimmälle huomiolle puolison töissä ollessa. Usein iltaisin hänen kanssaan luetaan muiden jo nukkuessa iltasatua, halitaan ja käydään päivän kuulumiset vielä läpi. Annan myös viikottain hänelle hetkiä, jolloin ollaan vain kahdestaan. Silti välillä minusta tuntuu, että hän joutuu olemaan liian paljon "yksin" ja ettei saisi riittävästi huomiota minulta. Ajattelenko vain liikaa ja pitäisikö olla itselle armollisempi? 

Ihan varmasti monilla muilla perheillä on huonompia tilanteita. Vanhemmat eivät välttämättä leiki ollenkaan lastensa kanssa tai vaativat jo hyvin pienenä olemaan todella omatoimisia. Ei pyynnöstä lue kirjaa tai lähde ulkoilemaan. Tilanteita on monenlaisia. Mutta se, että mikä on hyvä ja mikä riittää? Jos toiselle riittää jokin, ei se välttämättä riitä toiselle. 

Itse yritän tehdä parhaani. Yritän olla jokaisessa tilanteessa riittävä vanhempi ja läsnä lapsille. Toivon ja haluan, että heillä olisi mahdollisimman hyvä, onnellinen ja tasapainoinen lapsuus. Sen eteen teen kaikkeni.
Yritän muistuttaa myös usein itselleni, että riitän just tälläisenä äitinä kun olenkin! 

Erityislapsen äidin pelko, ahdistus ja arki

Jokin aikaa sitten instagramin puolella avauduin ahdistavasta fiiliksestä, pahimmasta pelosta ja meidän arjesta.

Tässä kuvassa näätte huonosti nukkuneen ihmisen, erityislapsen äidin, minut.

Yhtenä päivänä iski hirvee ahdistus päälle, koska edeltävänä yönä en ollut herännyt tytön epilepsiakohtaukseen. Se ei ollut ensimmäinen kerta, eikä myöskään viimeinen. Tuli ajatus, että jos joku kerta kumpikaan meistä aikuisista ei herää ja kohtaus juuri silloin pitkittyy kohtalokkaasti. Mun pahin pelko on, että niin kävisi.

Tilanne kuitenkin on melko haasteellinen tytön epilepsian kohdalla. Hyvin usein kohtaus ei mene heti ohi, mutta onneksi ei ole tarvinnut lähteä keskellä yötä kouristelevan lapsen kanssa kiireellä ambulanssilla sairaalaan. Onneksi myös jokaisena aamuna sängystä on noussut nätti takkutukkainen neiti, joka on täynnä energiaa. Valmiina aina uuteen päivään ja uusiin haasteisiin!

Instan puolella sain ihanilta seuraajilta lukuisia yksityisviestejä, joita luin kyyneleet silmissä. Kuinka moni ihailee meidän vahvuutta tämän haastavan arjen keskellä. Voin kertoa, että välillä tulee myös niitä huonompia hetkiä jolloin tuntuu ettei omat voimavarat riitä. Silloin romahtaa täysin, mutta vain hetkellisesti. Kunnes tajuan, että hittovie... Asiat vois olla paljon huonomminkin. Meillä sentään on lapsi. Lapsi joka pystyy kävelemään, joka kovasti yrittää harjoitella uusia taitoja. Hän hymyilee, hän nauraa ja hän on oma ihana itsensä! Silloin kiipeän ylös sieltä kuopasta jonne hetkellisesti vajosin. Sen jälkeen nousen pystyyn ja jatkan eteenpäin aina vaan entistä vahvempana. Luulen, että näin käy varmasti lähes jokaiselle joskus. Joskus tulee huonompia hetkiä. Elämässä on alamäkiä, ylämäkiä, haasteita, onnellisuuspiikkejä ja tasasta.


Toisten haasteet on isompia, toisten pienempiä. Jokainen kokee asiat eri tavalla. Jonkun pieni, voi olla toiselle suurta ja päinvastoin. Mun on pakko kyllä sanoa, että jos olisin yksin lasten kanssa niin tää pakka ei olis edes näin hyvin kasassa. Mun rinnalla kulkee puoliso, joka auttaa, tukee ja ymmärtää. Lisäksi saadaan myös ulkopuolista apua tässä haastavassa tilanteessa. Vammaispalvelu, terapeutit, päiväkoti ja perhehoitaja. Ulkopuolinen apu ja yhteistyö näiden alan ammattilaisten kanssa auttaa hurjasti sekä tytön taitojen oppimiseen ja myös meidän, vanhempien jaksamiseen. Saadaan paljon hyviä vinkkejä ja neuvoja kuinka voidaan itse tukea lasta näissä oppimisen haasteissa. Teemme parhaamme, että hän saa kaiken tarvitsemansa! Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse tälläisessä tilanteessa hoitaa yksin. Eikä siihen edes kukaan superihminen pystyisi vuosikausia väsymättä. 

Kiireellisen arjen pelastus: Autopesu näppärästi kauppareissun aikana.

Kaupallinen yhteistyö Pesulasi kanssa.

Monista syistä johtuen hankimme hiljattain oman auton helpottamaan haasteellista ja kiireistä arkea. Lyhyesti kerrottuna: Esikoisen kanssa on monenlaisia tapaamisia ja paljon pakollisia asioita, joita täytyy hoitaa. Hänen kanssaan liikkuminen myös on aina melko mielenkiintoista, joten pitkän pohtimisen jälkeen teimme ratkaisun ja hankimme auton. Jo hyvin nopeasti ensimmäinen autopesu tuli ajankohtaiseksi ja samalla laitettiin vahaa pintaan. Täytyyhän uudesta autosta pitää myös huolta!

Miksi tulisi valita juuri Pesulasi? 
Vantaan Koivukylässä sijaitsevan K-citymarketin yhteydessä toimiva Pesulasi on näin lapsiperheellisenä todella kätevä vaihtoehto. Samaan aikaan kun omaa autoa puunataan kuntoon voi itse tehdä vaikkapa viikon ruokaostokset ja tarvittaessa käydä apteekissa hakemassa esikoisen lääkkeitä tai sitten voi käydä vaikkapa pizzalla. Jos ulkona on hieno sää, niin voi mennä vieressä olevaan leikkipuistoon lasten kanssa ulkoilemaan ja hakea auton kun homma on valmis. Tällöin itse välttyy turhalta odottelulta ja pystyy hyödyntämään kaiken ajan. Sanoisin, että todella kätevää. Kiire ei ole syy laiminlyödä auton puhtautta, kun on olemassa aikaa säästävä vaihtoehto. Välillä ainakin itsestäni tuntuu, että tunnit loppuvat päivistä kesken ja tämä on oiva tapa säästää aikaa. 

Automme pestiin ja kovavahattiin. Palvelu oli ammattitaitoista, ystävällistä ja valmista tuli jopa luvattua nopeammin. Pesulasi palvelee kahdessa eri toimipisteessä, Vantaalla ja Keravalla. Sieltä löytyy monenlaisia pesuvaihtoehtoja, vahauksia ja esimerkiksi rengaspalveluita. Itse haluan käyttää auton mielummin pesulassa, jossa ihmiset tekevät työn. Rehellisesti sanottuna minua ei oikein houkuttele ajatus konepesusta, joista olenkin kuullut monenlaisia huonoja kokemuksia. Me tulemme jatkossa hyödyntämään Pesulasin palveluita aina tarpeen mukaan. 

Vinkkaan vielä loppuun, että instagramin puolella on nyt arvonta. Voit voittaa auton teho kesäpesun Pesulasissa, arvoltaan 30€! Klikkaa tästä päästäksesi arvontaan. 

Koronakesä. Reissuun vai ei?

Korona ei ole ohi, mutta rajoituksia puretaan ja monet paikat aukeavat taas ihmisten käyttöön. Pohdin tässä vaan, että uskaltaako kesällä lähteä erilaisiin paikkoihin vai täytyykö tyytyä pelkästään lähellä oleviin ulkokohteisiin? Siksi lähellä, että onko hotellissa yöpyminen nyt viisasta?

Naantalin muumimaailma houkuttelis paljon
Nyt kun on oma auto, olisi helposti mahdollisuus lähteä lasten kanssa Muumimaailmaan. Mutta kyllähän se mietityttää, että onko se ollenkaan turvallista. Onko kuinka paljon muutoksia, pääseekö muumeja halaamaan, pääseekö muumitaloon sisälle vai onko kaikki mahdollinen rajattu minimiin? Saako muumimaailmassa nyt kaikki lapset samalla tavalla ilon irti jos verrataan aikaisempiin vuosiin. Vai olisiko päivä pelkästään varomista, ohjeita ja toisten ihmisten kammoksumista. Pystyisiko siitä nauttimaan? 

Pienet ulkokohteet turvallisimpia
Instagram kyselyni mukaan moni suosii nyt kesällä pieniä kohteita. Niissä ei pääse samanlaisia ihmismassoja syntymään, verrattuna isoihin ihmisten suosiossa oleviin paikkoihin. Tuusulassa sijaitseva Koiramäen Pajutalli on aivan ihana paikka päiväretkelle. Käytiin parisen viikkoa sitten itse kyseisessä paikassa ja eihän lapsia meinannut saada edes lähtemään kotiin. Kesällä sieltä löytyy myös kanoja ja lampaita, kanien ja possujen lisäksi. Lisäksi tehtiin edellisenä viikonloppuna päiväretki Kuusijärvelle. 
Kuitenkin osa seuraajistani oli sitä mieltä, että ihan samalla tavalla nyt liikkuvat, menevät ja tekevät. Ei vähennä retkiä, eikä vältä esimerkiksi huvipuistoja. Suhtautuvat asenteella: sit tulee jos on tullakseen. 

Mikä olisi se oikea tapa? 
Onko tähän tullut mitään linjausta? Turvavälejä tulee noudattaa, oli paikka sitten mikä tahansa. Sairaana ei saa lähteä retkille ja aina täytyy muistaa hyvä käsihygienia. Onko se ihmisten itse päätettävissä, että mitä haluavat tehdä. Itseäni hieman mietityttää. Lähtevätkö tartunnat pian jyrkkään nousuun ja kohta on taas monet paikat kiinni. En usko, että korona häviää mihinkään.. Opitaanko sen kanssa vaan elämään? Tuleeko rokote? Tuleeko elämä olemaan koskaan samalla tavalla kun ennen vai totutaanko uudenlaiseen normaaliin?




Hyvin tarkka ja vaativa 4v.

Kaupallinen yhteistyö Mallikkaat kanssa!

Olen jokusen kerran täällä blogin puolellakin maininnut meidän keskimmäisestä lapsesta. Kertonut, kuinka hän on hyvin tarkka ja myös hieman vaativa. En uskalla ostaa hänelle edes vaatteita kysymättä ensin, että kelpaako. Pinkki on aina melko varma valinta, mutta satunnaisesti myös muut värit miellyttävät häntä. Hän ei ole tarkka ainoastaan vaatteista tai leluista, vaan aamulla usein ensimmäisenä harjataan hiukset ja pyydetään jos äiti voisi tehdä letin tai laittaa pompulan. Oikea prinsessa! 

Neiti haaveili omista koruista ja usein kysyi minulta, että voisiko saada rannekoruni tai kaulakoruni. En kuitenkaan antanut omia käytössä olevia korujani hänelle. Sitten sainkin oikein kivan yhteistyön, jonka kautta tyttö sai ensimmäisen ihan oman korusetin. Mikä parasta, yhteistyöpaketti sisälsi lapsen toiveiden mukaan tehdyn rannekorun ja kaulakorun. Pinkkiä, vaaleata ja tähtiä, supersuloista! Neiti rakastui välittömästi omiin koruihinsa ja ne pidetään nyt visusti omassa tallessa tai käytössä, ettei pikkuveli vaan varasta. 

Nämä korut tehdään usein tilaustyönä, eli täsmälleen asiakkaan toiveiden mukaisesti. Voit siis tilata lapsellesi tai vaikka kummilapsellesi täysin uniikin korun lahjaksi. Koruissa on myös turvalukko takana, joten ikäviä vaaratilanteita ei pääse vahingossakaan tulemaan. 

Verkkokaupasta löytyy lasten korujen lisäksi myös mm: vauvojen tuttinauhoja, puruleluja ja tutteja. Tuotteet ovat valmistettu pehmeistä ja turvallisista BPA-vapaista silikonihelmistä. Tilaustyötä varten saat helposti yhteyden viestillä Instagramissa, facebookissa, verkkokaupan yhteydenottolomakkeella sekä myös sähköpostilla. 

Saan antaa  20% alennuskoodin, joka käy sekä verkkokaupan valikoimaan ja myös tilaustöihin. Voit klikata tästä itsesi suoraan verkkokauppaan. Alennuskoodi on: rakkaudenkupla, joka on voimassa 7.6 asti yli 25€ tilauksiin!

Lisäksi nyt voit osallistua instagramin puolella sunnuntaihin asti (tilillä Meltzuggero) huikeaan arvontaan, jossa voit voittaa vapaavalintaisen korun, purulelun tai tuttinauhan. Jos arpaonni suosii just sua niin varo vaan, ettei valinnanvaikeus iske!

Lähes vuosi meni ilman lakisääteisiä vapaita. Vihdoinkin saan hetken myös hengähtää!

Viime kesän lopulla tehtiin omaishoitajuudesta paperit ja siitä päivästä lähtien olen ollut virallisesti lapseni omaishoitaja. Omaishoitajuudesta maksetaan pieni palkkio kuukausittain ja siihen kuuluu myös muunlaisia pieniä etuja, sekä myös ihan lakeja.

Lakisääteiset vapaapäivät jäi toteutumatta
Omaishoitajan vapaiden toteutumiseen on useampia eri tapoja. Useimmiten joku sukulainen tai hyvä ystävä ryhtyy sijaisomaishoitajaksi, jolloin ottaa hoidettavan kahdeksi päiväksi kuukaudessa. Tämä vaihtoehto oli meillä myös ensisijaisena toiveena. Valitettavasti kuitenkaan lähipiirissä ei ollut monien eri syiden takia (paljon töitä,välimatka, terveys yms) yhtäkään ihmistä, joka tähän olisi voinut sitoutua ja näin ne vapaat jäi sitten pitkäksi aikaa toteutumatta. 

Otin yhteyden vammaispalveluihin kyselläkseni, että mitäs seuraavaksi
Kukaan ei ottanut minuun yhteyttä. Ei, vaikka oli mennyt yli puolivuotta. Aikaisemmin kotona omaishoitajuuden ja vapaiden tiimoilta vierailleen sosiaalityöntekijän piti olla minuun yhteydessä myöhemmin. Kuitenkaan puhelua ei koskaan tullut ja päätin itse soittaa kysyäkseni, että onnistuukohan millään keinolla saada ne lakisääteiset vapaat toteutumaan. Kyselin vaihtoehtoja tai onko niitä olemassa. Puhelimessa sain ympäripyöreitä vastauksia ja kuulla sanat "Teillä käynyt henkilö ei ole nykyään meillä töissä. Palaamme asiaan ja otamme sinuun yhteyttä myöhemmin". Asia selvä, jäin siis vain odottelemaan kun muutakaan en voinut. 
Aikaa kului, unohdin asian aina välillä ja sitten se palasi taas mieleen. Lopulta yhtenä päivänä puhelimeni soi! Tällä kertaa meitä ei unohdettu kokonaan ja asiat lähtivät vihdoin rullaamaan eteenpäin. 

Meille tarjottiin kahta eri vaihtoehtoa
Kahdesta vaihtoehdosta sain valita mieluisemman, ensisijaisen vaihtoehdon. Kun annetaan kaksi vaihtoehtoa: Perhehoitaja tai tilapäisyksikkö, voitte varmaan jo arvata kumpiko on mieluisampi vaihtoehto. Perhehoitajissa ei ollut kovin montaa vaihtoehtoa. Henkilö, jonka kanssa puhuin sanoi lähtevänsä kartottamaan tilannetta ja tiedustelemaan, että löytyisikö meille sopivaa. Tytön vaikea epilepsia voi säikäyttää monet, joten se kuulemma rajasi jo ison osan vaihtehdoista pois. Mutta joukosta löytyi yksi ja sijaintikin on vielä melko lähellä meitä. 

Sanoinkuvaamaton tunne
Ollaan lähes 1,5v nukuttu taukoamatta superhuonosti, tarkkailtu lasta päivin öin jatkuvasti ja oltu kokoajan valmiudessa. Ei päivääkään ilman epilepsiakohtauksia, jotka painottuvat yöhön ja siihen päälle vielä muut erityisenarjen haasteet hänen kanssaan. Antanut paljon, mutta myös vienyt omaa energiaa ja jaksamista paljon. Nyt, vihdoin ja viimein saadaan pieni irtautuminen kuukausittain. Saadaan nukkua kuukausittain edes yksi yö ilman kymmeniä heräämisiä ja lapsen voinnin varmistamisia. Tää tunne on jotakin sellaista, mitä en oikein osaa edes kuvailla. Olen helpottunut, että vihdoin saadaan ne tässä tilanteessa kuuluvat vapaat. Hän on ollut kaksi kertaa jo päiväseltään perhehoitajan luona, jossa viihtyy. On ihana antaa pienemmille lapsille enemmän aikaa kun normaalisti, ottaa itselle pieni hengähdyshetki ja myös tehdä sellaisia asioita, jotka ei välttämättä koko perheenä oikein onnistu. 


Mutta on pakko sanoa, että on kyllä ihana tunne saada omaishoitajan vapaapäivän jälkeen koko perhe takas kasaan, nauraa, halata, pussata, paijata ja kertoa kuinka paljon oikein rakastaa! 

Joulukuun 1: Esittelyssä 5v lapsen joululahjat. Miten olis vaikkapa raha ja merkkilaukut?

Moni miettii näin joulukuun ensimmäisenä päivänä, että mitähän ostaisi lapselle lahjaksi? Miten välttyä järkyttävältä lahjavuorelta ja useil...