Koetko joskus riittämättömyyden tunnetta, miksi?

Se tunne, kun kokee riittämättömyyttä voi tulla monista erilaisista syistä. Jokin menneisyydessä ollut tapahtuma voi herkästi nostaa tuttuja tunteita haastavissa tilanteissa. Jonkun toisen ihmisen ilkeä sana voi latistaa ja saada kokemaan, ettei riitä. Sosiaalisessa mediassa toiset tuovat ainoastaan hyviä puolia elämästään esille, hymyilevät ja ovat hyvin energisia superihmisiä. Näissä tilanteissa helposti kuoppasta tietä pitkin kulkeneet ihmiset alkavat kokemaan, että ei riitä sellaisena kun on. Pitäisi yrittää enemmän ajatella positiivisesti ja todeta "hitsi, mä riitän just näin ja yritän parhaani!" 

Riittämättömyyden tunne vanhempana. Riitänkö näin? 

Äitinä riittämättömyyden tunne tuntuu pahalta. Miksi täytyy edes joskus miettiä, että riitänkö tälläisenä? Riittääkö se, että yritän olla läsnä mahdollisimman paljon jokaiselle lapselle. Riittääkö se, että huonompina päivinä saa oikeastaan vain pakolliset tarpeet täytettyä. Kuten ruuan pöytään, puhtaat vaatteet, haleja, pusuja ja turvallisen aikuisen joka katsoo sivusta? Riittääkö vanhempana silti, vaikka päivittäin ei pystyisi tarjoamaan lapsille hyvin pitkiä ulkoiluja, yhteisiä pelihetkiä lautapelejen parissa tai pitkiä yhteisiä leikkihetkiä? 

Pitäisikö olla armollisempi? 
Riittämättömyyden tunne tulee kuitenkin välillä itselläni pintaan. En pysty antamaan tasapuolisesti huomiota kaikille kolmelle. Esikoisella on omat tarpeensa ja vaatii jatkuvan huomion. Kuopus on pienin, ei osaa odottaa, eikä tottele EI-sanaa. On melko selvää, että arkisin keskimmäinen jää hyvin helposti vähimmälle huomiolle puolison töissä ollessa. Usein iltaisin hänen kanssaan luetaan muiden jo nukkuessa iltasatua, halitaan ja käydään päivän kuulumiset vielä läpi. Annan myös viikottain hänelle hetkiä, jolloin ollaan vain kahdestaan. Silti välillä minusta tuntuu, että hän joutuu olemaan liian paljon "yksin" ja ettei saisi riittävästi huomiota minulta. Ajattelenko vain liikaa ja pitäisikö olla itselle armollisempi? 

Ihan varmasti monilla muilla perheillä on huonompia tilanteita. Vanhemmat eivät välttämättä leiki ollenkaan lastensa kanssa tai vaativat jo hyvin pienenä olemaan todella omatoimisia. Ei pyynnöstä lue kirjaa tai lähde ulkoilemaan. Tilanteita on monenlaisia. Mutta se, että mikä on hyvä ja mikä riittää? Jos toiselle riittää jokin, ei se välttämättä riitä toiselle. 

Itse yritän tehdä parhaani. Yritän olla jokaisessa tilanteessa riittävä vanhempi ja läsnä lapsille. Toivon ja haluan, että heillä olisi mahdollisimman hyvä, onnellinen ja tasapainoinen lapsuus. Sen eteen teen kaikkeni.
Yritän muistuttaa myös usein itselleni, että riitän just tälläisenä äitinä kun olenkin! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Voiko toiselle antaa kierrätyslahjan vai ei?

Minkälaisia ajatuksia herättää jos puhutaan, että on saanut kierrätetyn lahjan tai antanut jotain itselle tarpeetonta jollekin toiselle lahj...