Lähes vuosi meni ilman lakisääteisiä vapaita. Vihdoinkin saan hetken myös hengähtää!

Viime kesän lopulla tehtiin omaishoitajuudesta paperit ja siitä päivästä lähtien olen ollut virallisesti lapseni omaishoitaja. Omaishoitajuudesta maksetaan pieni palkkio kuukausittain ja siihen kuuluu myös muunlaisia pieniä etuja, sekä myös ihan lakeja.

Lakisääteiset vapaapäivät jäi toteutumatta

Omaishoitajan vapaiden toteutumiseen on useampia eri tapoja. Useimmiten joku sukulainen tai hyvä ystävä ryhtyy sijaisomaishoitajaksi, jolloin ottaa hoidettavan kahdeksi päiväksi kuukaudessa. Tämä vaihtoehto oli meillä myös ensisijaisena toiveena. Valitettavasti kuitenkaan lähipiirissä ei ollut monien eri syiden takia (paljon töitä,välimatka, terveys yms) yhtäkään ihmistä, joka tähän olisi voinut sitoutua ja näin ne vapaat jäi sitten pitkäksi aikaa toteutumatta. 

Otin yhteyden vammaispalveluihin kyselläkseni, että mitäs seuraavaksi

Kukaan ei ottanut minuun yhteyttä. Ei, vaikka oli mennyt yli puolivuotta. Aikaisemmin kotona omaishoitajuuden ja vapaiden tiimoilta vierailleen sosiaalityöntekijän piti olla minuun yhteydessä myöhemmin. Kuitenkaan puhelua ei koskaan tullut ja päätin itse soittaa kysyäkseni, että onnistuukohan millään keinolla saada ne lakisääteiset vapaat toteutumaan. Kyselin vaihtoehtoja tai onko niitä olemassa. Puhelimessa sain ympäripyöreitä vastauksia ja kuulla sanat "Teillä käynyt henkilö ei ole nykyään meillä töissä. Palaamme asiaan ja otamme sinuun yhteyttä myöhemmin". Asia selvä, jäin siis vain odottelemaan kun muutakaan en voinut. 

Aikaa kului, unohdin asian aina välillä ja sitten se palasi taas mieleen. Lopulta yhtenä päivänä puhelimeni soi! Tällä kertaa meitä ei unohdettu kokonaan ja asiat lähtivät vihdoin rullaamaan eteenpäin. 

Meille tarjottiin kahta eri vaihtoehtoa

Kahdesta vaihtoehdosta sain valita mieluisemman, ensisijaisen vaihtoehdon. Kun annetaan kaksi vaihtoehtoa: Perhehoitaja tai tilapäisyksikkö, voitte varmaan jo arvata kumpiko on mieluisampi vaihtoehto. Perhehoitajissa ei ollut kovin montaa vaihtoehtoa. Henkilö, jonka kanssa puhuin sanoi lähtevänsä kartottamaan tilannetta ja tiedustelemaan, että löytyisikö meille sopivaa. Tytön vaikea epilepsia voi säikäyttää monet, joten se kuulemma rajasi jo ison osan vaihtehdoista pois. Mutta joukosta löytyi yksi ja sijaintikin on vielä melko lähellä meitä. 

Sanoinkuvaamaton tunne

Ollaan lähes 1,5v nukuttu taukoamatta superhuonosti, tarkkailtu lasta päivin öin jatkuvasti ja oltu kokoajan valmiudessa. Ei päivääkään ilman epilepsiakohtauksia, jotka painottuvat yöhön ja siihen päälle vielä muut erityisenarjen haasteet hänen kanssaan. Antanut paljon, mutta myös vienyt omaa energiaa ja jaksamista paljon. Nyt, vihdoin ja viimein saadaan pieni irtautuminen kuukausittain. Saadaan nukkua kuukausittain edes yksi yö ilman kymmeniä heräämisiä ja lapsen voinnin varmistamisia. Tää tunne on jotakin sellaista, mitä en oikein osaa edes kuvailla. Olen helpottunut, että vihdoin saadaan ne tässä tilanteessa kuuluvat vapaat. Hän on ollut kaksi kertaa jo päiväseltään perhehoitajan luona, jossa viihtyy. On ihana antaa pienemmille lapsille enemmän aikaa kun normaalisti, ottaa itselle pieni hengähdyshetki ja myös tehdä sellaisia asioita, jotka ei välttämättä koko perheenä oikein onnistu. 

Mutta on pakko sanoa, että on kyllä ihana tunne saada omaishoitajan vapaapäivän jälkeen koko perhe takas kasaan, nauraa, halata, pussata, paijata ja kertoa kuinka paljon oikein rakastaa!