Tuntui, etten saa happea kun kuulin lapseni sairaudesta

Kun saa kuulla, ettei lapsi ei ole terve... Noh, menee pakka "vähän" sekaisin. 

Elämäni kamalimpia hetkiä oli kun sain kuulla, että lapsellani on harvinainen kromosomipoikkeavuus. Poikkeavuus, jonka takia hänelle voi tulla monenlaisia liitännäissairauksia. Poikkeavuus, josta johtuen hänen kehitys laahaa perässä. Poikkeavuus, josta ei kuitenkaan ole kovin paljon tutkimustietoa sen harvinaisuuden takia. Tulevaisuus täynnä kysymysmerkkejä: Selviääkö hän koskaan yksin? Oppiiko hän ilmaisemaan itseään ymmärrettävästi? Tarvitseeko hän ehkä koko elämänsä apua arkisissa asioissa? Mitä kaikkia sairauksia hänelle puhkeaa? Kuinka kauan hän edes elää? 

Henkisesti silloin tuntui siltä, että joku olisi paiskannut mut sillä sekunnilla suoraan parvekkeelta alas ja katujyräkin ajanut vielä ylitseni. Lääkärin sanat vaan tuntui kaikuvan korvissa
"poikkeavuudesta johtuen voi tulla esimerkiksi maksa-ja munuaissairauksia..." 
Sydäntä puristi ja tuntui, etten saa happea. Samaan aikaan olisi tehnyt mieli vaan itkeä ja huutaa lääkärin huoneessa, mutta säästin kyyneleet kotiin. Annoin tunteiden purkaantua piilossa muilta. 

Jollain tavalla kuitenkin oli helpottavaa kuulla, että itse ei olisi voinut vaikuttaa millään tapaa asioihin. Siitäkin huolimatta silti syytin itseäni pitkään lapsen sairaudesta ja vieläpä täysin turhaan. Mietin, että miksi en saanut tervettä lasta? En käyttänyt päihteitä raskausaikana, en syönyt kiellettyjä ruokia ja noudatin muutenkin suosituksia. Kaikki tutkimukset oli raskausaikana ok ja silti tapahtui näin. Tuntui niin väärältä ja kävin myös kaikki mahdolliset kauhukuvat tulevasta mielessäni läpi. Tarvitsin aikaa asian käsittelyyn. 

Pelkäsin myös, että kuinka läheiset ottavat asian kuullessaan. Pelkäsin osaako kukaan tukea tai sanoa oikeita sanoja?  Katoaako kaikki läheiset ympäriltä? Olisiko kukaan jatkossa valmis auttamaan tarvittaessa vai jäätäisiinkö ihan yksin kaiken kanssa? Tuleeko läheiset hyväksymään tilanteen ja pitävätkö he tyttöä yhtä rakkaana kun aikaisemminkin? Mietin myös, että kiinnostaako yhtäkään ihmistä kuunnella meidän asioita tai ajatuksia. 

Parisuhdetta myös koeteltiin. Melko huomaamattomasti käyttäydyin pitkään kylmästi ja tiuskin täysin syyttömästi lapsen isälle. Silti hän jaksoi katsella mua ja yritti parhaansa mukaan tukea. Purin omaa pahaa oloa, stressiä, pelkoa, ahdistusta, kaikkea mahdollista väärällä tavalla ja väärään ihmiseen. En osannut muodostaa omia ajatuksia sanoiksi ja lauseiksi, joten kaikki purkaantui vain tiuskimisena. 

Kuitenkaan asioita ei voi muuttaa, eikä sairauksia voi taikasauvalla heilauttaa pois. Sen kanssa on elettävä mitä elämä tuo vastaan. Vaikeillakin asioilla on oma tarkoituksensa. Jokaisella ihmisellä on oma paikkansa ja jokainen on tärkeä. Kaikesta selviää ja oikeanlainen asenne ratkaisee jo paljon. Onneksi en ole tässä täysin yksin, sillä tukea on saatavilla. 

Nykyään arkeamme kuormittaa tytön päivittäiset epilepsiakohtaukset ja välillä iskee kovin avuton olo toisen puolesta. Menettämisen pelko on myös läsnä ajoittain, sillä kohtauksia on paljon ja ne myös välillä kestävät melko kauan. 
Välillä sitä toivoo, että olisipa terve lapsi.. Mutta tuntuu jollain tapaa väärältä sanoa se ääneen. Tuntuu siltä, että sanomalla tuon lauseen toivoisi jotain muuta oman lapsen tilalle. Hän on kuitenkin se tyttö, joka minusta teki äidin. Se tyttö, joka on opettanut paljon asioita vaikeuksien kautta ja muokannut minua ihmisenä. Tehnyt minusta paljon vahvemman. Se tyttö, jonka ansiosta opin mitä vanhemman ja lapsen välinen rakkaus on. Enkä tiedä mitään vahvempaa tunnetta, kun äidin rakkaus omaa lastansa kohtaan. 

Olen kirjoittanut suunnilleen vuosi sitten kirjeen esikoiselle. Sen pääset lukemaan klikkaamalla TÄSTÄ

Somen tuttu ilmiö: joku muu tuntuu tietävän aina paremmin muiden asiat.

Bloggaajat, instavaikuttajat, tubettajat ja muut julkisuudesta tunnetut on varmaan huomannut, että aina on joku sellainen ihminen, joka tuntuu tietävän paremmin. Sellaisia ihmisiä on yllättävän paljon, jotka luulevat tietävän toisen ihmisen tilitapahtumista aina jopa terveystietoihin asti. Sekä luulevat tietävän mikä valinta olisi ollut paras mahdollinen juuri kyseisessä tilanteessa. 


Jokunen vuosi sitten.. 

"Mitäs mieltä äitylit on kun sossun rahat menee Parikkaan ja Mini Rodiniin sillä perusteella "meillä on rahaa kun ei syödä luomua tai ylläpidetä autoa. Saati käydä salilla tai lähdetä ulkomaille koska uimahalli on jees. Vanhemmat kulkee ryysyissä mut pitäähän pikkutytöillä olla parikat". 

Jokunen vuosi sitten latasin yhteen lastenvaatteisiin liittyvään Facebook-ryhmään kuvan, kun olin ostanut parit lasten parikat edulliseen hintaan. Ilmeisesti joku ryhmän sisältä koki, että äitiyspäivärahaa saavalla kotona makaavalla äidillä ei ole oikeutta ostaa kyseisiä kenkiä ja vetäs herneen niin syvälle nekkuseen, ettei oo tosikaan. Feikkiprofiililla joku jakoi lataamani kuvan kengistä Äityleihin provosoivan tekstin kera. Yhtäkkiä olinkin sossun rahoilla elävä, ryysyissä kulkeva kotimamma jota naiset arvostelivat tietämättä edes kenestä puhuivat. 

Kirjoitin aiheesta silloin postauksenkin, jossa kerron hieman tarkemmin. Pääset lukemaan sen klikkaamalla TÄSTÄ



Kaikki rahaan liittyvä saa ihmisten aivot rusahtelemaan

"Se on helppo huudella käskyjä miten pitäs tehdä kun on kotona päivät ja elelee kelan rahoilla. Meinaatko että ne rahat mitkä sinullekin kelpaa Kelasta tulee jostain vain tupsahtamaan ja se on pohjaton kaivo mihin ei tartte verotuloja" 

Joku lukija tuntui tietävän hyvin, että saan myös Kelasta rahaa. Tietenkin saan kotihoidontukea, koska onhan mulla kotona alle 3v lapsi. Mutta se raha ei "jostain vain tupsahda" ja siitäkin pienestä summasta menee jokaikinen kuukausi veroa. Ihan hyvällä omatunnolla otan kuukausittain sen summan, sillä siihen on oikeus. Sama tarina lapsilisiin liittyen. Ne maksetaan kaikille ja kilahtavat tilille. Osa menee lasten pakollisiin hankintoihin ja osa myös lasten tileille. 
Lisäksi meillä on erityislapsi, jonka omaishoitaja olen. Siitä saan joka kuukausi ihan palkkatuloa, josta menee verot ja eläkemaksut. Eli sinä joka oletat, että päivät oleskelen vain kotona ja nostelen Kelasta kaikki mahdolliset tuet aina toimeentulotukeen asti (jota en ikinä ole edes saanut/hakenut), niin tervetuloa vuorokaudeksi kokeilemaan meidän arkea. Huomaat kyllä, että tässä ei todellakaan VAAN olla kotona. Teen 24/7 tärkeätä työtä, omaishoitajana ja pienten lasten äitinä. Lisäksi ylläpidän blogiani ja jaan pätkiä meidän arjesta instagramin puolella. 

Opiskeluihin valittu ala ei miellytä muita. Olisit valinnut toisin. 
Aikanaan kun mietin, että mihin menisin opiskelemaan peruskoulun jälkeen ja mikä olisi oma ala. Kyllä kaikki ympärillä tuntui tietävän mun puolesta ja toistelivat, että lähihoitajille on aina työtä. Lähihoitajakoulutus olisi ollut monien mielestä ainoa oikea ja paras vaihtoehto minulle. Tärkeää työtä he tietenkin tekevät, mutta ei olisi kyllä ollut mun ala. Lopulta päädyin ravintola-alan kautta ammattistartille ja sieltä sitten lopulta merkonomiopintoihin. Jos nyt täytyisi ensviikolla hypätä koulunpenkille niin kyllä ainakin merkonomitutkinto edelleen kiinnostaisi minua. Kenenkään persausta ei pitäis kutittaa haluaako työskennellä vanhainkodissa, kaupassa, rekkakuskina tai vaikka siivoojana. Jokainen tekee ihan omat valinnat ja jokaisella alalla tarvitaan työntekijöitä. 


Nykyään somekäyttäytyminen on melko harkitsematonta monilla

Jo pelkästään facebookista löytyy todella monia ryhmiä, joissa älyttömällä tavalla kiusataan ja haukutaan toisia. Yleensä jo ennestään julkisuudesta tuttuja henkilöitä haukutaan ja arvostellaan paljon ilkeämmin verrattuna tavalliseen tallaajaan, jota ei ennestään tunneta. Mutta kyllä ihan ennestään tuntemattomatkin saa aikamoista kuraa niskaan herkästi jos käyttää vääränlaista sanavalintaa. Jäänkin tässä odottelemaan, että joku takertuu tuohon "tavallinen tallaaja" - sanontaan ja tulee paskamyrsky. 
Arvostellaan todella herkästi muiden valintoja ja suolletaan aivan käsittämätöntä pas***, vaikka asioista todellisuusessa ei olisi minkäänlaista käsitystä. Jos luet muutaman rivin toisen kirjoittamaa tekstiä, ei se kerro lähellekkään koko elämänkertaa tai ajatusmaailmaa. 


Lukijat tuntuu tietävän paremmin kun minä itse. 

"Mutta ettehän tekään ikinä ota esikoista mukaan retkille. Ettekös te perheenä tee aina kivat jutut silloin kun hän on yökylässä"

Ylläolevan kommentin sain yhteen postaukseen. Osittain totta. Tehdään kyllä lähes aina jotain pienempien kanssa kun on omaishoitajan vapaa. Mutta pitäisikö meidän olla vain neljän seinän sisällä silloin kun yksi perheenjäsen on toisaalla? Koko perhe on kasassa oikeastaan vain viikonloppuisin, sillä arkena miehellä on töitä ja ei paljon keretä yhteistä aikaa perheenä viettämään. Aika luonnollista, että silloin kun ollaan kaikki kasassa niin vietämme myös aikaa tehden kivoja arjesta poikkeavia asioita. Tässä kuitenkin kannattaa muistaa se fakta, että kuukausittain on omaishoitajan lakisääteinen vapaa ja esikoinen on yökylässä vain siitä syystä. Muuten touhutaan aina yhdessä, ihan koko perhe.


Aina kannattaa muistaa, että some ei kerro kaikkea. Kukaan ei voi olettaa, että tietää toisen elämästä kaiken vaan somen perusteella. Mutta yhteenveto siitä mitä joidenkin mielestä olen: Ryysyissä kulkeva, yhtä lasta syrjivä, kelan rahoilla kotona makaava laiska pummi, joka käyttää yhteiskunnan rahat lasten merkkivaatteisiin ja nauttii muiden maksamista verorahoista. 

Korona-altistuminen, pikainen epäluotettava testi ja eikun töihin. Ai, mikä karanteeni?

Jos toimintatavat on alkanut mennä tälläisiksi, niin enpä ihmettele että korona levii kovaa vauhtia. Olisko aika ottaa vastuuta? 

Mietin tässä vaan, että kun yhdellä työpaikalla on todettu koronatapaus viikonloppuna. Ohjeistus esimieheltä oli: kaikki heti testiin ja sit normaalisti töihin, jos testi on negatiivinen. 
Anteeks, mut mikä hiton logiikka tässä on?

Ensinnäkin: jos koronavirus on vasta itämässä, ei se näy silloin testissä. Negatiiviseksi testattu voi alkaa oireilemaan vasta useammankin päivän päästä ja saada positiivisen tuloksen myöhemmin. Tällöin kerkee monen päivän ajan levittää virusta ympärillä oleville ihmisille, eli tässä tapauksessa työkavereille ja mahdollisesti myös muille.

Tässä kyseisessä tapauksessa oli yritetty kysyä, että kenellä tartunta oli? Olisi saanut edes jonkinlaisen käsityksen siitä, onko mahdollisesti ollut lähikontaktissa sairastuneen kanssa. Esimies ei tietenkään voi kertoa alaisilleen, että kenestä on kyse. Kuitenkin hän oli kertonut, että tietää työntekijän olleen tekemisissä koronapositiivisen kanssa ja käski suoraan testiin. Samoin toimi monen muun työntekijän kohdalla. 

Eikö nämä kaikki altistuneet täytyisi asettaa karanteeniin, eikä laittaa ripeän ja epäluotettavan testauksen jälkeen taas työskentelemään samoihin tiloihin, sekä mahdollisesti jatkamaan koronaketjua. 

Tää kyseinen toimintatapa on kyllä niin perseestä kun vaan voi olla. Meilläkin esimerkiks on kotona yks riskiryhmäläinen, jonka kohdalla ei tiedetä kuinka korona vaikuttais. Olisko korona vaan lievä "pikkuflunssa" vai olisko se mahdollisesti jopa kohtalokasta? Toivottavasti tästä ei tarvitse edes ottaa selvää.

Voisiko tälläisessä tilanteessa jo ajatella, että viruksen leviämistä annetaan jatkua tarkoituksellisesti. Kun tiedossa on, että testitulos ei ole luotettava jos virus vasta itämässä niin miksi siihen luotetaan näin sokeasti? 

Tässä taas on yksi tapa levittää tautia aina vaan eteenpäin, eikä katkaista kyseistä tartuntaketjua ajoissa. Kuka ottaa vastuun siitä, jos kaikki sairastuu työpaikalla ja sairastuttaa vielä omat perheenjäsenetkin? Tässä tilanteessa siis vois kysyä, että ajatellaanko tässä edes ollenkaan ihmisten terveyttä? 

Ensimmäinen Euroopan omaishoitajien päivä!

Tiesittekö, että tänään, tiistaina 6.10 vietetään ensimmäistä kertaa Euroopan omaishoitajien päivää. 

Tärkeä päivä, tärkeä teema: ”Olemme omaishoitajia. Meillä on merkitystä. Tarvitsemme tukea.”

Meitä, omaishoitajia on paljon. Minäkin olen esikoiseni omaishoitaja. Prosentuaalisesti hyvin iso osa pitkäaikaissairaiden, vammaisten ja iäkkäiden ihmisten hoivasta on omaishoitajina toimivien perheenjäsenten varassa. Omaishoitajana voi toimia myös joku muu läheinen. 

Löysin netistä nopealla vilkaisulla, että jo pelkästään Suomessa noin 50 000 henkilöllä on sopimus omaishoidontuesta hoidettavan kotikunnan kanssa. Todella moni tarvitsee jatkuvaa apua, tukea ja hoivaa. Omaishoitajilla on suuri merkitys ja jokainen meistä tekee tärkeätä hommaa.

Omaishoitajat mahdollistavat hoidettavan asumisen kotona, vähäisillä palveluilla ja pienellä korvauksella. Jokainen omaishoitaja omalla panoksellaan vaikuttaa siihen, että sosiaali- ja terveydenhuolto ei ajautuisi aivan kaoottiseen tilanteeseen ja jotta jokainen hoidettava saisi riittävän hoidon. Omaishoitajien merkitystä on korostettava ja tarjottava heille asianmukaista tukea tarvittaessa.

Olen kirjoittanut pari aiheeseen liittyvää postausta aikaisemmin. Pääset kurkkaamaan ne klikkaamalla alapuolelta:


Mitä näistä käytät eniten: Fb-kirppikset, livekirppis vai tori.fi ?

Ylimääräistä tavaraa kertyy elämän aikana kaikille. Lasten pieniä vaatteita, vuosien aikana kertynyttä tarpeetonta sisustustavaraa, ylimääräisiä astioita, vanha pyykkikone tai jotain muuta. Jokainen suomalainen varmaan on joskus myynyt jotain vanhoja tavaroitaan. Itselle jo turhaksi jäänyt asia voi olla toiselle hyvinkin tarpeellinen. 

Itse olen käyttänyt sekä fb-kirpputoreja, myynyt tavaraa livekirpparilla, torissa ja myös vaihtanut tarpeettomia asioita ihan vain kahvipakettiinkin. Ajattelin kertoa omat kokemukseni näistä erilaisista tavoista. 


Fb-kirppikset! 

Kuinka moni pystyy samaistumaan siihen fiilikseen, että facebookissa on kymmeniä nettikirppareita ja jokaisella on omat pikkutarkat säännöt, jotka voi erota hyvinkin paljon. Jokaikinen kerta myyntiin laittaessa kurkkaa ensin säännöt läpi ja sitten vasta lataa omat myynti-ilmoituksensa. 

Aloituskuvasta ei voi varata & "jono" ei ole välttämättä sitova 

Joku lataa isosta läjästä vaatteita kuvan ja on aloitustekstissä kertonut mitä kokoja tulee myyntiin. Sitten pitäisi olla skarppina niiden viidenkymmenen tuotteen latauksen ajan, kun just se tietty juttu jonka itse haluais ostaa ladataan vasta viimeisenä erillisenä kommenttina. Kun ei ehdi itse olla kärppänä paikalla tuntia odottaen sitä yhtä tuotetta ja lopulta sitten joku PirkkoPetteri sen vaatteen ehtii napata aivan nenän edestä. Ärsyttävää, mutta kun siitä aloituskuvassa ei saa varata, niin näin se sit vaan menee. 

Joillakin kirppiksillä kun kommentoit "jono", olet myös sitoutunut ostamaan tuotteen jos se vapautuu. Toisissa kirppisryhmissä samalla kommentilla olet oikeutettu vielä poistumaan takavasemmalle, jos päätätkin ettet halua lunastaa tuotetta syystä tai toisesta.

"Siistissä käytetyssä kunnossa"
Tämä ilmaisu on hyvinkin yleinen ja myös ihmisillä on hyvin erilainen käsitys siitä. Jonkun mielestä siistiä on käytetty vain paristi ja toinen ajattelee, että siisti on ehjä ja paljon pidetty, jossa kunto on ihan ok. Joku sanoo siistiksi jopa pikkutahraista vaatetta. "Siisti, mutta pyllyssä ja polvessa on hieman tussia". Automaattisestihan on vain siistiä tai sitten loppuun kulahtanutta lumppua, joka ehkä kelpais siivousrätiksi. Mitään siltä väliltä ei voi tietenkään olla?Pieni pesuhaitu ei tee vaatteesta käyttökelvotonta ja lähes kaikki tahrat saa pois, jos jaksaa poistaa. 

Nopea homma - tai sitten ei. 

Nettikirppikselle olis iso kasa vaatteita kerralla myyntiin. Ensin kaivat kaapista kaikki myytävät tuotteet johon kuluu minuutteja tai jopa tunteja (jos käy useamman vaatekaapin läpi). Sen jälkeen alat napsimaan kuvia vaatteista, pyörittelet niitä käsissäsi, kaivat isoäidin vanhan suurennuslasin kaapin perältä ja syynäät jokaisen vaatteen läpi, ettei ainakaan jokin ihan minikirpun kokonen moite vahingossakaan jää huomaamatta. Kääntelet ja vääntelet vaatteita, katsot auringonvalossa ja lampun alla. Et löytänyt muutamasta paidasta kirppua, tahraa, reikää, langanpurkaumaa, polvista ohentumaa, pesuhaitua ei löydy tai mitään muutakaan moitittavaa. Huh, nyt voit myydä nämä hyvin siistinä ja hyväkuntoisena. Sitten seuraavaksi housuja, leggareita, sukkahousuja, huppareita, mekkoja, neuleita ja kaikille vaatteille sama homma. 

Ai hitsi, tässä vaaleapohjaisessa kuosissa on aavistus ehkä tummentumaa. En oo kyllä aivan varma, mutta koska siinä voi olla niin kannattaa mainita. Lisäkuva tarkkasilmäisille, jotta voi tihrustaa. Kuuluukohan tuo sittenkin vaan kuosiin? Kuvia kuvien perään ja sitten ladataan kirppikselle kuvat teksteineen.

Sitten se hinnoittelu. Mitä ne postit onkaan? Kirjeenä vähän päälle 3€ ja pakettina 5,9€. Isommat paketit on kalliimpia. Missä hinnoissa jonkun merkin tietty kuosi tai väri liikkuu, paljonko sitten toisen merkin mekosta olis hyvä pyytää käytettynä? Mietit, että meneekö tuote pilkkahintaan eteenpäin vai onko pyyntihinta liian korkea. Muistithan tietenkin sisällyttää hintaan myös paketoimisesta ja lähettämisestä aiheutuvat kulut. Teippi maksaa, postituspussit maksaa, tussikin kuluu kun osoitteita kirjottaa ja kengätkin kuluu kun kävelee postiin. Ei, vaan pelkästään tuote&postit.

Torissa myyminen

Viime muuton aikoihin myin aika reilusti ylimääräisiä tavaroita. Kaikenlaista ylimääräistä pikkusälää lähti kaapeista pois, sekä isompia tavaroita. Torissa oli helppo myydä kaikkea vanhasta keittiön pöydästä aina vauvan ammeeseen. Torissa kuitenkin ilmeisen paljon tehdään myös ohareita. Ensin ollaan ostamassa ja 10min ennen sovittua noutoa ei tullakaan paikalle. Toinen ärsyttävä puoli on, että ostaja saattaa olla puolikin tuntia myöhässä sovitusta ajasta ilmoittamatta ja itse saa päivystää kotona odottaen ovikellon soimista. Välillä on ollut isoja kielimuureja torista ostavien henkilöiden kanssa ja on menty suunnilleen viittomalla myyntitilanteessa, mutta siitäkin on selvitty. Helpompaa olisi nakata joku 5€ pikkutavara vaan roskikseen, mutta tavaroiden kiertäminen uusille omistajille on paljon parempi vaihtoehto ja jos myy 10 asiaa viidellä eurolla, siitä tulee jo yks viiskymppinen.

Livekirppis!

Pahimmillaan ihmiset löytävät usean vuoden varastossa lojuneita siistejä ja ehjiä tekstiilejä, mutta se haju on kammottava. Pitkään varastossa olleet tavarat yleensä alkaa haisemaan varastolta, jolloin ne täytyy pestä. Aina ei välttämättä edes pesu pelasta tavaroita. Varastojen läpikäymisellä usean ihmisen livekirppistelyyn valmistautuminen alkaa. 

Kirpputorille tavaroita viedessä kannattaa kiinnittää huomiota, että pöydästä tulee siisti ja tarjolla on hyvää tavaraa, sekä siistejä vaatteita. Kukaan ei osta jotain 70-luvulta olevaa, kymmenellä lapsella käytettyä kulahtanutta potkupukua lapselleen viidelläkymmenellä sentillä. Tiesitkö, että kirpputoreilla liikkuu siistejä nykyaikaisia vaatteitakin hyvin edullisesti. Vaatteet kannattaa hinnoitella järkevästi ja viedä vain ehjiä, mutta livekirpparilla viedessä niitä ei kuitenkaan tarvitse käydä yksitellen suurennuslasilla läpi äärimmäisen tarkasti. 

Jos silität vaatteet ennen myyntiin viemistä, ne ovat siistimmän näköiset ja todennäköisesti myös löytävät uuden omistajan ripeämmin. Lisäksi käyt tietenkin siistimässä myyntipöytää jatkuvasti, käytät aikaa siihen että viet tavarat myyntiin ja haet sitten vielä myyntijakson jälkeen takaisin kotiin. Onhan siinäkin aina oma hommansa roudata kasseja ja pusseja, ellei asu ihan kirpputorin vieressä. 

Oli sitten toimintatapa mikä tahansa niin aika helppoa mutta myös aikaa vievää, eikös vain? Fb-kirppistely on omalla kohdalla ollut toimivin ratkaisu näistä vaihtoehdoista, mutta toria olen myös käyttänyt vaihtelevasti. Olen vuosia myynyt kaikki pienet lastenvaatteet aina eteenpäin ja onhan siinä loppujenlopuks melkoinen homma kokonaisuudessaan, josta ei edes makseta palkkaa. Missä sä myyt teidän tarpeettomat tavarat, mikä on ollut toimivin vaihtoehto?

Voiko toiselle antaa kierrätyslahjan vai ei?

Minkälaisia ajatuksia herättää jos puhutaan, että on saanut kierrätetyn lahjan tai antanut jotain itselle tarpeetonta jollekin toiselle lahj...