Taaperon vaatekaapissa laatu korvaa määrän

Ajattelin toteuttaa nyt vihdoin yhden toivepostauksen. Monesti saan viestejä joissa pyydetään, että voisinko esitellä lasten vaatekaappejen sisältöä. Ajattelin nyt aloittaa ja pääsettekin kurkkaamaan mitä kaikkea meidän taaperon vaatekaapin sisältä oikein löytyykään. 

Laatu korvaa määrän
Pidemmän aikaa olen jokaisen lapsen kohdalla ajatellut niin, että vähemmän on enemmän. Kaappejen ei tarvitse olla täyteen sullottuja kokonaan alhaalta ylös asti. Miksi täytyisi olla paljon vaatteita joita käyttää kerran tai kaksi? Meillä laatu korvaa määrän ja ostetaan vain tarpeeseen. Panostan siihen, että vaatteet ovat laadukkaita, kestävät pesuja ja kulutusta. Tällöin ei tarvitse jatkuvasti ostaa uusia vaatteita, kun edelliset pysyvät hyvänä. Lapsen kasvaessa ostetaan uusia ja myydään vanhoja. 
Okei, myönnetään että välillä jokin vaate jää helposti hyvin vähälle käytölle mutta silloin huomaan, että on tullut ostettua ehkä pari ylimääräistä vaatetta ja seuraavaan kokoon siirtyessä on taas viisaampi. 


Lapsi kasvaa nopeasti ensimmäisinä vuosina
Pienet vauvat ja pienet lapset kasvavat hyvin nopeasti. Ensimmäisen vuoden aikana sama vaatekoko ei mahdu montaa kuukautta, vaan koko vaatekaapin sisällön voi joutua uusimaan jopa kuukauden-kahden välein. Vauvavuotena on enemmän kun suositeltavaa, että ison osan vaatteista hankkii jo käytettynä. Varsinkin monet pienten merkkivaatteet pysyvät aina lapselta toiselle oikein mainiossa kunnossa, sillä käyttöikä jää usein todella lyhyeksi.

Helposti yhdisteltävää, käytännöllistä ja tyylikästä
Vaatehankintoja tehdessä mietin aina, että mikä vaate on sellainen joka varmasti pääsee käyttöön ja sopii jo kaapista löytyvien vaatteiden kanssa yhteen. Kuosillinen paita ja eri kuosin housut riitelevät todella usein keskenään, joka on mielestäni häiritsevän näköistä. Tästä syystä meidän taaperon kaapissa on iso osa yksivärisiä vaatteita, joita on helppo yhdistellä keskenään tai kuviollisiin vaatteisiin. Kuten huomata saattaa niin taaperolla ei ole isoa kasaa vaatteita, vaan riittävä määrä. Pyykkikone pyörii viisihenkisessä perheessä lähes päivittäin ja vaatteita on aina puhtaana. Miksi siis täytyisi olla kahdetkymmenet housut kun jopa viidet voi riittää. Uusia voi aina ostaa, jos yhdet hajoavat. Meillä on kaksi kokoa käytössä tällä hetkellä, joten siitä johtuen housuja löytyy jopa kymmenet. Huomaan, että näin monet housut omistaessa osa on päällä vain satunnaisesti ja osa jatkuvasti.

Lasten yövaatteissa seikkailee piirretyistä tuttuja tyyppejä
Yövaatteissa en ole tarkka ja usein lapset saavat itse valita minkälaiset yövaatteet haluavat kaupasta. Tytöiltä löytyy mm Ryhmä Hauta ja Pipsa Possua. Taaperon kohdalla olen vielä itse valinnut, joten hänellä on muumeja ja yksi Mikki Hiiri pyjama. Hän alkaa kyllä olemaan myös sen ikäinen, että saa jatkossa valita kaupasta itse mieluisimmat ja niillä sitten mennään. 

Tälläiset sisällöt meidän kuopuksen vaatekaapista löytyy. Onko määrä teidän mielestä sopiva vai pitäisikö olla jopa enemmän vaatteita? Pari vaatetta puuttui näistä kuvista, sillä ovat pyykkikorissa juuri parhaillaan. Mutta lähes kaikki on tässä esittelyssä! 
Lisäksi tietenkin löytyy ulkovaatteita, asusteita ja kenkiä mutta niitäkin on vain tarpeeseen, eikä kymmeniä pareja. 

Elämäni kalleimmat vuodet - Taapero hajottaa kaiken.

Kuopuspoikamme täyttää pian 2v ja kun sanotaan, että lapset tulee kalliiksi niin nyt vasta kolmannen lapsen kohdalla on huomannut kuinka paljon sitä rahaa oikein voikaan upota monenlaisista syistä. 

Lapsen pakolliset hankinnat jo kustantavat useita satoja vuositasolla, vaikka kuinka yrittäisi pihistellä. Voidaan puhua helposti tuhansista euroista, kun on ostettava säänmukaisia ulkovarusteita, asusteita, ruokaa ja paljon muuta. Meidän tyttöjen kohdalla ei ole oikeastaan koskaan hajonnut yksikään vaate, mutta poikamme vauhti on aivan omaa luokkaansa ja se näkyy muutenkin kun vaatteiden hajoamisena.

Heittäiskö pönttöön, lattiaan vai ikkunasta ulos? 
Vauhtia meidän taloudesta ei puutu, eikä hajonneita tavaroitakaan. Kaikkea olisi mielettömän kiva heitellä kesällä ikkunasta ulos, talvella vessanpönttöön tai ihan muuten vaan paiskoa lattiaan minkä kerkeää. Kuuluuhan siitä hurjan kiva ääni! Kuten arvata saattaa, niin moni tavara on mennyt uusiksi tässä parin vuoden aikana ja kaiken tilalle ei ole ostettu myöskään uutta, jos ilmankin tulee toimeen. Muutamana esimerkkinä: ruuvinväännintä on kaivettu vessanpöntöstä, aurinkolasit on tuhottu, puhelin on rikottu, kirjoja revitty tai syöty kulmista ja lukemattomia leluja on mennyt rikki. Sähkövatkainkin lens lattialle ja jopa keittiön tuolista selkänoja on katkennut.. Ja lista jatkuis viel pitkään. Mahtava homma. Lompakko kiittää ja äiti vaan hymyilee. 

Jo alle vuoden vanhana minimies päätti heittää telkkarin alas tv-tasolta kun äiti kävi pikaisesti vessassa. Siis ihan oikeasti. Kuinka alle vuoden vanha pikkutyyppi, joka ei kävellyt edes ilman tukea onnistui vetämään telkkarin tasolta alas ja katsoi vain vierestä hymyillen äitiä tämän huikean taidonnäytteen jälkeen. No, eipä siinä auttanut enää muu kun samana päivänä marssia ostamaan uus telkkari. Onneksi edellinen olikin jo monta vuotta vanha. 

Kengät ikkunasta ulos sateeseen ja kaukosäädin mikroon!
Kaikkea ei aina ehdi estämään, eikä kieltojakaan haluta noudattaa. Syksyllä mietin pitkään, että mihin kuopuksen ja esikoisen kengät oli hävinneet. Lopulta luovutin ja laitettiin toiset kengät jalkaan. Lähdimme ulos ja siinä sitten ikkunan alta pusikosta löytyi kaatosateessa monta tuntia olleet kengät. Aika ripeä tyyppi tuo taapero. 
Hän taitavasti ja nopeasti kiipeilee paikasta toiseen. Jopa keittiön tasoille, jos yläkaapeista löytyy kiinnostavia asioita. Silmät saa olla selässäkin ja äiti vastaan poika nopeuskilpailu on jatkuvasti käynnissä. Joskus mikro napsautetaan yllättäen päälle ja siellä on yritetty grillata hyvin monenlaisia asioita. Itse oon ollut toistaiseksi vielä nopeampi eikä kaukosäädin, duplopalikka, leipäpaketti tai mikro ole kokenut kovia. 

Elämäni kalleimmat kaksi vuotta
Pakko kyllä sanoa, että kuopuksen kaksi ensimmäistä vuotta olisi voinut tulla halvemmaksi. Näistä kaikista tapahtumista on otettu opiksi ja tavarat sijoitettu osittain piiloon ja osittain lapsiturvallisiin paikkoihin. Telkkari löytyy seinältä, kun aikaisemmin sai kymmenen kertaa päivässä estää lasta heittämästä sitä lattialle. Muutamissa kaapeissa on lapsilukot, ettei vaikkapa Nintendo switch lentele kaaressa kun silmä sekunniksi välttää tai ettei wc-pesuainetta juoda pullosta. Kitarat roikkuu seinällä turvassa ja oma puhelin on melko tiukasti aina takataskussa, koska pöydältä se häviää lasten näppeihin liian nopeasti. Ei toki nämäkään toimenpiteet estä tavaroiden vaurioitumista vaikkapa lentäviltä pikkuautoilta, mutta eihän mikään koskaan ole 100% varmaa. 

Huh, onpa tämä vauhdikasta. Välillä tulee hiki jo pelkästä ajattelustakin ja iltaisin nukahdan herkästi kesken elokuvan sohvalle karkkipussi kädessä. 
Mietin tässä vaan, että miten taapero onkaan tuollainen täystuholainen vai selittääkö perinteinen sanonta "pojat on poikia" tämän kaiken? 
Onneksi meininki on hieman rauhoittunut vauhdikkaimmista ajoista, mutta mitä on odotettavissa tulevaisuudelta? Se jää nähtäväksi. 

Voiko toiselle antaa kierrätyslahjan vai ei?

Minkälaisia ajatuksia herättää jos puhutaan, että on saanut kierrätetyn lahjan tai antanut jotain itselle tarpeetonta jollekin toiselle lahj...