On ihan normaalia, että lapsen koulun aloittaminen jännittää

Kevät tuntuu kuluvan vauhdilla ja kohta onkin jo kesä. Kesän jälkeen edessä on aivan uudenlaiset kuviot ja rehellisesti sanottuna itse näin erityislapsen äitinä odotan kauhunsekaisin fiiliksin syksyä. Elokuussa meidän esikoinen aloittaa peruskoulun. Hän tulee menemään vammaisopetuksen puolelle, kaikki tulee olemaan aivan uutta ja jännittävää.

Monta vuotta samassa päiväkodissa
Meidän esikoinen on ollut useamman vuoden samassa päiväkotirakennuksessa. Hänellä on ollut yksi aivan ihana hoitaja siellä, jonka kanssa kaikki asiat ovat sujuneet kivasti. Tässä kerran kotona jo hormonihuuruissa alkoi itkettämään, että kuinka kaikki tulee oikein muuttumaan kun tämä kaksikko erotetaan toisistaan. Tyttö ja tämä hänen hoitajansa ovat oikein liimautuneet yhteen, hommat sujuu ja meillä vanhemmilla on ollut luottavainen olo. Hän ihan oikeasti on kiinnostunut meidän tytön asioista, tekee mieletöntä duunia meidän tytön eteen ja kerran sanoi minulle, että olisi kiva nähdä tytön kehitystä jatkossakin. Pian on kuitenkin aika kulkea eri polkuja ja siirtyä kohti uutta ja tuntematonta.

Äitiä taitaa jännittää enemmän kun lasta
Varmasti jokaista äitiä jännittää kun lapsesta tulee ekaluokkalainen, että kuinka kaikki lähtee sujumaan ja se on täysin normaalia. Onhan koulun aloittaminen iso asia ja monelle lapselle myös odotettu tapahtuma. Monesti äidit jännittävät jo sitä, että kuinka koulumatkat sujuvat tai onko koulureitti riittävän turvallinen. Matkalla saattaa olla isoja ja jopa vilkkaita teitä ylitettävänä, sekä jokaisena syksynä joutuu lukemaan surullisia uutisia pienistä koulumatkaa taittaneista lapsista. Meillä onneksi koulumatka tulee taittumaan koulukuljetuksella, sillä tyttö ei mitenkään pärjäisi itsenäisesti perille ja takaisin. Itseäni ei siis koulumatkat jännitä, mutta kaikki muu kouluun liittyvä sitten onkin aivan eri asia. 

Saako vammaisopetuksessa riittävästi tukea ja apua? 
Huomaan jo nyt hyvissä ajoin pohtivani, että tuleeko esikoinen saamaan kaiken tarvittavan tuen ja valvonnan koulussa? Onko hänellä avustaja, jonka tuella hän selviää kaikista siellä tapahtuvista tilanteista? Entä kun hän ei osaa puhua kun yksittäisiä sanoja, miten hän pärjää vieraiden ihmisten kanssa tai kuinka hän tulee ymmärretyksi? Varmasti osa näistä peloista ja mietteistä saa pohjan tästä kuluneesta päiväkoti-/eskariajasta. On tullut nähtyä monenlaisia päiväkodin työntekijöitä, joista osa ei ole ollenkaan osannut tulla toimeen meidän tytön kanssa. Osa ei ole huomioinut, että hänellä selkeästi on erityistarpeita. Osa on ajatellut, että siinä se muiden mukana pyörii. Tällöin moni kiva juttu on mennyt ohi lapsen ymmärryksen ja olen pahimmillaan jopa kuullut sijaisilta vaaratilanteista, joita syntynyt muiden välinpitämättömyyden takia. Tietenkin toivon, että vammaisopetuksen puolella edellämainitsemia epäkohtia ei pääsisi syntymään ollenkaan. Toivon, että kaikki lähtee sujumaan sitten kivasti ja tyttö sopeutuisi nopeasti uusiin rutiineihin. Toivottavasti hänen ympärilleen tulee koulussa uusia aikuisia, jotka tukevat ja asiat toimivat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Voiko toiselle antaa kierrätyslahjan vai ei?

Minkälaisia ajatuksia herättää jos puhutaan, että on saanut kierrätetyn lahjan tai antanut jotain itselle tarpeetonta jollekin toiselle lahj...