Tänään oli meidän esikoisen toiseksi viimeinen päivä päiväkotirakennuksessa, jossa hän on ollut usean vuoden ajan ja parissa eri ryhmässä. Tänään oli myös viimeinen päivä kun hänen kanssaan vuosia työskennellyt hoitaja oli töissä. Kyseinen työntekijä on ollut alusta asti iso osa meidän tyttären päiväkotitaivalta ja siirtynyt ryhmästä toiseen hänen mukanaan. Pienempi tytöistä sanoi hoitajalle, että hänellä tulee ikävä ja sai vastauksen "niin mullakin tulee teitä, ihan oikeesti".
Kyseinen hoitaja oli väsännyt meidän tyttärelle kortin, jossa oli aivan ihana teksti. Lisäksi kortissa oli myös kuva, jossa oli meidän esikoinen sekä hän. Enpä onnistunut lukemaan kuivin silmin tuota korttia. Isoja muutoksia on tulossa ja vuosia lapsen rinnalla kulkenut turvallinen, luotettava ja aidosti välittävä aikuinen on nyt jäämässä taaksepäin koulun aloittamisen myötä. Eikä edes pystytä tytön kanssa käydä välillä moikkailemassa tai kertomassa kuulumisia, sillä hän vaihtaa työpaikkaa. Jotenkin itselle vaikeaa, sillä tiedän kuinka tärkeä kyseisestä henkilöstä on omalle lapselle tullut. Onneksi kuitenkin hyvät muistot säilyy vaikka uudet tuulet puhaltavatkin elämässä.
Itse kirjoitin hänen kiitoskorttiin vain lyhyesti:
Mukavaa hoitajaa nyt kaikesta tahdon kiittää,
näistä hauskoista yhteisistä vuosista niin paljon muisteltavaa riittää.
Lisäksi veimme hänelle kassin jonka sisällä oli helposti hoidettava viherkasvi, kahvipaketti, tytön tekemät magneetit, sydäntikkari ja pari muuta pikkujuttua. Olo on haikea mutta samalla myös hyvin kiitollinen. Kiitollinen juuri siitä, että hän oli iso osa tyttäreni elämää näiden päiväkotivuosien ajan. Hän auttoi monissa asioissa, tuki, tsemppasi, teki ammattitaitoisesti ja ihan aidosti välittäen töitä huomoiden erityislapsen kaikki erityistarpeet.
Pian olisikin sitten elokuu ja koulutaival edessä. Toivottavasti sieltä löytyisi myös ihania aikuisia, joiden kanssa sujuu hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti