2,5v on vierähtänyt
Niin vain nämä vuodet on menneet hurjalla vauhdilla eteenpäin. Vaikea uskoa, että siitä on jo tosiaan näin pitkä aika kun tyyppi syntyi. Monenlaisia hetkiä on mahtunut näihin kotona vietettyihin vuosiin. Itkua, naurua, yöheräilyjä, lohduttamista, haleja, pusuja ja ennen kaikkea paljon rakkautta. Olen kiitollinen siitä, että on ollut mahdollisuus olla lapsen kanssa kotona nämä vuodet. Olen nähnyt ensimmäisenä kaikki pienet kehitysaskeleet joita tähän asti on tullut, saanut jakaa lapsen kanssa kaikki ilot ja saanut lohduttaa surun tullessa. Aina auttanut jos jokin on ollut vaikeata, yrittänyt ymmärtää ja olla läsnä.
Jotenkin sitä on ollut niin kiinni pojassa kaiken tämän ajan, että on hieman haasteellista hellittää otetta. Samaan aikaan sitä miettii, että kuinka hän sopeutuu uudenlaiseen arkeen ja kuinka hän pärjää päivittäin useita tunteja erossa äidistä? Isoja muutoksia on edessä ja haluan uskoa siihen, että kaikki alkaa sujumaan omalla painollaan ja menee lopulta hienosti. Silti ihan aina sitä omassa päässä tulee pohdittua kaikenlaisia ajatuksia liittyen isoihin asoihin.
Saa nähdä kuinka poika reagoi päiväkodin aloittamiseen. Meneekö kaikki yhtä nätisti kuin vanhempienkin lapsien kanssa vai tuleeko paljon kiukkua, väsymystä, univaikeuksia, syömisongelmia tai jotakin muuta vastaavaa joka on täysin normaalia päiväkodin aloittavilla lapsilla. Onko kaikki arkipäivät yhtä halimista ja sylittelyä hoidon jälkeen vai ehtiikö sitä vielä tekemään muitakin asioita?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti