Kaikki perinteet jätettiin välistä
Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua, jotain sinistä - sanonta on vanha perinne josta monet haluavat pitää ehdottomasti kiinni vielä nykypäivänäkin. Jos olisimme pitäneet isot perinteiset hääjuhlat niin itse olisin myös pitänyt tästä kiinni. Kuitenkaan minun vaatetuksesta tai asusteista ei löytynyt mitään sinistä, eikä myöskään mitään lainattua. Uutta ja vanhaa kylläkin.
Me emme myöskään viettäneet vihkimistä edeltävää yötä eri paikoissa, vaan nukuimme yhteisessä kodissa ja vieläpä samassa sängyssä. Aamu vietettiin yhdessä, lähetettiin esikoinen kouluun, eskarilainen eskariin ja pienin kummitädilleen. Mies näki minun vaatteet etukäteen kun laittauduin kotona ja ajoimme yhdessä Helsinkiin. Matkan varrelta napattiin vielä isäni ja hänen naisystävänsä meidän kyytiin. Eikä unohdeta sitä faktaa, että kummallakaan ei tosiaan ollut minkäänlaisia hölmöily polttareita strippareineen. Eli kaikki meni täysin toisella tavalla verrattuna perinteisiin kaavoihin.
Isot häät, kallis hintalappu.
Monta vuotta mietittiin naimisiinmenoa mutta sanoin usein miehelle, että ei meillä ole taloudellisesti mahdollisuutta pitää lähivuosina sellaisia häitä mitä haavekuvissa. Tai olisi ehkä ollutkin, jos muuten oltaisiin pihistelty kaikesta mahdollisesta. Lopulta tulin järkiini ja tajusin, että ei ole yhtään mitään järkeä käyttää yhteen päivään kymmeniä tuhansia euroja pitopalveluineen ja bändeineen, sillä ihan yhtä hyvin voi mennä naimisiin pienimuotoisemminkin. Oli sitten isot tai pienet häät, niin pääasiahan siinä on se avioliitto joka solmitaan kahden ihmisen välille.
Pienissä häissäkin voi olla tismalleen kaikki sama kun isoissakin, paitsi vierasmäärä. Voi olla valkoinen hääpuku, illallistarjoilu ja kaikki muukin mikä itselle tuntuu tärkeältä. Jos emme olisi menneet salaa naimisiin, niin tällöin olisimme lopulta varmasti pitäneet pienimuotoiset hääjuhlat lähimmille ihmisille. Ei kavereita, vaan pelkästään sukulaisia.
Tulevana viikonloppuna pienet kakkukahvit
Halusimme kuitenkin pyytää muutamia ihmisiä käymään kylässä meidän tuoreen avioliiton kunniaksi. Lähetin vain jokusen kutsun tyylikkäästi tekstiviestillä tai Whatsapilla ja tulevana viikonloppuna sunnuntaina kahvitellaan sitten. Koronan takia kuitenkin pidetään vierasmäärä todella minimissä ja toivotaan, että kaikki kutsutut olisivat kunnossa ja pääsisivät paikalle. Muutamat läheiset ovatkin jo muistaneet meitä lähettämällä postissa kortin tai tuomalla jopa henkilökohtaisesti. Tämä oli kuitenkin meille juuri sopiva tapa toimia ja välttyä kaikelta ylimääräiseltä.
Sukunimiasioista moni onkin kysellyt minulta. Miksi en ottanut mieheni sukunimeä? Ajattelin kirjoittaa siitä ihan oman postauksen lähiaikoina!
Mun mielestä on hienoa, että otetaan realiteetit huomioon eikä vain sokeasti järjestetä niitä kymmenien tuhansien eurojen velkahäitä. Ei niissäkään mitään väärää ole, jos ne itselle on tärkeät. Joskus olen myös miettinyt, että eikö ole kivempi käyttää ne rahat itseensä, puolisoon ja perheeseen kuin ruokkia kymmeniä ja kymmeniä sukulaisia jotka kuitenki valittavat. Ei todellakaan ole tarkoitus tuomita ketään kuka isoja häitä pitää. Ennemminkin muistutus siitä, että annetaan jokaiselle mahdollisuus järjestää juuri sellaiset häät kun järjestää, isot tai pienet!
VastaaPoista