Lapsiperheen simppelit arkiruuat!

Viimeaikoina monet on laittaneet instagramin puolella mulle viestejä ruokaan liittyen. On pyydetty reseptejä ja on kehuttu, että näyttää herkulliselta. Tästä inspiroituneena ajattelin jakaa teille hyviä ja myös helppoja arkiruokareseptejä huikeat kymmenen! Jokaiselle varmasti löytyy jotakin sopivaa. 

1. Lihaperunasoselaatikko
Tämä ruoka on helppo valmistaa lähes valmiiksi jo edeltävänä päivänä. Perunat voi kuoria illalla vaikka lasten nukkuessa valmiiksi kattilaan ja seuraavana päivänä vain keittää, muussata, lisätä joukkoon maitoa ja voita, jonka jälkeen sekoittaa jauhelihan kanssa. Itse teen tämän melko simppelisti ja maustan ainoastaan herbamarella ja hieman lisään mustapippuria. Uunissa 200astetta ja ottaa pois kun näyttää hyvältä. Ruuan voi siis lähes unohtaa uuniin. 

2. Nakkiperunavuoka
Perunoista kuori pois, jonka jälkeen pilkkoo vain paloiksi. Nakit myös pilkotaan ja sen jälkeen sekoitetaan perunoiden kanssa. Lisätään ruokakerma, paprikajauhe, suola ja pippuri. Uunissa 200astetta, sekoittaa paristi välissä ja ottaa pois kun perunat ovat kokonaan kypsiä. 

3. Pizza
Pizza on paras tapa välttää mahdolliset ruokahävikit. Siihen voi laittaa lähes mitä tahansa päälle tai sitten voi ostaa mieluiset täytteet kaupasta ja tehdä sen mukaan. Pohja on helppo ja nopea valmistaa.
2dl vettä kuumennetaan kädenlämpöiseksi, sekaan puolikas hiivapala, 3rkl öljyä, ripaus suolaa ja 4-5dl jauhoja. Taikinan täytyy antaa ainakin 30min olla pöydällä ennen pizzojen valmistumista, joten siinä on hyvää aikaa lasten kanssa yhdessä pilkkoa täytteitä ja nostaa kaikki muut tarvittavat ainesosat pöydälle. Uuniin lämpöä 225-astetta, jolloin pizzat valmistuvat suunnilleen kymmenessä minuutissa. Taikinasta saa 3-4 pellillistä pizzaa, jos tekee ohuita pohjia.

4. Lohkoperunat, lihamureke & pippurikastike
Lohkoperunat on yksi helpoin tapa valmistaa perunaa. Perunoiden pesu, pilkkominen, hieman öljyä päälle, suolaa ja pippuria, jonka jälkeen uuniin kahteensataan asteeseen. Uuni hoitaa homman ja sit saa vain syödä. 
Lihamureke on myös simppeli valmistaa. Tapoja on monia, mutta meillä laitetaan 400g Jauhelihaa, reilusti mausteita, 1 kananmuna, 1dl maitoa ja puolidesiä korppujauhoja. Kaikki kunnolla sekaisin ja uunivuokaan tai pellille. Lohkoperunat voi siirtää alatasolle tässä vaiheessa ja murekkeen keskelle, jossa valmistuu suunnilleen puolisen tuntia. 
Pippurikastikkeen voi oikaista kaupan valmispussikastikkeella mutta henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että ne on pahoja. Voi ja jauhot suurusteeksi, pippurisekoitusta joukkoon, ruokakermaa ja loraus soijakastiketta. Valmis! 


5. Kana-kasvis-aurajuustovuoka
Tämä ruoka on sellaisena päivänä helppo valmistaa kun ruuanlaitto ei huvita tai ei ehdi häärätä pitkää aikaa keittiössä. Oikaisun vuoksi tässä käytän usein pakastealtaasta löytyviä perunasuikaleita, jotka voi vain kaataa uunivuokaan. Lisäksi vuokaan heitetään paistetut pintamaustetut kanan sisäfileet, lähes paketillinen aurajuustoa ja kasviksia. Tämänkin ruuan saa unohtaa reilusti yli tunniksi uuniin, jossa lämpöä 200-astetta.

6. Makaronilaatikko
Tämänkin ruuan valmistamiseen on monenlaisia tapoja. Toiset jättää munamaidon pois ja hyödyntää pastan keitinvettä. Meillä pastat keitetään lihaliemessä ja jauheliha maustetaan pippurilla, paprikalla ja herbamarella. Ainesosat sekoitetaan keskenään ja päälle kipataan munamaito, jossa on lisänä yrttejä. Toisinaan laitan ruuan sekaan myös koskenlaskijaa, joka tuo kivan lisämaun. Aina se sama tuttu 200-astetta ja uuniin n. 50min.

7. Uunifetapasta
Tämäkin ruoka on älyttömän helppo ja nopea valmistaa. Fetajuustoa ja kirsikkatomaatteja uunivuokaan, jonka jälkeen lisätään oliiviöljyä, yrttejä ja chilirouhetta sekaan. Uuni valmistaa ruuan loppuun. Usein heitän tämänkin 200 °C ja otan pois sitten kun näyttää hyvältä. Eikä tarvitse kun keittää pastat lisäksi, jotka valmistuvat myös lähes itsestään. 

8. Kotitekoiset hampurilaiset
Välillä on kiva herkutella omatekoisilla burgereilla. Jauhelihan voi vaan laittaa sopivankokoisisksi pihveiksi, joiden päälle ripottelee sormisuolaa ja pippuria. Muuta näihin simppeleihin hampurilaispihveihin ei edes tarvitse laittaa. Pihvit paistetaan pannulla voissa ja päälle laitetaan hetkeksi sulamaan sopivan kokoinen siivu cheddarjuustoa. Sitten voikin kasata oman maun mukaan hampurilaisen. Lisätä salaattia, tomaattia, suolakurkkua, majoneesia, ketsuppia, sinappia, sipulia tai mitä ikinä itse omassa hampurilaisessa tykkää syödä. Meidän lapset yleensä haluaa omaansa pihvin ja sämpylän lisäksi vain juuston ja ketsupin, mutta välillä myös salaatin. 

9. Simppeli jauhelihakastike 
Tästä kastikkeesta sain eilen mielettömän monta viestiä Instagramissa ja ohjetta kaipailtiin. Pakko myöntää, että ikinä en oo mitannut kastiketta tehdessäni paljonko käytän voita tai jauhoja. En koskaan ole mitannut paljonko laitan basilikaa ja paljonko vettä. Meen aina ihan oman perstuntuman mukaan ja jokaisella kerralla on tullut hyvää. Tai siis sen jälkeen, kun opin tekemään ensimmäisen kerran koostumukseltaan oikeanlaista kastiketta en ole epäonnistunut. Mausteita voi aina lisätä, mutta vaikeampi niitä on saada pois.
Voisin veikata, että yleensä laitan n 70g voita kattilaan ja siihen suhteessa sopivasti jauhoja. Ruskistan suurusteen jonka jälkeen lisään vettä niin paljon, että koostumus on hyvä. Meillä ei koskaan tehdä pieniä annoksia kastiketta, sillä syöjiä on monta. Mausteina käytän lähes aina mustapippuria, herbamarea, basilikaa, hieman ketsuppia, lihalientä, chilirouhetta, soijakastiketta ja paprikajauhetta. Paljon siis erilaisia mausteita, mutta mitään ei tarvitse laittaa överisti. Kastikkeen voi nauttia keitettyjen perunoiden, spagetin tai vaikka muusin kera. 


10. Suolainen piirakka ja kaveriksi salaattia
Välillä viikonloppuisin tulee herkuteltua perheen kesken ja siihen toimii hyvin suolainen piirakka, jolla saa korvattua lounaan. Täytteitä voi vaihdella oman maun ja sen hetkisten mielitekojen mukaan. Olen jakanutkin tämän piirakkapohjan ohjeen jo aikaisemmin blogissa ja pääset kurkkaamaan sen klikkaamalla tästä. Taivaallisen hyvää! 

Meidän perheessä on syöty viimeaikoina entistä enemmän perunaa, sillä itseäni ei kauheasti ole raskauden aikana pasta houkutellut. Lapset kuitenkin rakastavat kaikkia pastaruokia, joten ainakin kerran viikkoon täytyy valmistaa jotakin pastaa. Ei muuta kuin herkullisia ruokailuhetkiä ja kokkailun iloa! 

Miten taapero oppi hetkessä pois perhepedistä ja nukahtamaan ihan itse?

Aikaisemmassa postauksessa mainitsinkin, että meidän taaperon oli aika oppia pois perhepedistä. Ajattelin nyt olevan täydellinen hetki muutokselle. Usein uusien asioiden harjoittelu ja sopeutuminen vie aina jokaiselta oman aikansa. Toiset sopeutuvat nopeammin ja toiset hitaammin, eikä ikinä voi tietää miten tilanne etenee. 
En missään nimessä halua, että liian nopealla tahdilla tulee isoja muutoksia pienen ihmisen elämään ja siksi lähdettiin pikkuhiljaa muuttamaan pieni pala kerrallaan uusia juttuja ennen syksyä. Perhepedistä pois siirtyminen oli ensimmäisenä listalla.

Kaksivuotiaaksi tissillä unille
Reilu kaksi vuotta poika sai jokaisena iltana maitoa ja usein nukahtikin imetyksen aikana kainaloon. Satunnaisesti yritin siirtää hänet omaan sänkyyn mutta aina hän heräsi viimeistään reilu tunnin jälkeen varmistelemaan, että onko äiti lähellä. Nappasin jokaisella kerralla hänet heti takaisin viereen ja unet jatkuivat. Koin tämän helpoimmaksi vaihtoehdoksi, sillä perhepedissä kaikki saivat yöt nukuttua ja ylimääräiseltä valvomiselta vältyttiin. Kuka nyt yksin haluaisi nukkua? 
Kuitenkin hyvin pian positiivisen raskaustestin jälkeen sanoin miehelle, että nyt olis aika opettaa poika omaan sänkyyn ja ryhdyttiin heti tuumasta toimeen. Ensimmäisen viikon menin saman kaavan mukaan, mutta eri sängyssä. Makoilin siis pojan vieressä, annoin iltatissin ja hän nukahti siihen. Oma huone ja oma sänky vaikutti niin, että keskellä yötä herättiin huutamaan tissiä! Ei äitiä, ei isiä, ei unilelua eikä peittoa, vaan TISSIÄ! Muutamana yönä sorruin ja menin helpoimman kautta. Annoin sitä lapsen itkemää tissiä, jonka jälkeen hiippailin takaisin omaan sänkyyn. Päiväimetykset olin myös tässä vaiheessa jättänyt pois ja siihen oli sopeuduttu.

Imetykselle stoppi
Heräilyjä alkoi olemaan useammin ja jokaisella kerralla olisi pitänyt saada sitä tissiä lohduksi, jotta voi nukahtaa uudelleen. Päätin sitten, että lopetetaan imetys samaan aikaan ja opetetaan poika nukahtamaan täysin ilman maitoa. Suunnilleen viikon verran yöt olivat melko tuskaisia. Meillä saatettiin raivota yhteensä kahdesta, jopa kolmeen tuntiin koko yön aikana. Jos samanlainen pelleily olisi jatkunut monenmonta viikkoa olisimme olleet aivan zombeja. Onneksi jo muutaman yön jälkeen huomasin, että yölliset raivarit lyhenivät huomattavasti. Viikon jälkeen pääsin takaisin omaan sänkyyn jo minuuteissa. Pelkästään hänen huoneessa yöllä käyminen riitti. Peitto laitettiin hyvin, pupu ja tiikeri kainaloihin ja pusu otsalle. Kerroin, että on yö ja nyt täytyy nukkua.

Häntä ei tarvitse nukuttaa
Yhtenä iltana vaihdettiin miehen kanssa osia. Olin aikaisemmin mennyt pojan huoneeseen iltaisin ja istunut hänen sängyn päädyssä sen aikaa, että on nukahtanut. Ollut lähellä, turvana ja varmistanut, että sängyssä pysytään. Sitten oli miehen vuoro kokeilla, että onnistuisiko hän samalla tavalla saamaan lapsen unille ja onnistui oikein hyvin. Kuitenkin melko nopeasti tilanne muuttui siihen, että pelkästään sänkyyn vieminen riitti. Peitto korviin, unilelut kainaloon ja alle kymmenen minuutin päästä hän on unessa. Huippua! 

En olisi vielä 1,5kk sitten uskonut, että meillä on taapero joka nukkuu yksin omassa huoneessa ja vieläpä osaa itsenäisesti nukahtaa. Melko pitkiä hermoja kyllä vaadittiin alkuun, mutta loppujenlopuksi tästä selvittiin helposti. En sano, että on vain yksi oikea tapa toimia mutta meillä on jo kahden lapsen kohdalla havaittu lähes sama kaava hyväksi. Ensin reilu 2v ikäisenä on siirrytty pois perhepedistä ja heti perään lopetettu myös imetys. Tämän muutoksen myötä unileluista on tullut todella rakkaita, eikä ilman niitä voi mennä nukkumaan. 

Lapsiluvun piti olla täynnä, mutta meille tuleekin vielä yllätysvauva

Aina elämä ei mene täysin suunnitelmien mukaan ja joskus suunnitelmat voivat muuttua myös matkan varrella. Meille kävi juuri niin. 

Ihanan lumisen ja kylmän tammikuun loppupuolella huomasin, että kehossani on meneillään jotain normaalista poikkeavaa. Mietin ensin, että olenko tulossa kipeäksi vai mistähän oikein on kyse. Yllätys oli suuri kun raskaustesti näytti positiivista. Meidän lapsiluvun piti olla jo täynnä, mutta kohtalo päätti selkeästi toisin. 

Ajatukset oli alkuun hieman sekaisin ja piti ylipäätään pohtia, että mahtuisiko meille vielä yksi pieni lisää ja miten se muuttaisi meidän arkea. Pohdinnan jälkeen kuitenkin päätös olis selkeä ja kyllä meidän perheeseen vielä neljäs lapsi mahtuu. Tästä alkoikin heti isojen muutoksien polku, jota ollaan pikkuhiljaa edetty. 2v poika siirtyi perhepedistä omaan huoneeseen nukkumaan ja samaan aikaan lopetin myös hänen imettämisen. Parisen viikkoa meni ja nyt meillä nukutaan jo oikein hyvin. Monia asioita olisi vielä edessä ennen vauvan saapumista. 

Helmikuu oli puolessa välissä ja olin varannut ajan yksityiselle puolelle varhaisultraan, jonne menin jännittynein fiiliksin. Entä jos siellä olisikin kaksi? Tai entä jos raskaus paljastuisi kohdunulkoiseksi tai tuulimunaksi? Entä jos alkuraskaudessa ollut verenvuoto ei ollutkaan vaaratonta? Onneksi nämä pelot haihtuivat hyvin nopeasti pois ja kaikki näytti olevan mallillaan. Yksi minityyppi kohdussa kasvamassa. 

Samoihin aikoihin kysyttiin meidän 5v tytöltä, että olisiko pikkusisko tai pikkuveli kiva? Neiti vastasi nopeasti, että sitten meidän kodissa olisi liian monta lasta! Kuitenkin hän oli innoissaan kun kuuli myöhemmin, että syksyllä meille tulee vauva. 

Ensimmäiset raskausoireet alkoivat jo hyvin äkkiä plussatestin jälkeen. Jatkuvasti paleli, jatkuvasti olin väsynyt ja jatkuvasti oli paha olla. Hampaidenpesusta jos selvisi ilman yökkimistä oli se jo suuri saavutus. Pahoinvointi kyllä jatkuu vielä edelleenkin, mutta sentään hieman lievempänä. Välillä on päiviä, jolloin kaikki ällöttää jatkuvasti ja välillä on parempia päiviä. Ehkä oma vointikin alkaa pian paranemaan, kun viikkojakin on nyt jo enemmän. 

Hiljattain kävimme miehen kanssa kurkkimassa pientä yhdessä niskaturvotusultrassa ja vaikka mittojen saaminen olikin työn ja jumppailun takana, niin lopulta kaikki vaikutti olevan oikein mallillaan. Vauva olisi vain halunnut nukkua hieman hankalassa asennossa kohdussa, eikä mittojen ottaminen ollut kovin helppoa. Saimme pienet riskiluvut ja laskettu aika siirtyi aikaisemmaksi alkuperäisestä. 

Syyskuun loppua odotellen!

Taaperon vaatekaapissa laatu korvaa määrän

Ajattelin toteuttaa nyt vihdoin yhden toivepostauksen. Monesti saan viestejä joissa pyydetään, että voisinko esitellä lasten vaatekaappejen sisältöä. Ajattelin nyt aloittaa ja pääsettekin kurkkaamaan mitä kaikkea meidän taaperon vaatekaapin sisältä oikein löytyykään. 

Laatu korvaa määrän
Pidemmän aikaa olen jokaisen lapsen kohdalla ajatellut niin, että vähemmän on enemmän. Kaappejen ei tarvitse olla täyteen sullottuja kokonaan alhaalta ylös asti. Miksi täytyisi olla paljon vaatteita joita käyttää kerran tai kaksi? Meillä laatu korvaa määrän ja ostetaan vain tarpeeseen. Panostan siihen, että vaatteet ovat laadukkaita, kestävät pesuja ja kulutusta. Tällöin ei tarvitse jatkuvasti ostaa uusia vaatteita, kun edelliset pysyvät hyvänä. Lapsen kasvaessa ostetaan uusia ja myydään vanhoja. 
Okei, myönnetään että välillä jokin vaate jää helposti hyvin vähälle käytölle mutta silloin huomaan, että on tullut ostettua ehkä pari ylimääräistä vaatetta ja seuraavaan kokoon siirtyessä on taas viisaampi. 


Lapsi kasvaa nopeasti ensimmäisinä vuosina
Pienet vauvat ja pienet lapset kasvavat hyvin nopeasti. Ensimmäisen vuoden aikana sama vaatekoko ei mahdu montaa kuukautta, vaan koko vaatekaapin sisällön voi joutua uusimaan jopa kuukauden-kahden välein. Vauvavuotena on enemmän kun suositeltavaa, että ison osan vaatteista hankkii jo käytettynä. Varsinkin monet pienten merkkivaatteet pysyvät aina lapselta toiselle oikein mainiossa kunnossa, sillä käyttöikä jää usein todella lyhyeksi.

Helposti yhdisteltävää, käytännöllistä ja tyylikästä
Vaatehankintoja tehdessä mietin aina, että mikä vaate on sellainen joka varmasti pääsee käyttöön ja sopii jo kaapista löytyvien vaatteiden kanssa yhteen. Kuosillinen paita ja eri kuosin housut riitelevät todella usein keskenään, joka on mielestäni häiritsevän näköistä. Tästä syystä meidän taaperon kaapissa on iso osa yksivärisiä vaatteita, joita on helppo yhdistellä keskenään tai kuviollisiin vaatteisiin. Kuten huomata saattaa niin taaperolla ei ole isoa kasaa vaatteita, vaan riittävä määrä. Pyykkikone pyörii viisihenkisessä perheessä lähes päivittäin ja vaatteita on aina puhtaana. Miksi siis täytyisi olla kahdetkymmenet housut kun jopa viidet voi riittää. Uusia voi aina ostaa, jos yhdet hajoavat. Meillä on kaksi kokoa käytössä tällä hetkellä, joten siitä johtuen housuja löytyy jopa kymmenet. Huomaan, että näin monet housut omistaessa osa on päällä vain satunnaisesti ja osa jatkuvasti.

Lasten yövaatteissa seikkailee piirretyistä tuttuja tyyppejä
Yövaatteissa en ole tarkka ja usein lapset saavat itse valita minkälaiset yövaatteet haluavat kaupasta. Tytöiltä löytyy mm Ryhmä Hauta ja Pipsa Possua. Taaperon kohdalla olen vielä itse valinnut, joten hänellä on muumeja ja yksi Mikki Hiiri pyjama. Hän alkaa kyllä olemaan myös sen ikäinen, että saa jatkossa valita kaupasta itse mieluisimmat ja niillä sitten mennään. 

Tälläiset sisällöt meidän kuopuksen vaatekaapista löytyy. Onko määrä teidän mielestä sopiva vai pitäisikö olla jopa enemmän vaatteita? Pari vaatetta puuttui näistä kuvista, sillä ovat pyykkikorissa juuri parhaillaan. Mutta lähes kaikki on tässä esittelyssä! 
Lisäksi tietenkin löytyy ulkovaatteita, asusteita ja kenkiä mutta niitäkin on vain tarpeeseen, eikä kymmeniä pareja. 

Elämäni kalleimmat vuodet - Taapero hajottaa kaiken.

Kuopuspoikamme täyttää pian 2v ja kun sanotaan, että lapset tulee kalliiksi niin nyt vasta kolmannen lapsen kohdalla on huomannut kuinka paljon sitä rahaa oikein voikaan upota monenlaisista syistä. 

Lapsen pakolliset hankinnat jo kustantavat useita satoja vuositasolla, vaikka kuinka yrittäisi pihistellä. Voidaan puhua helposti tuhansista euroista, kun on ostettava säänmukaisia ulkovarusteita, asusteita, ruokaa ja paljon muuta. Meidän tyttöjen kohdalla ei ole oikeastaan koskaan hajonnut yksikään vaate, mutta poikamme vauhti on aivan omaa luokkaansa ja se näkyy muutenkin kun vaatteiden hajoamisena.

Heittäiskö pönttöön, lattiaan vai ikkunasta ulos? 
Vauhtia meidän taloudesta ei puutu, eikä hajonneita tavaroitakaan. Kaikkea olisi mielettömän kiva heitellä kesällä ikkunasta ulos, talvella vessanpönttöön tai ihan muuten vaan paiskoa lattiaan minkä kerkeää. Kuuluuhan siitä hurjan kiva ääni! Kuten arvata saattaa, niin moni tavara on mennyt uusiksi tässä parin vuoden aikana ja kaiken tilalle ei ole ostettu myöskään uutta, jos ilmankin tulee toimeen. Muutamana esimerkkinä: ruuvinväännintä on kaivettu vessanpöntöstä, aurinkolasit on tuhottu, puhelin on rikottu, kirjoja revitty tai syöty kulmista ja lukemattomia leluja on mennyt rikki. Sähkövatkainkin lens lattialle ja jopa keittiön tuolista selkänoja on katkennut.. Ja lista jatkuis viel pitkään. Mahtava homma. Lompakko kiittää ja äiti vaan hymyilee. 

Jo alle vuoden vanhana minimies päätti heittää telkkarin alas tv-tasolta kun äiti kävi pikaisesti vessassa. Siis ihan oikeasti. Kuinka alle vuoden vanha pikkutyyppi, joka ei kävellyt edes ilman tukea onnistui vetämään telkkarin tasolta alas ja katsoi vain vierestä hymyillen äitiä tämän huikean taidonnäytteen jälkeen. No, eipä siinä auttanut enää muu kun samana päivänä marssia ostamaan uus telkkari. Onneksi edellinen olikin jo monta vuotta vanha. 

Kengät ikkunasta ulos sateeseen ja kaukosäädin mikroon!
Kaikkea ei aina ehdi estämään, eikä kieltojakaan haluta noudattaa. Syksyllä mietin pitkään, että mihin kuopuksen ja esikoisen kengät oli hävinneet. Lopulta luovutin ja laitettiin toiset kengät jalkaan. Lähdimme ulos ja siinä sitten ikkunan alta pusikosta löytyi kaatosateessa monta tuntia olleet kengät. Aika ripeä tyyppi tuo taapero. 
Hän taitavasti ja nopeasti kiipeilee paikasta toiseen. Jopa keittiön tasoille, jos yläkaapeista löytyy kiinnostavia asioita. Silmät saa olla selässäkin ja äiti vastaan poika nopeuskilpailu on jatkuvasti käynnissä. Joskus mikro napsautetaan yllättäen päälle ja siellä on yritetty grillata hyvin monenlaisia asioita. Itse oon ollut toistaiseksi vielä nopeampi eikä kaukosäädin, duplopalikka, leipäpaketti tai mikro ole kokenut kovia. 

Elämäni kalleimmat kaksi vuotta
Pakko kyllä sanoa, että kuopuksen kaksi ensimmäistä vuotta olisi voinut tulla halvemmaksi. Näistä kaikista tapahtumista on otettu opiksi ja tavarat sijoitettu osittain piiloon ja osittain lapsiturvallisiin paikkoihin. Telkkari löytyy seinältä, kun aikaisemmin sai kymmenen kertaa päivässä estää lasta heittämästä sitä lattialle. Muutamissa kaapeissa on lapsilukot, ettei vaikkapa Nintendo switch lentele kaaressa kun silmä sekunniksi välttää tai ettei wc-pesuainetta juoda pullosta. Kitarat roikkuu seinällä turvassa ja oma puhelin on melko tiukasti aina takataskussa, koska pöydältä se häviää lasten näppeihin liian nopeasti. Ei toki nämäkään toimenpiteet estä tavaroiden vaurioitumista vaikkapa lentäviltä pikkuautoilta, mutta eihän mikään koskaan ole 100% varmaa. 

Huh, onpa tämä vauhdikasta. Välillä tulee hiki jo pelkästä ajattelustakin ja iltaisin nukahdan herkästi kesken elokuvan sohvalle karkkipussi kädessä. 
Mietin tässä vaan, että miten taapero onkaan tuollainen täystuholainen vai selittääkö perinteinen sanonta "pojat on poikia" tämän kaiken? 
Onneksi meininki on hieman rauhoittunut vauhdikkaimmista ajoista, mutta mitä on odotettavissa tulevaisuudelta? Se jää nähtäväksi. 

Joulukuun 1: Esittelyssä 5v lapsen joululahjat. Miten olis vaikkapa raha ja merkkilaukut?

Moni miettii näin joulukuun ensimmäisenä päivänä, että mitähän ostaisi lapselle lahjaksi? Miten välttyä järkyttävältä lahjavuorelta ja useilta kymmeniltä paketilta, joiden sisältä löytyisi sitten lopulta paketti paketilta aina vain turhempaa krääsää. Meidän 5-vuotiaan tytön joululahjat on tarkkaan suunniteltu ja lisäksi hän saa muutamat ylläripaketit sukulaisilta, joiden sisällöstä en itse edes tiedä. Luultavasti kuitenkin kivoja juttuja tulee myös heiltä. 


Lapsi ei välttämättä tiedä mitä haluaisi tai sitten hän haluaa KAIKEN
Riippuen lapsen iästä hän voi toivoa lelulehteä lukiessaan 99,9% näkyvistä leluista. Ei väliä, että onko kyseessä nukenvaunut, leikkikeittiö, duploja, legoja, värityskirjoja, muovailuvahaa, poneja, barbeja, autoja, pehmoleluja.. Mutta kaikki kiva pitäisi saada. Yritä siinä sitten kysyä, että niin mitä haluaisit oikeasti saada ja mikä olisi paras lahja?
Pieni lapsi ei välttämättä tiedä tai osaa edes kertoa mitä hän toivoisi lahjaksi ja tällöin saattaa olla haastavaa jopa miettiä lahjaideoita. Isomman lapsen toiveet alkaa usein olemaan jo melko selkeitä, jolloin järkevien toiveiden toteuttaminen on melko helppoa. Jos kerrostalossa asuva 5v toivoo ihan yhtäkkiä omaa hevosta tai lammasta, ei se ole realistinen toive ja luonnollisesti jää hankkimatta. Kyllä meilläkin joskus aiemmin on toivottu kotiin lemmikiksi oravaa, mutta jostain kumman syystä tyttö ei semmosta saanut. 

Meidän 5v toivoi omaa telkkaria
Ensimmäiset joululahjatoiveet alkoi tulemaan esiin jo alkukesästä. Tyttö sanoi, että hän haluaisi omaan huoneeseen telkkarin josta voisi katsoa netflixiä. Pohdimme tätä asiaa melko pitkään, että onkohan vielä ihan oman telkkarin aika. Toisaalta itselläni oli jo pienempänä oma telkkari, joten miksi omakin lapsi ei voisi saada? Käyttö voi olla.. Tai siis itseasiassa tuleekin olemaan rajoitettua, että pelkästään ruutua ei tuijoteta aamusta iltaan ja päivästä toiseen. Mietimme kuitenkin, että ehkä jossakin vaiheessa hänelle hankitaan myös Disney+ suoratoistopalvelu, josta voisi katsoa myös ihan parhaita Disneyn elokuvia & ohjelmia. Hän saa siis joululahjaksi 32-tuumaisen telkkarin, josta voi katsoa omassa huoneessa toistaiseksi vain netflixiä & pikku kakkosta. 

Hyödyllistä, kehittävää ja viihdyttävää
Nämä kolme sanaa on asiat joiden ympärille on helppo lähteä miettimään lahjoja, jos toiveita ei ole esitetty. Jokaisena vuotena lapset on saanut jotakin kehittävää. Nyt meidän 5v saa muutamat erilaiset puuhakirjat, sekä perinteisiä värityskirjoja. Legojenkin avulla tulee paljon iloisia hetkiä leikkejen kautta, mutta ne myös kehittävät lasta. 
Meidän neiti rakastaa vaatteita, hiustenlaittoa ja on muutenkin hyvin tarkka omista asioistaan. Päiväkodissa on toistaiseksi kulkenut vain yksi musta muumilaukku, sillä reppua hän ei ole aikaisemmin halunnut. Jokin aikaa sitten tyttö kuitenkin sanoi haluavansa glitter repun, joten joulupukki toteuttakoon tämän toiveen. Kyllä, näit oikein ja meidän 5v saa sekä Guessin repun & Guessin laukun. Saa tyttö itse sitten valita aina päivän, fiiliksen ja asunsa mukaan kumman ottaa päiväkotiin. Nyt mä odotan vain ensimmäistä ihmistä kommentoimaan joka triggeröityy tästä asiasta. Miksi Guessia 5v lapselle? 

Kasvava lapsi tarvitsee aina vaatteita
Varmaan lähes jokainen lapsi saa myös pehmeitä paketteja jouluisin. Ehkä vähintään jonkinlaisen yhden mukavan, sekä pehmoisen pyjaman tai collegesetin? Meillä jokaisena vuotena on paketeista löytynyt myös vaatteita. Heti päälle sopivaa ja seuraavaakin kokoa. Myös nyt on pehmeitä sisältöjä osassa lahjapaketeista. Tarpeellista ja hyödyllistä, eikä lainkaan ylimääräistä. Varmasti tulevat käyttöön! 

Joulun jälkeen yhdessä vielä kauppaan
Nyt vihdoin meidän tyttö on jo sen verran iso, että ymmärtää hieman rahan arvosta. Omalla rahalla voi ostaa erilaisia kivoja asioita leluista aina hiuspantoihin asti. Hän saa joululahjaksi myös ensimmäisen oman lompakon, jonka sisälle on laitettu hieman omaa rahaa. Joulun jälkeen jossain vaiheessa käydään yhdessä ostoksilla, josta hän saa ostaa mitä vain johon rahat riittävät. Muistan itse, että raha ja lahjakortit olivat minulle mieluisia lahjoja aikoinaan (ovat sitä kyllä edelleenkin). Juuri tästä syystä haluan tehdä näin myös oman lapseni kohdalla ja joulun jälkeen on tiedossa vielä kiva äidin ja tyttären yhteinen shoppailupäivä. 

Minusta olis mielenkiintoista kuulla, että millä tavalla te ostatte lapsillenne tai kummilapsille joululahjat? Meettekö ihan vaan toiveiden perusteella vai mietittekö myös, että lahjojen joukosta löytyy myös ihan järkeviä hyödyllisiä juttuja?

Postaus on toteutettu osana kaksplussan verkostolaisten omaa joulukalenteria, joten vinkkaanpa huomisen luukun löytyvän Sarin blogista. Pääset sinne klikkaamalla tästä!

Tuntui, etten saa happea kun kuulin lapseni sairaudesta

Kun saa kuulla, ettei lapsi ei ole terve... Noh, menee pakka "vähän" sekaisin. 

Elämäni kamalimpia hetkiä oli kun sain kuulla, että lapsellani on harvinainen kromosomipoikkeavuus. Poikkeavuus, jonka takia hänelle voi tulla monenlaisia liitännäissairauksia. Poikkeavuus, josta johtuen hänen kehitys laahaa perässä. Poikkeavuus, josta ei kuitenkaan ole kovin paljon tutkimustietoa sen harvinaisuuden takia. Tulevaisuus täynnä kysymysmerkkejä: Selviääkö hän koskaan yksin? Oppiiko hän ilmaisemaan itseään ymmärrettävästi? Tarvitseeko hän ehkä koko elämänsä apua arkisissa asioissa? Mitä kaikkia sairauksia hänelle puhkeaa? Kuinka kauan hän edes elää? 

Henkisesti silloin tuntui siltä, että joku olisi paiskannut mut sillä sekunnilla suoraan parvekkeelta alas ja katujyräkin ajanut vielä ylitseni. Lääkärin sanat vaan tuntui kaikuvan korvissa
"poikkeavuudesta johtuen voi tulla esimerkiksi maksa-ja munuaissairauksia..." 
Sydäntä puristi ja tuntui, etten saa happea. Samaan aikaan olisi tehnyt mieli vaan itkeä ja huutaa lääkärin huoneessa, mutta säästin kyyneleet kotiin. Annoin tunteiden purkaantua piilossa muilta. 

Jollain tavalla kuitenkin oli helpottavaa kuulla, että itse ei olisi voinut vaikuttaa millään tapaa asioihin. Siitäkin huolimatta silti syytin itseäni pitkään lapsen sairaudesta ja vieläpä täysin turhaan. Mietin, että miksi en saanut tervettä lasta? En käyttänyt päihteitä raskausaikana, en syönyt kiellettyjä ruokia ja noudatin muutenkin suosituksia. Kaikki tutkimukset oli raskausaikana ok ja silti tapahtui näin. Tuntui niin väärältä ja kävin myös kaikki mahdolliset kauhukuvat tulevasta mielessäni läpi. Tarvitsin aikaa asian käsittelyyn. 

Pelkäsin myös, että kuinka läheiset ottavat asian kuullessaan. Pelkäsin osaako kukaan tukea tai sanoa oikeita sanoja?  Katoaako kaikki läheiset ympäriltä? Olisiko kukaan jatkossa valmis auttamaan tarvittaessa vai jäätäisiinkö ihan yksin kaiken kanssa? Tuleeko läheiset hyväksymään tilanteen ja pitävätkö he tyttöä yhtä rakkaana kun aikaisemminkin? Mietin myös, että kiinnostaako yhtäkään ihmistä kuunnella meidän asioita tai ajatuksia. 

Parisuhdetta myös koeteltiin. Melko huomaamattomasti käyttäydyin pitkään kylmästi ja tiuskin täysin syyttömästi lapsen isälle. Silti hän jaksoi katsella mua ja yritti parhaansa mukaan tukea. Purin omaa pahaa oloa, stressiä, pelkoa, ahdistusta, kaikkea mahdollista väärällä tavalla ja väärään ihmiseen. En osannut muodostaa omia ajatuksia sanoiksi ja lauseiksi, joten kaikki purkaantui vain tiuskimisena. 

Kuitenkaan asioita ei voi muuttaa, eikä sairauksia voi taikasauvalla heilauttaa pois. Sen kanssa on elettävä mitä elämä tuo vastaan. Vaikeillakin asioilla on oma tarkoituksensa. Jokaisella ihmisellä on oma paikkansa ja jokainen on tärkeä. Kaikesta selviää ja oikeanlainen asenne ratkaisee jo paljon. Onneksi en ole tässä täysin yksin, sillä tukea on saatavilla. 

Nykyään arkeamme kuormittaa tytön päivittäiset epilepsiakohtaukset ja välillä iskee kovin avuton olo toisen puolesta. Menettämisen pelko on myös läsnä ajoittain, sillä kohtauksia on paljon ja ne myös välillä kestävät melko kauan. 
Välillä sitä toivoo, että olisipa terve lapsi.. Mutta tuntuu jollain tapaa väärältä sanoa se ääneen. Tuntuu siltä, että sanomalla tuon lauseen toivoisi jotain muuta oman lapsen tilalle. Hän on kuitenkin se tyttö, joka minusta teki äidin. Se tyttö, joka on opettanut paljon asioita vaikeuksien kautta ja muokannut minua ihmisenä. Tehnyt minusta paljon vahvemman. Se tyttö, jonka ansiosta opin mitä vanhemman ja lapsen välinen rakkaus on. Enkä tiedä mitään vahvempaa tunnetta, kun äidin rakkaus omaa lastansa kohtaan. 

Olen kirjoittanut suunnilleen vuosi sitten kirjeen esikoiselle. Sen pääset lukemaan klikkaamalla TÄSTÄ

Lapsiperheen simppelit arkiruuat!

Viimeaikoina monet on laittaneet instagramin puolella mulle viestejä ruokaan liittyen. On pyydetty reseptejä ja on kehuttu, että näyttää her...