Rakkauden kohde..

Niitä voi olla monia, rakkauden kohteita siis. Rakkaus voi olla monenlaista. Nyt olisi kuitenkin tarkotus kertoa laajasta asiasta, musiikista. Musiikki on kulkenut mukanani ihan pienestä asti ja niin monessa eri muodossa. Pienenä kuuntelin lastenlauluja, sitten Pikku G:tä ja jossain vaiheessa kuvioihin tuli Anna Abreu ja monia muita. Musiikki on kuitenkin ollut vahvasti läsnä elämässäni myös muissakin muodoissa.
Ihan pienenä kävin muskarissa, sen jälkeen tuli pianon soitto, sitten laulaminen, jonka jälkeen halusin opetella vielä vähän rumpujen- ja kitaran alkeita. Ennen myös aina kun liikuin jossakin, oli mukanani ipod jossa on paljon musiikkia, ihan laidasta laitaan.

Pianon soitto oli mukana vahvasti kun olin ala-asteikäinen. Tällöin satunnaisesti sain myös soittaa musiikkitunneilla joitakin kappaleita ja luokkakaverit lauloivat. Tämän mahdollisti eräs ihana vierumäen koulun opettaja, jonka nimeä en kylläkään enään muista. Vierumäen koulussa myös oli satunnasesti joitakin musiikkiesityksiä, joihin luokan kesken harjoiteltiin. Tällöin aina minä olin se, joka soitti pianoa. Kuitenkaan kovin pitkään kyseinen asia ei kiinnostanut, sillä laulaminen vei voiton. Kuitenkin 2014 loppuvuodesta tein hankinnan, ostin siis sähköpianon. Välillä sitä on tullut soiteltua, mutta pakko myöntää että pienen lapsen kanssa ei niin vain aika ja kärsivällisyys kestä, enhän mä kuitenkaan kovin paljoa soittamisesta muista. Esimerkiksi tässä uudessa asunnossa olen tainnut kerran tai kaksi hetken aikaa soittaa, eli en montaa kertaa.



Laulaminen on ollut aina se mun ykkösjuttu! En muista minkä ikäinen olin kun hankin mikrofonin omaan huoneeseen. Mutta sanotaan niin että olin todella nuori ja silloin asuin yhteisessä huoneessa pikkusisarusteni kanssa. Se samainen mikrofoni toi päivittäin iloa mulle, aina kesään 2012 asti. Silloin luovutin huoneeni pikkuveljelleni ja itse muutin äärimmäisen pieneen huoneeseen (remontoitu vaatekomero).
2008
Samaan aikaan laulaminenkin alkoi pikkuhiljaa hiipua, sillä enään äitini luona en juurikaan laulanut. Ainut sillon tällöin singstaria tai jos olin yksin kotona, sillä kukaan ei sillon valittanut metelistä. Kuitenkin 2012 kesänä olin todella paljon isäni luona, jossa oli mahdollista laulaa niin paljon kun jaksoi ja sai tuottaa meteliä ilman valitusta. Oma mökki = oma rauha, huippua.

Peruskoulussa ollessani oli usein bändikonsertteja, joissa luokan kesken + valinnaisryhmän kanssa esiinnyttiin. Myös ainakin kerran joulujuhlassa olin mukana tyttöjen kanssa laulamassa. En nyt muista kuinka usein niitä oli, mutta enemmän kuin kaks kertaa vuodessa. Lisäksi myös musiikin tunneilla + musavalinnaisessa kävin lähes aina yhdeksänteen luokkaan asti, ysillä ei enään niin paljoa kiinnostanut käydä edes koulussa, joten läsnäolo musantunneillakin oli vaihtelevaa.

2012
Etten nyt aivan valehtele, niin 2010 taisin ensimmäistä kertaa esiintyä ystäväni Millan kanssa eräässä paikallisessa kesäjuhlassa. Se oli aika huippua, kun ihmiset oli maksanu pääsyliput ja me oltiin yhtenä esiintyjänä siellä, muutamien muiden lisäksi. Kaikki esitykset aina kesäjuhlissa on ollut paikallisten, joten ei mitään isoja julkkiksia ole ollut vetämässä porukkaa paikalle. Kolmena peräkkäisenä kesänä esiinnyin kyseisessä tapahtumassa, kunnes muutin Vaasaan ja sen jälkeen ei ole ollut edes mahdollista. Olis kyllä huippua palata sille samaiselle lavalle vielä joskus, ehkä jonain kesänä?

2010
Isäni siis oli järjestänyt jokaisena vuotena tuon mahdollisuuden minulle ja halutessani sain ottaa kaverin mukaan lavalle. Isäni on toiminut samassa tapahtumassa todella monta vuotta järjestyksenvavlojana + suunnittelijana, joten sitä kautta on tälläsiä etuuksia saanut. Lisäksi samaisessa paikassa järjestettiin aika usein karaokea, muutamia kertoja vuodessa. Lähes joka kerta olin myös silloin paikanpäällä laulamassa. Lähialueella oli toinenkin paikka, jossa kävimme aina välillä laulamassa kun karaokea järjestettiin.

Sitten hypätään kesään 2012, silloin olin isäni kanssa mökillä ja lähdimme lavatansseihin. Tällöin lauloin ensimmäistä kertaa Jormuan lavalla Neljänsuoran kanssa. Se oli aika mukava, mutta jännä kokemus. Eikä se suinkaan jäänyt siihen yhteen kertaan! Sama tilanne uusiutui 2013 alkuvuodesta, kun Neljänsuora oli esiintymässä Auran nuortentalolla. Itse pääsin myös lavalle heidän kanssa ja silloin oli kyllä paikka niin täynnä ihmisiä että oli aika hieno kokemus. Tällöin ei enään edes jännittänyt, sillä oli jo tutut bändiläiset ja yleisössäkin oli tuttuja kasvoja ns tukihenkilöinä!


2013 kesänä oon viimeks noussut lavalle ihan suunnitellusti kesäjuhlissa. Sen jälkeen oon vaan välillä kotona lapsen kanssa ollessa lauleskellut, mutta ois ihanaa päästä pitkästä aikaa esiintymään johonkin tai vaikka ihan vaan karaokeen lauleskelemaan hyvässä porukassa. Ehkä vielä joskus?
Josefiinan syntymän jälkeen en oo laulanut karaokessakaan kun ihan paristi ja nekin on olleet sellasia "no jos nyt nopeesti kun on mahdollisuus"-tilanteita, eli laivalla.


Ennen myös aina ennen esiintymistä tuli laittauduttua tovi jos toinenkin, mietittyä viikko että mitkähän vaatteet sitä päälle laittais ja lopulta päädyin aina johonkin mahdollisimman perinteiseen, arkiseen mutta vähän jotain erilaista. Paljastan nytten tähän loppuun kuvan, jossa ei ole laseja mutta oon laittautunut erästä esiintymistä varten. Lasit kylläkin kuuluvat mun vakiovarustukseen, eikä kovinkaan moni ihminen oo nähnyt mua ilman laseja. Itselläni ei ole ikinä ollut taipumusta meikata niinsanotusti yliampuvasti, vaan vähän meikkiä niin se jo tekee paljon ulkonäölle.


Musiikkia kuunnellaan kylläkin päivittäin tytön kanssa kotona ollessa. Lastenlauluja ja lisäksi paljon eri artisteja/bändejä. Mun elämässä on myös vahvasti mukana ollut eräs naislaulaja vuodesta 2007 asti, josta ajattelin lähiaikoina tehdä oman postauksen. Hänen musiikin avulla on monesti selvitty vaikeistakin hetkistä ja keikat antanu "teinivuosina" lisää energiaa.

Kuten sanoin alussa, kuuntelen musiikkia laidasta laitaan, tai no... oopperaa, enkä metallimusiikkia oikeestaan kuuntele, mutta muuten.. Joten tästä myös avomieheni T, joutuu kärsimään.. välillä on päiviä että tässä talossa soi suunnilleen pelkkä iskelmä. Tosin iskelmän kuuntelusta voin syyttää isääni, joka raahasi mut lavatansseihin ja tykästyin siihen harrastuksena.

4 kommenttia:

  1. Sun täytyy kyllä tehdä postaus noista lavatansseista. Kiinnostaisi postauksen kautta lukea, mikä meininki siellä on :-) Ja hei, oletko ikinä koittanut hakea idolsiin tjsp.?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suunnitelmissa onkin postaus tansseihin liittyen, kunhan saan aikaseks :) Idolsin koelauluissa olin 2013 syksynä, mut meni niin penkin alle ku mahdollista :D

      Poista
  2. Miten olis jotain videoo tänne sun laulamisesta? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy kattoo jos joskus teen jonkun videopostauksen, toistaseks pysyy kuva/teksti linjalla :)

      Poista

Voiko toiselle antaa kierrätyslahjan vai ei?

Minkälaisia ajatuksia herättää jos puhutaan, että on saanut kierrätetyn lahjan tai antanut jotain itselle tarpeetonta jollekin toiselle lahj...