Kaupungilla olimme kahden aikoihin, suuntasimme suoraan Subwayhin, jotta minä sain mahani täyteen. Ruuan jälkeen pikapikaa Cittariin ostamaan pari lakua matkaksi ja Josefiinalle pillimehu, jota tyttö rakasti! Seuraavana kävelinkin jo juna-asemalle, josta pian noustiinkin jo pendoliinon kyytiin. Juna oli aika täynnä ihmisiä, ehkä perjantaina aika yleistä. Heti junassa syötin Josefiinalle sosetta ja alkumatka meni sopivasti kävellessä edestakas junan penkkejä vasten, kanssamatkustajia ilostuttaen. Loppumatka meni itselläni rentoutumiseen, sillä tyttö nukkui onnekseni päiväunet.
Tikkurilassa vaihdoimme toiseen junaan, jolla pääsimme Josefiinan mummin luokse. Perille päästyämme tuli kauhea vierastaminen! Kun äitini otti Josefiinan syliin, alkoi kauhea huuto. Onneksi tässä on reilu viikko aikaa taas totutella vieraisiin kasvoihin. Perillä odotti myös joku maailman erikoisimman makuinen omenaleivos, josta ainut syötävä osa omasta mielestäni oli omenapalat! Se taikinasta tehty kuori oli kuvottavan pahan makuista, joten jäi omalta osaltani syömättä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti