Rohkeita päätöksiä

Vielä hetki sitten täällä uiskenneltiin rehellisesti sanottuna aivan pohjamudissa. Enään asiat ei ole niin. Keskusteltiin T:n kanssa täysin avoimesti tilanteesta, eli meidän suhteesta, asuinpaikasta ja siitä ettei täällä ole meillä minkäänlaista tukiverkkoa. Puhuimme avoimesti siitä mitä molempien päässä liikkuu, riitojen aiheista, hetkistä jolloin ei ole ollut kuin hyvää meidän välillä, apukäsistä sekä kaikesta mitä normaalin lapsiperheen arjen ympärillä pyöriikään. Päädyimme lopputulokseen, joka on omalla tavallaan rohkea päätös, omat riskinsä myös siinä on, mutta ajatuksiemme mukaan tämä on vain hyvä lopputulos.

T irtisanoi itsensä nykyisestä työpaikasta. Laitoin asuntohakemukset menemään VVO:lle, sekä SATO:lle. Vaatimuksena kolmio, kerrostalossa oleva hissi tai ensimmäinen kerros, hyvät kulkuyhteydet paikasta toiseen, kauppa lähellä, sekä mielellään myös muita palveluja. Ensimmäisenä saimme asuntotarjouksen VVO:lta, joka hylättiin paristakin eri syystä. Ensinnäkin kyseinen asunto olisi vapautunut kuukauden liian myöhään ja toisekseen se olisi ollut 1200€ + sähkö, eli liian hintava. Seuraavaksi saatiinkin SATO:lta asuntotarjous. 64 neliöinen kolmio, kerrostalon toisesta kerroksesta. Rapusta ulos, tien yli ja siinä nenän edessä on S-Market. Cittarillekkin on matkaa ehkä 100metriä, jossa sijaitsee mm kotipizza ja alko ruokakaupan lisäksi. Lidliinkään ei ole kovin pitkä matka ja terveysasema yms sijaitsevat lähellä. Päätimme ottaa tämän asunnon vastaan.

Vantaalle muutto, sieltähän minä lähdin kaksi ja puolivuotta sitten ja nytten palaan sinne. Jälleen on 400km muuttomatkaa, uuteen asuntoon, T:lle uusi paikkakunta opeteltavana ja mikä parhainta: sukulaiseni ovat lähellä. Tässä tilanteessa kun on kaksi pientä lasta, sitä välillä toivoo että voisi vain soittaa äidille ja pyytää auttamaan. Välillä meinaa kädet loppua kesken ja väsyttää niin ettei meinaa jaksaa sängystä nousta. Onhan nämä toki ohimeneviä asioita aina, mutta joskus tekisi varmasti ihan hyvää saada vaikka kokonaiseksi päiväksi Josefiina hoitoon ja nauttia T:n kanssa omasta ajasta kun Vanessa nukkuu vielä suhteellisen paljon.

Kaikki muuttuu.. Pari hyvää ystävää jää tänne Vaasaan. Se rakkain ja tärkein, joka on Vanessan kummitäti ja myös synnytyksessä mukana ollut Julia. Oon vasta kunnolla oppinut paikat täällä, tutustunut tyttöjen neuvolatäteihin jne. Vantaalla tiedänkin jo paikkoja sieltä sun täältä, mutta tulee täysin uudet neuvolatädit ja Josefiinan neurologinen seuranta siirtyy jonnekkin aivan muualle. Toivon ja luulen, että Vantaalla ainakin saa parempaa seurantaa kuin täällä, sillä ovesta sisään-potkitaan ulos-meininkiä. Luultavasti tässä muutossa on vaan hyviä puolia, jos ei ajatella sitä että paria ihmistä tulee oikeesti ikävä. 

Vuokrasoppari allekirjoitettu, liitteet toimitettu ja nyt sitten seuraavana hommana olisikin pakkailu, jonka jälkeen ensikuussa matkustan lasten kanssa edeltä Vantaalle ja sitten avaimien noudon suoritan. Innostuneena odotan uutta arkea etelä-suomessa ja se on jonkinlainen uusi alku meidän perheelle.