Lapset kärsii vanhempien erosta?

Itse olen kasvanut eroperheessä. Olin hyvin pieni kun vanhempani erosivat ja pian äidilläni olikin jo uusi suhde. Sain isäpuolen elämääni, joten en ole joutunut arkeakaan elämään ilman miehen mallia. Välillä sitä on miettinyt, että olisi se varmasti omalla tavallaan ollut hienoa kasvaa molempien vanhempien kanssa. Viettää aikaa yhtä paljon sekä äidin että isän kanssa. Nyt kun itse on ollut useamman vuoden äiti, niin jotenkin on ajatellut enemmän omaa lapsuutta.


Nykypäivänä on todella yleistä, että vanhemmat eroavat kun on pieni lapsi tai useampia lapsia. Myönnetään, että itsekin välillä oon suutuspäissäni huutanut puolisolle ja uhannut lähteä lasten kanssa. Äärimmäisen hölmöä kiukuspäissään sekoilemista, kun ajatus ei kulje. Kuitenkin kun rakastaa niin vaikka välillä olisi vaikeitakin hetkiä, pitäisi ne selvittää aikuisten tavalla.

Omasta lapsuudestani muistan hyvin monia kertoja kun sain kuulla vanhempieni riidoista. Kuulin kun joku muu ihminen pilkkasi toista vanhemmistani. Muistan kun kerran juoksin itkien vessaan, koska toisesta vanhemmastani puhuttiin kovin rumasti. Miksi minut lapsena laitettiin sellaiseen tilanteeseen johon en olisi todellakaan kuulunut. Ehkä olisin itse myös puhunut ilkeästi isästä tai äidistä, mikäli olisin kokenut sen tarpeelliseksi.


Olisin ollut varmasti lapsena hyvin surullinen jos en olisi saanut viettää aikaa oikean biologisen isäni kanssa. Vielä surullisempaa olisi ollut jos hän ei olisi halunnut syystä tai toisesta nähdä minua.  Entä jos vanhempien välit on tulehtuneet niin pahasti, että edes lapsen hakeminen toisen luota on mahdotonta. Eikö silloin lapsi näe kuin toista vanhempaa? Nämä on äärimmäisen monimutkasia asioita ja kun ajattelee pidemmälle kuin olisi tarve, niin pitää olla kiitollinen siitä että itselläni on molemmat vanhemmat ollut läsnä.

Oon kuullut myös sellaisista tapauksista, joissa eron jälkeen on edelleen vietetty aikaa satunnaisesti perheenä. Isä, äiti ja lapsi/lapset ovat tehneet pieniä retkiä yhdessä. Siis ilman riitoja ja ilman toiveita yhteenpaluusta. Aivan käsittämättömän hienoa, että jotkut pystyy tuollaiseen!

Kyllä varmasti jokainen pieni ihminen, taapero, eskarilainen, esiteini tai teini kärsii vanhempien erosta. Tavalla tai toisella, mutta niin jatkuvasta riitelystäkin jokainen kärsii. Jos on tapahtunut jotakin suurta ja parisuhde ei voi jatkua, niin pitää kuitenkin muistaa että lapset ovat yhteisiä. Lapset ovat oikeutettuja molempiin vanhempiin. 

Ilman painavia perusteita kumpaakaan vanhempaa ei voi työntää pois ja sanoa "älä tuu lähelle meitä". Lapsilla voi olla kaksi erillistä kotia, jossa rakastetaan. Pääasia on, ettei lapset koe millään tapaa ikinä olevansa syypäitä vanhempien eroon. Eikä lapsia tietenkään saa asettaa vanhempien riitojen väliin.

Ja ei, ei olla eroamassa täällä! Kunhan vaan pohdiskelen asioita, johtuen omasta lapsuudesta sekä siitä, että jatkuvasti kuulee jonkun eroavan.

1 kommentti:

  1. Tää on varmasti kipeä asia jokaiselle eronneelle vanhemmalle. Uskon, että aika harva normaalijärjellä varustettu vanhempi eroaa hetken mielijohteesta vaan asiaa on varmasti aina mietitty pitkään ja koitettu korjata tilannetta. Näin ainakin meillä oli. Tuntuu väärältä nauttia vapaasta ja onnellisesta elämästä, kun tietää lasten toivovan vanhempien yhteenpaluuta, jota ei koskaan tapahdu. Meillä lapset seilaa kahden kodin väliä ja välillä mietin, onko se kuitenkaan lapsille paras vaihtoehto vai ajatellaanko me vain meidän vanhempien parasta. Vaikeita asioita. Sen tiedän, että lapset ei olis eroa valinneet ja kärsivät viattomina meidän valinnoista, mutta tiedän myös sen että lapsilla on kaksi rakastavaa ja lastensa eteen kaikkensa tekevää vanhempaa. Että ei ne nyt ihan pilallekaan voi mennä. Toivottavasti.

    VastaaPoista

Voiko toiselle antaa kierrätyslahjan vai ei?

Minkälaisia ajatuksia herättää jos puhutaan, että on saanut kierrätetyn lahjan tai antanut jotain itselle tarpeetonta jollekin toiselle lahj...