Voimakas tunne joka on läsnä jatkuvasti

Nyt tulee aika henkilökohtaista tekstiä ajatuksista joita mun sisällä on. Kuitenkin on pakko todeta, että tämä äiti taitaa olla hieman hullu!

9.5.2014

Meillä asuu 3,5v erityislapsi, sekä voimakastahtoinen 2v ja silti haaveilen säännöllisesti vauvasta.  Haikaillen katselen tyttöjen vauvakuvia ja muistelen pientä maidontuoksuista tuhisijaa. Katson somessa tuttujen laittamia pienokaisten kuvia lähes kyynel silmäkulmassa, pelkästään todetakseni kuinka suloisia vauvat on!

Pieni ja lähimpänä vauvaa mitä meiltä löytyy :D

Samaan aikaan on kuitenkin hieman ristiriitaiset ajatukset. Sydän sanoo, että vauva mulle nyt heti syliin. Aivot sanoo, että ehkä pitäisi odottaa jonkin aikaa. Ihan vaan katsoa kuinka tytöt kasvaa ja kehittyy, sekä miten elämä muutenkin menee eteenpäin.

Tunne, joka on päivittäin läsnä. Ihan jokaisena päivänä tulee ajateltua, että vauva olisi tervetullut meidän perheeseen. Ajatus tulee pienestä pelosta huolimatta, kuinka asiat järjestyisi? Tiedättekö kun jotakin haluaa niin paljon, eikä sitä voi yhtäkkiä lakata haluamasta.

Aikoinaan kun odotin esikoista, puhuimme T:n kanssa kahdesta lapsesta. Siitä johtuen tytöillä onkin aika pieni ikäero. Kuitenkin jo Vanessan ollessa vajaa vuoden ikäinen alkoi puheessa välillä vilahdella puolin ja toisin "entäs jos kolmas lapsi".

13.12.2015

Yli vuoden ajan ajatus vauvasta, oikeastaan 1,5v on lähempänä totuutta... On pitkä aika. Päälimmäisenä ajatuksena itseni kohdalla ei ole pelko, eikä ajatus kuinka kolmen lapsen kanssa selviäisi? Päälimmäisenä ajatuksena itselläni on vahva halu saada pieni tuhisija, kokea vauva-aika vielä ainakin kerran, saada olla raskaana ja tietenkin päästä synnyttämään!

Biologinen kello ei tikitä vielä ollenkaan tämän asian suhteen - ei pitkään aikaan. Mutta sisällä tuntuu siltä, että ihankuin olisi tikittävä aikapommi. 

Miten voikin ajatella niin paljon, sellaista mitä ei ole? Vain aika näyttää, että mikä on meidän perheen lopputulos?

Kertokaa lukijat omia kokemuksia, jos on vastaavanlaisia tarinoita.

3 kommenttia:

  1. Täällä samat fiilikset. Neljättä odotellen - viiden vuoden päästä :’(

    VastaaPoista
  2. Mä haaveilen kans kolmennesta lapsesta! Olisi niin ihana saada vielä sellainen pieni tuhisia <3 Mulla vaan rupee ikä tulemaan vastaan (35) :D Esikoinen on 13v ja kuopus 8v. Mulla on vaikeuksia raskautua niin pitäisi mennä lääkäriin jne ei niin helppoa... Anna palaa jos siltä tuntuu <3

    VastaaPoista
  3. AI kauhee muistan ite ton tunteen NIIN hyvin. Meilläkin siis oli about samanikäiset lapset kun teillä on nyt (poika oli silloin 4v ja tyttö 2,5v) ja meilläkin oli sitä "no, EHKÄ joskus heh" keskustelua kolmannesta lapsesta, ja no, sitten jätettiin jossain kohtaa ehkäisy vaan pois ja ei varsinaisesti yrittämällä yritetty, mutta uusi tulokas olisi tervetullut ja, no, tuossahan se nyt on, 1,5v vanha! Mutta tsemppiä vauvakuumeen kanssa!

    VastaaPoista

Kolme alle kouluikäistä lasta, joilla on omat huoneet

Osa seuraajista on selkeästi pohtinut ja miettinyt, että miksi meidän lapsilla on kaikilla omat huoneet? Voin kertoa, että tähän asiaan on u...