Ei, en, itkupotkuraivarit - mikään ei kelpaa!

"Ei nukkuu"
"En syö"
"Emmä haluu"
"Pois"
"Äitiiii"
"Siskoo"
*Epämääräistä kiljuntaa/murinaa*


Yläpuolelle listattu muutama meidän arkea "piristävä" asia. Arki reilu kaksivuotiaan lapsen kanssa on välillä melko haasteellista. Mitään ei haluta, mitään ei ainakaan tehdä itse ja missään ei myöskään saa auttaa.

Illat on yhtä sirkusta. Sängystä lähdetään pois, keskellä yötä jos herätään - sängystä lähdetään pois ja lamput laitetaan päälle. Sit huudetaan koko talo hereille, kun valot sammutetaan - koska on yö!

Ruokailu on yks iso haaste. Kaksvee Vanessa on aloittanut dieetin, jota on kestänyt muutaman päivän. Tämän päivän saldo: pari persikan puolikasta, vajaa banaani, vähän pastaa ja juomaksi maitoa plus vettä.


Vaipanvaihdot on yhtä pelleilyä. Juostaan ympäri kämppää ja nauraen mennään piiloon. Potalle ei kuitenkaan enään mennä mielellään, vaikka sekin oli kivaa jokin aikaa sitten.

Vanessa haluaisi auttaa kaikenlaisissa asioissa, joka on todella hienoa! Ehkä hän on vielä kymmenenkin vuoden päästä yhtä innoissaan vaikkapa roskien viemisestä. Myös ruuanlaitossa ja pyykkikoneen täyttämisessä tytöstä on apua. Kuitenkaan lelujen siivoaminen ei meinaa onnistua - ei vaikka äiti auttaisi. Ehkä se ei ole yhtä kivaa?


"Ei rattaat" on sanonta joka kuuluu aika usein jos haluaisin tytön yksinään istumaan rattaisiin. Hän tahtoo vain ja ainoastaan kävellä. Hitaasti ja haaveillen. Välillä kuitenkin pitäisi päästä reippaasti paikasta toiseen, joten tällöin pitää keksiä miten rattaat olisi vähemmän paha paikka. Piipaa-autojen näkeminen, koiran näkeminen tai joku muu pieni lupaus toimii aika usein.

Kaksivuotiaan mieli on ailahtelevainen. Aivan pienessä hetkessä naurusta kikatteleva lapsi saattaa keksiä jotakin, josta vedetään maailman isoimmat itkupotkuraivarit. Myös pienessä hetkessä kiukkukohtaus voi unohtua, mikäli tilalle tulee jotain mielenkiintoisempaa. Kuulostaako tutulle?


Innolla jään odottamaan minkälainen meidän Vanessa on vaikkapa parin vuoden päästä, kuinka helppoa tai haasteellista arki silloin on? Nyt yritetään nauttia tästä "mikään ei ole ok"-vaiheesta ja kyllä se helpottaa ajan kanssa, eikö niin?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Raskausviikko 23 + Neuvolakuulumiset

Meidän aamu alkoi normaalista poikkeavalla tavalla. Vein esikoisen hoitoon ja jätin pienemmän tytyn syömään aamupalaa isänsä kanssa keittiö...