Puolivälissä raskautta!

Nyt olis tasan puolet raskaudesta takana ja puolet vielä edessä. Pakko se on myöntää, että nyt aika on mennyt mielettömän nopeasti. Varmasti osasyy siihen on nämä kaksi jaloissa vipeltävää pikkulapsukaista. Päivisin ei ole samalla tavalla aikaa pysähtyä haaveilemaan ja makoilemaan kuin vaikkapa esikoista odottaessa. Iltaisin kuitenkin saa rauhassa lepäillä sängyllä tai sohvalla netflixin kera, jolloin voi tuntea minipalleron liikuskelevan.

Kuva eiliseltä, Rv 19+6

Kuten aikaisemmin olenkin sanonut, todennäköisesti tämä jää meidän viimeiseksi vauvaksi. Yritän siis mahdollisimman paljon nauttia tästä raskaudesta, kasvavasta masusta ja vauvan liikkeistä. Tietenkin myös raskauden piikkiin voi laittaa järjettömät ruokahimot ja syödä vaikkapa sipsiä currykastikkeella. Illalla voi myös lähettää miehen kauppaan sillä tekosyyllä, että vauva tarvitsee masussa pizzaa tai suklaata. Ilman ei tietenkään pärjää.

 Lisäksi voi raskauden piikkiin laittaa kaikki pienetkin raivokohtaukset ja itkemiset. Oon muutenkin joidenkin tiettyjen asioiden suhteen herkkis, mutta raskaanaollessa oon kyllä superherkkä. Yksi ainoa väärä sana voi riittää siihen, että alan itkemään tai huutamaan.

Tässä raskaudessa tunsin liikkeitä paljon myöhemmin kuin edellisisssä. Lääkärineuvolassa selvisi syykin, sillä istukka on etuseinämässä. Molempia tyttöjä odottaessa sijaitsi takaseinämässä, jolloin tunsin liikkeitä melko varhaisessa vaiheessa. Nyt liikkeet tuntuu paljon heikommin ja aina päivän mittaan en edes huomaa onko vauva liikkunut. Iltaisin en saa unenpäästä kiinni, ennen kuin Muru liikuskelee jolloin saan mielenrauhan.


Jännäilen tässä torstaita, sillä silloin on rakenneultra. Toivottavasti saadaan kuulla myös kumpaako sukupuolta vauva on, jolloin olisi helpompi tehdä hankintojakin. Tavallaan salaa toivon poikaa, mikäli tämä meidän viimeiseksi lapseksi jää. Kuitenkin tyttövauvassa myös olisi omat hyvät puolensa, sillä on entuudestaan jo kaksi tyttöä.

Tähän sukupuolijuttuunkin liittyy monenlaisia ajatuksia joita voisin avata hieman, kunhan saadaan (jos saadaan) tietää kumpiko on tulossa meidän perhettä täydentämään.

2 kommenttia:

  1. Voi vitsit, ihan pian siis rakenneultra! :)

    Muistan myös omista raskauksista tuon järjettömän himon kaikkeen! Enemmän itselle kyllä tuli öklötyksiä.

    VastaaPoista
  2. Eikä ihanaa!! <3 Kun kirjoitit tuolla tekstissä, että aika on mennyt nopeasti, niin tuli itellenikin sellanen olo, että hetkonen mihin se kaikki aika on mennyt, meillä alkaa olla vuosi siitä, että kuopuksen kanssa oli raskaus puolessavälissä! Hurjaa, mutta onhan se ihanaakin kun pian saatte pienoisen pirpanan sylkkään :) Ihanaa loppu odotusaikaa teijän koko perheelle <3 !

    VastaaPoista

Voiko toiselle antaa kierrätyslahjan vai ei?

Minkälaisia ajatuksia herättää jos puhutaan, että on saanut kierrätetyn lahjan tai antanut jotain itselle tarpeetonta jollekin toiselle lahj...