Heräsin 23.1 aamuyöllä klo 3:45 vaimeisiin supistuksiin. Yritin saada nukuttua, mutta eipä tullut torkuttua kun ihan pari muutaman minuutin pikkupätkää. Miehelle vielä sanoin kun hän heräsi, että saas nähdä pääseekö töihin. Hänellä oli siis iltavuoroa. Sen ainoan kerran kun itse en saanut nukuttua, tytöt nukkuivat ennätyspitkään!
Esikoinen vietiin aamulla päiväkotiin kuten normaalisti. Laitoin kaverilleni viestiä, että supistelee 7-15min välein ja hän sanoi tulevansa mun seuraksi. T lähti töihin muutamaa tuntia aikaisemmin kun normaalisti. Päivä meni ihan kivasti kotona arkisia asioita touhuten. Otin panadolia, joka auttoi hieman supistuksiin ja iltaa kohden ne alkoivat olemaan sen verran säännöllisiä, että lähdin synnärille.
Alunperin sanoin miehelle, että käyn nyt ainakin näytillä. En yhtään ollut varma, että jäänkö samalla reissulla synnyttämään vai lähettävätkö vielä kotiin. T oli sitä mieltä, että mun täytyis mennä taksilla. Itsepäisenä ja hyvin kipuja kestäneenä ajattelin kuitenkin hyödyntää julkista liikennettä. 15 tuntia supistellut, jonka jälkeen matkustin 45min sairaalalle.
Pääsin lähes samantien käyrille ja kätilö ihmetteli kun olin niinkin rauhallinen vielä siinä vaiheessa. Säännöllisiä supistuksia, joita kestin kuitenkin vielä ilman kivunlievitystä. Olin jo 4cm auki sairaalaan päästessä. Synnytyssaliin siirryin klo 20:20 ja ensimmäisenä halusin vain hengailla. Ei mennyt kuitenkaan kovin kauaa, että supistukset alkoivat olemaan suht napakoita.
Klo 23 aikoihin äitini meni meille yövahdiksi ja T pääsi lähtemään kotoa mun perässä sairaalalle. Samoihin aikoihin olin jo niin kipeä, että halusin epiduraalin. Sain puudutteen joka vaikutti reilu puolituntia niin, että olin kivuton. Vähän ennen 00:00 T saapui synnytyssaliin ja ei mennyt kauaakaan, kun sai alkaa jo ponnistelee pikkumiestä pihalle. Vihdoin 24.1. klo 00:42 syntyi 7min ponnistuksella meidän 4610g ja 54cm pitkä poikavauva. Onneksi T ehti sairaalalle ajoissa!
Kätilöt olivat yllättyneitä vauvan koosta, sillä oli arvioitu että hän olisi n 4kg. Lisäksi kätilöt oli ihmeissään, ettei yhen yhtäkään tikkiä tarvinnut laittaa. Synnytys meni siis tosi nopsasti ja kivasti.
Ainoa miinus, että pudendaalipuudutus loppuvaiheessa ei auttanut ja vasta vauvan syntymän jälkeen huomasin, että vasemmasta jalasta oli kadonnut tunto. Kätilö totes "oho, taisin laittaa liian pitkälle sen puudutteen". No, 8h päästä pystyin taas kävelemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti