Heipparallaa! Ajattelin tulla pitkästä aikaa kirjoittelemaan teille.
Kesän lähestyessä ajattelin, että olisi kiva päästä hieman rentoutumaan mökille tai jonnekkin ulkomaille. Mietittiin eri vaihtoehtoja ja lopulta päädyttiin mökkeilyyn.
Isäni puolelta on mökki pohjois-karjalassa, jossa kävin pienenä jokaisena vuotena. Viimeisimmästä kerrasta oli kuitenkin vierähtänyt jo seitsemän vuotta. Ajattelin, että on kiva mökkeilyn ohella nähdä myös sukulaisia sieltä päin suomea.
Meidän tytöt ovat hyvin herkästi matkapahoinvoivia ja yli 500km matka olisi ollut todella pitkä, sekä tuskainen heille. Sain järjestettyä tytöille hoitopaikan (kiitos lapsenvahdille) ja päästiin lähtemään viideksi päiväksi reissuun heti T:n kesäloman alussa. Olimme etukäteen suunnitelleet, että täytyy ehdottomasti käydä myös Kolilla tsekkaamassa maisemat.
Matka meni sujuvasti mökille vain kahdella pysähdyksellä. Leon jaksoi hyvin autossa, vaikka välillä meinas vähän hermot mennä. Itse istuin menomatkalla ison osan takapenkillä tarpeen vaatiessa viihdyttäen häntä. Perillä en ehtinyt edes autosta irroittaa kaukaloa, kun itikat jo olivat kimpussa. Niitä liiskattiinkin mökissä kilpaa!
Täytyy sanoa, että loma teki todella hyvää. Yhden lapsen kanssa ollessa oli todella rentoa ja ehti tekemään sellaisia asioita, joita ei normaalisti tule tehtyä. Lisäksi yksi mökkeilyn parhaimmista puolista on ruoka. Mökillä ei ikinä syö perinteisesti makaronilaatikkoa tai makkarakastiketta, joten esimerkiksi savustettua ja paistettua kalaa syötiin!
Tyttöjäkin ehti olemaan hieman ikävä. Esikoinen olikin useampaan kertaan kysellyt meidän perään, mutta Vanessa ei kaipaillut. Kuitenkin kun hän tuli kotiin, nähdessään minut alkoi itkemään ja kertoi olleen kova ikävä. Ihana tyyppi!
Nyt taas jaksaa kuunnella uhmatuhman raivareita himassa ;)
