Meidän esikoinen on muiden ikäistensä kanssa samassa ryhmässä. Hän tulee kehityksessä paljon jäljessä, eikä osaa puhua. Muut hänen ikäiset lapset osaavat monenlaisia asioita, joita hän ei osaa ja tietenkin meidän tyyppi erottuu muiden joukosta. Tästä syystä hän ei ole ryhmänsä suosituimpia ja usein leikkikaveria vailla. Lapset on ihania, mutta osa lapsista on jo pienenä ihan käsittämättömän julmia. Jo päiväkotilaiset kiusaavat toisia erilaisista syistä.
Kasvatuksesta kiinni
Sanotaan, että kun lapsi alkaa kiusaamaan toista niin vika on vanhemmissa. Mutta kun aina se ei ole ihan niinkään. Jo melko pienenä lapset ottavat mallia kavereistaan ja toimivat yhdessä samalla tavalla. Lapsi jonka kotona ei kiroilla, voi huutaa päiväkodista kaveriltaan oppimaansa vi**u-sanaa. Tai sitten se lapsi joka ei ikinä vanhempien nähden kiusaa ketään, voi päiväkodissa kiusata kavereiden kanssa jotakuta toista. Kuten sanontakin menee, niin joukossa tyhmyys tiivistyy.
Sanotaan, että kun lapsi alkaa kiusaamaan toista niin vika on vanhemmissa. Mutta kun aina se ei ole ihan niinkään. Jo melko pienenä lapset ottavat mallia kavereistaan ja toimivat yhdessä samalla tavalla. Lapsi jonka kotona ei kiroilla, voi huutaa päiväkodista kaveriltaan oppimaansa vi**u-sanaa. Tai sitten se lapsi joka ei ikinä vanhempien nähden kiusaa ketään, voi päiväkodissa kiusata kavereiden kanssa jotakuta toista. Kuten sanontakin menee, niin joukossa tyhmyys tiivistyy.
Ärsyttävät, valehtelevat ja käyttävät hyödyksi puhumattomuutta
Hiljattain kuulin, että päiväkodissa on muutama lapsi jotka kiusaavat meidän esikoista. Ärsyttävät ja valehtelevat hoitajille, suoraan sanottyna käyttävät hyödyksi meidän lapsen puhumattomuutta. Yksi sijaistamassa ollut hoitaja huomasi, että toiset lapset valehtelevat asioiden kulusta. Esimerkiksi yksi lapsista sanoi "toi löi meitä", vaikka mitää ei todellisuudessa ollut tapahtunut. Tarkkasilmäinen hoitaja oli kokoajan vahtinut meidän tyttöä, jota ei edes saisi jättää hetkeksikään vahtimatta. Meidän lapsi ei osaa puolustautua toisilta, kertoa totuutta asioiden kulusta tai sanoa aikuiselle jos joku on ilkeä hänelle.
Yksikään ihminen ei varmasti halua olla kiusattu
Minä itse tiedän useiden vuosien kokemuksella miltä tuntuu olla kiusattu. Kiusaaminen on sellainen asia, jota ei ikinä yksikään ihminen toivo kohdalleen. Ei ikinä! Näin äitinä tuntuu aivan hirveältä kuulla, että oma lapsi joutuu kiusaamisen kohteeksi. Aivan kuin joku iskis veitsellä sydämeen. Yleensä kiusaamisen kohteeksi joutuvat ihmiset eroavat jollain tapaa muista. Syitä voi olla monia, esimerkiksi kiusatun perheen olosuhteet, etninen tausta, silmälasien tarve, puhumattomuus tai jokin muu syy. Mikään edellämainitsemista ei kuitenkaan oikeuta kiusaamista. Ihmisten täytyisi sopeutua siihen, että meitä on monenlaisia. Jokaisen tulisi olla yhtä tärkeä ja arvostettu. Pitkään jatkunut kiusaaminen voi jättää myös pysyviä jälkiä ihmiseen. Haavat voi parantua, mutta arvet jää.
Puutu kiusaamiseen!
Jos huomaat lapsesi kiusaavan toista niin muistathan puuttua asiaan. Missään tilanteessa ei ole oikeutettua vaikkapa nimitellä rumasti tai syrjiä. Puutu myös asiaan, jos joku kiusaa omaa lastasi ja hänen vanhemmat ei reagoi mitenkään. Anteeksipyyntö ei ainoastaan riitä, vaan asiasta täytyy myös keskustella. Muuten voi syntyä kierre: kohdellaan ilkeästi, pyydetään anteeksi ja taas hetken päästä voikin olla ilkeä, jonka jälkeen pyydetään uudelleen anteeksi.
Kiusaaminen on valitettavan yleistä. Kai olet opettanut lapsellesi, ettei toisia saa kiusata? Jos huomaat jonkun olevan erilainen muihin verrattuna, ei se oikeuta käyttäytymään töykeästi. Miten toimit jos huomaat, että lastasi kiusataan? Entä miten toimit, jos lapsesi kiusaa toista? Onko tällöin kiusaamisella jotakin seuraamuksia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti