Lapsi yrittää pompottaa aina iltaisin, mutta aikuinen on se joka määrää ja piste.

Kuinka moni vanhempi pystyy samaistumaan tähän ärsyttävään asiaan? Nukkua pitäisi, iltapala on syöty, hampaat pesty, iltasatu luettu, iltapisut ja pesut hoidettu.. Jonka jälkeen alkaa ainainen: mutta äiti- ilmiö.

Lähes poikkeuksetta illalla kun täytyisi mennä nukkumaan meidän keskimmäisellä tulee ihan kamalasti asioita mieleen. Täytyy kertoa viikon vanhoja asioita, iskee kauhea nälkä tai jano, täytyy kysellä vaikka muurahaisista ja ötökät kuulemma lentelee tai surisee korvissa. Pissahätäkin olisi ja mitähän vielä. 



Parisen iltaa sitten käytiin tytön kanssa seuraavanlainen keskustelu:
"haluan syödä yhden suklaakeksin"
- ei ole
"Mutta kun oikeesti mulla on nälkä"

Iltapala oli jo syöty, pissalla oli käyty, hampaatkin oli pesty, sekä kaikki muut iltarutiinit oli tietenkin hoidettu ja sitten nukkumaanmenon hetkellä lapsen päässä syttyi jälleen kerran lamppu. Ajatus siitä, että on aivan pakko saada se hiton suklaakeksi ennen nukkumaanmenoa. Voin kertoa ettei keksiä ei ollut, eikä sitä todellakaan myös tullut. Välillä illalla halutaan vartin pyörimisen jälkeen tulla vielä juomaan, syödä vielä banaania tai sitten joku ötökkä on mukamas lentänyt hänen huoneeseensa. Voisin sanoa, että hieman raivostuttavaa pelleilyä. Sänkyyn kun mennään, sieltä ei meillä saisi enää tulla pois. 

Kuinka itse toimin näissä tilanteissa?
Tosiaan rutiinit on tärkeitä ja kun lapsi on peiteltynä sänkyyn näiden iltarutiinien jälkeen, halittuna ja pusut annettuna ei sieltä sängystä enää pitäisi tulla pois. Valitettavan usein keskimmäinen sipsuttaa sängystään olohuoneeseen, mikäli katsomme telkkaria puolison kanssa. Tällöin palautan hänet sänkyyn ja peittelen uudelleen.
En kuitenkaan lähde montaa kertaa tuohon pelleilyyn, joten sen jälkeen lapsi huutelee sängystä kaikenlaista mitä mieleen juolahtaa. Usein jätän jo tässä vaiheessa vastaamatta hänen huuteluihinsa. Jos äänenvoimakkuus nousee turhan korkeaksi käsken olla hiljaa, ettei pikkuveli herää. Mikäli en katso telkkaria illalla, esitän nukkuvaa kun sipsuttaa sängystään ensimmäisen kerran pois. Tällöin hän palaa sänkyynsä, jonka jälkeen voi pari kertaa huudella "muttakun mua ärsyttää" & "ei mua väsytä" ja viiden minuutin päästä kuuluukin jo tasainen tuhina. 



Mun vinkit:
1. Iltarutiinit. 
2. Vanhempi on se joka määrää. 
3. Älä tee lapselle tilanteesta kivaa leikkiä palauttamalla häntä kymmentä kertaa sänkyyn tai käymällä 20 kertaa hänen luona.
4. Koita vaan kestää lapsen ärsyttävää, mutta ohimenevää vaihetta.

Eiköhän näillä selviä jokainen. Illalla voi palkita itsensä vaikka suklaapatukalla ensin puolituntia kiukuttelevaa, huutelevaa, kyselevää lasta kuunneltuaan. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Voiko toiselle antaa kierrätyslahjan vai ei?

Minkälaisia ajatuksia herättää jos puhutaan, että on saanut kierrätetyn lahjan tai antanut jotain itselle tarpeetonta jollekin toiselle lahj...