Polikliininen synnytys

Haluaisin kokea polikliinisen synnytyksen tällä kerralla. Viimeksi se oli myös kirjattuna toiveisiini, mutta tuolloin pojan painon vuoksi jouduimme kuitenkin jäädä sokeriseurantaan. Kätilö sanoi, että jos on yli 4,5kg painava vauva niin kotiutuminen onnistuisi vasta 2vrk seurannan jälkeen. Jännityksellä odotin mitä vaaka näyttää ja lukeman ilmestyessä iski kamala ahdistus, että joudumme kuitenkin jäädä sairaalaan. Emme tuolloin onneksi olleet lopulta kun 1,5vrk seurannassa koska arvoissa ei ollut mitään pielessä.

Osa haluaa levätä ja toipua rauhassa synnytyksen jälkeen ennen kotiutumista
Tiedän ihmisiä jotka on saattanut olla viikonkin sairaalassa sisällä synnytyksen jälkeen, vaikka varsinaisesti vointi ei olisi sitä vaatinut. Ei sieltä kukaan kotiin passita jos äidistä ei tunnu hyvältä ihan vielä kotiutua, mutta ei siellä myöskään vankina pidetä. Itse olen kokenut ensimmäisen lapsen jälkeen tapahtuvien synnytyksien jälkeisen sairaalassa makoilun kovin yksinäiseksi. Esikoisen aikaan mies oli tietenkin hyvin paljon seurana, sekä tuolloin oli myös ihana huonekaveri jonka kanssa treffailtiin kotiutumisen jälkeenkin. Toisen lapsen kohdalla sain myös tosi kivan huonekaverin josta oli juttuseuraa, mutta ei se silti ole lähellekkään sama juttu. Itse olen toipunut nopeasti alatiesynnytyksien jälkeen, joten oman hyvän voinnin takia makoilu sairaalassa ei ole ollut kovin mieluista. Tietenkin jos vauvan vointi sitä vaatii tällä tulevalla kerralla, niin tilanne on eri ja sitten on vaan sopeuduttava.

Monen hengen yhteishuoneessa ei saa nukuttua 
Viimeksi synnytyksen jälkeen olin valvonut yli vuorokauden verran putkeen ennen kun pääsin nukkumaan. Ja mitä tapahtui! Kätilöt roudas mut neljän hengen huoneeseen, jossa lähes taukoamatta itki jonkun lapsi. Sitten jos vauvat ei huutanu vuorotellen niin ette ikinä arvaa! Joku äiti kuorsas niin lujaa, että ääni kuului koko huoneen ulkopuolelle asti. Ai että mulla rasahteli rusinat ja odotin minuutti minuutilta ajan kuluvan nopeammin ja nopeammin. Ymmärrän toki ettei jokaiselle voi olla omia huoneita, mutta neljän hengen huone vastasyntyneiden kanssa on kyllä sellaista kidutusta jota en toivoisi kenellekkään. Lepo ja oma rauha olisi kuitenkin tärkeätä, eikä metrin mittaisen kyr*än kasvaminen otsaan sovi vastasynnyttäneelle äidille. 

Lapsenvahti synnytyksen ajaksi? 
Kovinkaan moni ei juokse innostuneena hoitamaan kerralla kolmea lasta, joten en tiedä tuleeko mies pääsemään tällä kertaa synnytykseen edes mukaan. Viimeksikin oli ihan hilkulla, ettei mies olisi ehtinyt paikalle ennen vauvan syntymää kun itse lähdin edeltä julkisilla naistenklinikalle. Perillä tsekkauksen jälkeen laitoin viestin, että tulee perässä heti kun pääsee. Onneksi mies ehti hetkeä ennen syntymää kuitenkin paikanpäälle! 

Lapset odottavat kotona innoissaan
Isommat lapset odottavat tietenkin kotona, että milloin äiti tulee vauvan kanssa kotiin ja jo viimeksi itselläni iski kamala ikävä lapsia. Olisi ihan huippua, jos tällä tulevalla kerralla pääsisin jo muutaman tunnin jälkeen synnytyksestä kotiin harjoittelemaan uutta arkea kotiin neljän lapsen kanssa. Myös lapset pääsisivät nopeasti tutustumaan uuteen perheenjäseneen. Mikäli mies ei pääse ollenkaan tulevalla kerralla mukaan synnytykseen olisi polikliinisen synnytyksen toteutuminen vielä tärkeämpää minulle. 

Saa nähdä kuinka kaikki menee ja se otetaan vastaan mitä tulee. Jos kuitenkin jollain lukijalla on kokemuksia polikliinisesta synnytyksestä niin mielelläni kuulisin minkälainen kokemus siitä jäi? 

On ihan normaalia, että lapsen koulun aloittaminen jännittää

Kevät tuntuu kuluvan vauhdilla ja kohta onkin jo kesä. Kesän jälkeen edessä on aivan uudenlaiset kuviot ja rehellisesti sanottuna itse näin erityislapsen äitinä odotan kauhunsekaisin fiiliksin syksyä. Elokuussa meidän esikoinen aloittaa peruskoulun. Hän tulee menemään vammaisopetuksen puolelle, kaikki tulee olemaan aivan uutta ja jännittävää.

Monta vuotta samassa päiväkodissa
Meidän esikoinen on ollut useamman vuoden samassa päiväkotirakennuksessa. Hänellä on ollut yksi aivan ihana hoitaja siellä, jonka kanssa kaikki asiat ovat sujuneet kivasti. Tässä kerran kotona jo hormonihuuruissa alkoi itkettämään, että kuinka kaikki tulee oikein muuttumaan kun tämä kaksikko erotetaan toisistaan. Tyttö ja tämä hänen hoitajansa ovat oikein liimautuneet yhteen, hommat sujuu ja meillä vanhemmilla on ollut luottavainen olo. Hän ihan oikeasti on kiinnostunut meidän tytön asioista, tekee mieletöntä duunia meidän tytön eteen ja kerran sanoi minulle, että olisi kiva nähdä tytön kehitystä jatkossakin. Pian on kuitenkin aika kulkea eri polkuja ja siirtyä kohti uutta ja tuntematonta.

Äitiä taitaa jännittää enemmän kun lasta
Varmasti jokaista äitiä jännittää kun lapsesta tulee ekaluokkalainen, että kuinka kaikki lähtee sujumaan ja se on täysin normaalia. Onhan koulun aloittaminen iso asia ja monelle lapselle myös odotettu tapahtuma. Monesti äidit jännittävät jo sitä, että kuinka koulumatkat sujuvat tai onko koulureitti riittävän turvallinen. Matkalla saattaa olla isoja ja jopa vilkkaita teitä ylitettävänä, sekä jokaisena syksynä joutuu lukemaan surullisia uutisia pienistä koulumatkaa taittaneista lapsista. Meillä onneksi koulumatka tulee taittumaan koulukuljetuksella, sillä tyttö ei mitenkään pärjäisi itsenäisesti perille ja takaisin. Itseäni ei siis koulumatkat jännitä, mutta kaikki muu kouluun liittyvä sitten onkin aivan eri asia. 

Saako vammaisopetuksessa riittävästi tukea ja apua? 
Huomaan jo nyt hyvissä ajoin pohtivani, että tuleeko esikoinen saamaan kaiken tarvittavan tuen ja valvonnan koulussa? Onko hänellä avustaja, jonka tuella hän selviää kaikista siellä tapahtuvista tilanteista? Entä kun hän ei osaa puhua kun yksittäisiä sanoja, miten hän pärjää vieraiden ihmisten kanssa tai kuinka hän tulee ymmärretyksi? Varmasti osa näistä peloista ja mietteistä saa pohjan tästä kuluneesta päiväkoti-/eskariajasta. On tullut nähtyä monenlaisia päiväkodin työntekijöitä, joista osa ei ole ollenkaan osannut tulla toimeen meidän tytön kanssa. Osa ei ole huomioinut, että hänellä selkeästi on erityistarpeita. Osa on ajatellut, että siinä se muiden mukana pyörii. Tällöin moni kiva juttu on mennyt ohi lapsen ymmärryksen ja olen pahimmillaan jopa kuullut sijaisilta vaaratilanteista, joita syntynyt muiden välinpitämättömyyden takia. Tietenkin toivon, että vammaisopetuksen puolella edellämainitsemia epäkohtia ei pääsisi syntymään ollenkaan. Toivon, että kaikki lähtee sujumaan sitten kivasti ja tyttö sopeutuisi nopeasti uusiin rutiineihin. Toivottavasti hänen ympärilleen tulee koulussa uusia aikuisia, jotka tukevat ja asiat toimivat.

Aina ei voi onnistua, ei edes keittiössä!

Itse koen olevani keittiössä nykyään melkoisen hyvä kokki. Aikanaan kun muutin miehen kanssa yhteiseen kotiin en osannut keittää edes makaronia, mutta vuosien aikana olen kehittynyt paljon. Ruoka kun ruoka useimmiten onnistuu, mutta vaikkapa pullien leipominen ei ole ollenkaan minun juttu. Joka ikinen kerta ne epäonnistuvat. 

Tiedättekö sen tunteen kun aina leivonnaiset tai ruuat ei näytä ollenkaan samalta kun ohjekuvassa. Välillä voi epäonnistua aivan täysin ja välillä maku saattaakin olla hyvä, mutta ulkonäkö on aivan jotakin muuta kun pitäisi. Tietenkin hyvä maku kuitenkin on pääasia. Ajattelin jakaa teille mun omat epäonnistumiset ja tarjota päivän naurut. Tässä siis tulee, olkaapa hyvät:

1. Kinkkuhyrrät


Mielettömän helppo resepti löytyi Googlesta ja toteutus kuulosti myös todella helpolta. Mikä voisi siis mennä pieleen? No, ilmeisesti kaikki muu paitsi maku! Ulkonäkö ei mun tekemissä ollut kovinkaan herkullisen näköinen. Tarkoitus oli tehdä näitä juhliin, mutta jätin sitten suosiolla väliin!

2. Wrapit

"rakas, tehdäänkö iltapalaks wrappeja". Näin sanoin miehelle ja ajattelin, että onpas helppoa ja maukasta iltapalaa. Itse en osannut rullata oikein niin kun olisi kuulunut. Pieleen meni. Mies onneksi osaa ja saa rullata mun wrapit aina jatkossa. 

3. Piparminttukeksit
Ylhäällä kuva siitä mitä piti tulla ja alhaalla siitä mitä tuli. Tein ohjeen mukaan ja paistoaika oli n 10min. Kun oli mennyt kahdeksan minuuttia alkoi haisemaan palaneelta ja uunista tuli kamala käry. Ei menny putkeen ei. Toisen pellillisen sain pelastettua kun istuin uunin edessä vahtimassa koko kypsymisprosessia.

4. Croisantit
 
Ylhäällä on kuva siitä mitä piti tulla, alhaalla kuitenkin on kuva siitä mitä tuli. Maku oli todella mieto, maistui oikeastaan vain taikinalta ja ulkonäkökään ei silmiä hivellyt.

Mutta hei, ei se haittaa. Ehkä mä vielä opin tekemään onnistuneesti nämäkin herkulliset syötävät jonakin päivänä! 

Kun elämä yllätti ja hankittavana on yhtäkkiä kaikenlaista!

Edellisten lapsien vauva-ajoilta meillä ei ollut jäljellä oikeastaan mitään tulevaa vauvaa varten. Vaikka edellinen lapsi onkin vasta parivuotias niin olin jo ehtinyt myydä lähes kaikki hänen pienet vaatteet, vaunut, turvakaukalon, sitterin, leikkimaton ynnä muun. Tähän painavimpana syynä oli tietenkin se, että emme suunnitelleet neljättä lasta ja lapsiluvun piti olla täynnä. Lisäksi ylimääräistä kaappitilaa ei aivan mahdottoman paljon ole tälläisessä isossa perheessä ja tavaraa tuntuu olevan jokainen kaappi jo ennestään täynnä, joten olen todella huono säästämään tavaroita joille en usko olevan käyttöä. 

Nämä ihanat sitruunakuvioiset vaatteet ja harso ovat Tanskalaisen Konges Slojdin
Vauvalle minimalistinen vaatekaappi
Aikaisemmin kirjoitin meidän taaperon minimalistisesta vaatekaapista ja ajattelin, että tulevan vauvan kanssa pärjätään myös melko vähällä määrällä vaatteita. Panostan mielummin laatuun, enkä määrään. Bodyja, housuja, yöpukuja, 1-2 jumpsuitia. Ei niitä vaatteita oikeasti kovin paljoa tarvitse olla, varsinkin kun meillä pyykkikone pyörii muutenkin päivittäin. Ulkovaatteita vauva ei ensimmäiseksi talveksi tarvitse, sillä kaukaloon ajattelin teettää kaukalopussin ja vaunuissa myös käytämme toista pussia. Villavaatteet siis riittää oikein hyvin, sekä tarvittaessa jemmasta löytyy yksi pieni nallehaalari josta en ole luopunut. Vauvanvaatteita löytyy myös tosi paljon hyväkuntoisina ja kivalla hintaa kirppiksiltäkin. Vauvalle en osta kaikkea uutena, vaikka isompien lasten vaatekaapeista ei löydykkään käytettynä hankittuja vaatteita. Tässä on vielä paljon aikaa etsiä tarvittavia vaatteita ja tavaroita huippualennuksilla, sekä myös käytettynä. Onneksi ei ole vielä mikään kiire. 


Turvakaukalosta en todellakaan tingi
Vauvan turvallisuuteen liittyvät asiat on sellaisia joista en ole valmis tinkimään. En ikinä ostaisi käytettyä turvakaukaloa, sillä en voi olla varma onko se varmasti turvallinen. Onko edellinen omistaja kolhinut sitä tai onko mahdollisesti ajettu jonkinlainen kolari, jolloin kaukalo olisikin pitänyt hävittää myynnin sijaan. Me liikumme usein autolla, joten turvallisuus ja helppokäyttöisyys ovat tärkeitä asioita. Edellämainitsemastani syystä päädyimme Britaxin Baby safe 2 I-Size kaukaloon, sekä siihen kuuluvaan Flex-jalustaan jonka avulla autoon laittaminen käy nopeasti ja helposti. Meillä on ollut aikaisemminkin Britaxin turvakaukalo käytössä johon olin hyvin tyytyväinen, joten valinta oli siinä mielessä helppo. Telakkaa meillä ei ole aikaisemmin ollut, sillä omaa autoa ei edellisten vauva-aikana omistettu mutta nyt tilanne on toinen. 

BabyBjörnin sitteri on paljon kehuttu
Meillä on aikaisemmilla lapsilla ollut jokaisella erilaiset sitterit. Esikoisella oli jokin ihan perus hinnat alkaen-mallinen, jonka jalalla keinuttaminen oli todella raskasta. Kyllähän se asiansa ajoi, mutta äidin jalka kärsi.
Seuraavalla lapsella oli TinyLoven 3 in 1 rocker napper sitteri, joka oli tosi hyvä silloin. Tytöillä oli niin pieni ikäero, joten tuon avulla sain usein tehtyä muita asioita vauvan heiluttamisen sijaan. 
Kolmannelle lapselle halusin ihanan Doomoon sitterin keinujaloilla. Pakko sanoa, että aivan ihanan tuntuinen ja siihen olisi tehnyt mieli mennä itsekin makoilemaan. Harmikseni kuitenkin totesin, että kyseisen sitterin käyttöikä isokokoisemman vauvan kanssa jäi melko lyhyeksi. 

Tässä kuvassa näkyy tuo mainitsemani Doomoon sitteri
Tämän seuraavan tulokkaan kohdalla haaveilen babybjörnin sitteristä, sillä olen kuullut siitä vuosien aikana niin paljon kehuja enkä oikeastaan koskaan mitään negatiivista. Kysymys kuuluukin, että onko jollain edes jotain negatiivista sanottavaa kyseisestä sitteristä? Halvin se ei ole, mutta ilmeisesti aika paljon niitä liikkuu myös kirppiksillä joten mahdollisesti käytettyäkin voisi etsiä. Siihen saisi kivasti myös lelukaaren kiinni sillä olen ajatellut, että emme osta leikkimattoa tällä kertaa. 


Kaikki tarpeellinen pikkusälä unohtuu helposti 
Vauvavanupuikot, vanulaput, vaipat, harsot, kosteuspyyhkeet, liivinsuojat, tutit(?), kylpypyyhe yms täytyy muistaa hankkia. Meillä ei ole yli vuoteen ollut ammetta ja olemme käyneet lasten kanssa vain suihkussa. Meidän 2v poika on kylpenyt korkeintaan viidesti koko elämänsä aikana, sillä jo pienenä vauvana koin helpommaksi käydä suihkussa hänen kanssa. Syysvauvaa varten ei ole ajatuksissa ostaa edes kylpyammetta ja mennään vain suihkulla alusta alkaen. Jotenkin sitä meinaa aivan unohtaa, että kuinka paljon loppujenlopuksi on niitä ihan pakollisiakin asioita vaikka pienellä yrittää tulla toimeen. 

Olen pikkuhiljaa alkanut tekemään hankintoja tulevaa vauvaa varten ja sukupuolen vahvistumisen jälkeen on vielä helpompi tehdä ostoksia. Lääkärineuvolassa vihjailtiinkin jo hieman uuden tulokkaan sukupuolesta, mutta odotellaan vielä hetki mitä kätilö rakenneultrassa sanoo. Saakohan meidän poika autoleikkeihin kaverin vai saadaanko kolmas prinsessa taloon? Se jääköön toistaiseksi salaisuudeksi. 

Elän mieheni siivellä, syön hienostoravintoloissa ja ajan tuliterällä autolla

On tullut huomattua tässä vuosien varrella, että pariskunnilla on hyvinkin eroavaisia tapoja. Joillakin on heti yhteiseen kotiin muutettua täysin yhteiset rahat ja joillakin on omat rahat. Mulle on heitetty erilaisia naurettavia väittämiä, miten meidän taloudessa varmasti raha-asiat menee. Meillähän mies tienaa kymppitonnin kuussa ja syödään kaviaaria useita kertoja kuussa aamupalaksi. Käydään monta kertaa viikossa syömässä hienostoravintoloissa ja ajetaan tuliterällä kalleimmalla bemarilla. Unohtamatta joka vuoden kuukauden mittaisista lomaa malediiveilla lapsenvahtien kera, joka jäikin nyt väliin koronan takia. 

Ei vaan, hetkinen.. Kaikki toi olikin jotain kaukaista mielikuvituksen tuotetta. Tuskin edes olis niin kovin hienoa elää tollasta elämää. Rahalla ei saa kuitenkaan onnea, eikä terveyttä. Parkkipaikalla seisoo toistaiseksi vuoden vanha edullinen Kia ja mun hienostoravintolaks lukeutuu moni ihan tavallinen ravintola. Eikä miehen palkka ole lähellekkään edes puolta mainitsemastani kymppitonnista. 

Yhteiset laskut puoliksi
Tämä tilanne oli meillä alkuun. Silloin kun muutettiin miehen kanssa yhteen ja ei vielä ollut yhteisiä lapsia - maksoimme laskut puoliksi. Minä opiskelijana ja mies työttömänä, molemmilla oli omat rahat. Tällöin toki ei jäänyt mitään extrarahoja oikeastaan kummallakaan, sillä kaikki pienet tulot menivät pakollisiin laskuihin ja ruokaan. Toiset perheet toimivat vielä perheenlisäyksenkin jälkeen niin, että vain yhteiset kulut maksetaan yhdessä ja loput ovat omia rahoja.

Se maksaa jolla on varaa
Jos perheessä mies tienaa vaikka kolme tonnia verojen jälkeen kuussa ja nainen on kotihoidontuella pienen lapsen kanssa, voiko tällöin olettaa kulujen menevän tasan puoliksi? Tai jos toisella on huomattavasti isommat tulot kun toisella, niin eikö silloin olisi luontevaa yhteisessä taloudessa maksaa isompi osuus kuluista. Onko se siivellä elämistä, jos toinen osapuoli maksaa vaikka kauppalaskut pääosin ja toinen ostaa vaan kerran viikkoon pari maitotölkkiä, leipäpaketin, rasvan ja juuston kaappiin.

Mites meillä?
Meidän taloudessa toimitaan niin, että on täysin yhteiset rahat. Meillä on yhteinen asunto ja yhteiset lapset. Tämmöisessä tapauksessa on luontevaa, että kaikki kulut myös maksetaan yhdessä. Meillä toimivinta on, että isommista hankinnoista keskustellaan yhdessä. Lasketaan tarvittaessa vaikka niitä senttejä, jonka jälkeen todetaan voidaanko jotakin ostaa vaiko ei. Yhteiset rahat, palkkapäivänä miehelle tulee rahaa ja silloin siitä maksetaan myös kaikki laskut joita on (vuokra, vakuutukset, sähkö ynnämuu). Samana päivänä itselle tulee omaishoidon palkkio ja sitten lisäksi saamme myös asumistukea, lapsilisät, satunnaisia tuloja somen kautta, vammaistuen esikoisesta sekä vielä pienen hetken pari vuotiaasta pojasta kotihoidontukea.


Lapsiperheiden köyhyys 

Monesti otsikoista saa lukea lapsiperheiden köyhyydestä. Sanoisin, että kyllä tässä huomattavasti paremmin tullaan toimeen kun aikanaan opiskelijana ja työttömänä. Miksi aina toitotetaan ainoastaan lapsiperheiden köyhyyttä kun monesti vaikkapa opiskelijat ovat jopa paljon tiukemmassa tilanteessa. Hyvin pitkälti kaikki on valinnoista kiinni. Täytyy tehdä valintoja mihin rahat käyttää ja täytyy osata hallita omaa rahankäyttöä. Onko ostanut korkeilla koroilla osamaksulla asioita, joka on täyttä typeryyttä tai onko valinnut, että maksaa isoa asuntolainaa pois hyvin pienillä tuloilla? Onko kummassakaan oikeasti järkeä? 

Ei mekään tässä rikkaita olla, mutta hyvin tullaan toimeen kun vaan katsoo mihin sitä rahaa pistää. Esimerkiksi aikanaan mietin, että auto olisi mukava ja helpottaisi monien asioiden suhteen, mutta silloin taloudellisesti siihen ei ollut varaa. Jos olisimme tinkineet vaikka ruuan laadusta monta vuotta sitten, niin tilanne olisi ollut toinen. Silloin oli parempi pärjätä ilman menopeliä ja tuli sitä niinkin toimeen. Eihän se aina mukavaa ollut, mutta niin oli vaan elettävä. Mutta se on täysin siitä kiinni, että minkä elämässä asettaa etusijalle ja mihin haluaa rahaa käyttää. 

Mites teillä menee, onko yhteiset rahat, elätkö puolison siivellä vai maksatteko kaiken puoliksi? 

Kolme alle kouluikäistä lasta, joilla on omat huoneet

Osa seuraajista on selkeästi pohtinut ja miettinyt, että miksi meidän lapsilla on kaikilla omat huoneet? Voin kertoa, että tähän asiaan on useita syitä ja tämä ratkaisu on meidän perheelle paras mahdollinen. Miksi jokaiselle lapselle ei tarjoaisi omaa huonetta ja tarvittaessa omaa rauhaa, jos siihen on mahdollisuus. 

Esikoisen sairauden takia hän ei voi jakaa huonetta sisaruksen kanssa
Aikaisemmin kun asuttiin samalla perhekoolla yli 20 neliötä pienemmässä asunnossa tytöt jakoivat huoneen keskenään. Silloin he nukkuivat kerrossängyssä, isompi alhaalla ja pienempi ylhäällä. Esikoisen vaikeahoitoinen epilepsia vaikutti huomattavan paljon myös pienemmän yöuniin. Pienempi heräili keskellä yötä usein siskoonsa ja uudelleen nukahtaminen oli haasteellista. Myös usein illalla nukahtaminen hänellä kesti pitkään ja aina myös oli tarkkana, että jos sisko saa kohtauksia. Ei ole pienen lapsen tehtävä huolehtia tuollaisista asioista. Edellämainitsemasta syystä on erityisen tärkeää, että tytöt nukkuvat eri huoneissa, eikä häiritse toistensa unia. 

5v tytön huone 

Minkä ikäisellä "pitäisi" olla oma huone?
Monesti vanhemmat pohtivat, että pitäisikö lapsella olla jo oma huone. Voisiko hän vielä nukkua samassa tilassa vanhempien kanssa, voisiko hän jakaa yhden sisaruksen tai jopa useamman kanssa huoneen. Tämä asia on sellainen johon ei ole olemassa minkäänlaista tiettyä kaavaa jonka mukaan täytyisi toimia. Jokainen lapsi on yksilö, jokainen perhe on erilainen ja jokaisella on myös erilaiset asunnot perhekokoon suhteutettuna. Niin moni asia vaikuttaa siihen, että voiko huoneen jakaa sisaruksen kanssa toimivalla tavalla. Toiset lapset tarvitsevat enemmän rauhaa ja toiset lapset tarvitsevat jatkuvasti aktiviteetteja ja härdelliä ympärilleen. Kouluikäisellä lapsella oman tilan tarve usein lisääntyy, mutta joskus jo 5v ikäinen voi tarvita omaa tilaa ja omaa rauhaa. Näin on meidän 5v tytön kohdalla. Hänelle on erityisen tärkeää päästä omaan huoneeseen puuhailemaan omia juttuja. Hänen mielestään on oikein mukavaa rakentaa palapelejä rauhassa tai leikkiä pitkään barbeilla ilman, että kukaan sotkee hänen leikkejään. Hän ei kestä jatkuvaa meteliä ja härdelliä ympärillä, vaan on enemmän sellainen rauhallinen, taiteellinen ja tarkka lapsi. 

2v pojan huone, joka on keskeneräinen. Kesällä mahdollisesti ajankohtaista tehdä pientä pintaremppaa. 

Loppuuko huoneet kesken vauvan syntymän jälkeen? 
Ihanteellisin tilanne tietenkin olisi, että sekä meillä vanhemmilla ja jokaisella lapsella olisi oma huone. Tarvittaessa jokainen voisi saada omaa rauhaa ja omille jutuille täysin oman tilansa. Yöunet saisivat kestää vapaa-päivinä just niin kauan kun kokee tarpeelliseksi ja muut voisivat puuhailla omissa huoneissa samalla kun yksi lapsista vielä nukkuu. Kuitenkaan meillä ei ole suunnitelmissa muuttaa tästä nykyisestä asunnosta pois aikoihin. Syksyllä syntyvä vauva tulee nukkumaan ensimmäisen vuoden tai pari perhepedissä, jonka jälkeen perheen pienimmät jakavat huoneen keskenään. Aika näyttää, että tullaanko kaipaamaan lisäneliöitä ja isompaa asuntoa mutta ainakaan tällä hetkellä se ei ole ajatuksissa.

Pian 7v täyttävän tytön huone 

Minkälaisia asumisratkaisuja teillä lukijoilla on ja minkä kokoisia perheitä? Onko monta lasta samassa huoneessa asumassa? 

Lapsiperheen simppelit arkiruuat!

Viimeaikoina monet on laittaneet instagramin puolella mulle viestejä ruokaan liittyen. On pyydetty reseptejä ja on kehuttu, että näyttää herkulliselta. Tästä inspiroituneena ajattelin jakaa teille hyviä ja myös helppoja arkiruokareseptejä huikeat kymmenen! Jokaiselle varmasti löytyy jotakin sopivaa. 

1. Lihaperunasoselaatikko
Tämä ruoka on helppo valmistaa lähes valmiiksi jo edeltävänä päivänä. Perunat voi kuoria illalla vaikka lasten nukkuessa valmiiksi kattilaan ja seuraavana päivänä vain keittää, muussata, lisätä joukkoon maitoa ja voita, jonka jälkeen sekoittaa jauhelihan kanssa. Itse teen tämän melko simppelisti ja maustan ainoastaan herbamarella ja hieman lisään mustapippuria. Uunissa 200astetta ja ottaa pois kun näyttää hyvältä. Ruuan voi siis lähes unohtaa uuniin. 

2. Nakkiperunavuoka
Perunoista kuori pois, jonka jälkeen pilkkoo vain paloiksi. Nakit myös pilkotaan ja sen jälkeen sekoitetaan perunoiden kanssa. Lisätään ruokakerma, paprikajauhe, suola ja pippuri. Uunissa 200astetta, sekoittaa paristi välissä ja ottaa pois kun perunat ovat kokonaan kypsiä. 

3. Pizza
Pizza on paras tapa välttää mahdolliset ruokahävikit. Siihen voi laittaa lähes mitä tahansa päälle tai sitten voi ostaa mieluiset täytteet kaupasta ja tehdä sen mukaan. Pohja on helppo ja nopea valmistaa.
2dl vettä kuumennetaan kädenlämpöiseksi, sekaan puolikas hiivapala, 3rkl öljyä, ripaus suolaa ja 4-5dl jauhoja. Taikinan täytyy antaa ainakin 30min olla pöydällä ennen pizzojen valmistumista, joten siinä on hyvää aikaa lasten kanssa yhdessä pilkkoa täytteitä ja nostaa kaikki muut tarvittavat ainesosat pöydälle. Uuniin lämpöä 225-astetta, jolloin pizzat valmistuvat suunnilleen kymmenessä minuutissa. Taikinasta saa 3-4 pellillistä pizzaa, jos tekee ohuita pohjia.

4. Lohkoperunat, lihamureke & pippurikastike
Lohkoperunat on yksi helpoin tapa valmistaa perunaa. Perunoiden pesu, pilkkominen, hieman öljyä päälle, suolaa ja pippuria, jonka jälkeen uuniin kahteensataan asteeseen. Uuni hoitaa homman ja sit saa vain syödä. 
Lihamureke on myös simppeli valmistaa. Tapoja on monia, mutta meillä laitetaan 400g Jauhelihaa, reilusti mausteita, 1 kananmuna, 1dl maitoa ja puolidesiä korppujauhoja. Kaikki kunnolla sekaisin ja uunivuokaan tai pellille. Lohkoperunat voi siirtää alatasolle tässä vaiheessa ja murekkeen keskelle, jossa valmistuu suunnilleen puolisen tuntia. 
Pippurikastikkeen voi oikaista kaupan valmispussikastikkeella mutta henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että ne on pahoja. Voi ja jauhot suurusteeksi, pippurisekoitusta joukkoon, ruokakermaa ja loraus soijakastiketta. Valmis! 


5. Kana-kasvis-aurajuustovuoka
Tämä ruoka on sellaisena päivänä helppo valmistaa kun ruuanlaitto ei huvita tai ei ehdi häärätä pitkää aikaa keittiössä. Oikaisun vuoksi tässä käytän usein pakastealtaasta löytyviä perunasuikaleita, jotka voi vain kaataa uunivuokaan. Lisäksi vuokaan heitetään paistetut pintamaustetut kanan sisäfileet, lähes paketillinen aurajuustoa ja kasviksia. Tämänkin ruuan saa unohtaa reilusti yli tunniksi uuniin, jossa lämpöä 200-astetta.

6. Makaronilaatikko
Tämänkin ruuan valmistamiseen on monenlaisia tapoja. Toiset jättää munamaidon pois ja hyödyntää pastan keitinvettä. Meillä pastat keitetään lihaliemessä ja jauheliha maustetaan pippurilla, paprikalla ja herbamarella. Ainesosat sekoitetaan keskenään ja päälle kipataan munamaito, jossa on lisänä yrttejä. Toisinaan laitan ruuan sekaan myös koskenlaskijaa, joka tuo kivan lisämaun. Aina se sama tuttu 200-astetta ja uuniin n. 50min.

7. Uunifetapasta
Tämäkin ruoka on älyttömän helppo ja nopea valmistaa. Fetajuustoa ja kirsikkatomaatteja uunivuokaan, jonka jälkeen lisätään oliiviöljyä, yrttejä ja chilirouhetta sekaan. Uuni valmistaa ruuan loppuun. Usein heitän tämänkin 200 °C ja otan pois sitten kun näyttää hyvältä. Eikä tarvitse kun keittää pastat lisäksi, jotka valmistuvat myös lähes itsestään. 

8. Kotitekoiset hampurilaiset
Välillä on kiva herkutella omatekoisilla burgereilla. Jauhelihan voi vaan laittaa sopivankokoisisksi pihveiksi, joiden päälle ripottelee sormisuolaa ja pippuria. Muuta näihin simppeleihin hampurilaispihveihin ei edes tarvitse laittaa. Pihvit paistetaan pannulla voissa ja päälle laitetaan hetkeksi sulamaan sopivan kokoinen siivu cheddarjuustoa. Sitten voikin kasata oman maun mukaan hampurilaisen. Lisätä salaattia, tomaattia, suolakurkkua, majoneesia, ketsuppia, sinappia, sipulia tai mitä ikinä itse omassa hampurilaisessa tykkää syödä. Meidän lapset yleensä haluaa omaansa pihvin ja sämpylän lisäksi vain juuston ja ketsupin, mutta välillä myös salaatin. 

9. Simppeli jauhelihakastike 
Tästä kastikkeesta sain eilen mielettömän monta viestiä Instagramissa ja ohjetta kaipailtiin. Pakko myöntää, että ikinä en oo mitannut kastiketta tehdessäni paljonko käytän voita tai jauhoja. En koskaan ole mitannut paljonko laitan basilikaa ja paljonko vettä. Meen aina ihan oman perstuntuman mukaan ja jokaisella kerralla on tullut hyvää. Tai siis sen jälkeen, kun opin tekemään ensimmäisen kerran koostumukseltaan oikeanlaista kastiketta en ole epäonnistunut. Mausteita voi aina lisätä, mutta vaikeampi niitä on saada pois.
Voisin veikata, että yleensä laitan n 70g voita kattilaan ja siihen suhteessa sopivasti jauhoja. Ruskistan suurusteen jonka jälkeen lisään vettä niin paljon, että koostumus on hyvä. Meillä ei koskaan tehdä pieniä annoksia kastiketta, sillä syöjiä on monta. Mausteina käytän lähes aina mustapippuria, herbamarea, basilikaa, hieman ketsuppia, lihalientä, chilirouhetta, soijakastiketta ja paprikajauhetta. Paljon siis erilaisia mausteita, mutta mitään ei tarvitse laittaa överisti. Kastikkeen voi nauttia keitettyjen perunoiden, spagetin tai vaikka muusin kera. 


10. Suolainen piirakka ja kaveriksi salaattia
Välillä viikonloppuisin tulee herkuteltua perheen kesken ja siihen toimii hyvin suolainen piirakka, jolla saa korvattua lounaan. Täytteitä voi vaihdella oman maun ja sen hetkisten mielitekojen mukaan. Olen jakanutkin tämän piirakkapohjan ohjeen jo aikaisemmin blogissa ja pääset kurkkaamaan sen klikkaamalla tästä. Taivaallisen hyvää! 

Meidän perheessä on syöty viimeaikoina entistä enemmän perunaa, sillä itseäni ei kauheasti ole raskauden aikana pasta houkutellut. Lapset kuitenkin rakastavat kaikkia pastaruokia, joten ainakin kerran viikkoon täytyy valmistaa jotakin pastaa. Ei muuta kuin herkullisia ruokailuhetkiä ja kokkailun iloa! 

Miten taapero oppi hetkessä pois perhepedistä ja nukahtamaan ihan itse?

Aikaisemmassa postauksessa mainitsinkin, että meidän taaperon oli aika oppia pois perhepedistä. Ajattelin nyt olevan täydellinen hetki muutokselle. Usein uusien asioiden harjoittelu ja sopeutuminen vie aina jokaiselta oman aikansa. Toiset sopeutuvat nopeammin ja toiset hitaammin, eikä ikinä voi tietää miten tilanne etenee. 
En missään nimessä halua, että liian nopealla tahdilla tulee isoja muutoksia pienen ihmisen elämään ja siksi lähdettiin pikkuhiljaa muuttamaan pieni pala kerrallaan uusia juttuja ennen syksyä. Perhepedistä pois siirtyminen oli ensimmäisenä listalla.

Kaksivuotiaaksi tissillä unille
Reilu kaksi vuotta poika sai jokaisena iltana maitoa ja usein nukahtikin imetyksen aikana kainaloon. Satunnaisesti yritin siirtää hänet omaan sänkyyn mutta aina hän heräsi viimeistään reilu tunnin jälkeen varmistelemaan, että onko äiti lähellä. Nappasin jokaisella kerralla hänet heti takaisin viereen ja unet jatkuivat. Koin tämän helpoimmaksi vaihtoehdoksi, sillä perhepedissä kaikki saivat yöt nukuttua ja ylimääräiseltä valvomiselta vältyttiin. Kuka nyt yksin haluaisi nukkua? 
Kuitenkin hyvin pian positiivisen raskaustestin jälkeen sanoin miehelle, että nyt olis aika opettaa poika omaan sänkyyn ja ryhdyttiin heti tuumasta toimeen. Ensimmäisen viikon menin saman kaavan mukaan, mutta eri sängyssä. Makoilin siis pojan vieressä, annoin iltatissin ja hän nukahti siihen. Oma huone ja oma sänky vaikutti niin, että keskellä yötä herättiin huutamaan tissiä! Ei äitiä, ei isiä, ei unilelua eikä peittoa, vaan TISSIÄ! Muutamana yönä sorruin ja menin helpoimman kautta. Annoin sitä lapsen itkemää tissiä, jonka jälkeen hiippailin takaisin omaan sänkyyn. Päiväimetykset olin myös tässä vaiheessa jättänyt pois ja siihen oli sopeuduttu.

Imetykselle stoppi
Heräilyjä alkoi olemaan useammin ja jokaisella kerralla olisi pitänyt saada sitä tissiä lohduksi, jotta voi nukahtaa uudelleen. Päätin sitten, että lopetetaan imetys samaan aikaan ja opetetaan poika nukahtamaan täysin ilman maitoa. Suunnilleen viikon verran yöt olivat melko tuskaisia. Meillä saatettiin raivota yhteensä kahdesta, jopa kolmeen tuntiin koko yön aikana. Jos samanlainen pelleily olisi jatkunut monenmonta viikkoa olisimme olleet aivan zombeja. Onneksi jo muutaman yön jälkeen huomasin, että yölliset raivarit lyhenivät huomattavasti. Viikon jälkeen pääsin takaisin omaan sänkyyn jo minuuteissa. Pelkästään hänen huoneessa yöllä käyminen riitti. Peitto laitettiin hyvin, pupu ja tiikeri kainaloihin ja pusu otsalle. Kerroin, että on yö ja nyt täytyy nukkua.

Häntä ei tarvitse nukuttaa
Yhtenä iltana vaihdettiin miehen kanssa osia. Olin aikaisemmin mennyt pojan huoneeseen iltaisin ja istunut hänen sängyn päädyssä sen aikaa, että on nukahtanut. Ollut lähellä, turvana ja varmistanut, että sängyssä pysytään. Sitten oli miehen vuoro kokeilla, että onnistuisiko hän samalla tavalla saamaan lapsen unille ja onnistui oikein hyvin. Kuitenkin melko nopeasti tilanne muuttui siihen, että pelkästään sänkyyn vieminen riitti. Peitto korviin, unilelut kainaloon ja alle kymmenen minuutin päästä hän on unessa. Huippua! 

En olisi vielä 1,5kk sitten uskonut, että meillä on taapero joka nukkuu yksin omassa huoneessa ja vieläpä osaa itsenäisesti nukahtaa. Melko pitkiä hermoja kyllä vaadittiin alkuun, mutta loppujenlopuksi tästä selvittiin helposti. En sano, että on vain yksi oikea tapa toimia mutta meillä on jo kahden lapsen kohdalla havaittu lähes sama kaava hyväksi. Ensin reilu 2v ikäisenä on siirrytty pois perhepedistä ja heti perään lopetettu myös imetys. Tämän muutoksen myötä unileluista on tullut todella rakkaita, eikä ilman niitä voi mennä nukkumaan. 

Lapsiluvun piti olla täynnä, mutta meille tuleekin vielä yllätysvauva

Aina elämä ei mene täysin suunnitelmien mukaan ja joskus suunnitelmat voivat muuttua myös matkan varrella. Meille kävi juuri niin. 

Ihanan lumisen ja kylmän tammikuun loppupuolella huomasin, että kehossani on meneillään jotain normaalista poikkeavaa. Mietin ensin, että olenko tulossa kipeäksi vai mistähän oikein on kyse. Yllätys oli suuri kun raskaustesti näytti positiivista. Meidän lapsiluvun piti olla jo täynnä, mutta kohtalo päätti selkeästi toisin. 

Ajatukset oli alkuun hieman sekaisin ja piti ylipäätään pohtia, että mahtuisiko meille vielä yksi pieni lisää ja miten se muuttaisi meidän arkea. Pohdinnan jälkeen kuitenkin päätös olis selkeä ja kyllä meidän perheeseen vielä neljäs lapsi mahtuu. Tästä alkoikin heti isojen muutoksien polku, jota ollaan pikkuhiljaa edetty. 2v poika siirtyi perhepedistä omaan huoneeseen nukkumaan ja samaan aikaan lopetin myös hänen imettämisen. Parisen viikkoa meni ja nyt meillä nukutaan jo oikein hyvin. Monia asioita olisi vielä edessä ennen vauvan saapumista. 

Helmikuu oli puolessa välissä ja olin varannut ajan yksityiselle puolelle varhaisultraan, jonne menin jännittynein fiiliksin. Entä jos siellä olisikin kaksi? Tai entä jos raskaus paljastuisi kohdunulkoiseksi tai tuulimunaksi? Entä jos alkuraskaudessa ollut verenvuoto ei ollutkaan vaaratonta? Onneksi nämä pelot haihtuivat hyvin nopeasti pois ja kaikki näytti olevan mallillaan. Yksi minityyppi kohdussa kasvamassa. 

Samoihin aikoihin kysyttiin meidän 5v tytöltä, että olisiko pikkusisko tai pikkuveli kiva? Neiti vastasi nopeasti, että sitten meidän kodissa olisi liian monta lasta! Kuitenkin hän oli innoissaan kun kuuli myöhemmin, että syksyllä meille tulee vauva. 

Ensimmäiset raskausoireet alkoivat jo hyvin äkkiä plussatestin jälkeen. Jatkuvasti paleli, jatkuvasti olin väsynyt ja jatkuvasti oli paha olla. Hampaidenpesusta jos selvisi ilman yökkimistä oli se jo suuri saavutus. Pahoinvointi kyllä jatkuu vielä edelleenkin, mutta sentään hieman lievempänä. Välillä on päiviä, jolloin kaikki ällöttää jatkuvasti ja välillä on parempia päiviä. Ehkä oma vointikin alkaa pian paranemaan, kun viikkojakin on nyt jo enemmän. 

Hiljattain kävimme miehen kanssa kurkkimassa pientä yhdessä niskaturvotusultrassa ja vaikka mittojen saaminen olikin työn ja jumppailun takana, niin lopulta kaikki vaikutti olevan oikein mallillaan. Vauva olisi vain halunnut nukkua hieman hankalassa asennossa kohdussa, eikä mittojen ottaminen ollut kovin helppoa. Saimme pienet riskiluvut ja laskettu aika siirtyi aikaisemmaksi alkuperäisestä. 

Syyskuun loppua odotellen!

Taaperon vaatekaapissa laatu korvaa määrän

Ajattelin toteuttaa nyt vihdoin yhden toivepostauksen. Monesti saan viestejä joissa pyydetään, että voisinko esitellä lasten vaatekaappejen sisältöä. Ajattelin nyt aloittaa ja pääsettekin kurkkaamaan mitä kaikkea meidän taaperon vaatekaapin sisältä oikein löytyykään. 

Laatu korvaa määrän
Pidemmän aikaa olen jokaisen lapsen kohdalla ajatellut niin, että vähemmän on enemmän. Kaappejen ei tarvitse olla täyteen sullottuja kokonaan alhaalta ylös asti. Miksi täytyisi olla paljon vaatteita joita käyttää kerran tai kaksi? Meillä laatu korvaa määrän ja ostetaan vain tarpeeseen. Panostan siihen, että vaatteet ovat laadukkaita, kestävät pesuja ja kulutusta. Tällöin ei tarvitse jatkuvasti ostaa uusia vaatteita, kun edelliset pysyvät hyvänä. Lapsen kasvaessa ostetaan uusia ja myydään vanhoja. 
Okei, myönnetään että välillä jokin vaate jää helposti hyvin vähälle käytölle mutta silloin huomaan, että on tullut ostettua ehkä pari ylimääräistä vaatetta ja seuraavaan kokoon siirtyessä on taas viisaampi. 


Lapsi kasvaa nopeasti ensimmäisinä vuosina
Pienet vauvat ja pienet lapset kasvavat hyvin nopeasti. Ensimmäisen vuoden aikana sama vaatekoko ei mahdu montaa kuukautta, vaan koko vaatekaapin sisällön voi joutua uusimaan jopa kuukauden-kahden välein. Vauvavuotena on enemmän kun suositeltavaa, että ison osan vaatteista hankkii jo käytettynä. Varsinkin monet pienten merkkivaatteet pysyvät aina lapselta toiselle oikein mainiossa kunnossa, sillä käyttöikä jää usein todella lyhyeksi.

Helposti yhdisteltävää, käytännöllistä ja tyylikästä
Vaatehankintoja tehdessä mietin aina, että mikä vaate on sellainen joka varmasti pääsee käyttöön ja sopii jo kaapista löytyvien vaatteiden kanssa yhteen. Kuosillinen paita ja eri kuosin housut riitelevät todella usein keskenään, joka on mielestäni häiritsevän näköistä. Tästä syystä meidän taaperon kaapissa on iso osa yksivärisiä vaatteita, joita on helppo yhdistellä keskenään tai kuviollisiin vaatteisiin. Kuten huomata saattaa niin taaperolla ei ole isoa kasaa vaatteita, vaan riittävä määrä. Pyykkikone pyörii viisihenkisessä perheessä lähes päivittäin ja vaatteita on aina puhtaana. Miksi siis täytyisi olla kahdetkymmenet housut kun jopa viidet voi riittää. Uusia voi aina ostaa, jos yhdet hajoavat. Meillä on kaksi kokoa käytössä tällä hetkellä, joten siitä johtuen housuja löytyy jopa kymmenet. Huomaan, että näin monet housut omistaessa osa on päällä vain satunnaisesti ja osa jatkuvasti.

Lasten yövaatteissa seikkailee piirretyistä tuttuja tyyppejä
Yövaatteissa en ole tarkka ja usein lapset saavat itse valita minkälaiset yövaatteet haluavat kaupasta. Tytöiltä löytyy mm Ryhmä Hauta ja Pipsa Possua. Taaperon kohdalla olen vielä itse valinnut, joten hänellä on muumeja ja yksi Mikki Hiiri pyjama. Hän alkaa kyllä olemaan myös sen ikäinen, että saa jatkossa valita kaupasta itse mieluisimmat ja niillä sitten mennään. 

Tälläiset sisällöt meidän kuopuksen vaatekaapista löytyy. Onko määrä teidän mielestä sopiva vai pitäisikö olla jopa enemmän vaatteita? Pari vaatetta puuttui näistä kuvista, sillä ovat pyykkikorissa juuri parhaillaan. Mutta lähes kaikki on tässä esittelyssä! 
Lisäksi tietenkin löytyy ulkovaatteita, asusteita ja kenkiä mutta niitäkin on vain tarpeeseen, eikä kymmeniä pareja. 

Elämäni kalleimmat vuodet - Taapero hajottaa kaiken.

Kuopuspoikamme täyttää pian 2v ja kun sanotaan, että lapset tulee kalliiksi niin nyt vasta kolmannen lapsen kohdalla on huomannut kuinka paljon sitä rahaa oikein voikaan upota monenlaisista syistä. 

Lapsen pakolliset hankinnat jo kustantavat useita satoja vuositasolla, vaikka kuinka yrittäisi pihistellä. Voidaan puhua helposti tuhansista euroista, kun on ostettava säänmukaisia ulkovarusteita, asusteita, ruokaa ja paljon muuta. Meidän tyttöjen kohdalla ei ole oikeastaan koskaan hajonnut yksikään vaate, mutta poikamme vauhti on aivan omaa luokkaansa ja se näkyy muutenkin kun vaatteiden hajoamisena.

Heittäiskö pönttöön, lattiaan vai ikkunasta ulos? 
Vauhtia meidän taloudesta ei puutu, eikä hajonneita tavaroitakaan. Kaikkea olisi mielettömän kiva heitellä kesällä ikkunasta ulos, talvella vessanpönttöön tai ihan muuten vaan paiskoa lattiaan minkä kerkeää. Kuuluuhan siitä hurjan kiva ääni! Kuten arvata saattaa, niin moni tavara on mennyt uusiksi tässä parin vuoden aikana ja kaiken tilalle ei ole ostettu myöskään uutta, jos ilmankin tulee toimeen. Muutamana esimerkkinä: ruuvinväännintä on kaivettu vessanpöntöstä, aurinkolasit on tuhottu, puhelin on rikottu, kirjoja revitty tai syöty kulmista ja lukemattomia leluja on mennyt rikki. Sähkövatkainkin lens lattialle ja jopa keittiön tuolista selkänoja on katkennut.. Ja lista jatkuis viel pitkään. Mahtava homma. Lompakko kiittää ja äiti vaan hymyilee. 

Jo alle vuoden vanhana minimies päätti heittää telkkarin alas tv-tasolta kun äiti kävi pikaisesti vessassa. Siis ihan oikeasti. Kuinka alle vuoden vanha pikkutyyppi, joka ei kävellyt edes ilman tukea onnistui vetämään telkkarin tasolta alas ja katsoi vain vierestä hymyillen äitiä tämän huikean taidonnäytteen jälkeen. No, eipä siinä auttanut enää muu kun samana päivänä marssia ostamaan uus telkkari. Onneksi edellinen olikin jo monta vuotta vanha. 

Kengät ikkunasta ulos sateeseen ja kaukosäädin mikroon!
Kaikkea ei aina ehdi estämään, eikä kieltojakaan haluta noudattaa. Syksyllä mietin pitkään, että mihin kuopuksen ja esikoisen kengät oli hävinneet. Lopulta luovutin ja laitettiin toiset kengät jalkaan. Lähdimme ulos ja siinä sitten ikkunan alta pusikosta löytyi kaatosateessa monta tuntia olleet kengät. Aika ripeä tyyppi tuo taapero. 
Hän taitavasti ja nopeasti kiipeilee paikasta toiseen. Jopa keittiön tasoille, jos yläkaapeista löytyy kiinnostavia asioita. Silmät saa olla selässäkin ja äiti vastaan poika nopeuskilpailu on jatkuvasti käynnissä. Joskus mikro napsautetaan yllättäen päälle ja siellä on yritetty grillata hyvin monenlaisia asioita. Itse oon ollut toistaiseksi vielä nopeampi eikä kaukosäädin, duplopalikka, leipäpaketti tai mikro ole kokenut kovia. 

Elämäni kalleimmat kaksi vuotta
Pakko kyllä sanoa, että kuopuksen kaksi ensimmäistä vuotta olisi voinut tulla halvemmaksi. Näistä kaikista tapahtumista on otettu opiksi ja tavarat sijoitettu osittain piiloon ja osittain lapsiturvallisiin paikkoihin. Telkkari löytyy seinältä, kun aikaisemmin sai kymmenen kertaa päivässä estää lasta heittämästä sitä lattialle. Muutamissa kaapeissa on lapsilukot, ettei vaikkapa Nintendo switch lentele kaaressa kun silmä sekunniksi välttää tai ettei wc-pesuainetta juoda pullosta. Kitarat roikkuu seinällä turvassa ja oma puhelin on melko tiukasti aina takataskussa, koska pöydältä se häviää lasten näppeihin liian nopeasti. Ei toki nämäkään toimenpiteet estä tavaroiden vaurioitumista vaikkapa lentäviltä pikkuautoilta, mutta eihän mikään koskaan ole 100% varmaa. 

Huh, onpa tämä vauhdikasta. Välillä tulee hiki jo pelkästä ajattelustakin ja iltaisin nukahdan herkästi kesken elokuvan sohvalle karkkipussi kädessä. 
Mietin tässä vaan, että miten taapero onkaan tuollainen täystuholainen vai selittääkö perinteinen sanonta "pojat on poikia" tämän kaiken? 
Onneksi meininki on hieman rauhoittunut vauhdikkaimmista ajoista, mutta mitä on odotettavissa tulevaisuudelta? Se jää nähtäväksi. 

Polikliininen synnytys

Haluaisin kokea polikliinisen synnytyksen tällä kerralla. Viimeksi se oli myös kirjattuna toiveisiini, mutta tuolloin pojan painon vuoksi jo...