Lapsiperheen simppelit arkiruuat!

Viimeaikoina monet on laittaneet instagramin puolella mulle viestejä ruokaan liittyen. On pyydetty reseptejä ja on kehuttu, että näyttää herkulliselta. Tästä inspiroituneena ajattelin jakaa teille hyviä ja myös helppoja arkiruokareseptejä huikeat kymmenen! Jokaiselle varmasti löytyy jotakin sopivaa. 

1. Lihaperunasoselaatikko
Tämä ruoka on helppo valmistaa lähes valmiiksi jo edeltävänä päivänä. Perunat voi kuoria illalla vaikka lasten nukkuessa valmiiksi kattilaan ja seuraavana päivänä vain keittää, muussata, lisätä joukkoon maitoa ja voita, jonka jälkeen sekoittaa jauhelihan kanssa. Itse teen tämän melko simppelisti ja maustan ainoastaan herbamarella ja hieman lisään mustapippuria. Uunissa 200astetta ja ottaa pois kun näyttää hyvältä. Ruuan voi siis lähes unohtaa uuniin. 

2. Nakkiperunavuoka
Perunoista kuori pois, jonka jälkeen pilkkoo vain paloiksi. Nakit myös pilkotaan ja sen jälkeen sekoitetaan perunoiden kanssa. Lisätään ruokakerma, paprikajauhe, suola ja pippuri. Uunissa 200astetta, sekoittaa paristi välissä ja ottaa pois kun perunat ovat kokonaan kypsiä. 

3. Pizza
Pizza on paras tapa välttää mahdolliset ruokahävikit. Siihen voi laittaa lähes mitä tahansa päälle tai sitten voi ostaa mieluiset täytteet kaupasta ja tehdä sen mukaan. Pohja on helppo ja nopea valmistaa.
2dl vettä kuumennetaan kädenlämpöiseksi, sekaan puolikas hiivapala, 3rkl öljyä, ripaus suolaa ja 4-5dl jauhoja. Taikinan täytyy antaa ainakin 30min olla pöydällä ennen pizzojen valmistumista, joten siinä on hyvää aikaa lasten kanssa yhdessä pilkkoa täytteitä ja nostaa kaikki muut tarvittavat ainesosat pöydälle. Uuniin lämpöä 225-astetta, jolloin pizzat valmistuvat suunnilleen kymmenessä minuutissa. Taikinasta saa 3-4 pellillistä pizzaa, jos tekee ohuita pohjia.

4. Lohkoperunat, lihamureke & pippurikastike
Lohkoperunat on yksi helpoin tapa valmistaa perunaa. Perunoiden pesu, pilkkominen, hieman öljyä päälle, suolaa ja pippuria, jonka jälkeen uuniin kahteensataan asteeseen. Uuni hoitaa homman ja sit saa vain syödä. 
Lihamureke on myös simppeli valmistaa. Tapoja on monia, mutta meillä laitetaan 400g Jauhelihaa, reilusti mausteita, 1 kananmuna, 1dl maitoa ja puolidesiä korppujauhoja. Kaikki kunnolla sekaisin ja uunivuokaan tai pellille. Lohkoperunat voi siirtää alatasolle tässä vaiheessa ja murekkeen keskelle, jossa valmistuu suunnilleen puolisen tuntia. 
Pippurikastikkeen voi oikaista kaupan valmispussikastikkeella mutta henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että ne on pahoja. Voi ja jauhot suurusteeksi, pippurisekoitusta joukkoon, ruokakermaa ja loraus soijakastiketta. Valmis! 


5. Kana-kasvis-aurajuustovuoka
Tämä ruoka on sellaisena päivänä helppo valmistaa kun ruuanlaitto ei huvita tai ei ehdi häärätä pitkää aikaa keittiössä. Oikaisun vuoksi tässä käytän usein pakastealtaasta löytyviä perunasuikaleita, jotka voi vain kaataa uunivuokaan. Lisäksi vuokaan heitetään paistetut pintamaustetut kanan sisäfileet, lähes paketillinen aurajuustoa ja kasviksia. Tämänkin ruuan saa unohtaa reilusti yli tunniksi uuniin, jossa lämpöä 200-astetta.

6. Makaronilaatikko
Tämänkin ruuan valmistamiseen on monenlaisia tapoja. Toiset jättää munamaidon pois ja hyödyntää pastan keitinvettä. Meillä pastat keitetään lihaliemessä ja jauheliha maustetaan pippurilla, paprikalla ja herbamarella. Ainesosat sekoitetaan keskenään ja päälle kipataan munamaito, jossa on lisänä yrttejä. Toisinaan laitan ruuan sekaan myös koskenlaskijaa, joka tuo kivan lisämaun. Aina se sama tuttu 200-astetta ja uuniin n. 50min.

7. Uunifetapasta
Tämäkin ruoka on älyttömän helppo ja nopea valmistaa. Fetajuustoa ja kirsikkatomaatteja uunivuokaan, jonka jälkeen lisätään oliiviöljyä, yrttejä ja chilirouhetta sekaan. Uuni valmistaa ruuan loppuun. Usein heitän tämänkin 200 °C ja otan pois sitten kun näyttää hyvältä. Eikä tarvitse kun keittää pastat lisäksi, jotka valmistuvat myös lähes itsestään. 

8. Kotitekoiset hampurilaiset
Välillä on kiva herkutella omatekoisilla burgereilla. Jauhelihan voi vaan laittaa sopivankokoisisksi pihveiksi, joiden päälle ripottelee sormisuolaa ja pippuria. Muuta näihin simppeleihin hampurilaispihveihin ei edes tarvitse laittaa. Pihvit paistetaan pannulla voissa ja päälle laitetaan hetkeksi sulamaan sopivan kokoinen siivu cheddarjuustoa. Sitten voikin kasata oman maun mukaan hampurilaisen. Lisätä salaattia, tomaattia, suolakurkkua, majoneesia, ketsuppia, sinappia, sipulia tai mitä ikinä itse omassa hampurilaisessa tykkää syödä. Meidän lapset yleensä haluaa omaansa pihvin ja sämpylän lisäksi vain juuston ja ketsupin, mutta välillä myös salaatin. 

9. Simppeli jauhelihakastike 
Tästä kastikkeesta sain eilen mielettömän monta viestiä Instagramissa ja ohjetta kaipailtiin. Pakko myöntää, että ikinä en oo mitannut kastiketta tehdessäni paljonko käytän voita tai jauhoja. En koskaan ole mitannut paljonko laitan basilikaa ja paljonko vettä. Meen aina ihan oman perstuntuman mukaan ja jokaisella kerralla on tullut hyvää. Tai siis sen jälkeen, kun opin tekemään ensimmäisen kerran koostumukseltaan oikeanlaista kastiketta en ole epäonnistunut. Mausteita voi aina lisätä, mutta vaikeampi niitä on saada pois.
Voisin veikata, että yleensä laitan n 70g voita kattilaan ja siihen suhteessa sopivasti jauhoja. Ruskistan suurusteen jonka jälkeen lisään vettä niin paljon, että koostumus on hyvä. Meillä ei koskaan tehdä pieniä annoksia kastiketta, sillä syöjiä on monta. Mausteina käytän lähes aina mustapippuria, herbamarea, basilikaa, hieman ketsuppia, lihalientä, chilirouhetta, soijakastiketta ja paprikajauhetta. Paljon siis erilaisia mausteita, mutta mitään ei tarvitse laittaa överisti. Kastikkeen voi nauttia keitettyjen perunoiden, spagetin tai vaikka muusin kera. 


10. Suolainen piirakka ja kaveriksi salaattia
Välillä viikonloppuisin tulee herkuteltua perheen kesken ja siihen toimii hyvin suolainen piirakka, jolla saa korvattua lounaan. Täytteitä voi vaihdella oman maun ja sen hetkisten mielitekojen mukaan. Olen jakanutkin tämän piirakkapohjan ohjeen jo aikaisemmin blogissa ja pääset kurkkaamaan sen klikkaamalla tästä. Taivaallisen hyvää! 

Meidän perheessä on syöty viimeaikoina entistä enemmän perunaa, sillä itseäni ei kauheasti ole raskauden aikana pasta houkutellut. Lapset kuitenkin rakastavat kaikkia pastaruokia, joten ainakin kerran viikkoon täytyy valmistaa jotakin pastaa. Ei muuta kuin herkullisia ruokailuhetkiä ja kokkailun iloa! 

Miten taapero oppi hetkessä pois perhepedistä ja nukahtamaan ihan itse?

Aikaisemmassa postauksessa mainitsinkin, että meidän taaperon oli aika oppia pois perhepedistä. Ajattelin nyt olevan täydellinen hetki muutokselle. Usein uusien asioiden harjoittelu ja sopeutuminen vie aina jokaiselta oman aikansa. Toiset sopeutuvat nopeammin ja toiset hitaammin, eikä ikinä voi tietää miten tilanne etenee. 
En missään nimessä halua, että liian nopealla tahdilla tulee isoja muutoksia pienen ihmisen elämään ja siksi lähdettiin pikkuhiljaa muuttamaan pieni pala kerrallaan uusia juttuja ennen syksyä. Perhepedistä pois siirtyminen oli ensimmäisenä listalla.

Kaksivuotiaaksi tissillä unille
Reilu kaksi vuotta poika sai jokaisena iltana maitoa ja usein nukahtikin imetyksen aikana kainaloon. Satunnaisesti yritin siirtää hänet omaan sänkyyn mutta aina hän heräsi viimeistään reilu tunnin jälkeen varmistelemaan, että onko äiti lähellä. Nappasin jokaisella kerralla hänet heti takaisin viereen ja unet jatkuivat. Koin tämän helpoimmaksi vaihtoehdoksi, sillä perhepedissä kaikki saivat yöt nukuttua ja ylimääräiseltä valvomiselta vältyttiin. Kuka nyt yksin haluaisi nukkua? 
Kuitenkin hyvin pian positiivisen raskaustestin jälkeen sanoin miehelle, että nyt olis aika opettaa poika omaan sänkyyn ja ryhdyttiin heti tuumasta toimeen. Ensimmäisen viikon menin saman kaavan mukaan, mutta eri sängyssä. Makoilin siis pojan vieressä, annoin iltatissin ja hän nukahti siihen. Oma huone ja oma sänky vaikutti niin, että keskellä yötä herättiin huutamaan tissiä! Ei äitiä, ei isiä, ei unilelua eikä peittoa, vaan TISSIÄ! Muutamana yönä sorruin ja menin helpoimman kautta. Annoin sitä lapsen itkemää tissiä, jonka jälkeen hiippailin takaisin omaan sänkyyn. Päiväimetykset olin myös tässä vaiheessa jättänyt pois ja siihen oli sopeuduttu.

Imetykselle stoppi
Heräilyjä alkoi olemaan useammin ja jokaisella kerralla olisi pitänyt saada sitä tissiä lohduksi, jotta voi nukahtaa uudelleen. Päätin sitten, että lopetetaan imetys samaan aikaan ja opetetaan poika nukahtamaan täysin ilman maitoa. Suunnilleen viikon verran yöt olivat melko tuskaisia. Meillä saatettiin raivota yhteensä kahdesta, jopa kolmeen tuntiin koko yön aikana. Jos samanlainen pelleily olisi jatkunut monenmonta viikkoa olisimme olleet aivan zombeja. Onneksi jo muutaman yön jälkeen huomasin, että yölliset raivarit lyhenivät huomattavasti. Viikon jälkeen pääsin takaisin omaan sänkyyn jo minuuteissa. Pelkästään hänen huoneessa yöllä käyminen riitti. Peitto laitettiin hyvin, pupu ja tiikeri kainaloihin ja pusu otsalle. Kerroin, että on yö ja nyt täytyy nukkua.

Häntä ei tarvitse nukuttaa
Yhtenä iltana vaihdettiin miehen kanssa osia. Olin aikaisemmin mennyt pojan huoneeseen iltaisin ja istunut hänen sängyn päädyssä sen aikaa, että on nukahtanut. Ollut lähellä, turvana ja varmistanut, että sängyssä pysytään. Sitten oli miehen vuoro kokeilla, että onnistuisiko hän samalla tavalla saamaan lapsen unille ja onnistui oikein hyvin. Kuitenkin melko nopeasti tilanne muuttui siihen, että pelkästään sänkyyn vieminen riitti. Peitto korviin, unilelut kainaloon ja alle kymmenen minuutin päästä hän on unessa. Huippua! 

En olisi vielä 1,5kk sitten uskonut, että meillä on taapero joka nukkuu yksin omassa huoneessa ja vieläpä osaa itsenäisesti nukahtaa. Melko pitkiä hermoja kyllä vaadittiin alkuun, mutta loppujenlopuksi tästä selvittiin helposti. En sano, että on vain yksi oikea tapa toimia mutta meillä on jo kahden lapsen kohdalla havaittu lähes sama kaava hyväksi. Ensin reilu 2v ikäisenä on siirrytty pois perhepedistä ja heti perään lopetettu myös imetys. Tämän muutoksen myötä unileluista on tullut todella rakkaita, eikä ilman niitä voi mennä nukkumaan. 

Lapsiluvun piti olla täynnä, mutta meille tuleekin vielä yllätysvauva

Aina elämä ei mene täysin suunnitelmien mukaan ja joskus suunnitelmat voivat muuttua myös matkan varrella. Meille kävi juuri niin. 

Ihanan lumisen ja kylmän tammikuun loppupuolella huomasin, että kehossani on meneillään jotain normaalista poikkeavaa. Mietin ensin, että olenko tulossa kipeäksi vai mistähän oikein on kyse. Yllätys oli suuri kun raskaustesti näytti positiivista. Meidän lapsiluvun piti olla jo täynnä, mutta kohtalo päätti selkeästi toisin. 

Ajatukset oli alkuun hieman sekaisin ja piti ylipäätään pohtia, että mahtuisiko meille vielä yksi pieni lisää ja miten se muuttaisi meidän arkea. Pohdinnan jälkeen kuitenkin päätös olis selkeä ja kyllä meidän perheeseen vielä neljäs lapsi mahtuu. Tästä alkoikin heti isojen muutoksien polku, jota ollaan pikkuhiljaa edetty. 2v poika siirtyi perhepedistä omaan huoneeseen nukkumaan ja samaan aikaan lopetin myös hänen imettämisen. Parisen viikkoa meni ja nyt meillä nukutaan jo oikein hyvin. Monia asioita olisi vielä edessä ennen vauvan saapumista. 

Helmikuu oli puolessa välissä ja olin varannut ajan yksityiselle puolelle varhaisultraan, jonne menin jännittynein fiiliksin. Entä jos siellä olisikin kaksi? Tai entä jos raskaus paljastuisi kohdunulkoiseksi tai tuulimunaksi? Entä jos alkuraskaudessa ollut verenvuoto ei ollutkaan vaaratonta? Onneksi nämä pelot haihtuivat hyvin nopeasti pois ja kaikki näytti olevan mallillaan. Yksi minityyppi kohdussa kasvamassa. 

Samoihin aikoihin kysyttiin meidän 5v tytöltä, että olisiko pikkusisko tai pikkuveli kiva? Neiti vastasi nopeasti, että sitten meidän kodissa olisi liian monta lasta! Kuitenkin hän oli innoissaan kun kuuli myöhemmin, että syksyllä meille tulee vauva. 

Ensimmäiset raskausoireet alkoivat jo hyvin äkkiä plussatestin jälkeen. Jatkuvasti paleli, jatkuvasti olin väsynyt ja jatkuvasti oli paha olla. Hampaidenpesusta jos selvisi ilman yökkimistä oli se jo suuri saavutus. Pahoinvointi kyllä jatkuu vielä edelleenkin, mutta sentään hieman lievempänä. Välillä on päiviä, jolloin kaikki ällöttää jatkuvasti ja välillä on parempia päiviä. Ehkä oma vointikin alkaa pian paranemaan, kun viikkojakin on nyt jo enemmän. 

Hiljattain kävimme miehen kanssa kurkkimassa pientä yhdessä niskaturvotusultrassa ja vaikka mittojen saaminen olikin työn ja jumppailun takana, niin lopulta kaikki vaikutti olevan oikein mallillaan. Vauva olisi vain halunnut nukkua hieman hankalassa asennossa kohdussa, eikä mittojen ottaminen ollut kovin helppoa. Saimme pienet riskiluvut ja laskettu aika siirtyi aikaisemmaksi alkuperäisestä. 

Syyskuun loppua odotellen!

Polikliininen synnytys

Haluaisin kokea polikliinisen synnytyksen tällä kerralla. Viimeksi se oli myös kirjattuna toiveisiini, mutta tuolloin pojan painon vuoksi jo...